Onpa ollut komea kolmen päivän putki: isänmaallisia tilaisuuksia - ei sen pahempaa - todella hienoja tilanteita.
Kesäkuun 4. päivä on Puolustusvoimien lippujuhla. Silloin sain eduskuntaistunnon lomassa piipahtaa Puolustusvoimien komentajan ja rouva Puheloisen vastaanotolle Pääesikuntaan. Kaiken varmuuden maksimoimiseksi oltiin juhlateltoissa Pääesikunnan pihamaalla, eihän niistä Luojan säistä voi koskaan olla etukäteen varmuutta.
Satakunnan Tykistöprikaatissa Niinisalon varuskunnassa juhliminen aloitettiin prikaatin vuosijuhlana jo edellispäivänä maanantaina, joten sinnekin pääsin mukaan maakuntapäivänä, eduskuntahan aloittaa viikkonsa tiistaisin. Hieno kesäinen hellesää suosi ulkoilmassa pidettyä vastaanottoa ja tykistölle hyvin sopivasti ukkonenkin jyrähteli kuin tykinammunta konsanaan, mutta sateet jäivät Hämeenkankaan toiselle puolelle.
Keskiviikkona pääsin istunnosta, Liikkuvan Poliisin lakkautuspäätöksen äänestyksen (94-75) jälkeen Turkuun Sotainvalidien Veljesliiton liittokokouksen vaikuttavaan juhlaan ja veljesillalliseen. Juhlapuhujana oli puolustusministeri Carl Haglund, sotainvalidin pojanpoika, tuoden valtiovallan kunnioittavan tervehdyksen ja kiittäen niin sotainvalideja kuin muitakin sotiemme veteraaneja ja kotirintaman väkeä. Hän mainitsi, että paras tapa kunnioittaa tätä arvokasta perintöä on pitää maamme puolustus kunnossa. Vaikka puolustusvoimia ollaan uudistamassa, niin edelleen pidetään kiinni kolmesta perusasiasta: 1. Yleinen asevelvollisuus, 2. Koko maan puolustaminen, 3. Sotilaallinen liittoutumattomuus.
Kaikkiin tilaisuuksiin antoivat oman merkittävän panoksensa sotilassoittokunnat, joista järjenvastaisesti nyt ollaan lopettamassa puolet. Jos mikä, niin juuri sotilassoittokunnat ovat omalla merkittävällä panoksellaan olleet nostattamassa maassamme yhä edelleen korkealla tasolla olevaa maanpuolustustahtoa. Ollaanko nyt soittokuntien lopettamisen myötä tätä kansan myönteistä asennoitumista maanpuolustuksen ylläpitämiseen murentamassa.
Kesäkuun 4. päivä on Puolustusvoimien lippujuhla. Silloin sain eduskuntaistunnon lomassa piipahtaa Puolustusvoimien komentajan ja rouva Puheloisen vastaanotolle Pääesikuntaan. Kaiken varmuuden maksimoimiseksi oltiin juhlateltoissa Pääesikunnan pihamaalla, eihän niistä Luojan säistä voi koskaan olla etukäteen varmuutta.
Satakunnan Tykistöprikaatissa Niinisalon varuskunnassa juhliminen aloitettiin prikaatin vuosijuhlana jo edellispäivänä maanantaina, joten sinnekin pääsin mukaan maakuntapäivänä, eduskuntahan aloittaa viikkonsa tiistaisin. Hieno kesäinen hellesää suosi ulkoilmassa pidettyä vastaanottoa ja tykistölle hyvin sopivasti ukkonenkin jyrähteli kuin tykinammunta konsanaan, mutta sateet jäivät Hämeenkankaan toiselle puolelle.
Keskiviikkona pääsin istunnosta, Liikkuvan Poliisin lakkautuspäätöksen äänestyksen (94-75) jälkeen Turkuun Sotainvalidien Veljesliiton liittokokouksen vaikuttavaan juhlaan ja veljesillalliseen. Juhlapuhujana oli puolustusministeri Carl Haglund, sotainvalidin pojanpoika, tuoden valtiovallan kunnioittavan tervehdyksen ja kiittäen niin sotainvalideja kuin muitakin sotiemme veteraaneja ja kotirintaman väkeä. Hän mainitsi, että paras tapa kunnioittaa tätä arvokasta perintöä on pitää maamme puolustus kunnossa. Vaikka puolustusvoimia ollaan uudistamassa, niin edelleen pidetään kiinni kolmesta perusasiasta: 1. Yleinen asevelvollisuus, 2. Koko maan puolustaminen, 3. Sotilaallinen liittoutumattomuus.
Kaikkiin tilaisuuksiin antoivat oman merkittävän panoksensa sotilassoittokunnat, joista järjenvastaisesti nyt ollaan lopettamassa puolet. Jos mikä, niin juuri sotilassoittokunnat ovat omalla merkittävällä panoksellaan olleet nostattamassa maassamme yhä edelleen korkealla tasolla olevaa maanpuolustustahtoa. Ollaanko nyt soittokuntien lopettamisen myötä tätä kansan myönteistä asennoitumista maanpuolustuksen ylläpitämiseen murentamassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti