Saamme taas kovan eduskuntatyön loppurutistuksen keskellä –
toissayönäkin istunto kesti viisi minuuttia yli kahteen aamuyöllä –niin todella saamme hiljentyä rakkaitten joululaulujemme
parissa tämän aamuhetken. Sittenhän ensi perjantaina lähtiessämme joulutauolle viettämään vuoden suurinta ja rakkainta juhlaa joulua, niin
meillä on vielä toisetkin joululaulut laulettavana tässä valtiosalissa oikein puhemies Eero
Heinäluoman johdolla. Nyt saan olla tuomassa sydämellisesti puhemiehistön arvostavan
tervehdyksen tähän joululaulutilaisuuteemme.
Elämme vuoden pimeintä aikaa. Joulusta alkaakin sitten päivä jo pitenemään. Siksi ymmärrämme auringon ehtyettömän
valon kaikkea elämää ylläpitävän merkityksen. Tämä maallinen elämämme kaikkine
tehtävineen on arvokas lahja, vaikka usein koemme myös monia vaikeuksia.
Mutta meillä on myös toisenlainen aurinko kuin tämä joka
aamu nouseva aurinkomme. Martti Luther sanookin, että Taivaallinen isämme itse
on aurinko, joka luo uuden päivän, sen valon ja kirkkauden. Tämä päivä ei pääty
yöhön. Sen valon näkee vain sydän, eivät ruumiin silmät. Tämä valo ei ole
järjen valoa, vaikka järkikin on aurinko, joka ulkonaisesti ohjaa ja opettaa
maailmaa oikeisiin tekoihin. Tämä valo opettaa armoa, rauhaa ja syntien
anteeksiantamusta. Tästä ei järki tiedä mitään. Raamatun profeetta nimittää
Jeesusta Kristusta vanhurskauden auringoksi: Mutta teille, jotka minun nimeäni
pelkäätte, on koittava vanhurskauden aurinko ja parantuminen sen siipien alla. Tätä armon aurinkoa me kaikki tarvitsemme ja sitä myös riittää meille kaikille.
Näin Joulun Lapsen Kristus-auringon valossa saamme
vapautuksen ja ehyen elämän niin tämän
ajallisen elämän kuin kerran armosta myös iankaikkisen elämän. Tätä joulun
kirkasta koskaan sammumatonta valoa meidän kaikkien elämään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti