Jo kolmantena päivänä peräkkäin joudun kirjoittamaan kuolemasta. Nyt on keskuudestamme poistunut vaikean menier-taudin uuvuttamana Urpo Leppänen ehdittyään täyttää 66 vuotta 10.2.
Sain tuntea Urpon jo 1970-luvun alusta ollessani opiskelemassa Helsingissä. Veljeni Jouko tuli SMP:n valtuutetuksi Kankaanpäässä 1968. Urpo puolestaan aloitti SMP:ssä ensin vuodesta 1970 tiedotuspäällikkönä ja sitten puoluesihteerinä parin vuoden päästä. Itse olin eduskuntavaaliehdokkaana Helsingissä 1975 ja seuraavana vuonna kaupunginvaltuustoehdokkaana Kankaanpäässä, jossa alkoi yli parinkymmenen vuoden valtuustourakka ollen kymmenkunta vuotta katkoksissa ja alkaen uudestaan viime vuonna.
Urpo toi puolueeseen tarvittavaa akateemista tietämystä valtiotieteen maisterina suuren vuoden 1970 vaalivoiton jälkeen, kun saimme 18 kansanedustajaa ja uusimme saman määrän Kekkosen hajotusvaaleissa 1972, kun Kekkonen oli saatava poikkeuslailla jatkamaan pressana.
Urpon kanssa tulimme sitten kansanedustajiksi v.1979 ja Urpo toimi silloinkin puoluesihteerinä. Seuraavalla kaudella hänestä sitten tuli työvoimaministeri, kun lupasimme poistaa työttömyyden kuudessa kuukaudessa. Urpo tekikin parhaansa, aloitettiin ns. Rinteen malli, mutta eihän varoja saatu riittävästi eikä näin ollen työttömyyskään poistunut niin kuin ei ole hävinnyt tähänkään päivään mennessä. Eli niin kuin on sanottu nykyisestä työvoimaministeristä vihreiden Sinnemäestä, että hän puuhastelee esim. turkistarhauksen lopettamista ja tekee kaikkea muuta kuin työttömyyden poistamista. Urpo sentään yritti ja aloitti ennakkoluulottomasti työttömien yrittäjiksi ryhtymisen starttirahan ja Rinteen mallin mukaisen tuen pitkäaikaistyöttömien työllistämisestä.
Iltasanomatkin kyseli jotain muistoa Urpon toiminnasta. Minuun teki vaikutuksen Urpon rauhallisuus ryhmäjohtajamme Veikko Vennamon kovassakin ryöpytyksessä, tuntui kuin Urpolla ei olisi ollut kuuloa eikä näköä, siksi tyynesti hän otti vastaan ankarankin arvostelun. Eipä silti, kyllä Veikolla oli kanttia meitä arvostella, tekihän hän itse todella mittaamattoman työpanoksen pienen ihmisen puolustamiseksi.
Urpo oli lähtöisin suuresta perheestä Polvijärveltä, jossa hänen isänsä toimi yrittäjänä ja hyväntahtoisena antoi bensaa tms niin paljon velaksi, että joutui vaikeuksiin. Isän kuoleman jälkeen Urpo otti liikkeen velat hoidettavakseen, laajensi liiketoimia ja joutui velkakierteeseen joutuen konkurssiin. Me monet smp-läiset tietenkin autoimme miestä vaikeuksissa ja puolestamme takasimme Urpon velkoja ja makselimmekin niitä. Tällaista elämä on!
Urpo oli myös nykyisen vaimonsa kuubalaisen Anan kanssa eduskuntakauden jälkeen esiintymiskiertueilla, meillä Kankaanpäässäkin Kankaanpään Urheilijoiden tilaisuudessa.
Viimeisen kerran näin Urpon viime kesän Seinäjoen puoluekokouksessa, jota kertaa ei olisi uskonut viimeiseksi, vaikka kyllä hän oli jo harmaan ja väsyneen näköinen. Mutta jokainen tapaaminen voi olla viimeinen ja hyvästijättö samaten.
Urpo on yksi nykyisen PerusSuomalaisen puolueen perustajista ja ideoijista esim. suoran jäsenyyden läpiajaja. Turhaan ei Timo Soini kirjoita tänään vakuttavaa muistokirjoitusta hyvästä ystävästämme Urposta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti