Elo ihmisen huolineen ja murheineen, se on vain väliaikaista. Monenlaisia mietteitä on tänään risteillyt päänupissa, kun olin nuoruudenystäväni, ikätoverin ja ystäväkansan körttiläisten joukkoon kuuluvan neljän pojan isän 70-vuotissyntymäpäiväseuroissa Kauhajoella. Itsekin olen järjestelemässä samasta syystä seuroja lauantaiksi 14.9. alkaen klo 12 Kankaanpään kirkossa, jonne te kaikki tämänkin lukijat olette sydämellisesti tervetulleita.
Joskus jo viisikymppiset tuntuivat vanhoilta. Vaikka itse alan olla seitsemänkymppinen, en siltikään tunne oloani lainkaan vanhaksi. Jopa kympin juoksulenkki sujui kevyesti tasan viikon päästä maratonin keskeyttämisestä, kun olin koko viikon huilinut ja jättänyt lenkit tekemättä.
Tänään otin seurapuheessani esiin usein lainaamani Tanskan kuninkaan ja tuomiorovastin keskustelun, kun he tapasivat vanhoilla päivillään. Kuningas Kristian IX virkkoi: "Meistä on tullut vanhoja, Skovgaard-Petersen." Tuomiorovasti vastasi hetkisen tuumattuaan: "Niin, mutta Teidän Majesteettinne on oppinut kauniisti ja kunnialla vanhenemisen taidon."
Aivan niin, kauniisti ja kunnialla vanheneminen on todella taito. Se ei olekaan mitään viimeiseen saakka säilytettyä nuorekkuutta, vaan oman ikäkauden oikealla tavalla toteuttamista. Vanhenemista ei tarvitse pelätä, sillä vanhuuskin voi olla sisältörikasta ja onnellista aikaa. Elämällä on vielä paljon tarjottavana. Ja mielessä saa asua sisäinen rauha ja iloinen odotus.
Tällaista elämänvaihetta saa nyt hyvä kauhajokinen ystäväni elää vaimonsa, neljän poikansa ja heidän vaimojensa sekä kohta syntyvän uusimman lapsenlapsen jälkeen yhdeksän lapsenlapsensa kanssa. Ystävä on muuten kankaanpääläisperäinen, mutta ehti käydä juuri ja juuri syntymässä Hiitolassa. Armorikkaita vuosia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti