sunnuntai 10. tammikuuta 2016

Uhrin ansiosta lippu liehuu

Kulkiessamme sadan prosentin sotainvalidin arkun edellä Jämijärven hautausmaan portista sisälle näkyi siellä lipputangossa siniristilippu puolitangossa. Kysyin vieressäni kävelevältä suntiolta, tietääkö hän minkä vuoksi siniristiliput hulmuavat lippusaloissamme. Tässä jos missä tilanteessa mitä kipeimmin voi kokea joskus kuluneeksikin sanotun kuitenkin syvän totuuden sisältävän viisauden: Uhrin ansiosta lippu liehuu. Siniristi merkiten omaksumaamme kristillistä uskoa, sininen kuvastaen meriemme ja taivaan väriä ja valkoinen hohtavan valkoisia hankiamme.

Satakunnassa oli enää kolme 100% sotainvalidia, joita on nyt siis yksi vähemmän. Kaikille sataprosenttisille sotainvalideille luovutti Sotainvalidien Veljesliitto viimevuotisen 75-vuotisjuhlavuotensa merkeissä korkealaatuisen lämpimän shaalin, jonka Kankaanpään seudun Sotainvalidien puolesta sain käydä luovuttamassa tälle nyt saattamallemme sotainvalidille. Ja hän oli erityisesti pitänyt siitä kuten muutenkin, ettei sotainvalideja unohdeta, hänkin sai lukemattomat kerrat käydä kuntoutumassa Kaunialan Sotavammasairaalassa.

Kun ajattelemme, mitä kaikkea jokainen sodassa ollut veteraanimme on saanut kokea ja kärsiä, niin vielä enemmän nämä sotainvalidit ovat joutuneet koko elämänsä ajan kokemaan, mitä isänmaamme vapauden turvaamiseksi ovat joutuneet uhraamaan. Niin nytkin siunaamamme sotainvalidi, jolta toinen jalka heti reiden yläosasta jouduttiin katkaisemaan ja siinä on sen jälkeen ollut aavesärkyjä: olemattoman jalan ankaria vihlontoja, joihin ei ole lääkitystä. Lisäksi hänen ranteensa paikattiin raudalla ja eri puolilla kehoa on ollut sirpaleita. Ainoastaan nuoren ikänsä ja hyvän kuntonsa ansiosta hän säilyi elossa ja pääsi pari vuotta sodan jälkeen pois sotasairaalasta perustaen perheen ja suorittaen vammoistaan huolimatta myös mittavan työuran.

Onkin hienoa, että tänä päivänä koko kansakuntana osaamme antaa kunniakansalaisillemme sotiemme veteraaneille heille kuuluvan kunnioituksen ja arvon. Niinpä myös koko hautaansiunaamistoimituksemmekin oli sen mukainen. Kirkon kuorissa arkun äärellä olivat niin Suomen kuin Sotainvalidien liput vartiossa, arkun kanttakin peitti Suomen lipun värit ja risti, tietysti myös kukka-asetelma. Arkulle muiden kukkalaitteiden jälkeen laskettiin sotainvalidien havuseppele sotainvalidien valkoisella nauhalla, jossa on punainen Sotainvalidien Veljesliiton tunnnusmerkki. Veteraanikuoro lauloi Veteraanin iltahuudon. Ja arkkua lähdettäessä kantamaan soitettiin Narvan marssi. Haudalla arkkua laskettaessa lauloi taas veteraanikuoro Vaipuos helmaan isänmaasi armaan.
Ja tietysti puolitangossa olleet liput nostettiin ylä-asentoon.

Myös muistotilaisuudessa monin tavoin muistettiin myös vainajan antamaa raskasta panosta isänmaamme parhaaksi. Veteraanejamme ei enää ole liikaa, Jämijärvellä ilmeisesti kuusi, meillä Kankaanpäässä juuri valmistuneen vuositilaston mukaan 51, yksitoista oli nukkunut pois vuoden aikana. Mutta loppuun asti toteutamme: Veljeä ei jätetä.

Ei kommentteja: