Siniristilippumme liehuvat vapaan Suomen lippusaloissa 27:nnen kerran kansallisen veteraanipäivän merkeissä. Valtakunnallinen pääjuhla on Jyväskylässä, itse olen juhlapuhujana Kokemäen veteraanijuhlassa. Vuosi sitten juhlia järjestettiin 169 paikkakunnalla ja osanottajia oli 45.500 henkeä, mukana oli vielä veteraanejakin, vaikka heidän rivinsä tietysti jatkuvasti harvenevat.
Hyvää kunnioitettujen veteraaniemme juhlapäivää kaikille!
Kokemäeltä tultua kerron Henrikinhovissa vietetystä juhlasta.
Henriikinhovi on vanhusten palvelukoti, mutta veteraanijuhlaan oli saapunut myös muuta veteraaniväkeä ja Kokemäen kansalaisopiston naiskuoro, joka esiintyi useaan otteeseen laulaen mm.Aleksis Kiven sanoittaman Sununtaiaamun. Kun salin seinällä oli Kiven Seitsemän veljeksen lukkarinkoulua esittävä puuveistos, sain puheessani aiheen muistella veljeksistä nuorimman, Eeron kuvausta kotomaamme koko kuvasta, sen ystävällisiä äidinkasvoista. Ja kukapa muu osaisikaan kertoa sykähdyttävästi isänmaamme merkityksestä kuin mestarikirjailijamme Aleksis Kivi.
Palautin mieliin maamme kohtalonhetkiä, kuten itsenäisyysjulistuksen ja presidentti Risto Rytin radiopuheen talvisodan sytyttyä joulukuun alussa 1939, kun koko muu maailma oli jo julistanut Suomen asian menetetyksi. Mutta Ryti tiesi toisin lopettaen puheensa: "Suomen kansa on valmis suurimpiin uhrauksiin itsenäisyytensä ja olemaasolonsa puolesta. Jos meidät siihen pakotetaan, me tulemme taistelemaan loppuun asti, vieläpä lopun jälkeenkin---."
Näin saamme antaa kaiken kunnioituksemme ja arvostuksemme sotiemme veteraaneille ja kotirintaman naisille ja ennen kaikkea Kansojen Kaitsijalle suuriarvoisesta vapautemme säilymisestä.
Alkutervehdyksen esitti kaupunginjohtaja Markus Ojakoski, jonka sukujuuret juontavat Jämijärvelle. Päätössanat lausui sotainvalidien puolesta Helena Nieminen kertoen Kokemäen osaston liityneen Harjavallan osastoon. Niin Kankaanpäähänkin ovat liittyneet niin Jämijärven kuin Honkajoenkin sotainvalidiosastot.
