Kirjoitin pitkän pätkän Honkajoen Suomi-Areenaan liittyvästä Satamakeitaan avoimien ovien tapahtuman tutustumiskierroksesta Jämiänkeitaalla ja sen jälkeisestä Areenan keskustelusta lintutornilla. Yhden väärän napin painalluksella pitkä sepustus hävisi, enkä enää näin keskiyön jälkeen ala uuden tekoon. Jätetään tällä kerralla huomiseksi se, minkä voisit jo tänään tehdä.
Yritetään jatkaa eilisestä tutustumisesta niin Honkajoen Satamakeitaan kuin Kankaanpään Jämiänkeitaan turvesoihin. Tutustumiskierros alkoi lupaavasti, kun retkeä johtava Vapon mies kysyi, keitä te olette. Vastasimme avustajani Jari Koskelan kanssa olevamme vain tuosta naapurista Kankaanpään miehiä. Eipä tuntenut meitiä, vaikka jopa olimme etukäteen ilmottautuneiden reippaan kymmenen henkilön joukossa. Näin sitä saa kulkea tuntemattomana naapuripitäjässäkin.
Jämiänkeitaalla saimme tutustua turvevesien puhdistamiseen ja väkisin tuli vakuuttuneeksi, että kyllä Vapo on parantanut tapansa vuosikymmenien takaa, jolloin oli korkeintaan joitain laskeutusaltaita, jotka eivät paljoakaan pysäyttäneet hiukkasaineksen kulkua vesistöön. Nyt näimme alueen vesien johtamisen laskeutusaltaan kautta pumpaten laajalle suoalueelle, jonka läpi vedet tulevat ja suodattuvat. Alapuolelta vesistöön johdettavasta purosta otimme kirkasta joskin suoveden mukaista tummaa vettä lasiin, jotkut joivatkin sitä ja väittivät juoneensa ennenkin saamata mitään vatsavaivoja
Näimme myös jyrsinturpeen talteenoton eri työvaiheita, ensin jyrsintä, sen jälkeen kääntäminen ja karheelle ajo sekä mekaanisella kokoojavaunulla lastaus ja aumaan ajo. Ilmaiseksi ei siis turvekaan liiku, koneet ja laitteet maksavat, samoin työtunnit. Jämiänkeitaalla on aloitettu turpeen nosto 1980-luvun alussa ja ensimmäiset alueet ovat siirtyneet kauran viljelyyn, sukulaismies kertoikin ostaneensa tämän 60 ha ja pelto kasvaa hyvin, vaikka paneelissa luonnonsuojelijoita edustanut yrittikin kertoa näin syntyvien peltojen olevan ravinneköyhiä.
Satamakeitaan lintutornilla pidetyssä Suomi-Areenan keskustelutilaisuudessa oli keskustelemassa myös ympäristöministeriön korkein virkamies kansliapäällikkö Hannele Pokka ja Vapo OY:n toimitusjohtaja Tomi Yli-Kyyny. Yli satahenkinen yleisökin oli lujasti turpeenoton puolella eikä toimitusjohtajakaan silti puolustellut Vapon aikaisempia laiminlyöntejä, mutta ensi vuoteen mennessä kaikki Vapon käytössä olevat suot ovat saaneet Jämiänkeitaalla näkemämme puhdistusmenetelmän ja näin vesistöjen likaaminen siltä osin päättyy, yksityisten turvesuot ovat sitten toinen luku. Siitä meillä Karhoismajan Vesireittien kunnostusyhdistyksessä on kokemusperäistä näyttöä, valitettavasti.
Hannele on vanha tuttu hänen tultuaan kansanedustajaksi v.1983, olimme eduskunnan hiihtojoukkueissakin ja muistan miten hän osallistui maaherrana myös Helsingin City Marathoniin ja miten hänen perässään tuli järjestäjien auto maaliin, nyt hän kertoi silloin olleensa kuntoutumassa synnyttämisestä ja siksi juokseensa viimeisenä, kun kysyin, että oliko perässäsi maaherran virka-auto. Sen jälkeenkin aina joskus olemme nähneet, Hannele kertoi juoksevansa edelleen muttei enää maratonia. Laihassa kunnossa olikin, ei todellakaan ollut yhtään liikakiloa. Kyllä juokseminen kunnossa pittää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti