Sekaan vain

Talven pakkaset ja viimat tahtovat lannistaa. Illalla kello 21:n aikaan pistin kuitenkin itseni ulos lenkille, vaikka pakkasen purevuutta lisäsikin kova viima. Kyllähän sekin menettelee, kun vaan ensiksi työntäytyy ulkoilmaan. Niinisalon ulkoilutiellä ei tarvinnut ihan yksin mennä, vastaan tuli pyöräilijä. Lähempänä keskustaa näin toisen pyöräilijän menevän edellä ja sain hänet ylämäessä jopa kiinni ennen Neuvoksenkadun risteystä, pitkän suoran pituisen kiihdytyksen jälkeen. Ja vielä ennen liikuntakeskusta pari nuorta miestä tuli lenkkeillen vastaan. Kotiin pääsin kello 22.30. Ei mennyt yöjuoksu hukkaan.

Päivään ennen tätä mahtui monenlaista. Auton 30.000 kilometrin huolto alkoi aamulla kello 8. Kilometrimäärä on kertynyt puolessatoista vuodessa. Aika epeleitä nämä uudet autot, seuraava öljynvaihto on 45.000 kilometrin kohdalla ja täyshuolto vasta 60.000 kilometrissä. Tosi pitkät huoltovälit ovat vanhoihin autoihin verrattuna.

AutoLuojukselta kävelin toripäivien alkuvirittelyiden ja torivalvojien sekä muutaman muun kanssa jutustelun kautta monistamaan veteraanien jäsenluetteloita ja jatkoin puolilta päivin sotaveteraanien työvaliokuntaan pohtimaan puheenjohtajamme Paavo Kampin johdolla ensi maanantain veteraanien hallituksen kokouksen esityslistaa.

Illalla olisi ollut Sataedun paikkaneuvottelu Kokemäellä, mutta sinne meni perussuomalaisten puolesta Simo Riuttamäki Huittisista. Yksi hallituspaikka tulee pohjoisosaan perussuomalaiselle naiselle, joka on jo paikkaan katsottu.

”Monessa mies eläissään”, taisi kirjoittaa jo Mika Waltari. Ja monenlaista elämään mahtuu, kun elää saa. Elämme vaan niin kovin eripituisia aikoja. Osaammeko edes kiittää jokaisesta saamastamme elinpäivästä. Moneenkin asiaan pitää mennä sekaan, mutta ei sekoittamaan, vaan pyrkimään oikeudenmukaisuuteen.