lauantai 31. lokakuuta 2009

Pyhäinpäivänä

Autuaat levossa lepäävät/Odottain tuloa Herran,/He kuolon varjossa viipyvät/Vain hetken kiitävän verran./Kun heidät haudasta kutsutaan,/He käyvät juhlaansa valoisaan,/On siellä kirkkaus suuri,/Halleluja, kiitos Luojan!/Näin tiemme iäiseen elämään/Käy aina kuoleman kautta./Halleluja, kiitos Luojan! - Näin mahtavasti veisataan kirkon alkuajoilta periytyvässä latinalaisajalta olevassa Siionin virressä pyhäinpäivän sankareista, Herrassa nukkuneista pyhistä.

Näistä toivossa autuaista kertoo pyhäinpäivän teksti Jeesuksen vuorisaarnasta julistaen autuaiksi yhdeksän eri ryhmää: hengellisesti köyhät, murheelliset, hiljaiset, vanhurskautta isoavat ja janoavat, laupiaat, puhdassydämiset, rauhantekijät, vanhurskaudeen tähden vainotut, joita vainotaan ja joista puhutaan pahaa. Näitä kaikkia Jeesus kehoittaa iloitsemaan ja riemuitsemaan, sillä heidän palkkansa on suuri taivaassa.

Ja juuri näitä ihmisten muistelemista varten on kirkkovuodessa pyhäinpäivä, joka ensimmäisen adventtisunnuntain, joulun ja pääsiäisen ajan pyhien kanssa on suosituimpia kirkkopyhiämme. Kirkoissa luetaan kaikkien vuoden aikana poisnukkuneiden nimet ja sytytään jokaiselle kynttilä. Niinpä Noormarkun kirkossakin luettiin 62 vainajan nimet ja sytytettiin kynttilät. Ja omaisia oli paikalla kirkontäyteisesti.

Mutta vielä paljon enemmän on kävijöitä haudoilla, jonne omaiset sytyttävät kynttilänsä. Illalla Kankaanpään hautausmaallakin oli kauttaaltaan laaja ja mieliä herkistävä
kynttilämeri. Muualle haudattujen muistokiven edessä vieri vieressä paloin satoja hautakynttilöitä ja koko hautausmaa oli täynnä kauniita kynttilärivistöjä hautakivien mukaisesti. Näin saamme muistella poisnukkuneita rakkaitamme ja toivoa myös itse kerran pääsevämme perille sinne, minne rakkaamme jo ennen meitä ovat menneet.

Kuoleminen sinänsä ei ole juhlapäivän arvoinen asia, mutta kuoleman voittaminen on. Ja juuri sen kuuluttamisessa on kristiillisen kirkkomme olemassaolon oikeutus. Pyhäinpäivässä on olennaista usko pyhien yhteyteen, uskossa elävien ja uskossa kuolleiden yhteenkuuluvuuteen.
Ja tähän joukkoon saamme itse kukin toivon mukaan kuulua!

Ei kommentteja: