lauantai 21. kesäkuuta 2014

Mammonasta

Sana mammona on yksi niistä harvoista sanoista, joita suomenkielisessäkin Raamatussa on Jeesuksen äidinkielestä arameankielestä otettuina lainoina. Se on kielellisesti samaa juurta kuin meille hyvin tuttu sana aamen. Sehän suomennetaan tavallisesti sanalla  t o t i s e s t i, mutta sanatarkka käännös olisi  u s k o l l i s e s t i.




 Mammona puolestaan tarkoittaa jollekulle uskottua eli siis omaisuutta. Näin ymmärrettynä se on Jumalalta lahjaksi eli lainaksi saatua. Näiden kahden sanan mammona ja aamen samankaltaisuus arameankielessä viittaa siihen, miten Jumalan maailmassa hengellinen ja maallinen kuuluvat läheisesti yhteen.




Jumalanpalveluselämä aamenineen on tarkoitettu palvelemaan ihmiselämän arkielämää, jopa niitä asioita, jotka liittyvät mammonaan eli omaisuuteen. Ei turhaan vastata, kun kirkosta tulijalta kysytään minkälainen saarna oli, että katsotaan mitä se viikolla vaikuttaa.




Saman Jaakko Haavio ilmaisi virressään: "Nyt anna Herra tultasi sieluni alttarille ja lähde saattajakseni poluille arkisille, kun pariin toisten ihmisten ja kysymysten vaikeiden työpaikalleni lähden."


Me olemme sidottuja omaisuuteemme, aineellisuuteen, tahdoimme tai ei. Olemme aineellisuuden vankeja, mutta joskus sen ote on liian hallitseva, menemme helposti paljon puhutun kulutushysterian mukana. Kuitenkin Jeesus asettaa vastakkain Jumala-uskon ja mammonismin: "Ette voi palvella Jumalaa ja mammonaa".


Aineelliset arvot itsessään eivät ole pahasta. Ne ovat päinvastoin hyvää, koska Jumala itse on ne meille antanut, mutta niille on löydettävä oikea niidenarvonmukainen asema elämämme arvoasteikossa, sillä jos unohdamme Jumalan, lahjojen antajan, tulee silloin lahjasta, mammonasta väärää mammonaa. Näin hyvinvoinnin ja korkean elintason tavoittelusta voikin tulla ihmiselle epäjumala.


Saammekin nähdä omaisuutemme Jumalan lahjaksi ja pyrkiä käyttämään sitä oikein Jumalan tahdon mukaisesti. Saamme jättää koko elämämme Jumalan käsiin ja katsoa Vapahtajamme lempeisiin kasvoihin tietäen, ettet sä sydämeni pahuutta katsokaan, vaan että ostamasi näin huono olla saa, se virvoitus on kiusatun. Näin anteeksiantamuksessa on elämää ja autuutta. Ja läsnäolo Jeesuksen on sielun lepo suloinen. Uskon sen!

Ei kommentteja: