Hyvät joululehtemme lukijat!
Saatuani mieluisan toivomuksen
kirjoittaa Korvaluoman-Karhusaaren
joululehteemme nimenomaan joulusta ei todellakaan ole helppoa asennoitua
joulumieleen tänäänkään kirjoittaessani tätä kylläkin hartaan ja rakkaita
muistoja täynnä olevan pyhäinpäivän iltana.
En yhtään ihmettele yhden kauneimmista joululauluistamme ”Hiljaa,
hiljaa joulun kellot kajahtaa” tekijöiden mietteitä. Laulun runoillut opettaja
Helmi Auvinen kertoo kirjoittaneensa laulun kuullessaan kirkonkellojen soivan
pyhänvieton alkamisen merkiksi: ”Silloin tunsin kuin olisin siirtynyt kotiini
kaukana pohjoisessa ja kuullut kotikirkkoni kellojen soinnin. Sieluuni säteili
pohjoinen joulukuinen taivas tuhansine tähtineen. Säteili valkoisiin nietoksiin
hukkuva maa tummien salojen sylissä.” –Runo syntikin vapisevin käsin nopeasti
kirjoitettuna. Armas Maasalo sävelsi runon kesäisenä hellepäivänä luettuaan
runoa yhä uudelleen ja sävelmän alettua soida hänen mielessään. Maasalo haki
kynän ja paperia, veti verhot kiinni ja sytytti kynttilän saadakseen edes
hiukan harrasta joulutunnelmaa. Niin syntyi sointuisa sävel joulurunoon
keskellä kirkkainta kesää.
Saamme olla kiitollisia Pohjankankaan itälaitaa kylähistorian
toimittaneelle Reino Korvalalle korvaamattomien tietojen tallentamisesta.
Itsekin periydyn Karhusaaren talosta sitä vuodesta 1906 hallinneeseen Liljan
sukuun Juhon tyttären Taimin tyttären Elsan poikana ja tosiaan samoin Lempin
(os.Korpela) pojan Taiton poikana. Niinpä kylähistoriasta on ollut hienoa
löytää vv. 1940 -45 postia kuljettaneen Väinö Heikkilän elämänviisaus:
Tolppatieltä ja jumalansanasta ei saa
koskaan poiketa. Tästä meidän on hyvä pitää kiinni myös joulua viettäessämme.
Lapsenmielisesti
suomalainen kansanruno kertoo joulun syvimmän sanoman meille pohjolan
asukkaille ymmärrettävästi: Jouluna Jumala syntyi, paras poika pakkasella. Hän
Jeesus on todella parasta, mitä meillä on. Hänessä me saamme kaiken niin
elämässä kuin kerran kuolemankin hetkellä.
Vaikka joulu on vain kerran vuodessa ja joku voisi sanoa,
että hyvä, että vain kerran vuodessa, niin joulu on kuitenkin vuoden suurin ja
odotetuin juhla. On hyvin tarpeellista, jotta voimme herkistyä ja muistaa
arkielämän rutiineista poiketen läheisimpiämme ja myös vähempiosaisempia lähimmäisiämme.
Joulun monin ulkonaisten juhlamuotojen kuten värien, valojen, koristeiden,
lahjojen, joulukuusien ja –ruokien tarkoituksena on sittenkin muistuttaa joulun
suuresta lahjasta Seimen lapsesta. Jo ensimmäisenä jouluna enkelkuoro viestitti:
Maassa rauha, ihmisillä hyvä tahto. Suomalaisen sananlaskun sanoin lahjaksi
olemme saaneet, lahjaksi antakaamme.
Alussa mainitun joululaulun sanoin jokaisessa säkeistössä on
sama alku ”Hiljaa, hiljaa joulun kellot kajahtaa”. Säkeistöjen loppuosat
kertovatkin sitten joulun tuomaa riemusanomaa: ”Taivahalla säteillen/ välkkyy
sarja tähtösten:/ Jeesus tullut on!/
Kirkkaat joulukynttilät/ lempeästi hymyyvät:/ Jeesus tullut
on!/ Kaikuu laulu lapsosten/ kirkkahasti välkkyen/ Jeesus tullut on!”
Anssi
Joutsenlahti
rovasti
eduskunnan
varapuhemies
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti