torstai 31. tammikuuta 2013

Miksi luovun palkkioistani?

Jo edellisissä eduskuntavaaleissa v. 2007 ehdokkaana ollessani lupasin luovuttaa kansanedustajan palkkioni hoitotyöntekijöille. Silloin jäimme perussuomalaisten ja kd:n vaaliliittona muutaman sadan äänen päähän eduskuntapaikasta. Viime vaaleissa uudistin lupaukseni ja olen sen myös täyttänyt palkkaamalla kaksi hoitajaa PoSa:n eli Pohjois-Satakunnan peruspalvelu-liikelaitoskuntayhtymän kautta.

Syykin lahjoitukselleni on mitä selkein ja tuli taas tänään julki. Keskustapuoluetta lähellä olevan Nuorisosäätiön henkilöille langetettiin ehdollisia tuomioita sakkorangaistusten lisäksi ja demaritaustaisen Urheiluopistosäätiön vastuuhenkilöille sakkoja. Jo aiemmin auliisti vaalirahoitusta KMS-yhdistyksen välityksellä jakaneet Nova Groupin johtajat vangittiin ja myös yhdelle kansanedustajalle langetettiin ehdonalainen tuomio, josta on vetämässä valitus. Molempien säätiöidenkin johdosta on tuomittujen joukossa ollut kansanedustajia, yksi nykyisessäkin eduskunnassa.

Halusin silloin, ja olen edelleen sitä mieltä, että politiikassa toimitaan yhteisen edun nimissä eikä oma suu saa olla lähempänä kuin yhteisen pussin suu. Tätä oman edun tavoittelua ja varsinkin vaalirahoituksen hämäräperäisyyttä en ole voinut hyväksyä. Yhteisten asioiden hoidossa olisi ahneudelle saatava loppu. Uuden vaalirahoituslain vaatima rahoituslähteiden julkistaminen ja tämänpäiväiset oikeuden tuomiotkin ovat nyt selkeyttämässä ilmapiiriä ja näin on hyvä.

Sauli Niinistö on nyt vastavalittuna presidenttinä ja jo aiemminkin eduskunnan puhemiehenä näyttänyt hyvää esimerkkiä siinä, miten parempiosaiset kansalaiset voivat nykyisen taloudellisen ahdingon aikana luopua joistakin eduistaan. Ovathan tuloeromme revenneet varsinkin suurten liikelaitosten johtajien jättimäisten etuisuuksien johdosta ennätyssuuriksi. Vaikka sanotaankin, että kohtuus pitäisi olla kerjätessäkin, niin kyllä se täytyisi olla myös ylisuurissa palkoissa ja palkkioissakin optioineen ja bonuksineen.

Suitsikaamme kaikin voimin paisunutta ahneuden ylivaltaa!