Kun ei keksi muuta puhuttavaa, tarjoaa sää aina hyvän keskusteluaiheen, jottei tarvitse tuppisuuna istua. Oikea syysää oli eka kertaa vasta tänään, koko päivän satoi lumiräntää ja lunta. Näin talvi väkisinkin on tulonpäällä ja siitä keleineen riittää jutun juurta.
Yksinomaan säästä ei välttämättä tarvinnut puhua valtionsyyttäjä Ari-Pekka Koiviston kertoessa edenneensä Helsingistä tullessaan moottoritiellä 30-40 km/tunnissa. Se kuvastaa liikenneoloja, lumisade alkoi tällä kertaa etelästä ja nollakeli teki tiet kaiken lisäksi liukkaiksi. Oli vielä perjantain iltapäivän viikonloppuruuhkaa muutenkin. Niinpä hän ei yrittänytkään kiilailla, vaan suostui vain yksinkertaisesti vähän myöhästymään tämänpäiväisestä setänsä siunaustilaisuudesta Kankaanpää siunauskappelissa. Hyvin hän kuitenkin ehti kuulemaan jopa puheeni ja varsinaisen siunaushetken.
Muistotilaisuudessa hän kertoi väkisinkin puheenaiheeksi nousseesta viimeisestä kohusyytöksestään turkulaisen lakitieteen lisensiaatin Juha Turusen suorittamasta panttivangin sieppauksesta, joka alun alkaekin oli tuomittu paljastumaan, vaikka tekijä luuli jälleen kerran tekevänsä täydellisen rikoksen, mutta hänen jäljilleen päästiin kuin päästiinkin. Kuitenkin oli oltava varavaisia niin kauan kuin nuori Herlinin suvun perijättäriin kuulunut kaapattu oli vangittuna. Tekijä teki monta ratkaisevaa virhettä. Ari-Pekka marssitti koko oikeusistunnon tutustumaan panttivangin epäinhimillisiin oloihin kerrostaloasuntoon, jossa pienessä kopissa nuori nainen joutui olemaan yli kaksi viikkoa. Tuomitun pääsystä milentilatutkimukseen Ari-Pekka sanoi, että se pitkittää tuomiota puolelle vuodella, mutta oli sikäli oikeutettu, että hovioikeuskäsittelyssä se kuitenkin olisi myönnetty. Itse hän sanoi todistaneensa vakuuttavasti syytetyn syyntakeellisuuden, koska niin perusteellista suunnitelmaa, valmistelua ja toimintaa ei mieleltään sairas olisi voinut suorittaa.
Mutta säähän palatakseni, ilmojen vaihtelut vaikuttavat eritoten omakotiasukkaaseen teettämällä aina ajankohdan vaatimia pakollisia töitä. Syksyn kellastuneet lehdet eivät ole tahtoneet putoilla puista ja pensaista. Hätinä niitä sai haravoitua ennen nyt tullutta lumipeitettä. Näin alkoi lumen lapiointikausi. Meillä riittää tienkin avaamista yli sata metriä keittiön ovelle, vaikka keskustassa asummekin ja autotallista ei kadulle ole kuin muutama metri. Syksyn lehdet upotamme perunapellon kaivantoon, jonka sitten peitämme takaisin mullalla. Perunat pitävät voimakkaasta maasta, joka ei tarvitse mitään apulantoja. Lehdetkin haravoimme käsipelillä, kuntohan siinä vain säilyy niin kuin lumenluontihommissakin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti