Näin suurena kärsimyksen päivänä ei voi muuta kuin yhtyä sanoihin vaikene puhe huulten, vain sydän sanoa nyt voi. Runoilijat sanelevat tunteemme syvästi ja vain muutamalla sanalla.
Kansainvälisesti tunnetuin kirjailijamme Mika Waltari (papin poika muuten) kirjoitti pitkäperjantaihin sopivan runon Sun ristis juurehen:
"Oi Natsarealainen, sun ristis juurehen ma palvistus.
Sa tiedät kyllä, mikä sun ristis juurehen on vienyt mun.
Oi Natsarealainen, oon sairas kokonaan ja vapisen.
Maailman teiltä vienyt ei silta ainutkaan mua onnehen.
Oi Natsarealainen, ei tähteäkään näy nyt yllä pään.
Oi auta, auta, muuten mun tieni jälleen käy pois pimeään.
Sa tiedät kyllä kaiken, sen mitä pakenen. Yö saartaa mun.
Oi natsarealainen, sun ristis juurehen ma polvistun."
Jaakko Haavio puolestaan kirjoittaa runossa Pyhien yhteys:
"Äiti, katso poikaasi,
poika äitiäsi!
Silmät silmiin katsovat
ja käteen tarttuu käsi.
Ristin luona sydämet
yhtyy ihmislasten,
niiden, jotka nojaavat
ristin puuta vasten.
Tuntematon tutulta,
vieras rakkaammalta
veljeltäkin tuntuu, jos
sen löytää ristin alta.
Ristin kansa, pyhä perhe
toisiaan ei jätä.
Yks jos lankeaa tai kärsii,
kaikilla on hätä.
Veri vettä sakeampi -
vielä vahvempana
sydämien liittona
on armahduksen sana."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti