Kirjoitin satakuntalaisuudesta tunteella, kun sain ajella kauniissa maakunnassamme muistellen kaikkien läpiajamieni paikkakuntien tuttuja jo pois nukkuneita kuin vielä eläviäkin rakkaita ihmisiä. Samalla mietiskelin koko laajaa isänmaatamme, jonka jokaisella kolkalla olen monissa eri yhteyksissä saanut kulkea. Ja kaikkialla on yhtä läheisiä immeisiä ja kauniita mieleen jääneitä seutuja. Saamme elää kaikesta päinvastaisestakin huolimatta hyvässä maassa. "Laps´ Suomen kaunis sull´ on maa ja suuri loistokas. Siis muista ainiaan, sull´ onnea ja elämää ei muuall´ollenkaan."
Tätä samaa tunteisiin vetoavaa sydämen pohjia myöten saimme kokea myös Jämijärven veteraanikonsertissa sunnuntaina jo kolmantena vuotena peräkkäin. Meitä Kankaanpään Sotaveteraanien kyydissäkin paikalla oli 16 henkeä.
Kohtalon vuosilta III konsertti oli koottu jälleen sotiemme ajan musiikista, jota esittivät Seppo Sjöman, Ismo Vallila, Rami Heikkilä, Arto Ranta, Heikki Ränsi ja Heikki Havi. Myös yhdessä saimme laulaa esim. Kultaisen nuoruuden ja Veteraanin iltahuudon. Eldankajärven jää, Ilta Skansissa, Elämää juoksuhaudoissa, Äänisen aallot, Pienet kukkivat kummut, Vartiossa, Lapin kesä jne herkistivät mielen niin, että kiitollisuutemme jälleen kerran kohdistui niihinkin moniin veteraaneihin ja kotirintaman naisiin, jotka vielä yhä harvenevista riveistään olivat mukaan jaksaneet. Veteraanit ovat tällaiset hienot juhlahetkensä ansainneet vielä niin kauan kuin saamme näitä kunniakansalaisiamme pitää keskuudessamme.
Saamme herkistynein ja kiitollisin mielin elään Isänmaassamme, jonka vapauden hinta on ollut kallis. Olemme yhden maailman parhaan maan ja meille rakkaimman maan kansalaisia. Saamme tästä kaikesta olla onnellisia, vaikka tietysti vielä paljon olisi tehtävää eikä koskaan asiat ole liian hyvin. Tämän kaiken saamme kokea syvästi: olemme suomalaisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti