Vuoden ensimmäinen Kanava-lehti yllättää. Lehti on nykyisen muodin mukaisesti uudistunut, samanhan teki Helsingin Sanomat ja viimeksi Apu vuoden alusta lähtien. Mutta Kanavan uudistus ei näytä olevan pelkkää kosmetiikkaa, vaan kovasti myös sisältöä ollaan entisestään parantamassa. On saatu uusi kolumnisti valtiosihteeri Raimo Sailas. Kansi on taiteilijoiden käsialaa aiheesta, jota käsitellään pääkirjoituksessa. Sivujen ladonnassakin on uusia kokeiluja, paikoin teksti on vaalentunut ja pienentynyt, joka tietenkin vaikeuttaa lukemista. Mutta kaiken kaikkiaan uudistus vaikuttaa mitä onnistuneemmalta. Ja ennen kaikkea sisältö houkuttelee lukemaan kaikkiakin kirjoituksia. Kirja-arvostelutkin koskettelevat mitä mielenkiintoisimpia teoksia.
Mutta se Suomen tulevaisuus. Sitä hahmottelee Itse Sailas ja toisena kirjoittajana valtiotieteen kandidaatti Kai Torvi, joka siis on nimeltään Torvi, muttei kuitenkaan ole torvi. Palaan Torven kirjoitukseen huomispäivänä!
Sailas tavoilleen uskollisena kuvaa tulevaisuutta synkähköksi. Otsakekin jo kertoo siitä: Uuden vuosikymmenen valjut talousnäkymät. Hän palauttaa mieliin edellisen laman jälkeisen vuosikymmennen, jolloin elettiin vakaata talouskasvun aikaa 4% vuosiluokkaa. Jo ennen uutta lamaa arvioitiin 2010-luvun hiipuvan vähintään puoleen eli 1,5-2%. Nyt sitten tuotannon romahdus synkistää entisestäänkin valjuja näkymiä. Väki vanhenee, työikäiset joutuvat ennenaikaisesti eläkkeelle eivätkä nuoret pääse töihin.
Sailas tuo esiin myös kolme raporttia, jotka tuottavuuden tulevan kehityksen kannalta ovat perin huolestuttavia. Suomen Akatemian arvio tieteemme tasosta on tyrmäävä. EVA:n raportti toteaa Suomen jääneen jälkeen informaatioteknologian hyödyntäjänä. Ja innovaatiojärjestelmästämmekin on kansainvälisessä vertailussa löydetty vikoja, joiden korjaaminen näyttää poliittisesti mahdottomalta.
Kun edellisen laman jälkeen jaloilleen pääsemistä edesauttoi mainittu tuotannon kasvu ja menojen leikkaus, on nyt ennätysvelkaantumisen jälkeen ja hitaan talouskasvun aikana talouden tasapainottaminen paljon vaikeampaa kuin edellislaman jälkeen semminkin kun väestön ikääntymisen myötä myös vanhuspalvelu- ja terveydenhoitomenot kasvavat kiihtyvästi. Yhtenä keinona parantaa tilannetta Sailas näkee työurien pidentämisen. Ja kirjoittaapa hän näikin hienon ajatuksen: "On helppo osoittaa toimenpiteitä, joilla kustannusnousua voidaan hillitä palvelujen kärsimättä." Ehkäpä hän seuraavassa kolumnissaan kertoo, mitä tämä helppous on, sillä tosiasia on, ettei meillä päättäjillä todellakaan ole helppoa. Niinpä Sailas kertoo presidentti Koiviston lausuneen, ettei pidä maalata pirua seinälle, ellei tiedä, miten sen saa sieltä pois. Niinpä Sailas lupaakin virkamiesvalmistelun tuottavan aivan lähiaikoina piruntorjujille eväitä ja työkaluja. Hartaasti jäämme niitä odottamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti