Sain tänä viikonloppuna olla siunaamassa kolme vainajaa, ohessa yhden viimeiseen iltahuutoon kutsutun elämän suuresta todellisesta taistelusta:
Olemme kokoontuneet tekemään viimeistä palvelustamme pitkän päivätyön tehneelle rakkaallemme, joka miehuullisesti on täyttänyt paikkansa niin sodan kuin rauhankin tehtävissä saavuttaen korkea 93 vuoden ja 5 kuukauden iän.
Jatkosodassa hän osallistui Kannaksen asemasodan jälkeen maamme vapauden kannalta kaikkein ratkaisevimpiin ja samalla mitä ankarimpiin taisteluihin Rajajoella joutuen ensin vihollisen ylivoiman edessä osallistumaan kohtalokkaisiin Kuuterselän taisteluihin, mutta sitten koko Pohjolan suurimmaksi taisteluksi muodostuneeseen Tali-Ihantalan suurtaisteluun kesä-heinäkuussa 1944. Siellä ratkaistiin Suomen kohtalo ja vihollisen eteneminen pysäytettiin vaikka suomalaissotilaita oli vain 50.000 150.000 venäläissotilasta vastaan.
Suomalainen kenttätykistö ampui kahdessa viikossa noin 120 000 laukausta ja kiivaimpana taistelupäivänä 3. heinäkuuta yli 12 000 laukausta, ja monen tykin putki yksinkertaisesti kului loppuun kiivaan tulituksen takia. Sillat tuhottiin kaksikin kertaa vuorokaudessa. Neuvostoliiton tappioiden arvioidaan taisteluissa olleen noin 6 000 kaatunutta ja 22 000 haavoittunutta miestä ja suomalaisten 1 350 kaatunutta ja 7 000 haavoittunutta. Tämän jälkeen taisteluiden keskipiste siirtyi Vuosalmi-Äyräpäähän, jossa sielläkin kestettiin.
Taisteluiden muistona vainajamme joutui elämänsä ajan kantamaan keuhkon läpäisseen kuulan aiheuttamaa sotainvaliditeettiä
osallistuen sekä sotainvalidien että sotaveteraanien paikallisyhdistysten hallitusten toimintaan .
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti