Tänään taisi taas jysähtää tänne Kankaanpäähän, kun jo toisena päivänä peräkkäin ollaan median mielenkiinnon kohteena. Taidamme olla näkyvissä niin hyvässä kuin pahassakin.
Kun meikämannen lupaus kansanedustan palkkion lahjoittamisesta läpäisi niin Uuden Suomen, Satakunnan Kansan kuin molemmat iltapäivälehdetkin, kun tänään asia oli uutisoitu myös Iltalehdessä, niin tänään SK:n verkkosivuilta saatiin lukea toisenlaista tekstiä.
Kun pitkään on odoteltu Kankaanpään keskustapuolueen ehdokasvalintaa eduskuntavaaleihin, niin tuliko tänään jotain tietoa sen tiimoilta, kun Satakunnan Kansa julkaisi tiedon apulaisoikeiskansleri Mikko Puumalaisen aloittamasta tutkimuksesta kantelun pohjalta Kauko Juhantalon tonttikaupasta ja kauppahallin rakentamisesta Tokmannille ja liikkeen omistajan Kyösti Kakkosen toimisesta rahoittajana Nova Groupille, joka lahjoitti vaalirahaa Kakelle
10 000€. Mukana on myös kaupungin arkkitehti Maija Anttilan toiminta asiassa, kun hän sattuu oleman Kaukon puolison sisar.
Kankaanpäässä on herättänyt paljon keskustelua myös Leppäsen korttelin rakentaminen, jonka ovat kaikkia vieläkin ratkaisemattomia valituksia uhmaten rakentaneet Kaukon serkku Antti Kulmala poikansa kanssa. Olisiko siinäkin asiassa puolueettoman tutkimuksen paikka.
Vanhassa laulussa Tapio Rautavaara tunnetulla taidollansa laulaa on sulla hautajaiset mulla häät. Näin elämä on moninaista. Ja tällaisia toisilleen vastakkaisia uutisia sinkoilee maailmalle Kankaanpäästä.
perjantai 8. lokakuuta 2010
torstai 7. lokakuuta 2010
Torstai on toivoa täynnä
Tänään jysähti.
Kirjoitin eilisen blogini kansanedustajien ahneudesta ja omasta kyllästymisestäni siihen. Sentähden olen luvannut koko tulevan kansanedustajan palkan luovuttamista esim. vanhusten hoitolaitosten hoitajien palkkaamiseen tietysti kunnan normaalikiintiöiden yli, jotta voitaisiin antaa vanhuksille muutakin kohennusta kuin välttämättömät rutiinipalvelut. Laiton blogin myös Uuden Suomen verkkosivuille.
Toripäiville soitettiin Uudesta Suomesta. Kotiin tultuani näin verkkolehden etusivulla uutisen: 300 000€ vaalilupaus: Annan pois koko palkkani. Blogini on saanut kuutisenkymmentä kommenttia, uutinenkin useita kymmeniä. Mukana on tietysti myös halventavia, mutta pääosin myönteisiä. Olisiko vaikka seisova vesi liikahtanut.
Liikettä on ainaskin näkynyt siinä, että juuri ennen veteraanien hallituksen kokousta kännykän ollessa jo äänettömällä ehdin mennä soittamaan tulleeseen numeroon, josta vastasi Satakunnan Kansan toimittaja. Hän oli lukenut Uuden Suomen uutisen ja halusi kirjoittaa siitä myös omaan maakuntamme äänenkannattajaan. Nettisivulla otsakkeella "Suomen kovin vaalilupaus: Joutsenlahti lupaa luopua palkastaa" onkin ollut nähtävissä uutinen, joka myös on saanut useita kommentteja, toiset kateellisten, toiset innokkaiden kannattajien.
Illalla jo Porissa ollessa mennessämme siioninvirsiseuroihin soi taas puhelin, nyt äänessä oli toimittaja Iltasanomista. Niinpä kotiin palattua lehden verkkosivulta löytyi uutinen: Suomen hurjin vaalilupaus. Myös tämä uutinen on saanut ilmoille monipuolisia mielipiteitä.
Aihepiiriä on kehitelty monelta taholta ja moneen suuntaan. Jo neljä vuotta sitten tein lupauksen yhden laitoshoitajan palkkaamisesta, nyt olen koventanut panosta ja monet ovat pohtineet toimeentuloani, jonka itse olin laskenut verottoman kulukorvauksen varaan ja matkojen maksuttomuuteen. Lisäksi Simo Perttulan asiallisen kannanoton jälkeen selvisi, että saan lisäksi papintyöstä kertyneen eläkkeen bruttona noin 1ooo euroa, kulukorvaus onkin sitä suurempi. Jotta ei ilmeisesti suuremmin tarvi turvautua vaimon silloin jo eläkeläisenä saamaan eläketuloon.
Torstain toiveikkuudesta pitää vielä mainita sotaveteraanien piirin toiminnanjohtan Arma Lintulan ja kunniapuheenjohtajaamme Vihtori Siivon ojentamasta sotaveteraanien ansiomitalista, jonka he ripustivat rintaani, mistä esitin tietysti nöyrimmän kiitokseni. Näin voi sanoa toteutuneen Kankaanpään Seudussa ollut kommentti jakaessamme kesäällä veteraanien ansiomerkkejä, että kyllä Anssikin olisi merkin ansainnut. Silloin vielä ei merkkiä ollut myönnetty, kun asia käsiteltiin peräti liittotasolla.
Toivoa siis on eikä ikäkään 67 vuotta ole esteenä, vaikka lehtien kommenteissa tietysti jotkut pahanilkiset siihenkin yrittävät viitata.
Kirjoitin eilisen blogini kansanedustajien ahneudesta ja omasta kyllästymisestäni siihen. Sentähden olen luvannut koko tulevan kansanedustajan palkan luovuttamista esim. vanhusten hoitolaitosten hoitajien palkkaamiseen tietysti kunnan normaalikiintiöiden yli, jotta voitaisiin antaa vanhuksille muutakin kohennusta kuin välttämättömät rutiinipalvelut. Laiton blogin myös Uuden Suomen verkkosivuille.
Toripäiville soitettiin Uudesta Suomesta. Kotiin tultuani näin verkkolehden etusivulla uutisen: 300 000€ vaalilupaus: Annan pois koko palkkani. Blogini on saanut kuutisenkymmentä kommenttia, uutinenkin useita kymmeniä. Mukana on tietysti myös halventavia, mutta pääosin myönteisiä. Olisiko vaikka seisova vesi liikahtanut.
Liikettä on ainaskin näkynyt siinä, että juuri ennen veteraanien hallituksen kokousta kännykän ollessa jo äänettömällä ehdin mennä soittamaan tulleeseen numeroon, josta vastasi Satakunnan Kansan toimittaja. Hän oli lukenut Uuden Suomen uutisen ja halusi kirjoittaa siitä myös omaan maakuntamme äänenkannattajaan. Nettisivulla otsakkeella "Suomen kovin vaalilupaus: Joutsenlahti lupaa luopua palkastaa" onkin ollut nähtävissä uutinen, joka myös on saanut useita kommentteja, toiset kateellisten, toiset innokkaiden kannattajien.
Illalla jo Porissa ollessa mennessämme siioninvirsiseuroihin soi taas puhelin, nyt äänessä oli toimittaja Iltasanomista. Niinpä kotiin palattua lehden verkkosivulta löytyi uutinen: Suomen hurjin vaalilupaus. Myös tämä uutinen on saanut ilmoille monipuolisia mielipiteitä.
Aihepiiriä on kehitelty monelta taholta ja moneen suuntaan. Jo neljä vuotta sitten tein lupauksen yhden laitoshoitajan palkkaamisesta, nyt olen koventanut panosta ja monet ovat pohtineet toimeentuloani, jonka itse olin laskenut verottoman kulukorvauksen varaan ja matkojen maksuttomuuteen. Lisäksi Simo Perttulan asiallisen kannanoton jälkeen selvisi, että saan lisäksi papintyöstä kertyneen eläkkeen bruttona noin 1ooo euroa, kulukorvaus onkin sitä suurempi. Jotta ei ilmeisesti suuremmin tarvi turvautua vaimon silloin jo eläkeläisenä saamaan eläketuloon.
Torstain toiveikkuudesta pitää vielä mainita sotaveteraanien piirin toiminnanjohtan Arma Lintulan ja kunniapuheenjohtajaamme Vihtori Siivon ojentamasta sotaveteraanien ansiomitalista, jonka he ripustivat rintaani, mistä esitin tietysti nöyrimmän kiitokseni. Näin voi sanoa toteutuneen Kankaanpään Seudussa ollut kommentti jakaessamme kesäällä veteraanien ansiomerkkejä, että kyllä Anssikin olisi merkin ansainnut. Silloin vielä ei merkkiä ollut myönnetty, kun asia käsiteltiin peräti liittotasolla.
Toivoa siis on eikä ikäkään 67 vuotta ole esteenä, vaikka lehtien kommenteissa tietysti jotkut pahanilkiset siihenkin yrittävät viitata.
keskiviikko 6. lokakuuta 2010
tiistai 5. lokakuuta 2010
Onko ahneudella rajaa
Kansanedustajan tulee olla kansan asialla, ei omallansa. Päivä päivältä vain paljastuu, miten sittenkin ensisijaisesti ollaan vain ajamassa omia etuja, oma suu on siis lähempänä kuin kontin suu. Näin ei tietenkään saisi olla. Siksi kansalaiset ovat kyllästyneet politiikkoihin uskoen kaikkien olevan vain omalla asiallaan ja siksi monet jopa uhkaavat jättää äänestämättä.
Kaikenlaiset vaalirahasekoilut ovat olleet esillä jo vuosikausia. Poliisitutkimuksia on käynnissä ja syytteitä on odotettavissa. Esiin nousi myös järkyttävä kansanedustajien palkkioiden 8 % korottaminen, jota ei vielä kukaan ole noussut vastustamaan monen päinvastoin puolustellessa sillä, että esitys on tullut ulkopuoliselta toimikunnalta. Erinomaisen huonoa esimerkkiä, kun samanaikaisesti vaaditaan kansalaisilta palkkamalttia 1 % korotuksin eläkeläisistä puhumattakaan.
Mutta ei tässä kaikki. Suurimpien puolueiden kansanedustajilla on lisätuloja hallintoneuvostoista, kukkausipalkka + kokouspalkkiot. Yhtenä esimerkkinä esiin on nostettu Jutta Urpilainen, joka kahden vuoden Neste Oilin hallintoneuvostopaikasta on nostanut 12.400 € ollen läsnä kahdessa kokouksessa. Itse asiasta kuultuna hän totesi kuukausipalkan olevan sen tähden, että voi seurata yhtiön toimintaa. Voi hellantuutelis sentään! - Tänään ilmoitti Fortum vastaavia tietoja, kansanedustajien palkkiot ovat nousseet 17.000 euroon.
Olen aina lähtenyt luottamustoimissa siitä, että olen kansan asialla. Siksi haluaisinkin palauttaa kansalaisten luottamuksen yhteisten asioitten ajamiseen, innostaa nukkuviakin äänestämällä vaikuttamaan ja valitsemaan kansalaisten parhaaksi toimivia ehdokkaita syrjäyttämällä ahnaasti vain omia etujaan ajavia.
Siksi näissäkin ensi huhtikuun vaaleissa ehdolla olevana olen ilmoittanut valituksi tultuani käyttäväni koko kansanedustajan palkkani vähäosaisten lähimmäisten auttamiseen lisähoitajien palkkaamiseen. Haluan irtisanoutua tästä itsellensä keräämisen ahneudesta yhteisellä asialla oltaessa. Tällä tavalla voisimme myös palauttaa uskottavuuden politiikkaan.
Kaikenlaiset vaalirahasekoilut ovat olleet esillä jo vuosikausia. Poliisitutkimuksia on käynnissä ja syytteitä on odotettavissa. Esiin nousi myös järkyttävä kansanedustajien palkkioiden 8 % korottaminen, jota ei vielä kukaan ole noussut vastustamaan monen päinvastoin puolustellessa sillä, että esitys on tullut ulkopuoliselta toimikunnalta. Erinomaisen huonoa esimerkkiä, kun samanaikaisesti vaaditaan kansalaisilta palkkamalttia 1 % korotuksin eläkeläisistä puhumattakaan.
Mutta ei tässä kaikki. Suurimpien puolueiden kansanedustajilla on lisätuloja hallintoneuvostoista, kukkausipalkka + kokouspalkkiot. Yhtenä esimerkkinä esiin on nostettu Jutta Urpilainen, joka kahden vuoden Neste Oilin hallintoneuvostopaikasta on nostanut 12.400 € ollen läsnä kahdessa kokouksessa. Itse asiasta kuultuna hän totesi kuukausipalkan olevan sen tähden, että voi seurata yhtiön toimintaa. Voi hellantuutelis sentään! - Tänään ilmoitti Fortum vastaavia tietoja, kansanedustajien palkkiot ovat nousseet 17.000 euroon.
Olen aina lähtenyt luottamustoimissa siitä, että olen kansan asialla. Siksi haluaisinkin palauttaa kansalaisten luottamuksen yhteisten asioitten ajamiseen, innostaa nukkuviakin äänestämällä vaikuttamaan ja valitsemaan kansalaisten parhaaksi toimivia ehdokkaita syrjäyttämällä ahnaasti vain omia etujaan ajavia.
Siksi näissäkin ensi huhtikuun vaaleissa ehdolla olevana olen ilmoittanut valituksi tultuani käyttäväni koko kansanedustajan palkkani vähäosaisten lähimmäisten auttamiseen lisähoitajien palkkaamiseen. Haluan irtisanoutua tästä itsellensä keräämisen ahneudesta yhteisellä asialla oltaessa. Tällä tavalla voisimme myös palauttaa uskottavuuden politiikkaan.
maanantai 4. lokakuuta 2010
Taas piispavaali
Kun Turun arkkihiippakunnan piispa Kari Mäkinen valittiin arkkipiispaksi, tuli piispan virka avoimeksi ja näin ollen se on täytettävä. Pitkään näytti koko kesän, että pääsisimme sikäli ainutlaatuiseen tilanteeseen, ettei tavitsisi järjestää piispanvaalia lainkaan, kun ehdokkaaksi oli pyydetty ainoastaan hiippakuntadekaani Kaarlo Kalliala. Aivan hakuajan umpeutuessa viime metreillä syksyn koittaessa ilmaantui sitten myös kaksi muutakin ehdokasta, tosin aivan turhaan, siksi ylivoimainen ehdokas Kalle on.
Tänään täällä hiippakunnan pohjoisosassa Porissa järjestettiin ehdokkaiden paneeli niin kuin keväällä oli myös arkkipiispan vaalissa. Nyt panelisteina olivat Kaarlo Kalliala ja kirkkoherrat Matti Hirvonen ja Aino Vestin. Keskustelussa tuli esille erojakin. Yllättivintä oli heti alkuun Vestin kanta papin oikeudesta väistämisvelvoitteeseen työtoverin kanssa, kun Vesti ilmoitti kannattavansa väistämisoikeutta, joka koskisi häntä itseäänkin niin naispuolisena pappina kuin mahdollisena piispana. Missä lienee hänen johdonmukainen ajattelunsa. Miespuoliset ehdokkaat sen sijaan tyrmäsivät väistämismahdollisuuden yks´kantaan.
Mielestäni Kaarlo Kalliala on ehdokkaista ylivoimainen, vaikka kaikkikin puhuivat sujuvasti ja perustelivat kantojaan osaavasti. Kalliala on toiminut ansiokkaasti tuomiokapitulissa v. 19998 lähtien ja omaa siten rautaisen kokemuksen hiippakunnan johtamisesta. Matti Hirvonen on ollut pitkään pappisvirassa, mutta ei 62-vuotiaana ehtisi olla kauvaakaan piispana. Olisihan siitä sitten se hyvä puoli, että taas päästäisiin valitsemaan uutta piispaa. Aino Vestillä on lyhytaikaisin ja vaatimattomin kokemus ja kun hän naisena sallisi naisten syrjimisen papinvirassa miespuolisten pappien taholta, mistä hän aikoo saada kannatuksensa, kun naispapit eivät häntä kannata ja naispappeja vastustavat papit puolestaan eivät voi häntä hänen naispappeutensa vuoksi kannattaa. Tuntuisi hänellä olevan aika dilemman: ollako vai eikö olla.
Uskonkin vaalin ratkeavan jo heti ensimmäisellä kierroksella eli Kallen saavan yli puolet äänistä.
Tänään täällä hiippakunnan pohjoisosassa Porissa järjestettiin ehdokkaiden paneeli niin kuin keväällä oli myös arkkipiispan vaalissa. Nyt panelisteina olivat Kaarlo Kalliala ja kirkkoherrat Matti Hirvonen ja Aino Vestin. Keskustelussa tuli esille erojakin. Yllättivintä oli heti alkuun Vestin kanta papin oikeudesta väistämisvelvoitteeseen työtoverin kanssa, kun Vesti ilmoitti kannattavansa väistämisoikeutta, joka koskisi häntä itseäänkin niin naispuolisena pappina kuin mahdollisena piispana. Missä lienee hänen johdonmukainen ajattelunsa. Miespuoliset ehdokkaat sen sijaan tyrmäsivät väistämismahdollisuuden yks´kantaan.
Mielestäni Kaarlo Kalliala on ehdokkaista ylivoimainen, vaikka kaikkikin puhuivat sujuvasti ja perustelivat kantojaan osaavasti. Kalliala on toiminut ansiokkaasti tuomiokapitulissa v. 19998 lähtien ja omaa siten rautaisen kokemuksen hiippakunnan johtamisesta. Matti Hirvonen on ollut pitkään pappisvirassa, mutta ei 62-vuotiaana ehtisi olla kauvaakaan piispana. Olisihan siitä sitten se hyvä puoli, että taas päästäisiin valitsemaan uutta piispaa. Aino Vestillä on lyhytaikaisin ja vaatimattomin kokemus ja kun hän naisena sallisi naisten syrjimisen papinvirassa miespuolisten pappien taholta, mistä hän aikoo saada kannatuksensa, kun naispapit eivät häntä kannata ja naispappeja vastustavat papit puolestaan eivät voi häntä hänen naispappeutensa vuoksi kannattaa. Tuntuisi hänellä olevan aika dilemman: ollako vai eikö olla.
Uskonkin vaalin ratkeavan jo heti ensimmäisellä kierroksella eli Kallen saavan yli puolet äänistä.
sunnuntai 3. lokakuuta 2010
Päivän matka
Päivän matkan kerrallaan me aina kuljemme. Tänään vietimme Mikkelinpäivää, lasten ja enkelien päivää. Sain olla pitämässä messua Jämijärven juuri viikko sitten 150 vuotta täyttäneessä kirkossa. Lasten kaltaistenhan on taivasten valtakunta ja siksi meidän tulisi oppia tulemaan lapsenmielisiksi. Vain omista luuloistamme ja teoistamme riisuttuina voimme nöyrtyä vastaanottamaan armon. Näin saamme kaiken uskossamme Vapahtajaltamme niin kuin lapsi vanhemmiltaan.
Kirkosta kiirehdin Pomarkkuun Noormarkun seurakunnan nuorisonohjaajana elämäntyönsä tehneen Antti Mäkisen 80-vuotispäiville. Olimme viimeksi kevätkesällä hänen ja noormarkkulaisten kanssa Inkerin kirkkoon tutustumassa, erikoisesti Sodderin seurakuntaan, joka on Noormarkun ystävyysseurakunta ja jossa myös Antti on opettanut poikakerholaisia. Syntymäpäivillä oli mukana tietysti Antin sukulaisia, mutta myös vuosien varrelta kerhopoikia ja pappejakin: Noormarkun entinen kirkkoherra Jussi Peltopiri, Sodderin pappi Pekka Palosaari ja hänen venäläinen apulaisensa Ivan, Pomarkun kirkkoherra, Kurikassa pappina toimiva Jarkko Siekkinen, joka kertoi aloittavansa juuri näinä päivinä kappalaisena Jurvassa entisessä kirkkoherraseurakunnassani. Todella lämminhenkinen tilaisuus Antin ja ennen kaikkea Taivaallisen Isämme kunniaksi.
Sain myös olla Kankaanpäässä kastamassa Helmi Emeliinan, jonka vanhemmat olen aikanaan saanut vihkiä Jämijärvellä. Mikä sopiikaan paremmin kasteen toimittamiseen kuin juuri Mikkelinpäivä. Saman suvun piirissä olen ollut suorittamassa monia kasuaalitoimituksia jopa siunauksista alkaen, joten tunnen heitä jo monen sukupolven ajalta. Näin tutussa joukossa ilmapiiri on mikäli mahdollista vieläkin intensiivisempi kuin normaalissa kastehetkessä, joissa aina on harras yhteenkuuluvuuden ja kiitollisuuden tunto aivan käsin kosketettaviissa.
Antoisa Mikkelinpäivä kaiken kaikkiaan varsinkin näin eläkeläiselle. Syksyisessä säässäkään ei ollut mitään moitittavaa.
