Lisäystä eiliseen hartauskirjoitukseeni kiitollisuudesta:
Saarnasin 4. rukouspäivänä vuonna 1998 ja päivän aihehan oli kiitollisuus etenkin vuoden sadosta. Sillooin kyllä mainitsin Sepon toivomia karvojakin. Sattui olemaan samanlainen poliittinen tilanne kuin nytkin eli melkoista taantumaa. Sanoin silloin esimerkiksi: Olemme jatkuvasti tottuneet kuulemaan, miten yhteiskuntamme eri sektoreilla joudutaan säästämään, lomauttamaan, irtisanomaan ja etsimään raennemuutoksia joskus myös palveluita vähentämällä ja heikentämällä. Puhutaan myös talouden kääntymisestä uudelleen alamäkeen, vaikka emme vielä kunnolla päässeet nauttimaan noususuhdanteestakaan. Työttömien määrämmekin on yhä edelleen aivan liian korkea, mutta ulospääsyä tästäkään ei näytetä löydettävän
Pääministeri Juha Sipilä piti tiedotusvälineissä illalla vakavan puheen ja esitti vetoomuksen koko kansalle Suomen saamiseksi takaisin nykyisestä taantuvasta maasta entiseksi hyvinvoinnin mallimaaksi.. Olemme samassa veneessä eikä nyt tarvita veneenkeikuttelijoita.
Työmarkkinajärjestöillä on edelleen sananvaltaa: jos nykyiset ehdotukset 5% kestävyysvajeen umpeen kuroamiseksi eivät miellytä, voivat ne esittää oman mallinsa 5% tasoittamisesta ja kuuloon otetaan täydellä vakavuudella. Kaikki työelämässä olevia tasapuolisesti kohtelevia keinoja olisivat pieni työajan pidennys tai lomarahojen pienentäminen. Keinoja löytyy, jos vain on tahtoa. STTK onkin nyt etsimässä vaihtoehtoja, jääkö SAK yksin jarrumieheksi niin kuin näkyvät tekevän myös suurimmat oppositiopuolueetkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti