Säkylässä on Suomen ainoa sokeritehdas Salon tehtaan pakkolopettamisen jälkeen. Tanskalaisten 80-prosenttisesti omistama Sucros Oy omistaa tämän tehtaan pyrkien kaikin tavoin tehtaan alasajamiseen. EU:n tasapuolisutta jälleen kerran kuvaan Tanskan saamat sokerikiintiöt, jotka ylittävät moninkertaisesti maan tarpeen, Suomen kiintiöt on puserrettu alle oman kulutuksen ja niin alas, että oma tehtaamme käy vajaateholla ja taistelee siksi kannattavuutensa alarajoilla. Siksi sokeritehtaamme on jatkuvassa taistelutilanteessa.
Tämä kaikki kerrottiin selkein sanoin Satakunnan kansanedustajille Lännen Tehtaiden järjestämässä informaatiotilaisuudessa.
Kuitenkin omavaraisuuden kannalta ja merkittävänä työllistäjänä oma sokerintuotanto olisi välttämätöntä. Tuotannon jatkumisen epävarmuus luo luottamuspulaa myös viljelijöille, joilla ei ole rohkeutta uusien koneiden investointeihin eivätkä nuoret muutenkaan ole innokkaita ryhtymään sokerinjuurikkaan viljelijöiksi.
Suomen sokerituotanto ja sokeritehdas on maailman pohjoisin, siksi sato on pienempää kuin etelämpänä, siksi myös kansallinen tuki -nykyisin 350€/hehtaari - on välttämätöntä, mutta sitäkin uhkaa vähintään pienentäminen. Samoin kuljetustuki - nykyisin miljoona euroa - on vaakalaudalla. Kuljetusmatkat ovat osaksi pitkiä, koska viljelyä on entisten -parhaimmillaan viiden - tehtaiden läheisyydessä, suurin määrä tietenkin kyllä Säkylän ympäristössä, mutta osa Salon seudulla ja Turengin alueella.
Kaiken kaikkiaan sokeritehtaamme on mitä nykyaikaisin. Sokerituotanto on myös monelle muullekin teollisuuden alalle välttämätön kuten virvokejuomateollisuudelle ja makeistuotannolle. Suunniteltu sokeriverokin tuo oman lisäkustannuksensa.
Kaiken kaikkiaan pähkinäkuoressa: halutaanko maassamme jatkaa kotimaisen ruuan tuotantoa tälläkin sektorilla, se rippuu paljolti nyt uuden hallituksen päätöksistäkin. Meillä ei ole varaa lopettaa kotimaista sokerituotantoa!
tiistai 30. elokuuta 2011
maanantai 29. elokuuta 2011
Hatikva ja Maammelaulu
Kaksi pientä maata Israel ja Suomi ovat monessa mielessä hyvin samanlaisia, Lippujemme värit ovat sinivalkoiset, molemmat olemme historian saatossa kokeneet kovia sotia, mutta kansojen suuressa meressä olemme kuitenkin pieniä itsenäisiä demokraattisia maita. Mekin suomalaiset saamme nähdä maamme säilymisessä Kansojen Kaitsijan suurta varjelusta puhumattakaan nyt Israelista Jumalan valitusta kansasta.
Kolmipäiväinen Israel-konferenssi Joensuussa päättyi vaikuttavaan pääjuhlaan, jossa Suomen siniristilippu asetettiin Israelin sinivalkoisen lipun rinnalle ja tanssiryhmä esiintyi liehuttaen lopuksi sinistä ja valkoista lippua. Kaiken kruunasi yhdessä lauletut kansallislaulut Israelin Hatikva ja oma Maammelaulu.
Yli sata vuotta vanhan Israelin Ystävien uutena hallituksen jäsenenä sain tuoda pääjuhlaan maamme korkeimman päättävän elimen eduskunnan kunnioittavan ja mitä arvostavimman rauhan tervehdyksen: Shalom!
Jeesus on juutalainen ja sunnuntain aiheen Etsikonaikoja mukaisesti viittasin Jeesuksen kotikaupungin nasaretilaisten hänet torjuvaan suhtautumiseen sanomalla: Eikö hän ole Joosefin poika, ja liitin sitten tähän Jeesuksen kysymyksen: Kenenkä te sanotte minun olevan? Ja oikea vastauksemme kysymykseen on elämällemme ja kuolemallemme kaikkein tärkein niin kuin Pietarikin vastasi: Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika.
