Väkisinkin on nöyrällä kiitollisella mielellä, kun sai olla omissa syntymäpäiväseuroissa 70-vuotispäivän merkeissä suuren ystäväjoukon keskellä ja hyvien ystävien puheita kuunnellessa väkevän veisuun kummutessa sydänten pohjalta asti Jaakko Löytyn toimiessa esiveisaajana myös omassa koskettavassa virressään, jossa erämaan hiekastakin kasvaa puutarha, uskon verso nousee, Herra, lahjanasi. Raota portti valtakuntaan, armahda! Älä pyytävältä peitä kasvojasi! Vaikka vaellus on vaivaista, minä vielä jaksan toivoa; olen kahden maan kansalainen. Ja jatkokin on mitä puhuttelevinta myös syntymäpäivänä, jolloin alkaa taas jopa uusi vuosikymmen kuten tällä kertaa kahdeksaskymmenes vuosikymmen: Elämän näen pientareelle piirtyvän; Herra antoi, Herra otti, kiitos Herran! Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän: ihmisen on määrä kotiin päästä kerran.
Kyllä mieli väkisinkin herkistyi hyvien ystävien puheita kuunnellessa suuren ystäväjoukon keskellä ja veisuiden sanoja lukiessa, veisatessa ja sisäistäessä. Kun väsymys voittaa, niin ystävä hoitaa. Ja Taivaan Isän hyvässä hoidossa olemme kaikki. Eipä tässä elämässä mitään muuta tarvita, vähin eväin muuten tulemme toimeen eikä meillä lähtiessäkään ole mitään mukanamme vietävää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti