Radiosta kuullaan aina ennen iltahartautta hengellisen musiikin toivelevyjä. Mieliin painuivatkin yhden illan konsertin kaikki viisi syvälle koskettavaa esitystä. Ne toivat selkeästi esille meillä olevan iäisyystoivon ja herkistivät näin ollen mielen arkipäivän jo kääntyessä iltaan.
Musiikkihetki radiossa aloitettiin itselleni vieraamman laulukirjan Siionin kanteleen laululla, jonka olen kuullut ensimmäistä kertaa vaimoni isän siunaustilaisuudessa: "Kerran kauneimmin, laulu riemuisin soi kuin vetten pauhu aivan". Sama laulu löytyy myös Hengellisistä lauluista ja virsistä: Äitini henksuissakin se on erikseen merkittynä. Laulaja oli Sauli Tiilikainen. Laulussa kaikuu todella köyhän syntisen äänenpainot: "Jeesus rakkahin, saanko vihdoinkin myös mä päästä autuuteesi? Saako Tällainen, heikko vaivainen tulla, Jeesus, yhteyteesi?" Ja vastauskin kuullaan: "Saa, kun itse tällaisen, sä lunastit, veres kalliin tähteni kun vuodatit! Jeesus rakkahin, saan siis vihdoinkin täältä päästä autuuteesi."
Seuraavina olivat niin Siionin virsistä kuin virsikirjastakin tutut, Johan Kahlin iankakkisuustuntojamme kuvaava "Nyt ylös sieluni, mullasta nouse tästä" ja Anders Odheliuksen väkevästi kaipauksestamme puhuva "Koska valaissee kointähtönen mua köyhää kerjääjää".
Viimeisinä kuuluivat Ritva Auvisen laulamana "Mun kanteleeni kauniimmin taivaassa kerran soi" ja kaiken kruunaavana, itsensä Anna Mutasen laulama "Jerusalem, Jerusalem, kaupunki ylhäinen! Ah, vasta portteis sisällä saan paikan rauhaisan". Mitäpä muuta voimme toivoa elämämme päätökseksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti