Hellittämättömän uskon sunnuntain tekstissä Jeesus on ruokailemassa fariseus-Simonin kutsumana tämän kodissa. Sinne tulee myös paikkakunnalla yleisesti syntiseksi tunnettu nainen.
Näiden kahden suhtautuminen Jeesukseen on kuitenkin aivan erilainen, peräti päinvastainen.
Nainen huomasi Jeesuksen jalkojen jääneen pesemättä aterialle käytäessä, vaikka pesu olisi kuulunut vieraanvaraisen isännän tehtäviin itämailla kuumassa ilmanalassa, jossa jalat hiostuvat ja likaantuvat teiden pölystä. Aterialle asetuttiin niin, että levättiin kyljellään ja jalat olivat poispäin pöydästä. Niinpä nainen asettui Jeesuksen jalkopäähän ja pesi hänen jalkansa kyynelillään ja kuivasi ne hiuksillaan.
Rakkaan vieraan saapuessa taloon hänet otettiin vastaan Shalom-tervehdyksellä, johon kuului myös suuteleminen. Senkin Simon oli jättänyt tekemättä, nainen sen sijaan suuteli Jeesuksen jalkoja koko ajan. Pään voiteleminen vaikkapa vain halvalla öljyllä kuului niin´ikään juhlavalmisteluihin, mutta sitäkään ei talon isäntä ollut tehnyt. Nöyryytensä osoitukseksi nainen sen sijaan voiteli Jesuksen jalat kallisarvoisella alabasterivoiteella, jonka hinta oli lähes miehen vuosipalkka.
Talon isäntä, fariseus Simon ei tuntenut tarvetta rakastaa Jeesusta, koska hänellä ei mielestään ollut mitään kaduttavia syntejä. Sen sijaan hänellä riitti aikaa toisten syntien tarkkailemiseen ja siksi hän ajatteli, ettei Jeesus voinut olla profeetta, kun tämä salli syntisen naisen koskettaa itseään. Ja kuitenkin - Simonkin joutui kiertotietä myöntämään naisen oikean asenteen ja oman väärän suhtautumisensa vastetessaan Jeesuksen kysymykseen kahdesta velallisesta, kumpi rakasti enemmän velkansa anteeksiantajaa: Eiköhän se, joka sai anteeksi enemmän.
Juuri näin oli naisen osana, hän rakasti Jeesusta sydämensä pohjasta, sillä kaikkien halveksimana ja syrjään sysäämänä sekä syntinsä tuntevana ja tunnustavana häne ainoaksi toivokseen oli jäänyt Jeesus, syntisten ystävä.
Kumpaan joukkoon me lukeudumme?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti