KIRJALLINEN KYSYMYS 262/2012 vp
Tarkistettu versio 262/2012 vp - Anssi Joutsenlahti
/ps
Tietukikohtien nykyinen muu käyttö
Eduskunnan puhemiehelle
Kankaanpäähän rakennettiin vuonna 1994 silloisen Tielaitoksen toimesta
tienpitomäärärahoista tukikohta teiden hoitoa ja kunnossapitoa varten.
Tukikohtaan rakennettiin myös kalliosiilo hiekoitushiekkaa ja talvisuolaa
varten. Tukikohta oli silloisen Kankaanpään tiemestaripiirin käytössä niin kauan
kuin se urakoi nykyisellä nimellä olevaa Kankaanpään alueurakkaa.
Tielaitoksen jakautuessa Tiehallintoon (nykyään ELY-keskukset) ja Tieliikelaitokseen (nykyään Destia) aloitettiin myös Kankaanpään alueurakan kilpailutus. Vuonna 2006 Destia hävisi kilpailutuksessa Kankaanpään alueurakan. Urakoijaksi valittiin virolainen Teho As.
Tielaitoksen jakautuessa kiinteistöt siirtyivät pääasiassa Tiehallinnolle, kuten myös Kankaanpään tukikohta, ja lisäksi samassa yhteydessä siirtyivät myös sivutukikohtina palvelleet Karvian, Lavian ja Honkajoen tukipisteet hiekkahalleineen. Vuokrahinnat tähän aikaan olivat kohtuulliset em. tukikohtien osalta. Myöhemmin tukikohdat siirtyivät Senaatti-kiinteistön omistukseen ja aluksi vuokrahinnat olivat myös kohtuulliset johtuen siitä, että niiden vuokrasopimukset oli tehty Tiehallinnon omistusaikana silloisille alueurakoitsijoille, eikä hintoja voitu nostaa.
Kun vuonna 2006 Teho As voitti nykyisen Kankaanpään alueurakan, heille myytiin kaikki Kankaanpään urakan alueella olevat sivutukikohdat. Nämä he kuitenkin myivät eteenpäin ennen kuin heidän toimintansa Suomessa loppui noin kahden vuoden toiminnan jälkeen. Silloista Kankaanpään päätukikohtaa kalliosiiloineen ei kuitenkaan myyty. Teho As:n poistuttua Suomen markkinoilta alueurakka kilpailutettiin uudelleen ja siinä vaiheessa Senaatti-kiinteistöt nosti vuokrahinnat niin korkeiksi ettei uusi alueurakoitsija NCC vuokrannut Kankaanpään päätukikohtaa, ainoastaan kalliosiilon.
Tukikohdan vuokra oli tällöin jo 70 000 euroa/vuosi ja kalliosiilon vuokra 9 000 euroa vuodessa. Vuokran lisäksi olisi tullut kaikki ylläpitokulut kiinteistöveroineen. Kun Destia vuonna 2009 voitti alueurakan, oli Kankaanpään päätukikohta vuokrattuna Puolustusvoimille ja kalliosiilo vuokrattavissa, mutta vuokrahinta olisi ollut tällöin jo 18 000 euroa/vuosi. Kaikki muut ylläpitokulut kiinteistöveroineen olisi lisäksi tullut urakoitsijan maksettavaksi. Destia ei kalliosiiloa vuokrannut eikä kukaan muukaan korkean hinnan vuoksi. Kun Destia aloitti toimintansa Kankaanpäässä syksyllä 2009, se rakensi vuokrakiinteistönsä alueelle pressuhallin hiekoitushiekkaa ja talvisuolaa varten. Kalliosiilo on ollut poissa tienhoidollisesta käytöstä, mitä varten se rakennettiin, siis vuodesta 2009 alkaen.
Nyt vuonna 2012 Merikarvian alueurakka oli kilpailussa ja Merikarvian tukikohdan vuokrat oli Senaatti-kiinteistö nostanut kuusinkertaiseksi ja Noormarkun hiekkahallin vuokran nelinkertaiseksi, eli hinnat olivat sitä luokkaa että tuskinpa kukaan hoitourakoitsija niitä vuokraa alueurakkaa varten.
Edellä olevan perusteella on varsin ilmeistä, että missään muuallakaan Suomessa ei varmaankaan kukaan nykyinen alueurakoitsija pysty tukikohtaa vuokraamaan. Käytäntö näyttää olevan sellainen, että tukikohdat on myyty eteenpäin vallan muuhun tarkoitukseen kuin teiden hoitoon. Tiedossa on, että tänä päivänä seuraavat tukikohdat Pohjois-Satakunnan alueella ovat vallan muussa käytössä kuin tienhoidossa:
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Anssi Joutsenlahti /ps
MINISTERIN VASTAUS:
Tielaitoksen jakautuessa Tiehallintoon (nykyään ELY-keskukset) ja Tieliikelaitokseen (nykyään Destia) aloitettiin myös Kankaanpään alueurakan kilpailutus. Vuonna 2006 Destia hävisi kilpailutuksessa Kankaanpään alueurakan. Urakoijaksi valittiin virolainen Teho As.
Tielaitoksen jakautuessa kiinteistöt siirtyivät pääasiassa Tiehallinnolle, kuten myös Kankaanpään tukikohta, ja lisäksi samassa yhteydessä siirtyivät myös sivutukikohtina palvelleet Karvian, Lavian ja Honkajoen tukipisteet hiekkahalleineen. Vuokrahinnat tähän aikaan olivat kohtuulliset em. tukikohtien osalta. Myöhemmin tukikohdat siirtyivät Senaatti-kiinteistön omistukseen ja aluksi vuokrahinnat olivat myös kohtuulliset johtuen siitä, että niiden vuokrasopimukset oli tehty Tiehallinnon omistusaikana silloisille alueurakoitsijoille, eikä hintoja voitu nostaa.
Kun vuonna 2006 Teho As voitti nykyisen Kankaanpään alueurakan, heille myytiin kaikki Kankaanpään urakan alueella olevat sivutukikohdat. Nämä he kuitenkin myivät eteenpäin ennen kuin heidän toimintansa Suomessa loppui noin kahden vuoden toiminnan jälkeen. Silloista Kankaanpään päätukikohtaa kalliosiiloineen ei kuitenkaan myyty. Teho As:n poistuttua Suomen markkinoilta alueurakka kilpailutettiin uudelleen ja siinä vaiheessa Senaatti-kiinteistöt nosti vuokrahinnat niin korkeiksi ettei uusi alueurakoitsija NCC vuokrannut Kankaanpään päätukikohtaa, ainoastaan kalliosiilon.
Tukikohdan vuokra oli tällöin jo 70 000 euroa/vuosi ja kalliosiilon vuokra 9 000 euroa vuodessa. Vuokran lisäksi olisi tullut kaikki ylläpitokulut kiinteistöveroineen. Kun Destia vuonna 2009 voitti alueurakan, oli Kankaanpään päätukikohta vuokrattuna Puolustusvoimille ja kalliosiilo vuokrattavissa, mutta vuokrahinta olisi ollut tällöin jo 18 000 euroa/vuosi. Kaikki muut ylläpitokulut kiinteistöveroineen olisi lisäksi tullut urakoitsijan maksettavaksi. Destia ei kalliosiiloa vuokrannut eikä kukaan muukaan korkean hinnan vuoksi. Kun Destia aloitti toimintansa Kankaanpäässä syksyllä 2009, se rakensi vuokrakiinteistönsä alueelle pressuhallin hiekoitushiekkaa ja talvisuolaa varten. Kalliosiilo on ollut poissa tienhoidollisesta käytöstä, mitä varten se rakennettiin, siis vuodesta 2009 alkaen.
Nyt vuonna 2012 Merikarvian alueurakka oli kilpailussa ja Merikarvian tukikohdan vuokrat oli Senaatti-kiinteistö nostanut kuusinkertaiseksi ja Noormarkun hiekkahallin vuokran nelinkertaiseksi, eli hinnat olivat sitä luokkaa että tuskinpa kukaan hoitourakoitsija niitä vuokraa alueurakkaa varten.
Edellä olevan perusteella on varsin ilmeistä, että missään muuallakaan Suomessa ei varmaankaan kukaan nykyinen alueurakoitsija pysty tukikohtaa vuokraamaan. Käytäntö näyttää olevan sellainen, että tukikohdat on myyty eteenpäin vallan muuhun tarkoitukseen kuin teiden hoitoon. Tiedossa on, että tänä päivänä seuraavat tukikohdat Pohjois-Satakunnan alueella ovat vallan muussa käytössä kuin tienhoidossa:
- Kankaanpään päätukikohta + kalliosiilo
- Parkanon päätukikohta
- Karvian, Honkajoen ja Lavian sivutukikohdat.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Ollaanko ministeriössä tietoisia siitä, että tämänkaltaisella hinnoittelulla ei ainakaan helpoteta tienhoitoa eikä lisätä liikenneturvallisuutta, koska juuri teiden hoitoa varten vähillä verovaroilla aikoinaan rakennetut tietukikohdat ovat vallan muussa käytössä kuin alkuperäinen tarkoitus on ollut ja
mitä ministeriö aikoo tehdä asian suhteen?Helsingissä 30 päivänä maaliskuuta 2012
Anssi Joutsenlahti /ps
MINISTERIN VASTAUS:
Eduskunnan puhemiehelle
Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra
puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi
kansanedustaja Anssi Joutsenlahden /ps näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK
262/2012 vp:
Tielaitos hoiti omalla organisaatiollaan ja kalustollaan maanteiden kunnossapidon aina vuosituhannen alkuun asti. Tiemestaripiirien tukikohtaverkostolla ja siihen kuuluvilla hiekka- ja suolavarastoilla oli suuri merkitys työn toteutuksessa. Kalusto, henkilöstö ja koko toiminta oli keskitetty toimimaan juuri tiemestaripiirin tukikohdista käsin.
Vuosista 2001-2004 alkaen kunnossapito on hoidettu alueurakoina, joiden toteuttajat on kilpailutettu. Kilpailutetuissa urakoissa on noudatettu laatuvastuuperiaatetta ja urakoitsijat ovat voineet itse valita toimintatavat ja -muodot. Urakoitsijat ovat vähitellen siirtyneet lähes kokonaan aliurakointiin. Tällaisessa hajautetussa toimintamuodossa suuria yhtenäisiä kalustotukikohtia ei tarvita samalla tavoin kuin aiemmin. Uusi toimintatapa ohjaa myös materiaalivarastojen sijaintia eri tavoin kuin aiemmassa toimintaympäristössä.
Kilpailuttamisen alkuvuosina tukikohtaverkosto haluttiin pitää käytössä ja Tiehallinto peri urakoitsijoilta vuokraa vain arvioitujen välittömien kulujen verran. Tukikohtien tulevasta käytöstä yksityisten urakoitsijoiden käytössä ei ollut vielä tarkkaa tietoa. Tiehallinto katsoi kuitenkin myöhemmin, että sen on järkevää luopua tukikohdista ja tukikohdat siirrettiin Senaatti-kiinteistöille, joka sitoutui vuokraamaan tukikohtia ensisijaisesti tienpitourakoitsijoiden käyttöön. Senaatti-kiinteistöt perii tukikohdista markkinahintaista vuokraa, joka sisältää myös tuottotavoitteen valtion kiinteistövarallisuudelle.
Toteutuneet järjestelyt ovat olleet osa pitkää siirtymävaihetta, jolla on pystytty hallitusti luopumaan tukikohtakiinteistöistä. Lisäksi urakoitsijat ovat voineet sopeutua tilanteeseen ja hankkia varikot ja tilat vapailta markkinoilta. Toimintatavan ei ole havaittu vaikuttaneen kielteisesti toiminnan tehokkuuteen tai liikenneturvallisuuteen.
Helsingissä 26 päivänä huhtikuuta 2012
Liikenneministeri Merja Kyllönen
Ollaanko ministeriössä tietoisia siitä, että tämänkaltaisella hinnoittelulla ei ainakaan helpoteta tienhoitoa eikä lisätä liikenneturvallisuutta, koska juuri teiden hoitoa varten vähillä verovaroilla aikoinaan rakennetut tietukikohdat ovat vallan muussa käytössä kuin alkuperäinen tarkoitus on ollut ja
mitä ministeriö aikoo tehdä asian suhteen?Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:
Tielaitos hoiti omalla organisaatiollaan ja kalustollaan maanteiden kunnossapidon aina vuosituhannen alkuun asti. Tiemestaripiirien tukikohtaverkostolla ja siihen kuuluvilla hiekka- ja suolavarastoilla oli suuri merkitys työn toteutuksessa. Kalusto, henkilöstö ja koko toiminta oli keskitetty toimimaan juuri tiemestaripiirin tukikohdista käsin.
Vuosista 2001-2004 alkaen kunnossapito on hoidettu alueurakoina, joiden toteuttajat on kilpailutettu. Kilpailutetuissa urakoissa on noudatettu laatuvastuuperiaatetta ja urakoitsijat ovat voineet itse valita toimintatavat ja -muodot. Urakoitsijat ovat vähitellen siirtyneet lähes kokonaan aliurakointiin. Tällaisessa hajautetussa toimintamuodossa suuria yhtenäisiä kalustotukikohtia ei tarvita samalla tavoin kuin aiemmin. Uusi toimintatapa ohjaa myös materiaalivarastojen sijaintia eri tavoin kuin aiemmassa toimintaympäristössä.
Kilpailuttamisen alkuvuosina tukikohtaverkosto haluttiin pitää käytössä ja Tiehallinto peri urakoitsijoilta vuokraa vain arvioitujen välittömien kulujen verran. Tukikohtien tulevasta käytöstä yksityisten urakoitsijoiden käytössä ei ollut vielä tarkkaa tietoa. Tiehallinto katsoi kuitenkin myöhemmin, että sen on järkevää luopua tukikohdista ja tukikohdat siirrettiin Senaatti-kiinteistöille, joka sitoutui vuokraamaan tukikohtia ensisijaisesti tienpitourakoitsijoiden käyttöön. Senaatti-kiinteistöt perii tukikohdista markkinahintaista vuokraa, joka sisältää myös tuottotavoitteen valtion kiinteistövarallisuudelle.
Toteutuneet järjestelyt ovat olleet osa pitkää siirtymävaihetta, jolla on pystytty hallitusti luopumaan tukikohtakiinteistöistä. Lisäksi urakoitsijat ovat voineet sopeutua tilanteeseen ja hankkia varikot ja tilat vapailta markkinoilta. Toimintatavan ei ole havaittu vaikuttaneen kielteisesti toiminnan tehokkuuteen tai liikenneturvallisuuteen.
Helsingissä 26 päivänä huhtikuuta 2012
Liikenneministeri Merja Kyllönen