Kirkosta kiirehdin Pomarkkuun Noormarkun seurakunnan nuorisonohjaajana elämäntyönsä tehneen Antti Mäkisen 80-vuotispäiville. Olimme viimeksi kevätkesällä hänen ja noormarkkulaisten kanssa Inkerin kirkkoon tutustumassa, erikoisesti Sodderin seurakuntaan, joka on Noormarkun ystävyysseurakunta ja jossa myös Antti on opettanut poikakerholaisia. Syntymäpäivillä oli mukana tietysti Antin sukulaisia, mutta myös vuosien varrelta kerhopoikia ja pappejakin: Noormarkun entinen kirkkoherra Jussi Peltopiri, Sodderin pappi Pekka Palosaari ja hänen venäläinen apulaisensa Ivan, Pomarkun kirkkoherra, Kurikassa pappina toimiva Jarkko Siekkinen, joka kertoi aloittavansa juuri näinä päivinä kappalaisena Jurvassa entisessä kirkkoherraseurakunnassani. Todella lämminhenkinen tilaisuus Antin ja ennen kaikkea Taivaallisen Isämme kunniaksi.
Sain myös olla Kankaanpäässä kastamassa Helmi Emeliinan, jonka vanhemmat olen aikanaan saanut vihkiä Jämijärvellä. Mikä sopiikaan paremmin kasteen toimittamiseen kuin juuri Mikkelinpäivä. Saman suvun piirissä olen ollut suorittamassa monia kasuaalitoimituksia jopa siunauksista alkaen, joten tunnen heitä jo monen sukupolven ajalta. Näin tutussa joukossa ilmapiiri on mikäli mahdollista vieläkin intensiivisempi kuin normaalissa kastehetkessä, joissa aina on harras yhteenkuuluvuuden ja kiitollisuuden tunto aivan käsin kosketettaviissa.
Antoisa Mikkelinpäivä kaiken kaikkiaan varsinkin näin eläkeläiselle. Syksyisessä säässäkään ei ollut mitään moitittavaa.
lauantai 2. lokakuuta 2010
PerusS puhuttaa aina vaan
Ei savua ilman tulta, niinpä ei turhan takia PerusSuomalaisistakaan puhuta vähän joka lähdössä ja aviiseissa. Parast´aikaa vihreiden kokouksessa Nokialla PS:ää arvostellaan ankarasti eikä ihme, onhan PS:n kannatuslukema 12,5% ohittanut vihreät neljäntenä puolueena yli kahdella prosenttiyksiköllä. Ja olemmehan todenneet, että juuri vihreät ovat kaikkein vastenmielisin hallituskumppanimme ja kyllähän se kaikessa näkyy, että vihreät perin halukkaasti istuvat mustien ministeriautojen kyydissä päästöistä ja päätöksistä välittämättä, joten taitavat pelätä ministeripaikkojensa puolesta.
Tuntuu kaikkien arvostaan kiinni pitävien lehtienkin katsovan asiaan PerusSuomalaisten kommentoinnin. Niinpä viikonlopun lehdistä ainakin Suomen Kuvalehdessä, Avussa ja HS:n kuukausiliitteessä pohditaan puolueen nousukiitoa, onhan puolueen kannatuksen kasvu kolminkertaiseksi edelliseduskuntavaaleista melko ainutlaatuista.
Kolumnisti Kuukautinen Hesarin kuukausiliitteessä kirjoittaa muilla puolueilla olevan itsetutkistelun paikan, vaikkeikaan niillä vielä ole syytä painaa paniikkinappulaan. Tietysti vasta kevään vaalitulos ratkaisee eikä sitä ole vielä siis kirkossa kuulutettu, vaikka yhdestä toisesta puolueesta näyttääkin perälauta vuotavan PerusSuomalaisille. Kirjoittaja toteaa myös aikaisempien kaikkien neljän puolueen kokevan nyt erilaisia vaikeuksia, joiden johdosta PS on saanut noususuunnan.
Kuvalehdessä pakinoitsija Leena Sharman puolestaan ihmettelee, että miten tässä näin kävi, kun Timo Soinin lähtiessä europarlamenttiin piti PerusSuomalaisten vaipua pikaiseen unohdukseen.
Kirjoittajan mukaan kukaan ei ole tyhjentävästi pystynyt selittämään, mistä aineksista puolueen kannatus rakentuu. Hän vetää esiin myös puolueen varapuheenjohtaja Vesa-Matti Saarakkalan, demareista siirtyneen ay-jyrän Matti Putkosen ja Soinin tilalle EU:hun menevän Sampo Terhon. Näin puolue ei todellakaan ole vain yhden miehen varassa, vaikka Timon oman panos onkin suuri kannatuksen kasvuun.
Avussa Yrjö Rautio on käynyt pääministerin juttusilla ja kyselee myös Mari Kiviniemen käsitystä väitteeseensä, että PerusSuomalaiset syövät keskustan kannatusta vaalirahasotkujen lisäksi. Tätä ei haastateltava pidä suurimpana uhkana vaan sitä, että ihmiset eivät mene äänestämään. Jatkokysymykseen onko kokoomus suurempi uhka kuin PerusSuomalaiset on vastauksena, että on useita kilpailijoita mutta yksi suurimmista on juuri nukkuvien ns. puolue.
Pääministeri toteaa, ettei keskusta eitorju PerusSuomalaisten uhkaa myötäilemällä heidän maahanmuuttolinjaansa ja jatkaa tulevista hallituskumppaneista, ettei keskusta suvaitse rasismia eikä sen kanssa firttailua, mutta keneltäkään ei kuitenkaan etukäteen suljeta hallitusovia.
Näin on taas pohdittu PerusSuomalaisten porskuttamista, mutta kaiken takana on kyllä se, että unohdettu kansa tietää ja ratkaisee galluppien jälkeen myös vaalit.
Tuntuu kaikkien arvostaan kiinni pitävien lehtienkin katsovan asiaan PerusSuomalaisten kommentoinnin. Niinpä viikonlopun lehdistä ainakin Suomen Kuvalehdessä, Avussa ja HS:n kuukausiliitteessä pohditaan puolueen nousukiitoa, onhan puolueen kannatuksen kasvu kolminkertaiseksi edelliseduskuntavaaleista melko ainutlaatuista.
Kolumnisti Kuukautinen Hesarin kuukausiliitteessä kirjoittaa muilla puolueilla olevan itsetutkistelun paikan, vaikkeikaan niillä vielä ole syytä painaa paniikkinappulaan. Tietysti vasta kevään vaalitulos ratkaisee eikä sitä ole vielä siis kirkossa kuulutettu, vaikka yhdestä toisesta puolueesta näyttääkin perälauta vuotavan PerusSuomalaisille. Kirjoittaja toteaa myös aikaisempien kaikkien neljän puolueen kokevan nyt erilaisia vaikeuksia, joiden johdosta PS on saanut noususuunnan.
Kuvalehdessä pakinoitsija Leena Sharman puolestaan ihmettelee, että miten tässä näin kävi, kun Timo Soinin lähtiessä europarlamenttiin piti PerusSuomalaisten vaipua pikaiseen unohdukseen.
Kirjoittajan mukaan kukaan ei ole tyhjentävästi pystynyt selittämään, mistä aineksista puolueen kannatus rakentuu. Hän vetää esiin myös puolueen varapuheenjohtaja Vesa-Matti Saarakkalan, demareista siirtyneen ay-jyrän Matti Putkosen ja Soinin tilalle EU:hun menevän Sampo Terhon. Näin puolue ei todellakaan ole vain yhden miehen varassa, vaikka Timon oman panos onkin suuri kannatuksen kasvuun.
Avussa Yrjö Rautio on käynyt pääministerin juttusilla ja kyselee myös Mari Kiviniemen käsitystä väitteeseensä, että PerusSuomalaiset syövät keskustan kannatusta vaalirahasotkujen lisäksi. Tätä ei haastateltava pidä suurimpana uhkana vaan sitä, että ihmiset eivät mene äänestämään. Jatkokysymykseen onko kokoomus suurempi uhka kuin PerusSuomalaiset on vastauksena, että on useita kilpailijoita mutta yksi suurimmista on juuri nukkuvien ns. puolue.
Pääministeri toteaa, ettei keskusta eitorju PerusSuomalaisten uhkaa myötäilemällä heidän maahanmuuttolinjaansa ja jatkaa tulevista hallituskumppaneista, ettei keskusta suvaitse rasismia eikä sen kanssa firttailua, mutta keneltäkään ei kuitenkaan etukäteen suljeta hallitusovia.
Näin on taas pohdittu PerusSuomalaisten porskuttamista, mutta kaiken takana on kyllä se, että unohdettu kansa tietää ja ratkaisee galluppien jälkeen myös vaalit.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)