Viittasin myös Israelin ensimmäisen presidentin Weizmannin lausumaan: Me israelilaiset olemme realisteja, sen tähden uskomme ihmeisiin. Tähän liittyy Jumalan antama lupaus Israelille: Minä tunnen ajatukseni, jotka minulla on teitä kohtaan: rauhan eikä turmion ajatukset; minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.
Ja 63 vuotta juutalaiset ovat saaneet elää itsenäisessä Israelin valtiossaan lähes kahden vuosituhanne hajaannuksen jälkeen kaikkialta maailman eri kolkilta kokoontuneina. Tämä jos mikä on Jumalan ihme. Ja tästä myös Israel-konferenssissakin on kysymys.
Kolmipäiväinen Israel-konferenssi Joensuussa päättyi vaikuttavaan pääjuhlaan, jossa Suomen siniristilippu asetettiin Israelin sinivalkoisen lipun rinnalle ja tanssiryhmä esiintyi liehuttaen lopuksi sinistä ja valkoista lippua. Kaiken kruunasi yhdessä lauletut kansallislaulut Israelin Hatikva ja oma Maammelaulu.
Yli sata vuotta vanhan Israelin Ystävien uutena hallituksen jäsenenä sain tuoda pääjuhlaan maamme korkeimman päättävän elimen eduskunnan kunnioittavan ja mitä arvostavimman rauhan tervehdyksen: Shalom!
Jeesus on juutalainen ja sunnuntain aiheen Etsikonaikoja mukaisesti viittasin Jeesuksen kotikaupungin nasaretilaisten hänet torjuvaan suhtautumiseen sanomalla: Eikö hän ole Joosefin poika, ja liitin sitten tähän Jeesuksen kysymyksen: Kenenkä te sanotte minun olevan? Ja oikea vastauksemme kysymykseen on elämällemme ja kuolemallemme kaikkein tärkein niin kuin Pietarikin vastasi: Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika.
Viittasin myös Israelin ensimmäisen presidentin Weizmannin lausumaan: Me israelilaiset olemme realisteja, sen tähden uskomme ihmeisiin. Tähän liittyy Jumalan antama lupaus Israelille: Minä tunnen ajatukseni, jotka minulla on teitä kohtaan: rauhan eikä turmion ajatukset; minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.
Ja 63 vuotta juutalaiset ovat saaneet elää itsenäisessä Israelin valtiossaan lähes kahden vuosituhanne hajaannuksen jälkeen kaikkialta maailman eri kolkilta kokoontuneina. Tämä jos mikä on Jumalan ihme. Ja tästä myös Israel-konferenssissakin on kysymys.
lauantai 27. elokuuta 2011
Valtiomiehen viimeinen matka
Tasavallan Presidentti Tarja Halonen, presidentti Mauno Koivisto puolisoineen ja presidetti Martti Ahtisaari kunnioittivat läsnäolollaan ja suurilla kukkaseppeleillä tänään Helsingin tuomiokirkossa Harri Holkerin siunaustilaisuutta. Samoin teimme me eduskunnan puhemiehistö laskemalla seppeleen kolmeen mieheen ja valtioneuvosto, josta seppeleen laskivat Jyrki Katainen ja Juttu Urpilainen. Tietysti omaiset olivat ensi sijassa ja kirkon täytti myös laaja ystävien joukko.
Vaikuttavassa surujuhlassa siunauksen suoritti kurssitoverini emerituspiispa Eero Huovinen Harri Holkerin veljen Matin avustamana. Muistopuheen piti pääministeri Katainen. Jaakko Ryhänen ja Cantores Minores lauloivat, urkurina toimi Seppo Murto ja kanttorina Harri Viitanen, joka säesti myös muistotilaisuudessa Säätytalolla Jaakko Ryhästä ja sellisti Panu Luostoa. Muistopuheita pitivät Suvi Rihtniemi ja Martti Ahtisaari.
Suomen kirkon primus inter pares Eero Huovinen luonnehti valtioneuvos Harri Holkeria velvollisuudentuntoisena suomalaisena isänmaan miehenä, joka kantoi alttiisti uhrauksiin asti vastuuta niin oman maan kuin laajemmin koko maailmamme asioista. Kotikasvatuksesta ja lapsuuden partioliikkeestä alkunsa saaneista vaikutteista hän ammensi. Hän lähti perusarvoista, ja näin oma maa ja koko maailma yhtyivät kristillisessä elämänkäsityksessä: Sillä jos me elämme, me Herralle elämme ja jos me kuolemme, niin me Herralle kuolemme. Sentähden, jos me elämme tai kuolemme, niin me olemme Herran omat (Roomalaiskirje 14: 7-9).
