Tornio-Haaparanta on voittanut rajan kirot ja rajan sijasta on ruvettu kehittelemään ideaa rajattomasta kaupungista. Yhteistyöajatus on lähtenyt liikkeelle legendaarisen maaherra Ragnar Lassinantin viisaudesta: Ei Jumala antanut meille rajaa ja laitkin ovat ihmisten tekemiä. Näin vastattiin ministeriön virkamiehille, kun käytiin pyytämässä myönteisiä päätöksiä rajan yli Haaparantaan ulottuvalle yhteistyölle esim. kouluasioissa. Lakiin vedonneiden virkamiesten asenteita saatiin muutettua ja niin alkoi tapahtua. Nykyisin yhteistyö on laajaa ja rajan ylittämistä ei outo edes huomaa, sillä niin yhteenkasvaneita niin Tornio kuin Haaparanta ovat. Ja yhteistyö on voimaa. Esimerkiksi kuutena peräkkäisenä vuotena Tornion nykyinen 22.000 asukasmäärä on kasvanut ja hyvältä näyttää etiäpäinkin: juuri kaupungissa ollessamme tuli tieto 2.400 henkeä ynnä lukemattomat alihankkijat työllistävän maaailman suurimman jaloterästä valmistavan Outokummun laajentamiseen saadusta 400 miljoonasta.
Niin, ketkä me olimme Tornio-Haaparannassa. Tornion suuren pojan vv. 1973-2010 kaupunginjohtajana toimineen Hannes Mannisen junaileman kutsun seurauksena pidimme me entiset kansanedustajat vuosikokouksemme tässä rajan kaupungissa ja saimme erittäin myönteisen kuvan kaupungin niin v.1621 alkaneesta historiasta kuin ja ennen kaikkea myös nykyisyydestä ja kasvuodotuksista. Niinpä Manninen itse sanoo Rajalla-hankkeen ja Ikean myötä Tornion profiilin kaupan keskuksena vahvistuneen ja näin kaupungilla on vahvat dynaamiset tulevaisuuden näkymät. Ja se on helppo uskoa meille esitettyjen lukujen valossa, Tornionjokilaaksossa on 60.000 asukasta, Perämeren yhteistyöalueessa, jonka johdosta Ikeakin sijoittui Tornio-Haaparantaan, on kymmenkertainen väkimäärä eli 600.000 ja Rajalla-ideaa kehitellään edelleen rajattomaksi kaupungiksi.
Itsellenikin on kaupungilla tunnearvoja. Kävin vuonna 1969 kuolleen isoisäni veljen Fransin ja hänen puolisonsa haudalla, jossa eka kerran kävin v.1686 rakennetun kirkon ympärillä olevan hautausmaan viereisellä Pohjan-stadionilla juostun soihtupiikin voittajana. Pohjan kentällä alettiin vuodesta 1952 järjestää olympiatulen Suomeen tuomisen muistoksi Soihtukisoja ja kisan päälajina oli 25 km ratajuoksu, jonka siis voitin v.1971 hyvällä ajalla 1.22.16,2. Frans oli silloin jo kuollut, mutta Jouko-veljeni ehti käydä häntä katsomassa. Nyt kuulin Tornion seurakunnan luopuvan tänä vuonna ainaishautojen hoidosta ja ensi vuodesta otetaan vastaan vain vuosihoitosopimuksia. Mitenkähän tämän lapsettoman pariskunnan haudan jatkohoidon käy.
Vaatturina toiminut Frans vielä muistetaan, kun esim. keskustelin kansanedustajakolleegani Seppo Pelttarin ja nykyisin Helsingistä perussuomalaisten riveissä eduskuntaan ehdolla olevan Seppo Kanervan kanssa.
Itse kokouskin sujui leppoisesti, kaikki entiset hallituksen jäsenet valittiin uudelleen, minä muiden joukossa ja jatkan taloudenhoitajana. Tilitkin hyväksyttiin eikä eduskunnan urheilutoimikunnan kaltaisia kavalluksiakaan ilmennyt. Meillä onkin kyseessä pienet rahat, pääasiassa vain 397 jäsenen jäsenmaksuista kertyvät varat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti