Me suomalaiset olemme - syystäkin - ylpeitä suomalaisuudestamme. Sauna, sisu ja Sibelius. Ne ovat aina olleet laatumerkkejämme myös vertailussa ulkomaalaisten kanssa. Mutta miten on asianlaita tänäpäivänä.
Kanavalehden pääkirjoittaja Ville Pernaa pudotta meitä maantasalle kirjoittamalla illuusioiden ajan olevan ohi ottaen kolme esimerkkiä menneistä hyvistä ajoista. Ainoana maana maksoimme sotavelkamme, urheilijamme olivat maailman huippuja puhtain asein ja mikä parasta, olimme myös maailman vähiten korruptoitunut maa.
Enää ei taida ykkössijoja herua. Urheilumahtimme olemme menettäneet aikapäiviä, huippu-urheilijamme ovat jääneet kiinni dopingin käyttäjinä ja arvokilpailuvoitot rupeavat olemaan pikemminkin sattumia. Nokia on ollut maineemme nostajana, nyt sekin on jäämässä jalkoihin kehittyneimpien älypuhelimien valmistajana.
Poliittiisen eliittimme pahanlainen sekoilu vaalirahaskandaaleissa ja kyltymätön oman edun tavoittelu esim. hallintoneuvostorahansaalistuksineen ja kansanedustajien palkankorotuksineen on valitettavasti viemässä uskottavuutta koko maamme politiikalta.
Olemme olleet myös maailman luterilaisin maa. Viime päivien homokeskustelut ovat sysänneet liikkeelle oikein joukkoeroamisen kirkostamme esim. Päivi Räsäsen jyrkkien lausuntojen vuoksi, vaikka hän ei ole fundamentalistina mikään kirkkomme kannan määrittelijä eikä luterilaisen etiikan nimissä kokonaan erillistä kristillistä puoluettakaan voisi olla olemassa. Ja taitaa kaiken lisäksi suuri osa puolueen väestä ollakin muita kuin luterilaisia. Näin isiemme kirkkoakin horjutetaan.
Mikä siis kannattelee meitä suomalaisia. Mikä saa meidät pysymään omana kansakuntana lukemattomien kansakuntien meressä. Eikö se sittenkin ole kansallistuntomme, kansalliset tunnuksemme ja halumme säilyttää vapautemme ja itsenäisyytemme. Ruotsalaisia emme ole, venäläisiksi emme halua tulla, olkaamme siis suomalaisia kallisti vapaaksi hankitussa isänmaassamme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti