Eilisen päivän mittaisen sateen jälkeen aurinko paistoi lämpötilan ollessa 10 plusastetta. Näin muotoutuivat mitä parhaimmat olosuhteet jokasyksyiselle Kankaanpään Seudun ruskaretkelle. Ennen retki tehtiin aina Kuninkaanlähteen kangasmaastoihin, nyt jo toista vuotta se on järjestetty muilla kylillä, vuosi sitten tulvien saartamalla Venesjärvellä, tänään naapurikylässä Veneskoskella.
Sain olla taas kympin lenkin ylivoimainen ensimmäinen kiertäjä. Pieni pätkä oli sateen jäljiltä kosteaa heinikkoa, joten kengät kastuivat, mutta eipä sekään tahtia ja fiilistä haitannut, pikemminkin päinvastoin. Siksi hienoissa ja muutoin näkemättä jääneissä maisemissa reitti kierteli. En ollutkaan ennen ylittänyt Karvianjokea Veneskosken kohdalla korkealla menevää rautatiesiltaa.
Sitten sain juosta Karvianjoen rantaa pitkin Kaapan maiden halki. Taloustirehtööri Oskari Kaapalla on kyllä jo aikoinaan ollut komeat maat viljeltävänä, hänen jälkeensä pojilla Jaakolla ja Eerolla, ja nyt sitten heidän pojillaan. Kun jokirannasta noustiin komeille kallioille, täytyi ihmetellä, että seutukaavaliitto on osannut hakea suojelukohteiksi nämä Kaapan kalliot ja kallioiden keskellä olevan pienen suon.
Jyränkylän tie takaisinmenosuunnassa oli jo tutumpaa, lähes jokaisessa reitin varren talossa olen käynyt. Kääntöpaikalla laavulla oli mehutarjoilukin, jota ekana paikalle tullessani vasta valmisteltiin. Loppumatka oli tuttuakin tutumpaa polkua, koska aikanaan Veneskosken hölkkä kiersi samaa reittiä.
Väkeä komeassa säässä oli parisensataa. Kesäteatteri tarjosi oivat puitteet lähtö- ja maalialueelle. Ja paljon tuttuja oli mukana, osa tyytyi lyhyempään 4 km kierrokseen. Arvontaakin oli ja verenpaineen mittasi Kiviharjun Hannu todeten sen hyväksi. Olisko edellinen mittaus ollut vastaavalla kierroksella silloin vielä Kuninkaanlähteellä kaksi vuotta sitten. Olen ymmärtänyt, ettei terveen (ja nuoren) tarvitse siitä niin kovin olla huolissaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti