Onko politiikasta kadonnut rehellisyys ja suoruus?

Tänään sain johtaa reippaat pari tuntia istunnosta, jossa puhuttiin yhteensä ainakin kolme tuntia vaalilain muutoksesta. Tarkoitus on yhdistää Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon vaalipiirit ja samoin Etelä-Savon ja Kymin vaalipiirit. Tosi moni jopa hallituspuolueidenkin edustajista haikaili edellisessä eduskunnassa hyväksytyn, täydellisesti kansalaisten tasa-arvoisuuden toteuttavan vaalilakiuudistuksen perään, jossa jokaisen puolueen koko maassa saadut äänet olisi laskettu yhteen ja sen perusteella jaettu kansanedustajanpaikat ja soviteltu ne myös vaalipiirien mukaisesti. Nykyinen hallitus hylkäsi kuitenkin neuvotteluissaan tämän demokraattisen lain, joka olisi tarvinnut uudenkin eduskunnan hyväksynnän tullakseen voimaan perustuslakimuutoksena.

Oikeastaan juuri tämän perustuslakimme hengen toteuttaneen vaalilain uudistuksen johdosta, jossa jokaisen ääni on samanarvoinen, rupesin viime kerralla ehdokkaaksi. Ajattelin, että nyt ensimmäisen kerran koko satavuotisen eduskuntalaitoksemme historiassa ruvetaan noudattamaan täydellistä demokratiaa, mutta eipä näin käynytkään. Olen aika lailla pettynyt tähän poliittiseen kulttuuriimme. Siksi teki hyvää kuulla edustajien puheita, kun niin moni muukin haikaili tämän hylätyn lakiuudistuksen perään. Käsittämätöntä, että samat puolueet, jotka sen edellisessä eduskunnassa hyväksyivät, olivat tässä uudessa eduskunnassa valmiit kevytmielisesti sen hylkäämään. Tosi kevytkenkäistä politiikkaa. Varsinkin, kun tätä nyt käsittelyssä olevaa osauudistusta ei kukaan sitä koskevan alueen edustajista ole kannattamassa. Missä on se rehellisyys ja rehtiys, jota politiikalta yhteisten asioiden hoidosta kaipaan! Vai onko tätä suoraselkäisyyttä tässä touhussa koskaan ollutkaan, vaikka yhteistä hyvää meidät on tänne Arkadianmäelle äänestetty ajamaan!