Kun kiersin omakotialueita Perussuomalainen-lehteä jakamassa, ei voinut muuta kuin ihailla monien kotien ympäristöjä hyvin hoidettuine ruohokenttineen ja puutarhoineen. Väkisinkin muistui mieleen muinoinen iskulause: Tiilitalossa asuu onnellinen perhe. Eikä se onnellisuus taida olla yksinomaan tillitaloissa asujien osana, taitaa jopa puutaloissa asua vieläkin onnellisempia, kun itsekin asumme 1950-luvun lopulla valmistuneessa puutalossa.
Tähän on hyvä lainata ykkösrunoilijamme Eino Leinon käsialaa vuodelta 1898:
Tähän on hyvä lainata ykkösrunoilijamme Eino Leinon käsialaa vuodelta 1898:
Laulu onnesta
Kell’ onni on, se onnen kätkeköön,
kell’ aarre on, se aarteen peittäköön,
ja olkoon onnellinen onnestaan
ja rikas riemustansa yksin vaan.
Ei onni kärsi katseit’ ihmisten.
Kell’ onni on, se käyköön korpehen
ja eläköhön hiljaa, hiljaa vaan
ja hiljaa iloitkohon onnestaan.
Muuten, mikä on levinnein kukkamme, jota kaikki tienvarret ovat keltaisenaan ja tahtoopi se sinnikkäästi koristella nurmikoitammekin poiskitkemisistä suuriakaan välittämättä?
Kell’ onni on, se onnen kätkeköön,
kell’ aarre on, se aarteen peittäköön,
ja olkoon onnellinen onnestaan
ja rikas riemustansa yksin vaan.
Ei onni kärsi katseit’ ihmisten.
Kell’ onni on, se käyköön korpehen
ja eläköhön hiljaa, hiljaa vaan
ja hiljaa iloitkohon onnestaan.
Muuten, mikä on levinnein kukkamme, jota kaikki tienvarret ovat keltaisenaan ja tahtoopi se sinnikkäästi koristella nurmikoitammekin poiskitkemisistä suuriakaan välittämättä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti