Lapsuudessa kävin koulujen loma-aikoina usein Jyväskylässä sukuloimassa. Ei ihme, että suosikkijoukkueekseni muodostui pesäpallossa Jyväskylän Kiri. Seura voitti useita Suomen mestaruuksia. Seuran kaikki kaikessa oli juonikas lukkari Eino Kaakkolahti, joka saavutti urallaan kaiken mahdollisen. Tänään on hänen 80-vuotispäivänsä. Vieläkin hänellä nousee tolppasyöttö ja viime kesänä hän pelasi viimeksi Espoon kaupungin 550-juhlaottelussa. Eduskuntakaudellani tapasin häntä muutaman kerran, hän toimi tielaitoksen palveluksessa ja oli mukana monissa valtakunnallisissa liikuntatehtävissä. Hänet on nimetty liikuntaneuvokseksi ja palkittu Pro-urheilija-palkinnolla. Todella kaikin tavoin hieno mies, joka ansaitsee onnentoivotukset, joita päivän Hesarissakin on lähes sivun verran.
Vasta Kirin menestyskauden jälkeen alkoi Kankaanpään Mailan nousu, joka ylsi pronssimitalille asti. Ja jälleen lukkari oli kaikkein merkittävin pelaaja: Taisto Mäkelä. Hän oli yleisön suosikki ja omasta mielestäni ei hänen ja hänen kanssaan tehokkaan kärjen ja etukentän muodastaneiden Jorma Pajusen, Jorma Tuomalan, Tuomo Vihriälän ja Seppo Uusi-Oukarin lopetettua peli ole enää ollut riittävän mielenkiintoista eikä menestyskään ole ollut entisenlaista. Varsinki Ulvila-ottelut olivat seuraamisen arvoisia, parhaimmillaankin taisi Ulvilaan olla lähdössä koko torin täydeltä Anttilan linja-autoja eikä Ulvilan ahtaan kentän reunalta nähnyt paljoakaan itse peliä, mutta tunnelma oli valtava.
Omalta osaltaan maku "Tahko" Pihkalan luomaan kansallispeliimme meni lahjuspelijupakan ansiosta, kun vielä KaMa:llakin oli lusikkansa sopassa. Olen muuten nähnyt Tahkonkin pääkaupungissa opiskeluaikoinani vielä vanhoilla päivillänsä ahkerana kuntoilijana Laakson kentän maisemissa.
Muistot taitavat vähän kultautua, mutta ovat mukavia niin kauan kuin niitä vielä muistaa!
Omasta mielestäni Taisto on ollut kautta aikojen paras lukkari, vaikka ei Eino Kaakkolahtikaan kauaksi jää! Erinomaisia pesäpallon mannikiinejä molemmat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti