sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Ulos sukset survaiskaa

Kankaanpäässä kelpaa vaikka laulella Suksimiesten laulua! Ladut ovat ykkösluokkaa, joskin ovat maastot ja maisematkit parhaat mahdolliset. Voin puhua jo vaikka suulla suuremmalla, kun tämän talven lumilla tuli kolmas hiihtolenkki tehtyä, vaikka taukoa on ollut pari kolme vuotta. Aiemmin menin aina luistelutyylillä, mutta nyt on ollut valittava perinteinen tyyli, koska sitä käytetään sekä eduskunnan että pohjoismaiden parlamenttien hiihdoissa, jotka tänä vuonna pidetään Ruotsin Åresssa.

Sikäli hiihto harrastuksena on muuttunut, että ladulle päästäkseen on pakko mennä autolla, koska ladut alkavat liikuntakeskuksesta. Eipä ihme, että uimahallin parkkipaikka oli päivälläkin tupaten täynnä, vaikka hallinkin puolella oli ilmeisesti kävijöitä. Kun hiihdin yhdyslatua 5-tienristeykseen, oli sielläkin joka paikka täynnä autoja. Kunto ei vielä edellyttänyt Kuninkaanlähteelle asti tasatahtilykkimistä, mutta varmaan sielläkin harjun päällä olisi parkki ollut täynnä. Pääseehän sieltä edelleen hienoa kangasmaastoa Jämille, jossa on omat latunsa, jopa SM-hiihtojen tasoa.

Tänään oli mitä mainioin sää eikä ihme, että pitkin matkaa tuli vastaantulijoita ja ohittajia ja ohitettaviakin oli riittävästi, pieniä lapsiakin.

Suksimiehen laulun sanoin: "...hyv´ on meidän luisuttaa, jalka potkee, suksi notkee sujuilevi sukkelaan." Laulun tekijät Karl Collan ja E. Suonio eivät varmasti voineet edes aavistaa, minkälaista nykyhiihto on. Perinteistäkin on lykittävä tasatahtia lähes koko matkan; isommissa ylämäissä en vielä siihen pysty, mutta vuorotahtikin tuntuu liian hitaalta. Sama pätee luistelutyylilläkin: lykitään tasatahtia koko ajan, ylämäetkin. Ladut ovat kuin rautatiekiskoja, joten ei muuta kuin antaa mennä. Alamäet vaan pelottavat, suurempiin en onneksi vielä ole yltänytkään, joita löytyisi sieltä Jämiltä ja miksei 5-tien kympin ja 15-kilometrin laduilta. Mieluummin ainakin taas näin aluksi menen alamäkiä auraamalla, niin pysyy varmemmin pystyssä.

Mutta kaiken kaikkiaan on hienoa, että kuntohiihto yhä edelleen pitää pintansa, kilpahiihto onkin sitten jo toinen asia, se on kehittynyt liian välinepainotteiseksi. Vaikka kyllä siinäkin suksien päällä olijalla on merkitystä, mutta ilman täydellisiä välineitä  ei kovallakaan kaverilla olisi menestymisen mahdollisuuksia.