Näin politiikassakin toimiminen edellyttää sen ymmärtämistä, ettemme elä itsellemme. Näin voimme elää yhteistä elämää. Itsellemme eläissämme joudumme eroon toivosta ja tulevaisuudesta eikä meistä ole yhteiskunnan rakentajiksi, jolllainen Harri Holkeri oli koko elämänsä ajan.
Vaikuttavassa surujuhlassa siunauksen suoritti kurssitoverini emerituspiispa Eero Huovinen Harri Holkerin veljen Matin avustamana. Muistopuheen piti pääministeri Katainen. Jaakko Ryhänen ja Cantores Minores lauloivat, urkurina toimi Seppo Murto ja kanttorina Harri Viitanen, joka säesti myös muistotilaisuudessa Säätytalolla Jaakko Ryhästä ja sellisti Panu Luostoa. Muistopuheita pitivät Suvi Rihtniemi ja Martti Ahtisaari.
Suomen kirkon primus inter pares Eero Huovinen luonnehti valtioneuvos Harri Holkeria velvollisuudentuntoisena suomalaisena isänmaan miehenä, joka kantoi alttiisti uhrauksiin asti vastuuta niin oman maan kuin laajemmin koko maailmamme asioista. Kotikasvatuksesta ja lapsuuden partioliikkeestä alkunsa saaneista vaikutteista hän ammensi. Hän lähti perusarvoista, ja näin oma maa ja koko maailma yhtyivät kristillisessä elämänkäsityksessä: Sillä jos me elämme, me Herralle elämme ja jos me kuolemme, niin me Herralle kuolemme. Sentähden, jos me elämme tai kuolemme, niin me olemme Herran omat (Roomalaiskirje 14: 7-9).
Näin politiikassakin toimiminen edellyttää sen ymmärtämistä, ettemme elä itsellemme. Näin voimme elää yhteistä elämää. Itsellemme eläissämme joudumme eroon toivosta ja tulevaisuudesta eikä meistä ole yhteiskunnan rakentajiksi, jolllainen Harri Holkeri oli koko elämänsä ajan.
maanantai 22. elokuuta 2011
Suurlähettiläät eduskunnassa
Kaikki Suomen lähettiläät eri puolilta maailmaa kokoontuvat näin syyskesällä yhteiseen palaveriin ja ovat myös eduskunnan vieraana kuten tänäkin iltana.
Heille oli päivän mittaan puhuneet ministerit Katainen, Urpilainen, Tuomioja ja Stubb lehdistön ollessa paikalla. Tässä eduskunnan kokoontumisessa oltiin ilman mediaa ja näin keskustelu voi olla vapaampaa. Eduskunnan puolesta puhui puhemies Eero Heiniluoma ja ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Timo Soini.
Suurlähettiläät olivat perin kiinnostuneita PerusSuomalaisten jytkystä ja puolueen kannanotoista kysellen Timolta monenlaista. Olihan juuri edellispäivänä puolueen uudeksi englanninkieliseksi nimeksi otettu The Finns True Finnsin tilalle, koska tämä entinen nimi mielletään ulkomaisten äärioikeistolaispuolueiden vastineeksi, vaikka puolueemme on täysin päinvastaisella linjalla ajaen suomalaisten ja suomalaisuuden asiaa. Tästä lähettiläätkin olivat kiinnostuneita. Näin Suomi-kuvaa kirkastetaan tälläkin suunnalla, meillä ei ääripuolueita ole.
Tietysti puhuttiin myös pakolaiskysymyksestä ja viimeaikaoina paljon esillä olleista vihapuheista, joihin saatiin Timolta selkeät vastaukset, ettei tällaisia tule hyväksyä. Myöskään kriittinen suhtautuminen pakolaispolitiikkaamme ei suinkaan ole tähdätty mitään kansanryhmää vastaan, vaan pyrkii vain suitsimaan liian suuret etuisuudet, jottei maastamme tule liian houkuttelevaa maahanmuuttajille. Kehitysyhteisvaroissakin arvostelumme suuntautuu nimenomaan siihen, että niitä tulisi valvoa tarkemmin, jotta ne menisivät nimenomaan kaikkein köyhimmille tarvitseville eivätkä ohjautuisi korruptoituneille hallitsijoille.
Myös keskusteltiin Timon esittämistä EU-näkemyksistä, kannatamme Eurooppaa ja yhteistyötä, mutta alunalkaenkin EU-tukipolitiikan vastustustus on lähtenyt liikkeelle siitä, että se on vastoin EU:n säädöksiä eikä se ole oikeaa politiikkaa. Kysyä vain sopii, kenen syy on ollut, että esim. Kreikka ja muutkin Etelä-Euroopan maat on yleensä otettu EU:n jäsenmaiksi, vaikka ne eivät vaadittuja kriteerejä olekaan täyttäneet. Näin EU-näkemyksemmekin ovat kestävällä pohjalla.
Näytti lähettiläidenkin keskuudessa olevan Timolla paljon ystäviä ja kannatusta, näin hän on oikea mies ulkoasiainvaliokunnan johdossa, johon hän nimenomaan on halunnut ja sanoikin, että joskus saa, mitä haluaa. Hän myös lupasi valiokunnan kanssa vierailla ensi tilassa niin Venäjällä kuin USA:ssakin. Kunhan nyt kotimaankin politiikalle jää riittävästi aikaa.
Heille oli päivän mittaan puhuneet ministerit Katainen, Urpilainen, Tuomioja ja Stubb lehdistön ollessa paikalla. Tässä eduskunnan kokoontumisessa oltiin ilman mediaa ja näin keskustelu voi olla vapaampaa. Eduskunnan puolesta puhui puhemies Eero Heiniluoma ja ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Timo Soini.
Suurlähettiläät olivat perin kiinnostuneita PerusSuomalaisten jytkystä ja puolueen kannanotoista kysellen Timolta monenlaista. Olihan juuri edellispäivänä puolueen uudeksi englanninkieliseksi nimeksi otettu The Finns True Finnsin tilalle, koska tämä entinen nimi mielletään ulkomaisten äärioikeistolaispuolueiden vastineeksi, vaikka puolueemme on täysin päinvastaisella linjalla ajaen suomalaisten ja suomalaisuuden asiaa. Tästä lähettiläätkin olivat kiinnostuneita. Näin Suomi-kuvaa kirkastetaan tälläkin suunnalla, meillä ei ääripuolueita ole.
Tietysti puhuttiin myös pakolaiskysymyksestä ja viimeaikaoina paljon esillä olleista vihapuheista, joihin saatiin Timolta selkeät vastaukset, ettei tällaisia tule hyväksyä. Myöskään kriittinen suhtautuminen pakolaispolitiikkaamme ei suinkaan ole tähdätty mitään kansanryhmää vastaan, vaan pyrkii vain suitsimaan liian suuret etuisuudet, jottei maastamme tule liian houkuttelevaa maahanmuuttajille. Kehitysyhteisvaroissakin arvostelumme suuntautuu nimenomaan siihen, että niitä tulisi valvoa tarkemmin, jotta ne menisivät nimenomaan kaikkein köyhimmille tarvitseville eivätkä ohjautuisi korruptoituneille hallitsijoille.
Myös keskusteltiin Timon esittämistä EU-näkemyksistä, kannatamme Eurooppaa ja yhteistyötä, mutta alunalkaenkin EU-tukipolitiikan vastustustus on lähtenyt liikkeelle siitä, että se on vastoin EU:n säädöksiä eikä se ole oikeaa politiikkaa. Kysyä vain sopii, kenen syy on ollut, että esim. Kreikka ja muutkin Etelä-Euroopan maat on yleensä otettu EU:n jäsenmaiksi, vaikka ne eivät vaadittuja kriteerejä olekaan täyttäneet. Näin EU-näkemyksemmekin ovat kestävällä pohjalla.
Näytti lähettiläidenkin keskuudessa olevan Timolla paljon ystäviä ja kannatusta, näin hän on oikea mies ulkoasiainvaliokunnan johdossa, johon hän nimenomaan on halunnut ja sanoikin, että joskus saa, mitä haluaa. Hän myös lupasi valiokunnan kanssa vierailla ensi tilassa niin Venäjällä kuin USA:ssakin. Kunhan nyt kotimaankin politiikalle jää riittävästi aikaa.
sunnuntai 21. elokuuta 2011
Tuskien taival
Pääasia, että Helsingin City-Marathonin katkeamaton ketju säilyi järjestyksessään 31. HCM-maratonissa. Meitä oli 30. juhlamaratonin jälkeen täysi kaksi tusinaa eli 24 joka kerran mukana ollutta eikä sillä kerralla kukaan jäänyt edelliskerran jälkeen pois, nyt laskujeni mukaan odotetusti poisjääneitä on, kun 30 maratonin tavoite oli täyttynyt. Satakunnan kolmesta mukanaolleesta tiedän nyt jääneen pois vaivojensa vuoksi Pertti Gustafssonin ja laskujeni mukaan nyt meidän jokakerran mukana olleiden luku laskee alle 20.
Tavoitteenani oli siis päästä tällä kerrallakin läpi, aikatavoite oli näin ollen suorittaa reitti sallitun 6 tunnin ajassa. Aikaa jäin vielä reilusti, kun loppuajaksi merkittiin 4.32.03 ja 65-vuotiaiden sarjassa sijoitus oli 31 eli aivan sama kuin edellisvuonnakin ajan oltua silloin 4.30.44.
Odotukseni eivät siis olleet järin korkealla tuntien harjoittelun vajavuuden, johon sisältyi lähes pelkästään 10 km lenkkejä, maratonia varten täytyisi saada edes joitain pitempiäkin harjoituksia. Eipä silti, sama puute on vaivannut jo useampanakin vuotena, aina lähtöviivalla tämä heikko harjoittelu aivan erityisesti tuntuu ja se näkyy sitten matkan varrella.
Niin tänäänkin heti alusta alkaen matkanteko oli kovin vaikeaa, vaikka kympin aika oli vielä mukiinmenevä 55.46. Siitä sitten vauhti alkoi hiipua. 30 km sinnittelin koko ajan juosten, mutta sitten ilmeisesti ihan ensi kertoja koko 81 juoksemani maratonin aikana täytyi pistää kävelyksi.
Kävelypätkiä tuli sitten useampia, viimeinen Tilkan mäen pituudelta, kun noustiin Mannerheimintielle. Melkoinen sisuttomuuden näytös, mutta samalla myös sisun näytös, kun kuitenkin kävelyosuudet jäivät lyhyehköiksi. Koko matka oli lyhyesti sanottuna tuskien taivalta ja monesti mielessä kävi, miten pääsen perille ja vielä määräajassa. Kun kuitenkin 30 km aika oli 3.03.42, oli selvää, että aikaa kaikissa tapauksissa on riittävästi ja siksi ei tarvinnut väkisen yrittää ottaa juoksuaskeleita, vaan suosista sai aina välistä pistin kävelyksi. Siitä se sitten kuitenkin aina taas muuttui juoksuksi, joka aina on hitaanakin kävelyä nopeampaa.
Tällaista aivotyöskentelyä ja melkoisen hullua hommaa se on juosta maratonia 42 km 195 metriä keskenkuntoisena. Paljon helpompaa matkan teko olisi hyvässä kunnossa, jota ei saa millään muulla tavalla kuin kunnon harjoittelulla. Näin siis huono treenaus maratonilla kostautuu tehden sen tuskien taipaleeksi. Mutta maalissa kuitenkin aina helpottaa ja voi tuntea: tulipa se taas tehtyä. Eikä se muutenkaan maaliin päästyä ole hullumpi mieliala, vaikka jalat on kankeat ja koko mies kuin selkäänsä saanut. Voisi jopa monelle maratonin juoksemattomalle sanoa: tehkää perässä kuten Jussi Halla-aho tokaisi nimeltä mainitulle arvostelijalleen tehtyään Benji-hypyn 150 metrin korkeudesta.
Tavoitteenani oli siis päästä tällä kerrallakin läpi, aikatavoite oli näin ollen suorittaa reitti sallitun 6 tunnin ajassa. Aikaa jäin vielä reilusti, kun loppuajaksi merkittiin 4.32.03 ja 65-vuotiaiden sarjassa sijoitus oli 31 eli aivan sama kuin edellisvuonnakin ajan oltua silloin 4.30.44.
Odotukseni eivät siis olleet järin korkealla tuntien harjoittelun vajavuuden, johon sisältyi lähes pelkästään 10 km lenkkejä, maratonia varten täytyisi saada edes joitain pitempiäkin harjoituksia. Eipä silti, sama puute on vaivannut jo useampanakin vuotena, aina lähtöviivalla tämä heikko harjoittelu aivan erityisesti tuntuu ja se näkyy sitten matkan varrella.
Niin tänäänkin heti alusta alkaen matkanteko oli kovin vaikeaa, vaikka kympin aika oli vielä mukiinmenevä 55.46. Siitä sitten vauhti alkoi hiipua. 30 km sinnittelin koko ajan juosten, mutta sitten ilmeisesti ihan ensi kertoja koko 81 juoksemani maratonin aikana täytyi pistää kävelyksi.
Kävelypätkiä tuli sitten useampia, viimeinen Tilkan mäen pituudelta, kun noustiin Mannerheimintielle. Melkoinen sisuttomuuden näytös, mutta samalla myös sisun näytös, kun kuitenkin kävelyosuudet jäivät lyhyehköiksi. Koko matka oli lyhyesti sanottuna tuskien taivalta ja monesti mielessä kävi, miten pääsen perille ja vielä määräajassa. Kun kuitenkin 30 km aika oli 3.03.42, oli selvää, että aikaa kaikissa tapauksissa on riittävästi ja siksi ei tarvinnut väkisen yrittää ottaa juoksuaskeleita, vaan suosista sai aina välistä pistin kävelyksi. Siitä se sitten kuitenkin aina taas muuttui juoksuksi, joka aina on hitaanakin kävelyä nopeampaa.
Tällaista aivotyöskentelyä ja melkoisen hullua hommaa se on juosta maratonia 42 km 195 metriä keskenkuntoisena. Paljon helpompaa matkan teko olisi hyvässä kunnossa, jota ei saa millään muulla tavalla kuin kunnon harjoittelulla. Näin siis huono treenaus maratonilla kostautuu tehden sen tuskien taipaleeksi. Mutta maalissa kuitenkin aina helpottaa ja voi tuntea: tulipa se taas tehtyä. Eikä se muutenkaan maaliin päästyä ole hullumpi mieliala, vaikka jalat on kankeat ja koko mies kuin selkäänsä saanut. Voisi jopa monelle maratonin juoksemattomalle sanoa: tehkää perässä kuten Jussi Halla-aho tokaisi nimeltä mainitulle arvostelijalleen tehtyään Benji-hypyn 150 metrin korkeudesta.
perjantai 19. elokuuta 2011
Sekavaa on
Ensi vuoden valtion talousarvion valmistelu on aivan uudella pohjalla talouden epävarmuuden vuoksi. Leikkaukset tulevat etupainotteisina, tulopohja on epävarmaa.
Koko Euroopan taloustilanne horjuu pelkästään jopa Suomen Kreikan takuiden takia, jotka Itävallan valtioministerin tiedon mukaan ovat vain 20% maamme uudesta lainavaltuudesta.
Työmarkkinoiden kolmikantaan haluttaisiin takaisin Kataisen johdolla. Työnanatajat pyristelevät edelleen vastaan.
Miten käy kuntien, niiltä arvioidaan otettavan valtion osuuksia neljän vuoden aikanna 2,6 miljardia. Kyllä kuntaliitoksia tarvitaan.
Börssit ovat romahtamassa, etunenässä Amerikassa ja perässä täällä Euroopassa.
Kaikki valtiot elävät valtavan velan kourissa, mikä oikein on edessä?
"Sydämeni minun rinnassani vapisee, kuoleman kauhut lankeavat minun päälleni," Psalmi 55:5.
Näin rukoili Vanhan Testamentin hurskas, mikä meidät pelastaa kuntalaisina, valtiovaltana, EU:na?
Koko Euroopan taloustilanne horjuu pelkästään jopa Suomen Kreikan takuiden takia, jotka Itävallan valtioministerin tiedon mukaan ovat vain 20% maamme uudesta lainavaltuudesta.
Työmarkkinoiden kolmikantaan haluttaisiin takaisin Kataisen johdolla. Työnanatajat pyristelevät edelleen vastaan.
Miten käy kuntien, niiltä arvioidaan otettavan valtion osuuksia neljän vuoden aikanna 2,6 miljardia. Kyllä kuntaliitoksia tarvitaan.
Börssit ovat romahtamassa, etunenässä Amerikassa ja perässä täällä Euroopassa.
Kaikki valtiot elävät valtavan velan kourissa, mikä oikein on edessä?
"Sydämeni minun rinnassani vapisee, kuoleman kauhut lankeavat minun päälleni," Psalmi 55:5.
Näin rukoili Vanhan Testamentin hurskas, mikä meidät pelastaa kuntalaisina, valtiovaltana, EU:na?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)