torstai 14. helmikuuta 2013

Kiinalainen juttu

Kiinan uusi johto on luvannut monenlaista hyvää ja kaunista kansalaisilleen, mutta onko se, mikä on hyväksi Kiinalle, hyväksi myös muulle maailmalle. Tätä kysellään Ulkopoliittisen Instituutin kirjoituksessa Kiina käärmeen vuonna.

Eduskunnan Kiina-ystävyysryhmän järjestämässä seminaarissa pohdiskeltiin samaa. Alustajina  olivat tutkija Mikael Mattlin Ulkopoliittisesta Instituutista ja tutkija Anja Lahtinen Helsingin Yliopistosta.

Lahtinen kuljetti meitä Kiinan historian polkuja Maon 1.10.1949 perustaman kansantasavallan, Deng Xiaopingin vuonna 1978 tekemän reformin ja vuonna 1992 tapahtuneen Dengin Etelä-Kiinan kierroksen kautta vuoteen 2001, jolloin Kiinasta tuli WTO:n jäsen ja siirryttiin suunnitelmataloudesta markkinatalouteen.

150 miljoonaa kiinalaista on nostettu köyhyydestä, mutta se on vaatinut kovan hinnan: luonnon saastuminen, kasvava epätasa-arvo, yli puolta asukkaista koskeva kaupungistuminen, vain hukou-passin saaneiden pääsy sosiaaliturvan piiriin, ikääntyvä väestö, korruptio. Kiina ei liioin enää ole halvan tuotannon maa.

Mattlin kosketteli Kiinan rooleja ja vastuita maailman talousjärjestelmässä todeten Kiinan ohittaneen tähän asti maailman johtavan maan USA:n v. 2006 hiilidioksidipäästöissä, v. 2010 teollisuustuotannossa ja energiankulutuksessa ja v. 2012 ulkomaankaupassa.

Kiina väittää kantavansa maailmanlaajuisen vastuunsa hoitamalla oman alueensa, mutta olisiko nyt Kiinan vuoro rakentaa riippuvuussuhteita, koska Kiinalla on institutionaalista vaikutusvaltaa. Sehän on jäsenenä kaikissa merkittävissä järjestöissä ja vapaan maailmankaupan suurimpia hyötyjiä.

Koko Aasian tilanne oli hyvä vielä kolme vuotta sitten, mutta sitten tuli talouskriisi, kiistoja johtavien valtioiden välille, ja nyt maanosan johtajuus on kateissa. ”Miten Aasiaa johdetaan, jotta päästäisiin eteenpäin rauhanomaisesti”, päätti tutkija Mattlin esityksensä.