Suomalaisista kirjailijoista vain harvojen tuotanto on minun makuuni, nykykirjailijoihin en ole edes ole yrittänyt tutustua. Aleksis Kivi on eittämättä ykkönen ja hän on ansainnut patsaansa Helsingin Rautatietorille Kansallisteatterin eteen. Pentti Haanpäätä on sanottu lähes Aleksis Kiven vertaiseksi. Vinha perä tässäkin ajattelussa.
Itse olen jo nuorena hankkinut Pentti Haanpään koottujen teosten 10-osaisen sarjan. Sen jälkeisiä hankintoja ovat Pentti Haanpään "Muistiinmerkintöjä sekä muita teoksia" (v. 1989), Pentti Haanpään "Kirjeet" (v. 2005) sekä Vesa Karosen Haanpään teosten synnystä kirjoittama tutkielma "Haanpään elämä" (v. 1985). Vanhempieni kirjoista hyllyyn ovat jääneet "Korpisotaa" (v.1940) ja "Heta Rahko korkeassa iässä" (v.1947).
Ainoa Pentti Haanpäästä kirjoitettu elämäkerta on tähän asti ollut Eino Kauppisen käsialaa: "Pentti Haanpää 1. Nuori Pentti Haanpää 1905-1930". Toista osaa myöhemmistä elämänvaiheista ei sitten ilmestynytkään, Haanpään elämähän päättyi 50-vuotiaana hukkumisonnettomuuteen hänelle rakkaalla kalastusmatkalla Iso-Lamujärvellä vuonna 1955.
Matti Salminen on saanut valmiiksi kolmen vuoden urakan jälkeen kattavan elämäkerran Pentti Haanpäästä, Piippolan suuresta pojasta. Jo hänen isoisänsä Juho Haanpää toimi valtiopäivämiehenä ennen Suomen itsenäistymistä ja hänen isänsä Mikko oli puolestaan kunnallislautakunnan esimiehenä. Toinen Suomen maantieteellisen keskipisteen, Piippolan suuri poika istuu parast´aikaa eduskunnassa. Juha Väätäinen on vakavissaan pyrkimässä ensi toukokuussa mepiksi EU:hun.
Jännityksellä odotamme Pentti Haanpään elämäkerran ilmestymistä ja miksei myös EU-vaalien tulosta myös Juha Väätäisen osalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti