Vuosittainen heränneen kansan eli pilkka- ja nykyisin kunnianimellä körttikansan katselmus alkaa tänään jatkuen sunnuntaihin Seinäjoella, jossa on Herättäjäjuhlat.
Itse olen saanut olla juhlilla 1960-luvun alun Joensuun juhlista lähtien eikä poisjääntejä ole tainnut tulla kuin kerran opiskellessani Tampereella kesäyliopistossa, joten melkoinen putki on takana, mitä lienee sitten edessäpäin, sitä emme voi tietää.
Kymmenen vuotta sain olla Herättäjä-Yhdisyksen aluesihteerinäkin ja juhlilla oli aina tehtäviä kuten kuulutusta ja juhlakentällä ehtoollisenjakoa. Viime vuosina olen saanut tarjota lähetyksen, Heränneen kansan lähetysrahaston hyväksi kankaanpääläisen kenkäteollisuuden kotimaisia kenkiä, jotka ovatkin tehneet hyvin kauppansa.
Lestadiolaisten jälkeen on Herättäjäjuhlat suurin hengellinen kesäjuhla kooten hyvin laajoja piirejä ja hyvinkin maamme kaikilta kulmilta. Yhdessäolo on mutkatonta, ei tarvita mitään päällekkäistilanteita ja vaihtoehtoja, vaan seurameno siioninvirsineen ja puheineen riittää. Sunnuntaiaamuna on sitten juhlakentällä - kaikki tilaisuudet ovat avaran taivaan alla - yhteinen ehtoollisjumalanpalvelus kymmenien pappien jakaessa ehtoollista.
Seinäjoen juhlilla minut on pyydetty ampumaan lähtölaukaus ja pitämään lyhyt hartaus Nurmon puolimaratonille, jossa itsekin sitten juoksen esim.kymmenen kilometriä. Matkoja on valittavina useampiakin. Näin tämä hölkkätapahtumakin on haluttu liittää mukaan juhlien tuntumaan, kun se osuu samaan ajankohtaan ja kun tämä vanha vakaa herännäispitäjä Nurmokin on nykyisin liitetty Seinäjokeen yhtenä kaupunginosana.
Juhlilla vallitsee pingoittamaton yhdessäolemisen tunto. Kaikki ovat tervetulleita ystäväkansan joukkoon eikä kukaan ole sivullinen. Eikä siellä tarvitse olla yksin. Sääkin näyttää suosivan, kun pahin uuvuttava hellenäyttää olevan ohi, aamusta alaken on jopa sadellut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti