Viisipäiväisen Itä-Karjalan matkamme yhtenä pääkohteena oli Noormarkun seurakunnan ystävyysseurakunta Sodder, jossa saimme pysähtyä Novi Peskin kirkolla. Jo sinne jouduimme ajamaan pääteiltä syrjää 5 km matkan kuoppaista hiekkatietä, jonka heikkoa kuntoa pitää vain ihmetellä. Miten voidaan tie pitää sellaisessa kunnossa vuodesta toiseen tekemättä sille mitään. Kirkolta olisi ollut vielä 10 km eteenpäin varsinaiseen Sodderiin, jossa myös on seurakunnan kokoontumispaikka, mutta sinne tie olisi edelleen huonontunut eikä olisi ollut mitenkään linja-autolla ajettavassa kunnossa.
Novi Peskin kirkolla meitä osattiin odottaa. Vastaanotto oli sydämellinen. Pyhäkoululaisten ryhmä esiintyi ja mieltä liikuttavaa oli varsinkin pienimpienkin harras osallistuminen. Saimme vaihtaa tervehdykset kirkkoherra Fedja Sidorenkon kanssa. Kävimme myös kulttuuritalolla seuraamassa nuorten esityksiä, joiden johtajana oli myös pyhäkoululaisia vetävä kulttuurijohtaja. Saimme ostaa nuorten tekemiä käsitöitä kuten kirkon pihallakin paikkallisen vanhuksen tekemiä pärekoreja. Kirkolla tarjottiin myös maittava lounas.
Omalta osaltamme veimme tuliaisina mm. kumisaappaita syksyn marjaretkiä varten ja talopalossa kaiken omaisuuteensa menettäneelle pariskunnalle vaatetavaraa, jota mukanamme oli lähettänyt myös monasti Noormarkussa vieraillut seurakunna edellinen kirkkoherra Pekka Palosaari, joka edelleenkin käy ahkerasti seurakunnassa, mutta oli nyt jalkansa loukanneena koti-Suomessa. Viime talvenakin Pekka oli kolmen sodderilaisen kanssa käymässä Noormarkun ja Pomarkun seurakunnissa.
Satojen kilometrien matkanteossa tiet tietysti näyttelevät suurta osaa. Oli Karjalaan tehty uusiakin teitä esim. Sortavalasta 47 km päästä Suojärven tienhaarasta Prajzhaan, josta taas pääsee Pietari-Muurmaski-tietä Petroskoihin, matkamme toiseen pääpaikkaan, joskin sinne tulimme nyt Sodderin mutkan tähden toista tietä Essoilasta Tsalnan kautta, koska myös tässä inkeriläiskylässä pysähdyimme katsomaan kirkkoa Lyyli ja Juho Pakkarin opastuksella nauttien myös kahvitarjoilusta. Pakkarit sanoivat, ettei vieraita koskaan päästetä ilman vieraanvaraisuuden osoittamista eli kahvitarjoilutta.
Myös muut kulkemamme tiet olivat hyviä lukuunottamatta paluumatkan Laatokan pohjoisrannan tietä Aunuksesta vanhan rajan ylittäen Sortavalaan, joskin jo tulomatkan 47 km osuus Suojärven risteyksestä Sortavaan on suhteellisen hyväkuntoista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti