torstai 14. toukokuuta 2015

Olli Teinonen

Kevätkauden viimeisiin siioninvirsiseuroihin Porissa pääsin lopulta mukaan oltuani vielä koko kevätkauden kiinni eduskuntatyössä. Aikasmoiset seurat, kun laskin viitisenkymmentä mukana ollutta.

Seuroista muodostui seuraväen joukossa väkikävijänä olleen Olli Teinosen tavallaan muistoseurat, vaikka hänen siunauksensa on vasta kuukauden päästä. Kaksi viikkoa sitten Olli oli ollut vielä mukana edellisissä seuroissa, mutta nyt hän korkeassa iässä on päässyt perille eli ylennetty kirkkauteen niin kuin tänään helatorstaina Herramme ja Mestarimme on korotettu Herra ja sen muistoksi vietämme hänen taivaaseenastumisensa päivää.

Helatorstaihan siirrettiin vuodesta 1973 lähimmäksi lauantaiksi muusta kristikunnasta poiketen, sillä taivaaseen astuminen tapahtui 40 vuorokautta pääsiäisestä eikä minään vakiolauantaina. Siksi me eduskunnassa sitten v. 1985 palautimme päivän sille kuuluvalle torstaipäivälle, johon se siirtyi presidentti Koiviston ottamien muutamien klumeruudien jälkeen.

Olli kuten edesmennyt vaimonsa Nellykin olivat molemmat opettajia, siksi veisasimme heidän lempivirtensäkin Suo Jeesus paras opettaja, mun itseäni tuntea. Myös veisasimme Nyt ylös sieluni ja helatorstain virren Maa, katso, Herran käsi on ylitses ojennettu.

Ollista ja varsinkin hänen huumoristaan jäi meille kaikille lämpimät ja rakkaat muistot! Ollilla on kesämökki Pomarkun Valkjärvellä, hän oli vesiosuuskunnan puuhaihmisiä ja mökiltä käsin hän kävi kesäisin Kankaanpään torstaitorilla, jossa myös aina nähtiin. Yksi mieliinpainunut muisto on sv-seuroista Nakkilasta, jossa Nelly-vaimo oli toiminut opettajana. Olli kertoi seuraväelle pyytävänsä anteeksi, kun hän varasti vaimonsa nakkilalaisilta. Hyvä esimerkki Ollin hymööristä!

Olli kertoi isänsä olleen ylikonstaapeli ja Porissa olleen silloin useita poliiseja, jotka olivat Teinosia. Silloin vielä oli kuri ja järjestys Porissa. Ollin veli oli teologian dogmatiikan professori Seppo A. Teinonen, jonka luennoilla olen saanut olla seuraamassa myös hänen omaperäistä huumoriaan.

Ei kommentteja: