tiistai 22. syyskuuta 2009

Virkistystä teologikurssitapaamisesta

Viikonvaihteen kolmipäiväinen teologikurssin 1964 kokoontuminen kahden kurssilaisemme kutsusta Ahvenanmaalla oli monella tapaa piristävä. Tänään uppouduin tutkimaan kahden kurssilaisemme mielenkiintoisia kirjoja, toinen kertoo toisten muisteloja poisnukkuneesta ja toisessa yksi kurssimme monista tohtoreista kuvaa elämänvaiheitaan.

Teologien tohtori Hannu Purhonen, hyvä körttiystäväni, on koonnut kirjaan "Elämäni kaleidoskooppi" monipuolisen elämänsä vaiheita kertoen hyvin avoimesti, miten elämä on polveillut tuoden samalla esiin laajan lukeneisuutensa ja avaran mielensä välittämiä näköaloja.
Esillä on meille kaikille teologiset opintomme v.1964 aloittaneille hyvin tuttuja asioita yliopistoajoiltamme niin kurssitovereistamme kuin opettajistammekin. Kantta koristaa kurssilaisemme Hannu Konolan taiteilema kuva. Kurssillamme näitä kyvykkäitä Hannuja oli enemmältikin. Kouvolan kappalaisena pisimmän elämäntyönsä tehneen Hannun kirjaan on hyvä palata useamminkin.

Hannu Purhonen on ollut yhtenä mukana kokoamassa työn ääreen kuolleen kurssitoverimme, Hankasalmen kirkkoherrana toimineen Samuli Talasniemen muistokirjaa "Miltäs nyt tuntuu?" kysyi Hankasalmen pappi, jolla elämänohjeena oli painaa täysillä loppuun asti. Näin kuolema nouti hänet äkillisesti puolta vuotta ennen kuusikymmenvuotispäivää. Samulin vaimo Ullakin on kurssilaisemme ja oli mukana myös nyt Ahvenanmaalla asuen edelleen Hankassalmella, Samulin kuolemasta on kulunut neljä vuotta.

Kokoelman kirjoitukset ja muistelot kertovat elävästi Samulin värikkästä elämästä ja täydellisestä antautumisesta seurakuntalaistensa palvelijaksi itseään säästämättä. Merkkejä ajoittaisista väsymisistä oli tullut pitkin matkaa, mutta Samuli ei antanut periksi. Viimeisinä päivinä kuolema oli kuitenkin moninkin tavoin ollut esillä ja näin hän sai siirtyä parempiin asuntoihin saarnanvalmistuksen ääreltä.

Näin ikääntyneenä harkitsee jo hyvin tarkkaan, kannattaako enää hankkia uusia kirjoja. Kuitenkin nämä molemmat omistuskirjoituksin varustetut teokset olivat ostamisen arvoisia eikä niiden välttämättä tarvitse jäädä pölyttymään hyllyyn, vaan niitä voi tarkastella useamminkin, semminkin kun kyseessä on kertomukset läheisistä ihmisistä ja tutuista asioista: kahden papin taipaleesta täällä elämän alhossa!

Ei kommentteja: