sunnuntai 14. kesäkuuta 2009

Katoavat ja katoamattomat aarteet

"Oli rikas mies. Hänen vaatteensa olivat purppuraa ja hienointa pellavaa, ja päivästä päivään hänen elämänsä oli pelkkää ylellisyyttä ja juhlaa" puhuu Jeesus tämänpäiväisessä evankeliumikertomuksessa. Vastapoolina on rikkaan portin pielessä viruva köyhä Lasarus täynnä paiseita yrittäen syödä nälkäänsä niitä murusia, joita rikkaan pöydältä putoili. Molemmat kuolivat ja uudessa elämässä osat vaihtuivat. Enkelit veivät Lasaruksen Aabrahamin huomaan, joka joutui vastaamaan rikkaalle miehelle: "Muista poikani, että sinä sait eläessäsi hyvän osan, Lasarus huonon. Nyt hän saa täällä vaivoihinsa lohtua, mutta siä saat kärsiä tuskia".

Näin järkyttävä vertaus kuvaa päivän pysähdyttävää aihetta, josta toisessa Jeesuksen kertomuksessa rikkauksia keränneelle ja niihin luottavalle miehelle sanotaan: Sinä mieletön. Tänä yönä sinun sielusi vaaditaan sinulta takaisin. Ja kaikki, minkä olet itsellesi varannut - kenelle se joutuu? Ja Jeesus jatkaa: "Näin käy sen, joka kerää rikkautta itselleen mutta jolla ei ole aarretta Jumalan luona."

Meidän ihmiselämän lankamme ohuus käy hyvin ilmi kuoleman tullessa lähelle. Ammatissani joutuu jatkuvasti olemaan kuoleman kanssa kosketuksissa. Esimerkkinä tämän viikonlopun neljä hautausta. Jämijärvellä 37 -vuotias, Noormarkussa 68-vuotias, Pomarkussa 80-vuotias ja Isojoella 90-vuotias siunattiin haudan lepoon.

Etsimättä päivän aiheeseenkin liittyen tulee mielen virren säkeet: Ajan aarteet, kulta
Jääkööt kaikki multa,
Jeesus aarteeni.
Jääköön meno turha,
Monen sielun murha,
Orjuus maailman.

Tämän elämämme katoavaisuuden edessä kuningas Daavid opettaa meille oikeaa rukouksen mieltä: Herra, opeta minua ajattelemaan loppuani, ja mikä minun päivieni mitta on, että ymmärtäisin, kuinka katoavainen minä olen. Katso, kämmenen leveydeksi sinä teit minun päiväni, ja minun elämäni on sinun edessäsi niinkuin ei mitään. Vain tuulen henkäys ovat kaikki ihmiset, kuinka lujina seisokootkin. Varjona vain ihminen vaeltaa, turhaan vain he touhuavat, kokoavat, eivätkä tiedä, kuka ne saa. Ja nyt, mitä minä odotan, Herra? Sinuun minä panen toivoni. Päästä minut kaikista synneistäni.

Ei kommentteja: