Kunnissa tapahtuva rakennemuutos on johtanut siihen, että seurakuntien on elettävä mukana rinnalla muutoskehityksessä. Kuntaliitosten yhteydessä seurakunnat eivät voi jatkaa entisellään, vaan ne seuraavat kuntien mukana uudessa liitoksessa. Seurakunnilla on tosin itsenäisesti mahdollisuus perustaa omia liitoksia toisten seurakuntien kanssa riippumatta siitä, mitä kuntasektorilla tapahtuu. Tämäntyyppinen toiminta on tosin vielä harvinaista.
Seurakuntien tilanne on osittain erityyppinen kuin kunnissa. Erityisesti pienissä seurakunnissa palvelujen tuottaminen ja perustehtävän hoitaminen hyvin pienellä organisaatiolla on vaikeutunut taloudellisten seikkojen ja vapaaehtoistyöntekijöiden puuttumisen tai väsymisen vuoksi. Palkkakustannukset ja kiinteistöjen hoitokulut ovat muodostuneet niin suureksi osaksi seurakuntien budjeteista, että toiminnalliselle puolelle ei jää riittävästi käyttövaroja. Verotulojen vähentymiseen on johtanut väestörakenteen ikääntyminen, väkiluvun väheneminen luonnollisen poistuman ja muuttotappioiden vuoksi ja joillakin alueilla vaikuttaa myös kirkosta eronneiden määrän kasvu. Verotulot ovat useassa seurakunnassa pysähtyneet entiselle tasolle, mutta kulupuoli on noussut tasaisesti. Perinteisesti seurakunnilla on ollut omaisuutta ja säästöjä, mutta nykyisessä tilanteessa nämä puskurit ovat monessa seurakunnassa syötyjä. Veroprosenttia ei voida kohtuuttomasti korottaa. Useassa seurakunnassa onkin ajauduttu tilanteeseen, että on pakko tarkastella muita vaihtoehtoja, että toiminta turvattaisiin tämän päivän vaatimusten mukaan.
Kuntaliitosten yhteydessä tapahtuvat seurakuntaliitokset saattavat parhaimmillaan olla se ratkaiseva mahdollisuus, millä turvataan näiden seurakuntien tulevaisuus. Seurakuntien kannattaa olla aktiivisesti heti alusta lähtien mukana keskusteluissa kuntien rinnalla rakentamassa omaa tulevaisuuttaan.
Seurakuntien rakenneuudistusten yleisimmät vaihtoehdot ovat seuraavat:
seurakuntien liittyminen toiseen seurakuntaan, toisena seurakuntien lakkauttaminen ja samalla uuden seurakunnan perustaminen tilalle, kolmantena seurakuntayhtymän perustaminen, neljäntenä kappeliseurakuntamalliin palaaminen.
Satakunnassakin erilaisia malleja on jo useita käytössä. Porissa on seurakuntayhtymämalli, Eurassa yhden seurakunnan malli ja Sastamalassa on käytössä kappeliseurakuntamalli. Liittymisneuvotteluissa kapitulit opastavat omalta osaltaan seurakuntia.
Viime kädessä jokaisen seurakunnan pitää keskenään päättää, mikä malli parhaiten sopii kulloisessakin tapauksessa.
Pohjois-Satakunnassa on suunnitteilla kuntaliitos. Parkanon, Jämijärven ja Kankaanpään seurakuntien osalta yhtenä varteenotettavana vaihtoehtona voisi olla osittainen seurakuntayhtymän malli.
Parkano kolmen papin seurakuntana ja maantieteellisesti etäämpänä toimisi jatkossakin suhteellisen itsenäisesti oman kirkkoherransa johdolla. Kankaanpää ja Jämijärvi voisivat muodostaa kappeliseurakuntasuhteen. Jämijärvestä resursseiltaan pienempänä tulisi kappeliseurakunta. Jämijärvi kaipaa lisäresursseja ja Kankaanpäästä käsin jo maantieteellisistä syistä olisi helppo ne organisoida.
Koska Suomi on EU:n jäsen, niin suuremmat yhteisöt ovat välttämättömiä. Siten myös vapaaehtoiset kuntaliitokset ovat nykypäivää ja sen seurauksena myös seurakuntien yhdistymiset ja yhteistyö ovat välttämättömiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti