Seitsemältä lähdimme kohti Helsinkiä, kotia palattiin juuri ennen iltayhdeksää. Päivälle kertyi siis pituutta ja monenlaisia elämyksiäkin siihen mahtui, mutta tuntui, ettei oikein ehtinyt tarttua mihinkään, hyvä kun pystyi pitämään aikataulusta kiinni.
Päivään mahtui valtioneuvos Johannes Virolaisen syntymän 100-vuotisseminaari ja puhemiehen tarjoama, jo Urho Kekkosen aloittaman perinteen mukainen lounas toimittajille, hiustenleikkuu, menomatka hyvässä seurassa henkilöautolla ja paluu junalla Parkanoon, jossa vaimo oli vastassa. Pääsimme vielä ennen luvassa ollutta kovaa lumipyryä kotiakin.
Ehdin olla vain seminaarin alkuosassa kuulemassa puhemies Heinäluoman avausta ja professori Henrik Meinanderin rohkeaa esitelmää. Varsinkin kaksi hänen väittämäänsä herätti melkoista mielenkiintoa. Vaikka Virolainen oli pitkään keskustapuolueen puheenjohtaja, hän ei kuitenkaan ollut puolueen keskiössä, vaan paremminkin vallanpidon ulkolaidalla. Ja toiseksi, hänen asettumisensa presidenttiehdokkaaksi Mauno Koiviston kanssa tapahtui vain siinä tarkoituksessa, ettei enää voitu käyttää silloin vielä muodissa ollutta Neuvostoliitto-korttia.
Lehdistölounaalla oli välitön tunnelma. Sain istua Liikenneministeriön ajoilta tutun, ministeriön silloisen pirteän tiedotuspäällikön ja edelleen yhtä tempperamenttisenä säilyneen Katariina Kivistön vieressä. Liikenneministeriössä olin Pekka Vennamon ja Raimo Vistbackan sihteerinä.
Puheenvuoroissa korostettiin molemminpuolisen kunnioittamisen merkitystä. Eläkkeelle jäänyt, muistolahjan saanut Yrjö Rautio tähdensi, että eduskuntatoimittajan työmiljöö on yksi Suomen hienoimmista ja samalla arvokkaimmista. Yhteen hiileen puhaltaminen tuo tässäkin parhaan tuloksen. Rautio aloitti muuten toimittajatyönsä Kansan Tahdossa ja siirtyi Kansan Uutisten kautta lopuksi Apu-lehteen. Hän mainitsikin olleensa toimittaja kansan tahdosta, ei Jumalan armosta!
Juuri ilmestyneen Perussuomalainen-lehden jakeluakin aloitettiin iltamyöhään. Kyseessä onkin vasta vuoden ensimmäinen numero ja asiavaltainen lehti näkyi olevan taas kerran.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti