Noormarkun tämän sunnuntain messussa käytettiin vuoden 1701 ns. vanhaa virsikirjaa ja vanhaa käsikirjaa, joka on vasta uudesti ojennettu 1857, niin kuin kirjan nimilehdellä todetaan. Myös käytettävä Raamattu oli vanhaa tekstiä ilmeisesti vuonna 1776 ilmestynyttä laitosta, koska se oli käytössä peräti 162 vuotta aina seuraavaan käännökseen v. 1938 asti.
Tämänkaltainen messu järjestetään Noormarkussa kerran vuodessa ja se kerää väkeä enemmän kuin normaalimessu ei kylläkään noormarkkulaisia vaan erityisesti vanhoillisia rukoilevaisia eritoten Euran suunnalta. Sain toimia saarnaajana ja ehtoollisen jakajana, joissa tehtävissä olen vastaavassa ehtollisjumalanpalveluksessa ollut kerran ennemminkin nimenomaan juuri Eurassa.
Nyt toista kertaa mukana olleena en enää hämmästellyt tilaisuuden menoa, en edes sen kestoa kahta ja puolta tuntia. Aikaa kuluu moniin rukouksiin ja pitkiin hartaasti veisattuihin virsiin, jotka kaikki laulettiin kokonaan eli alusta loppuun, vaikka olisi ollut vaikkapa 20 säkeistöä. En yhtään ihmettele, että myös varhaisemman herännäisyyden piirissä on miellytty näihin vanhan virsikirjan virsiin, siksi jykeviä ja suoraan puhuttelevia ovat virsien sanat, vaikka ne ovatkin usein lyhennettyjä eikä aina välttämättä tahdo ymmärtää kaikkia sanoja eikä historiaan jääneitä kielikuvia.
Outoon tekee väkevän vaikutuksen messun alussa pidettävä rippi ja rippipuhe, jonka ajaksi mustiin pukeutuneita rukoilevaisia saapuu kirkon kuoriin rukoilemaan alttarikaiteen viereen polvillaan otsa maahan painettuna. Samoin ehtolliselle osallistuttiin täysin mustiin puettuina, miehet tulivat ensin ja sitten naiset, yhteismaljaa käytettiin, eihän ennen ole ollutkaan pikareita. Kaikessa siis noudatetaan vanhoja perinteitä. Niinpä joku paikallaolijoista totesi, että on hyvä kokoontua juuri niin, kuin aina ennenkin on ollut tapana ja se on silloin hyväksi havaittu.
Nykyään on tietysti vähän toisin, niinpä kun Noormarkun rippikoululaiset oli kutsuttu messuun samana pyhänä, järjestivät nuorisotyöntekijät heille oman leirinomaisen jumiksen seurakuntatalossa. Vaikka eipä silti, olisihan tämä vanhan käsikirjan messu ollut aivan kuin elävää kirkkohistoriaa, nykynuorille aivan poikkeuksellinen elämys. Ja olihan tässä messussa myös näiden vanhoillisten rukoilevaisten nuorisoakin perheittensä mukana aina ehtollispöytää myöten. Monena on Herran seurakunta, mutta kaikille tilaa on, kaikille paikkoja riittää.
sunnuntai 7. maaliskuuta 2010
lauantai 6. maaliskuuta 2010
Uusi vaalilaki
Tämä on 333. blogini. Kävin läpi kaikki blogien otsakkeet eikä ihmeekseni niiden joukossa ollut yhtäkään koskien nyt lopultakin hallituksen antamaa uutta eduskuntavaalilakiehdotusta, vaikka sitä on puitu pitkään ja hartaasti. Lopulta suuretkin hallituspuolueet sen joutuivat hyväksymään hallituksessa ja lähettämään eduskunnan käsitelttäväksi. Lakiehdotuksen hyväksymisen myötä ensimmäisen kerran maassamme toteutetaan perustuslakiamme, jonka mukaan jokainen ääni on saman arvoinen. Demokratiaa nimessään kantavat sosialidemokraatit sen sijaan jaksavat yhä harata demokratian toteutumista vastaan ja vastustavat uudistusta.
Pitää vain ihmetellä, miten vasta nyt ollaan pääsemässä perustuslain takaamaan yleiseen ja yhtäläiseen äänioikeuteen. Nykyisin käytössä oleva vaalikäytäntö suosii suuria puolueita, kun paikkojen jako ratkeaa vaalipiirikohtaisesti eikä suinkaan koko maassa annettujen äänien suhteessa. Niinpä viime vaalien tulos olisi muuttunut uuden jokaisen äänen samaan arvoon asettavan lain mukaan melkoisesti. Kaikki suuret puolueet olisivat menettäneet kansanedustajan paikkoja, kokoomus ja keskusta molemmat neljä, demarit yhden. Kolmen paikan voittajina olisivat olleet PerusSuomalaiset ja kristillisdemokraatit, vihreille olisi tullut kaksi paikkaa lisää ja vasemmistoliitto olisi saanut yhden lisäpaikan.
Mielenkiintoisinta näin satakuntalaisittain on se, että PerusSuomalaiset olisivat saaneet täältä paikan, jonka olisi menettänyt keskusta. Eihän se nytkään olisi tarvinnut kuudensadan äänen erotuksena suuriakaan, esimerkiksi eläkeläispuolueen mukaantulo vaaliliittoon olisi tuonut edustajan paikan. Joskus voi suuretkin asiat olla pienestä kiinni, samalla olisi kokoomus muuttunut suurimmaksi puolueeksi ja tullut myös pääministeripuolueeksi.
Uusi vaalilaki tarvitsee perustuslain mukaisen käsittelyjärjestyksen, joten kun tämä eduskunta hyväksyy sen enemmistön voimin, tarvitaan sen taakse uudessa eduskunnassa kahden kolmasosan enemmistön eli 67 edustajaa voi uudessa eduskunnassa edelleen tyrmätä demokratian toteutumisen. Äänestäjien onkin siis huolehdittava siitä, ettei uudessa eduskunnassa ole niin montaa kansalaisten äänivaltaa heikentävää edustajaa. Näin tämä uudistus ei siis missään nimessä tule voimaan vielä ensi eduskuntavaaleissa vuoden päästä huhtikuussa 2011, valitettavasti. Mutta ensi vuonna vanhan lain mukaan voidaan solmia vaaliliittoja, jolloin pienemmissäkin vaalipiireissä myös pienempien puolueiden mahdollisuudet paranevat. Uusi laki sitten tekeekin vaaliliitot tarpeettomiksi.
Pitää vain ihmetellä, miten vasta nyt ollaan pääsemässä perustuslain takaamaan yleiseen ja yhtäläiseen äänioikeuteen. Nykyisin käytössä oleva vaalikäytäntö suosii suuria puolueita, kun paikkojen jako ratkeaa vaalipiirikohtaisesti eikä suinkaan koko maassa annettujen äänien suhteessa. Niinpä viime vaalien tulos olisi muuttunut uuden jokaisen äänen samaan arvoon asettavan lain mukaan melkoisesti. Kaikki suuret puolueet olisivat menettäneet kansanedustajan paikkoja, kokoomus ja keskusta molemmat neljä, demarit yhden. Kolmen paikan voittajina olisivat olleet PerusSuomalaiset ja kristillisdemokraatit, vihreille olisi tullut kaksi paikkaa lisää ja vasemmistoliitto olisi saanut yhden lisäpaikan.
Mielenkiintoisinta näin satakuntalaisittain on se, että PerusSuomalaiset olisivat saaneet täältä paikan, jonka olisi menettänyt keskusta. Eihän se nytkään olisi tarvinnut kuudensadan äänen erotuksena suuriakaan, esimerkiksi eläkeläispuolueen mukaantulo vaaliliittoon olisi tuonut edustajan paikan. Joskus voi suuretkin asiat olla pienestä kiinni, samalla olisi kokoomus muuttunut suurimmaksi puolueeksi ja tullut myös pääministeripuolueeksi.
Uusi vaalilaki tarvitsee perustuslain mukaisen käsittelyjärjestyksen, joten kun tämä eduskunta hyväksyy sen enemmistön voimin, tarvitaan sen taakse uudessa eduskunnassa kahden kolmasosan enemmistön eli 67 edustajaa voi uudessa eduskunnassa edelleen tyrmätä demokratian toteutumisen. Äänestäjien onkin siis huolehdittava siitä, ettei uudessa eduskunnassa ole niin montaa kansalaisten äänivaltaa heikentävää edustajaa. Näin tämä uudistus ei siis missään nimessä tule voimaan vielä ensi eduskuntavaaleissa vuoden päästä huhtikuussa 2011, valitettavasti. Mutta ensi vuonna vanhan lain mukaan voidaan solmia vaaliliittoja, jolloin pienemmissäkin vaalipiireissä myös pienempien puolueiden mahdollisuudet paranevat. Uusi laki sitten tekeekin vaaliliitot tarpeettomiksi.
perjantai 5. maaliskuuta 2010
Älyttömyyksien älyttömyys
3 000 miesahtaajaa laittaa koko maan polvilleen, metsäteollisuus mennettää päivässä 30 miljoonaa ja teknologiateollisuus 70 miljoonaa. Ja tämä kaikki aikana, jolloin maamme pyristelee yleismaailmallisessa lamassa ja taloudelliset resulssit ovat olemattomat. Sitähän todistavat yleinen 0,5% palkankorotuslinjakin kevään palkkaratkaisuissa.
Onko todella oikein että kaikkien on kurjistuttava pienen strategisesti tärkeän ryhmän itsekkäiden vaatimusten edessä. Hehän ovat moniin muihin ryhmiin verrattuna jo nyt korkeasti palkattuja ja heidän vaatimuksensa vuoden palkkaturvasta irtisanomistapauksissa ei ole tästä maailmasta. Samaa elintärkeän pienryhmän etuaan ovat aikanaan sumeilematta käyttäneet mm. lennonjohtajat. Sen sijaan Wällärin johtaman Merimies-Unionin lakkoiluhan johti merimiesten ulkoistamiseen ja samaan on viime vuosina kovaa vauhtia ajanut paperityöntekijöiden johtaja Ahonen koko paperiteollisuuttamme. Nytkin juuri paperimiehet kärsivät ensimmäisinä Auto- ja kuljetusalan työntekijäliittoon kuuluvien ahtaajien satamat sulkeneesta lakosta, jota ennakoidaan kaiken lisäksi pitkäksi, siksi kaukana sopijaosapuolten näkemykset ovat toisistaan. Eihän viimeisenä neuvotteluyönä valtakunnansovittelijakaan antanut edes sovitteluehdotusta.
Lakosta ei todellakaan kukaan hyödy eikä loppujen lopuksi voitakaan. Siksi oli järjen voitto että saman AKT:n alainen kuljetustyöntekijöiden lakko loppui yhteen vuorokauteen ja monilta muilta uhkaamassa olleilta lakoilta on voitu välttyä. Niinpä työnantajapuolelta on esitetty vaatimuksia työtaisteluiden pelisääntöjen uudistamisesta. Tämänpäiväinen Helsingin Sanomienkin pääkirjoittaja toteaa menossa olevasta lakosta, että lakkojen vaikutuksia olisi voitava rajoittaa, koska satamien seisottamisen yhteiskunnalle aiheuttamat kustannukset ovat kohtuuttomat verrattuna itse kiistan kokoon.
Suomen Kuvalehdessä valitetaan Suomessa elettävän kuin viimeistä päivää. Lakko-oikeuksia tulee käyttää viisaasti eikä ahneesti avainalojen etujen maksimoimiseen yli muiden. Joissakin oikeutetuiksi todetuissa lakoissa lakkolaiset saavat myös yleisen hyväksynnän kuten esimerkiksi Tehyn lakossa, mutta ahtaajien tempaus on kaikkea muuta eikä ansaitse kansalaisten myötätuntoa, päinvastoin!
Onko todella oikein että kaikkien on kurjistuttava pienen strategisesti tärkeän ryhmän itsekkäiden vaatimusten edessä. Hehän ovat moniin muihin ryhmiin verrattuna jo nyt korkeasti palkattuja ja heidän vaatimuksensa vuoden palkkaturvasta irtisanomistapauksissa ei ole tästä maailmasta. Samaa elintärkeän pienryhmän etuaan ovat aikanaan sumeilematta käyttäneet mm. lennonjohtajat. Sen sijaan Wällärin johtaman Merimies-Unionin lakkoiluhan johti merimiesten ulkoistamiseen ja samaan on viime vuosina kovaa vauhtia ajanut paperityöntekijöiden johtaja Ahonen koko paperiteollisuuttamme. Nytkin juuri paperimiehet kärsivät ensimmäisinä Auto- ja kuljetusalan työntekijäliittoon kuuluvien ahtaajien satamat sulkeneesta lakosta, jota ennakoidaan kaiken lisäksi pitkäksi, siksi kaukana sopijaosapuolten näkemykset ovat toisistaan. Eihän viimeisenä neuvotteluyönä valtakunnansovittelijakaan antanut edes sovitteluehdotusta.
Lakosta ei todellakaan kukaan hyödy eikä loppujen lopuksi voitakaan. Siksi oli järjen voitto että saman AKT:n alainen kuljetustyöntekijöiden lakko loppui yhteen vuorokauteen ja monilta muilta uhkaamassa olleilta lakoilta on voitu välttyä. Niinpä työnantajapuolelta on esitetty vaatimuksia työtaisteluiden pelisääntöjen uudistamisesta. Tämänpäiväinen Helsingin Sanomienkin pääkirjoittaja toteaa menossa olevasta lakosta, että lakkojen vaikutuksia olisi voitava rajoittaa, koska satamien seisottamisen yhteiskunnalle aiheuttamat kustannukset ovat kohtuuttomat verrattuna itse kiistan kokoon.
Suomen Kuvalehdessä valitetaan Suomessa elettävän kuin viimeistä päivää. Lakko-oikeuksia tulee käyttää viisaasti eikä ahneesti avainalojen etujen maksimoimiseen yli muiden. Joissakin oikeutetuiksi todetuissa lakoissa lakkolaiset saavat myös yleisen hyväksynnän kuten esimerkiksi Tehyn lakossa, mutta ahtaajien tempaus on kaikkea muuta eikä ansaitse kansalaisten myötätuntoa, päinvastoin!
torstai 4. maaliskuuta 2010
Kumpi arkkipiispaksi
Kun arkkipiispan vaalissa ehdolla olleista seitsemästä veljeksestä on toiselle kierrokselle selvinnyt kaksi eniten ääniä saanutta, tulee luonnollisesti toisesta kirkkomme arkkipiispa. Vain toisen heistä voisin kuvitella olevan arkkipiispana, toista yleensäkin ihmettelen, miksi hän lainkaan on edes ehdokkaana.
Miksi näin. Tuntuu että tältä dogmatiikan professorilta puuttu täydellinen itsensätuntemus ja häntä vie eteenpäin vain suuri oma ego, valitettavasti. Hänellä ei ole minkäänlaista organisaatioiden johtamustuntemusta, jopa yliopistossaankin häntä pidetään ulkopuolisena oman tiensä kulkijana. Ei hänellä liioin ole juuri minkäänlaista tuntumaa seurakuntatyön arkeen, ainoastaan Tuomasmessuihin hän on osoittanut kiinnostusta. Ja sitten se hänen elämäntaustansa, ihmetellä täytyy että kirkkomme jyrkän siiven väki ilmeisesti on ryhmittäytymässä hänen taaksensa, vaikka hän siveelliseltä vaellukseltaan on kaikkea muuta kuin esikuvaksi kelpaava ja vaikka anteeksiantamuksessa saammekin elää päivästä päivään. Ja sitten se hänen muka raamatullisuutensa. Uuden testamentin eksegetiikan professori Heikki Räisänen syystä toi tv:ssä hänenkin raamattunäkemyksensä ristiriitaisuuden. Toiset kohdat hän ottaa sinällään, toisia ei sitten tarvitsekaan huomioida. Hänestä saataisiin täysin arvaamaton keulakuva, jonka kolmas vaimo on miestään 21 vuotta nuorempi kiinalainen, joka ulkopuolisesta tuntuen on varmaan riittävän nöyrä tullakseen toimeen miehen kanssa, jonka kanssa eivät suomalaisnaiset ole tulleet juttuun. Ja mikä kaikkein kauhistuttavinta, hän voi jopa saada vaalissa enimmät äänet. Tätä todella monet keskusteluissa kauhistelevat ja pelkäävät!
Toivoa kuitenkin pitää, että vaalin ykköseksi nousee ensimmäisessäkin äänestyksessä suurimman äänimäärän saanut nykyinen Turun piispa. Hänellä porilaissyntyisenä ja yli kymmenen vuotta Ulvilan kirkkoherrana sekä viimeksi Turun piispana toimineella on vankka paikallistuntemus ja myös hallinnollinen kokemus, jossa on näkynyt myös tiettyä jämäkkyyttä esimerkiksi viimeksi Kankaanpään piispantarkastuksessa. Hänellä on laaja lukeneisuus ja hänet tunnetaan syvämietteisenä pohdiskelijana, joka ei niinkään tuo itseään esiin vaan itse asiaa, kirkkon yhteistä hyvää. Ja hänellä on myös vankka perhetausta, vaimona sairaalapastori ja neljä aikuista lasta. Eikä häneen sovellu edes häneen lyödä yritetty leimakirves sosialidemokraatista. Jotkut oudoksuvat hänen sivaritaustaansa, mutta vastaehdokas on samoin sivari, joten ei hän siinäkään häviä kilpakumppanilleen.
Niinpä syystä päivän Kotimaa-lehti luonnehtii Kari Mäkisestä kirkon saavan vakavan ja viisaan arkkipiispan, jonka edustamaan juurevaan ja luterilaiseen kristillisyyden tulkintaan kirkon perusjäsenten olisi helppo samastua. Niinpä ei ole ihme, että hänen netissä olevassa kanttajalistassaan on satojen arvostettujen ja tasapainoisten kirkon ihmisten nimiä.
Kaiken kaikkiaan ensimmäisen vaalikierroksen tulosten perusteella vaalista näyttää tulevan ennalta arvaamaton ja ehkä hyvinkin tasainen. Tulos tiedetään ensi torstaina. Itse olen jo ääneni lähettänyt, koska en pääse äänestyspaikalle Kankaanpään sotaveteraanien hallituksen kokouksen ollessa samanaikaisesti.
Miksi näin. Tuntuu että tältä dogmatiikan professorilta puuttu täydellinen itsensätuntemus ja häntä vie eteenpäin vain suuri oma ego, valitettavasti. Hänellä ei ole minkäänlaista organisaatioiden johtamustuntemusta, jopa yliopistossaankin häntä pidetään ulkopuolisena oman tiensä kulkijana. Ei hänellä liioin ole juuri minkäänlaista tuntumaa seurakuntatyön arkeen, ainoastaan Tuomasmessuihin hän on osoittanut kiinnostusta. Ja sitten se hänen elämäntaustansa, ihmetellä täytyy että kirkkomme jyrkän siiven väki ilmeisesti on ryhmittäytymässä hänen taaksensa, vaikka hän siveelliseltä vaellukseltaan on kaikkea muuta kuin esikuvaksi kelpaava ja vaikka anteeksiantamuksessa saammekin elää päivästä päivään. Ja sitten se hänen muka raamatullisuutensa. Uuden testamentin eksegetiikan professori Heikki Räisänen syystä toi tv:ssä hänenkin raamattunäkemyksensä ristiriitaisuuden. Toiset kohdat hän ottaa sinällään, toisia ei sitten tarvitsekaan huomioida. Hänestä saataisiin täysin arvaamaton keulakuva, jonka kolmas vaimo on miestään 21 vuotta nuorempi kiinalainen, joka ulkopuolisesta tuntuen on varmaan riittävän nöyrä tullakseen toimeen miehen kanssa, jonka kanssa eivät suomalaisnaiset ole tulleet juttuun. Ja mikä kaikkein kauhistuttavinta, hän voi jopa saada vaalissa enimmät äänet. Tätä todella monet keskusteluissa kauhistelevat ja pelkäävät!
Toivoa kuitenkin pitää, että vaalin ykköseksi nousee ensimmäisessäkin äänestyksessä suurimman äänimäärän saanut nykyinen Turun piispa. Hänellä porilaissyntyisenä ja yli kymmenen vuotta Ulvilan kirkkoherrana sekä viimeksi Turun piispana toimineella on vankka paikallistuntemus ja myös hallinnollinen kokemus, jossa on näkynyt myös tiettyä jämäkkyyttä esimerkiksi viimeksi Kankaanpään piispantarkastuksessa. Hänellä on laaja lukeneisuus ja hänet tunnetaan syvämietteisenä pohdiskelijana, joka ei niinkään tuo itseään esiin vaan itse asiaa, kirkkon yhteistä hyvää. Ja hänellä on myös vankka perhetausta, vaimona sairaalapastori ja neljä aikuista lasta. Eikä häneen sovellu edes häneen lyödä yritetty leimakirves sosialidemokraatista. Jotkut oudoksuvat hänen sivaritaustaansa, mutta vastaehdokas on samoin sivari, joten ei hän siinäkään häviä kilpakumppanilleen.
Niinpä syystä päivän Kotimaa-lehti luonnehtii Kari Mäkisestä kirkon saavan vakavan ja viisaan arkkipiispan, jonka edustamaan juurevaan ja luterilaiseen kristillisyyden tulkintaan kirkon perusjäsenten olisi helppo samastua. Niinpä ei ole ihme, että hänen netissä olevassa kanttajalistassaan on satojen arvostettujen ja tasapainoisten kirkon ihmisten nimiä.
Kaiken kaikkiaan ensimmäisen vaalikierroksen tulosten perusteella vaalista näyttää tulevan ennalta arvaamaton ja ehkä hyvinkin tasainen. Tulos tiedetään ensi torstaina. Itse olen jo ääneni lähettänyt, koska en pääse äänestyspaikalle Kankaanpään sotaveteraanien hallituksen kokouksen ollessa samanaikaisesti.
keskiviikko 3. maaliskuuta 2010
Lakkaamaton rukous
Tämänaamuisessa radiohartaudessa puhuttiin lakkaamattomasta rukouksesta ja viitattiin pieneen kirjaan nimeltä Vaeltajan kertomukset. Kirja sattui olemaan pöydälläni aivan radion vieressä. Olen sen lukenut monta kertaa. Kirja kertoo köyhästä venäläisestä kulkijasta, joka on liian köyhä ryöstettäväksi, liian nöyrä ketään ärsyttääkseen, mutta lannistumaton totuuden tahdossa ja etsii vastausta Raamatusta kuulemaansa kehoitukseen: Rukoilkaa lakkaamatta. Suomennoksen tekijä arkkipiispa Paavali kertoo esipuheessaan toisesta amerikkalaisesta kulkijasta, joka kirjan opastamana löysi tiensä Valamon luostariin, sai kasteopetusta ja siirtyi englantilaiseen luostariin.
Tämä varsinaisen kirjan kertoma vaeltaja kulki etsien vastausta lakkaamattomaan rukoukseen. Hän kuuli monia hienoja puheita rukouksesta, mutta yhdestäkään ei ollut apua lakkaamattoman rukoilemisen oppimiseksi.Puhuttiin kyllä valmistautumisesta rukoukseen, rukouksen hedelmistä ja muusta sentapaisesta, mutta ei selitetty, miten voi rukoilla lakkaamattomasti. Rukouksen ei tule perustua järkeilyyn. Usein ajatellaan kilvoituksen saavan aikaan rukouksen, kun täysin päinvastoin rukous onkin myös kilvoituksen synnyttäjä. Niinpä apostoli Paavalikin Timoteuskirjeessä kehoittaa ennen kaikkea rukoilemaan. On paljon hyviä kristitylle kuuluvia asioita, mutta rukouksen on käytävä aina kaiken muun edellä. Sen jälkeen kaikki muukin meille annetaan, näihän itse Jeesuskin sanoo vuorisaarnassa.
Lopulta tämä venäläinen vaeltaja löysi ankarampaan luostarikilvoitukseen vihityn munkin, jolta hän lopulta oppi Jeesuksen rukouksen: Herra Jeesus Kristus, armahda minua. Ja niinpä lakkaamaton sisäinen Jeesuksen rukous on sitä, että taukoamatta, hetkeksikään herkeämättä huudetaan avuksi Jeesuksen jumalallista nimeä, suulla, ymmärryksellä ja sydämellä. Luostarivanhus opetti sitten vaeltajaan rukoilemaan tätä Jeesuksen rukousta rukousnauhan avulla ensin kolmetuhatta rukousta päivässä, sitten harjaantumisen kautta jopa hellittämättä kaksitoistatuhatta rukousta päivässä. Munkin kuoltua samana vuonna vaeltaja jatkoi matkaansa Raamattu ja rukouskirja Filokalia laukussaan. Filokalia on suomeksi Rakkaus hengelliseen kauneuteen ja on laaja kreikankielinen teos, johon on kootu kokeneiden rukoilijoiden ohjeita tuhannen vuoden ajalta 300-luvulta 1300 luvulle.
Meillä itsekullakin paastonaikaa elävillä luterilaisilla kristityillä olisi varmasti paljon opittavaa apostolin kehoituksesta Rukoilkaa lakkaamatta. Jeesuksen rukous: Herra Jeesus Kristus, armahda meitä soikoon sydämissämme taukoamatta hengen köyhyydessä ja sydämen yksinkertaisuudessa.
Tämä varsinaisen kirjan kertoma vaeltaja kulki etsien vastausta lakkaamattomaan rukoukseen. Hän kuuli monia hienoja puheita rukouksesta, mutta yhdestäkään ei ollut apua lakkaamattoman rukoilemisen oppimiseksi.Puhuttiin kyllä valmistautumisesta rukoukseen, rukouksen hedelmistä ja muusta sentapaisesta, mutta ei selitetty, miten voi rukoilla lakkaamattomasti. Rukouksen ei tule perustua järkeilyyn. Usein ajatellaan kilvoituksen saavan aikaan rukouksen, kun täysin päinvastoin rukous onkin myös kilvoituksen synnyttäjä. Niinpä apostoli Paavalikin Timoteuskirjeessä kehoittaa ennen kaikkea rukoilemaan. On paljon hyviä kristitylle kuuluvia asioita, mutta rukouksen on käytävä aina kaiken muun edellä. Sen jälkeen kaikki muukin meille annetaan, näihän itse Jeesuskin sanoo vuorisaarnassa.
Lopulta tämä venäläinen vaeltaja löysi ankarampaan luostarikilvoitukseen vihityn munkin, jolta hän lopulta oppi Jeesuksen rukouksen: Herra Jeesus Kristus, armahda minua. Ja niinpä lakkaamaton sisäinen Jeesuksen rukous on sitä, että taukoamatta, hetkeksikään herkeämättä huudetaan avuksi Jeesuksen jumalallista nimeä, suulla, ymmärryksellä ja sydämellä. Luostarivanhus opetti sitten vaeltajaan rukoilemaan tätä Jeesuksen rukousta rukousnauhan avulla ensin kolmetuhatta rukousta päivässä, sitten harjaantumisen kautta jopa hellittämättä kaksitoistatuhatta rukousta päivässä. Munkin kuoltua samana vuonna vaeltaja jatkoi matkaansa Raamattu ja rukouskirja Filokalia laukussaan. Filokalia on suomeksi Rakkaus hengelliseen kauneuteen ja on laaja kreikankielinen teos, johon on kootu kokeneiden rukoilijoiden ohjeita tuhannen vuoden ajalta 300-luvulta 1300 luvulle.
Meillä itsekullakin paastonaikaa elävillä luterilaisilla kristityillä olisi varmasti paljon opittavaa apostolin kehoituksesta Rukoilkaa lakkaamatta. Jeesuksen rukous: Herra Jeesus Kristus, armahda meitä soikoon sydämissämme taukoamatta hengen köyhyydessä ja sydämen yksinkertaisuudessa.
tiistai 2. maaliskuuta 2010
Maakuntahallituksessa
Sain olla näköalapaikalla, kun PerusSuomalaisten edustaja Simo Riuttamäki Huittisista oli estyneenä maakuntahallituksen kokouksesta kuntansa seminaarimatkalla olevana ja hänen varamiehenään olin sitten paikalla hallituksen kokouksessa.
Jo joskus aiemminkin olen ollut maakuntahallituksen uusissa tiloissa entisessä puuvillatehtaassa Porin Pohjoisrannassa. Nyt näin oikein koko kokouskäytännön, jossa myös perussuomalaiset otetaan täydestä. Niinpä sain olla aluksi yhden toisen ryhmän ryhmäkokouksessa, jossa oli myös ryhmän puolueesta maakuntaliiton johtajien joukkoon valittu virkamies selvittämässä tulevan kokouksen asialistan tärkeimpiä asioita.
Seuraavaksi oli ryhmien puheenjohtajien kokoontuminen, kaikkien viiden hallituksessa olevan puolueen ryhmänjohtajat kävivät vielä läpi kokousasiat. Ja vielä varsinaisessa kokouksessakin valittaessa uutta maakuntakaavatoimikuntaa siihen tulee kaikkien viiden puolueen edustajat ja varaedustajat. Esitys jätettiin vain pöydälle tasa-arvopykälän vuoksi, koska varsinaisiksi jäseniksi jokainen ryhmä ehdotti pelkästään samaa sukupuolta olevia ja kas kummaa, nimenomaan miehiä.
Varsinaisissa kokousasioissa ei mitään mullistavaa nähty. Otettiin vastaan Siikaisten kunnan esittämä kutsu saapua tutustumaan kuntaan. Valmisteilla olevasta maakuntakaavasta ympäristöministeriölle tehdyt 30 valitusta merkittiin tiedoksi. Pelkästään Pohjankankaan ampuma-alueiden ympärille osoitetuista melualueista oli jätetty 17 valitusta. Maakuntajohtaja esitteli maakuntaohjelman laatimista.
Maakunnan liikennehankkeista oli luettelo. Ensi sijalla on valtatie 8, jonka tiesuunnnittelu on käynnissä välillä Turku-Pori ja töiden käynnistämiseen tähdätään ensi vuonna. Samalla tiellä Porista pohjoiseen välillä Hyvelä-Söörmarkku on viime joulukuussa alkanut yleissuunnittelu. Maakunnan pohjoisosaa koski ainoastaan ns. Pohjanmaantien eli kantatie 44 Äetsä-Kauhajoki tiesuunnittelun käynnistyminen Honkajoelta Kauhajoen suuntaan. Olipa esillä aivan omana kovapohjaiselle kartongille painettuna Helsinki-Forssa-Pori-radan esiselvitys, jossa Satakuntaliiton lisäksi ovat mukana myös Hämeen ja Uudenmaan liitot.
Maakuntaliitto oli myös laatinut kirjallisen päätöksen ja esityksen paljon puhetta herättäneen hätäkeskuksen sijoittamisesta Poriin. Tamperehan on toinen sijaintikuntaa tavoittelevista. Käytäväpuheissa sain myös selville, että kun Satakuntaliitto tekee nyt yhteistyötä Varsinais-Suomen liiton kanssa, tapahtuu se valtioneuvoston määräyksestä, Satakuntaliiton oma kanta ja ehdotus on ollut kolmikantayhteistyö, jossa kolmantena olisi ollut Pirkanmaan maaakuntaliitto, johon suuntaan me Pohjois-Satakunnassa kovasti katselemme. Lähempi yhteistyö Pirkanmaan suuntaan kaatui siis valtioneuvostossa. Katsotaanpa, mitä seuraava valtioneuvosto päättää, jos siellä olisi vaikka PerusSuomalainen sisäministeri Soini, Satakunnasta syntyjään!
Jo joskus aiemminkin olen ollut maakuntahallituksen uusissa tiloissa entisessä puuvillatehtaassa Porin Pohjoisrannassa. Nyt näin oikein koko kokouskäytännön, jossa myös perussuomalaiset otetaan täydestä. Niinpä sain olla aluksi yhden toisen ryhmän ryhmäkokouksessa, jossa oli myös ryhmän puolueesta maakuntaliiton johtajien joukkoon valittu virkamies selvittämässä tulevan kokouksen asialistan tärkeimpiä asioita.
Seuraavaksi oli ryhmien puheenjohtajien kokoontuminen, kaikkien viiden hallituksessa olevan puolueen ryhmänjohtajat kävivät vielä läpi kokousasiat. Ja vielä varsinaisessa kokouksessakin valittaessa uutta maakuntakaavatoimikuntaa siihen tulee kaikkien viiden puolueen edustajat ja varaedustajat. Esitys jätettiin vain pöydälle tasa-arvopykälän vuoksi, koska varsinaisiksi jäseniksi jokainen ryhmä ehdotti pelkästään samaa sukupuolta olevia ja kas kummaa, nimenomaan miehiä.
Varsinaisissa kokousasioissa ei mitään mullistavaa nähty. Otettiin vastaan Siikaisten kunnan esittämä kutsu saapua tutustumaan kuntaan. Valmisteilla olevasta maakuntakaavasta ympäristöministeriölle tehdyt 30 valitusta merkittiin tiedoksi. Pelkästään Pohjankankaan ampuma-alueiden ympärille osoitetuista melualueista oli jätetty 17 valitusta. Maakuntajohtaja esitteli maakuntaohjelman laatimista.
Maakunnan liikennehankkeista oli luettelo. Ensi sijalla on valtatie 8, jonka tiesuunnnittelu on käynnissä välillä Turku-Pori ja töiden käynnistämiseen tähdätään ensi vuonna. Samalla tiellä Porista pohjoiseen välillä Hyvelä-Söörmarkku on viime joulukuussa alkanut yleissuunnittelu. Maakunnan pohjoisosaa koski ainoastaan ns. Pohjanmaantien eli kantatie 44 Äetsä-Kauhajoki tiesuunnittelun käynnistyminen Honkajoelta Kauhajoen suuntaan. Olipa esillä aivan omana kovapohjaiselle kartongille painettuna Helsinki-Forssa-Pori-radan esiselvitys, jossa Satakuntaliiton lisäksi ovat mukana myös Hämeen ja Uudenmaan liitot.
Maakuntaliitto oli myös laatinut kirjallisen päätöksen ja esityksen paljon puhetta herättäneen hätäkeskuksen sijoittamisesta Poriin. Tamperehan on toinen sijaintikuntaa tavoittelevista. Käytäväpuheissa sain myös selville, että kun Satakuntaliitto tekee nyt yhteistyötä Varsinais-Suomen liiton kanssa, tapahtuu se valtioneuvoston määräyksestä, Satakuntaliiton oma kanta ja ehdotus on ollut kolmikantayhteistyö, jossa kolmantena olisi ollut Pirkanmaan maaakuntaliitto, johon suuntaan me Pohjois-Satakunnassa kovasti katselemme. Lähempi yhteistyö Pirkanmaan suuntaan kaatui siis valtioneuvostossa. Katsotaanpa, mitä seuraava valtioneuvosto päättää, jos siellä olisi vaikka PerusSuomalainen sisäministeri Soini, Satakunnasta syntyjään!
maanantai 1. maaliskuuta 2010
100-vuotias Katri Kukkonen
Veljeskirkkomme Inkerin kirkko Venättänmaalla on kokenut kovia, nyt on menossa vapaampi aika. Yksi kirkon jälleenrakentamisen voimakkaita äitihahmoja on korkeaan 100 vuoden ikään elänyt Katri Kukkonen toisen vielä tunnetumman kirkon äidin Maria Kajavan serkku, kumpikin Keltosta, Mariakin sai elää yli 90-vuotiaaksi, Katri siis satavuotiaaksi kuollen vuosituhannen vaihteessa.
Katri Kukkonen kertoo omasta ja koko Inkerin kirkon kärsimystiestä elämänkertakirjassaan "Ilon ja itkun Inkeri". Hänen miehensä karkoitettiin Siperiaan heti ensimmäisten joukossa Stalinin hallitessa 30-luvun alussa. Yhä uusia karkotuksia tapahtui. Katriakin kuuden lapsen äitiä uhkasi karkotus, häntä etsittiin kaikkialta, mutta Jumalan varjeluksessa viranomaiset eivät häntä löytäneet ja niin hän säästyi koko 30-luvun karkotukselta. Häntä tarvittiinkin kipeästi oman perheen ja koko Kelton seurakunnan hoitajana, sillä papit oli karkoitetttu. Niinpä hän kertoo kiitollisuudestaan, kun Jumala ihmeellisesti auttoi ja pelasti hänet.
Katrista tuntui aivan samalta kuin sunnuntain evankeliumitekstin kanaanilaisesta naisesta, jolle
Jeesus sanoi:"Oi vaimo, suuri on sinun uskosi! Tapahtukoon sinulle niin kuin sinä tahdot!" Mieskin pääsi palaamaan Siperiasta, mutta v.1937 hänet pidätettiin uudelleen eikä hänestä sen jälkeen kuultu. Viranomaiset uskottelivat hänen saaneen 10 vuotta vankeutta ilman kirjoitusoikeutta, mutta hänet ammuttiin kuten vuosikymmenien jälkeen tuli tiedoksi, kun näiden syyttöminä tuomittujen rehabilisointi eli kunnianpalautus tapahtui.
Katrinkin kotikylä kuului Leningradin piiritysmottiin ja talvi 1941-42 oli kauhea nälkätalvi. Maaliskuussa pakkosiirrettiin kaikki jäljellä olevat inkeriläiset Siperiaan ja Katrikin lapsineen joutui Ob-joen varsille. Sielläkin kokoonnuttiin viljelemään Jumalan sanaa. Jo v.45 palattiin - tosin omin luvin Leningraadin alueelle, välillä jouduttiin muuttamaan pois, tällä kertaa Viroon kunnes v.50 aukesi lopullinen asumismahdollisuus Petroskoihin, jonka seurakunnan kantavia voimia Katri oli yhdessä serkkunsa Maria Kajavan kanssa. 20 vuotta kesti seurakunnan perustamisluvan saaminen v.1970 ja se oli ensimmäinen Inkerin seurakunta sitten 30-luvulla tapahtuneen Inkerin kirkkon väkipakolla tapahtuneen lopettamisen jälkeen. Ja kaiken tämän ajan Katri Kukkonen kokosi seurakuntalaisia sananviljelyyn aina siellä, missä kulloinkin oli.
Kaiken jälkeen seestyneenä vanhuksena hän ei ollut katkera, vaan kiitollisuus täytti hänen sydämensä siitä, että Jumala on ollut hyvä ja kuullut rukoukset ja kantanut armollaan kaikissa vaiheissa. Hänestä todella voidaan sanoa: "Oi vaimo, suuri on sinun uskosi" ja siksi myös tapahtui hänen uskonsa mukaan. Ja tänään saamme iloita, miten Inkerin kirkossa on lukumääräisesti enemmän seurakuntia kuin koskaan aina Siperiaa myöten ja me Suomen kristikansa saamme olla tukemassa tätä rakasta veljeskirkkoamme.
Katri Kukkonen kertoo omasta ja koko Inkerin kirkon kärsimystiestä elämänkertakirjassaan "Ilon ja itkun Inkeri". Hänen miehensä karkoitettiin Siperiaan heti ensimmäisten joukossa Stalinin hallitessa 30-luvun alussa. Yhä uusia karkotuksia tapahtui. Katriakin kuuden lapsen äitiä uhkasi karkotus, häntä etsittiin kaikkialta, mutta Jumalan varjeluksessa viranomaiset eivät häntä löytäneet ja niin hän säästyi koko 30-luvun karkotukselta. Häntä tarvittiinkin kipeästi oman perheen ja koko Kelton seurakunnan hoitajana, sillä papit oli karkoitetttu. Niinpä hän kertoo kiitollisuudestaan, kun Jumala ihmeellisesti auttoi ja pelasti hänet.
Katrista tuntui aivan samalta kuin sunnuntain evankeliumitekstin kanaanilaisesta naisesta, jolle
Jeesus sanoi:"Oi vaimo, suuri on sinun uskosi! Tapahtukoon sinulle niin kuin sinä tahdot!" Mieskin pääsi palaamaan Siperiasta, mutta v.1937 hänet pidätettiin uudelleen eikä hänestä sen jälkeen kuultu. Viranomaiset uskottelivat hänen saaneen 10 vuotta vankeutta ilman kirjoitusoikeutta, mutta hänet ammuttiin kuten vuosikymmenien jälkeen tuli tiedoksi, kun näiden syyttöminä tuomittujen rehabilisointi eli kunnianpalautus tapahtui.
Katrinkin kotikylä kuului Leningradin piiritysmottiin ja talvi 1941-42 oli kauhea nälkätalvi. Maaliskuussa pakkosiirrettiin kaikki jäljellä olevat inkeriläiset Siperiaan ja Katrikin lapsineen joutui Ob-joen varsille. Sielläkin kokoonnuttiin viljelemään Jumalan sanaa. Jo v.45 palattiin - tosin omin luvin Leningraadin alueelle, välillä jouduttiin muuttamaan pois, tällä kertaa Viroon kunnes v.50 aukesi lopullinen asumismahdollisuus Petroskoihin, jonka seurakunnan kantavia voimia Katri oli yhdessä serkkunsa Maria Kajavan kanssa. 20 vuotta kesti seurakunnan perustamisluvan saaminen v.1970 ja se oli ensimmäinen Inkerin seurakunta sitten 30-luvulla tapahtuneen Inkerin kirkkon väkipakolla tapahtuneen lopettamisen jälkeen. Ja kaiken tämän ajan Katri Kukkonen kokosi seurakuntalaisia sananviljelyyn aina siellä, missä kulloinkin oli.
Kaiken jälkeen seestyneenä vanhuksena hän ei ollut katkera, vaan kiitollisuus täytti hänen sydämensä siitä, että Jumala on ollut hyvä ja kuullut rukoukset ja kantanut armollaan kaikissa vaiheissa. Hänestä todella voidaan sanoa: "Oi vaimo, suuri on sinun uskosi" ja siksi myös tapahtui hänen uskonsa mukaan. Ja tänään saamme iloita, miten Inkerin kirkossa on lukumääräisesti enemmän seurakuntia kuin koskaan aina Siperiaa myöten ja me Suomen kristikansa saamme olla tukemassa tätä rakasta veljeskirkkoamme.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)