Hallitus on lähettänyt lausuntokierrokselle esityksensä kuntien pakkoliitoksista. Laki koskisi kaupunkiseutuja, joiden työssäkäyntialueella olisi vähintään 100.000 asukasta. Laki on tarkoitus saada jo keväällä eduskuntaan ja sitä kautta vahvistettavaksi.
Lain tielle voi povata kuitenkin melkoisia esteitä. Ensinnäkin kuntien itsemääräämisoikeus on säädetty perustuslaissa, jota ei niin vain voi rikkoa. Poliittisesti valittu perustuslakivaliokunta päättää, onko laki perustuslain mukainen. Valiokuntakaan ei kuitenkaan voi mielivaltaisesti tulkita perustuslakia lausuntoaan muovatessaan.
Perustuslakiasiantuntijat epäilevät myös lakiehdotukseen sisältyvän alueellisen kansanäänestyksen toimivuutta. Ei voi olla niin, että suurimman keskuskaupungin väki suurella määräenemmistöllään voisi jyrätä liitosta vastustavan pienemmän ympäristökunnan asukkaiden mielipiteen.
Jopa lakia esittävä kuntaministeri Henna Virkkunen ja itse pääministeri Jyrki Katainen ovat sanoneet, ettei lakia ehditä tämän nykyisen hallituskauden jäljellä olevana runsaan vuoden aikana edes käyttämään. Mitä järkeä on siis ajaa tällaista lakia?
Kaiken kukkuraksi me suomalaiset olemme sellaisia jukuripäitä, ettei meitä pakolla saa yhtään mihinkään.
Niinpä on helppo yhtyä Suomen Kuvalehden päätoimittajan toteamukseen hänen pääkirjoituksessaan, että jos päähallituspuolueiden puheenjohtajien linjanvedot käyvät kovin eri suuntiin, saattaa yhteistyö kariutua tässä hallituksessa. Päätoimittajan mielestä tämäkään ei olisi demokratiassa mikään maailmanloppu, vaan uuden alku ja helpotus kaikkien kannalta.
Ehkä se johtaisi myös ennenaikaisiin eduskuntavaaleihin, joita oppositiossa on kauan toivottu. Ei kuitenkaan samaan aikaan EU-vaalien kanssa, jotka ovat jo toukokuussa. Jos olisi samanaikaiset vaalit, saataisiin EU-vaaleihinkin varmuudella enemmän aktiivisuutta kuin mitä viimeisten vaalien 40 %:n äänestysvilkkaus, tai paremminkin äänestyslaiskuus on ollut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti