torstai 8. elokuuta 2013
tiistai 6. elokuuta 2013
Satakunnan Sampo?
Olkiluoto 1, Olkiluoto 2, Olkiluoto 3. Olkiluoto 4, Onkalo, vierailukeskus näyttelytiloineen. Siinä tärkeimpiä Eurajoella, Olkiluodon saarella olevan ydinvoimalan tiloista.
Meitä oli 9 vapaaehtoista Perussuomalaisten eduskuntaryhmästä tutustumassa sekä Onkaloon että Olkiluoto 3:een. 500 metrin korkeuserolla sijaitsevat ydinpolttoaineen loppusijoituspaikka Onkalo - 420 metriä merenpinnan alapuolella - sekä Olkiluoto 3, jonka työn alla olevan reaktorin huipulla olimme komean kupolikaton tuntumassa. Olkiluoto 3 on eduskunnan jo vuonna 2002 antamalla päätöksellä perustettu, yhä edelleen rakennustöiden keskellä oleva, vaikka alunperin sen piti valmistua vuonna 2009. Kukaan ei enää tiedä lopullista valmistumisvuotta, joka kuitenkin kaikesta huolimatta joskus on edessä. Työmiehiä - pääasiassa ulkomaisia - on 2500 henkeä.
Olkiluodon ydinvoima lasketaan kuitenkin kotimaiseksi energiaksi, koska koko vakinainen henkilökunta, joka vastaa voimalaitoksen toiminnasta ja huolloista, on suomalaisia. Meille vakuutettiin, ettei ainoatakaan muunmaalaista ole Olkiluoodon palkkalistoilla. Olkiluoto 3:a rakentava ranskalainen Areva on sitten luku sinänsä. Valitettavasti suomalaisilla ei ole valmiuksia ydinvoimalan rakentamiseen, onhan Olkiluoto 3 Suomen suurin rakennustyömaa. Niinpä suunnitelmissa olevan ja eduskunnan hyväksymän Olkiluoto 4:n kilpailutuksessa on mukan kuusi yritystä esim. Japanista, Etelä-Koreasta ja ihme kyllä Arevakin, ei kylläkään yhtäkään Venäjältä.
Ydinpolttojätteiden sijoitus-Onkaloon tutustuminen oli poikkeuksellinen kokemus, kun mutkiteltiin monen kilometrin matka kallioon louhittua väylää, jotta päästiin 420 m maanpinnan alapuolelle ja voitiin tutustua loppusijoitusreikiin, joihin jäte sijoitetaan kuparikapseleissa. Kapselin ja kallion välisenä puskurimateriaalinan käytetään kovaksi puristettua bentoniittia. Tulimme kyllä vakuuttuneiksi tämän loppusijoituksen turvallisuudesta, jopa muutaman jääkaudenkin varalta vaikkapa nyt vain 10 000 vuoden ajanjaksolla.
Sen sijaan on kokonaan toinen juttu, kuka kannattaa ydinvoimaa, kuka ei. Edeltäjämme SMP oli kokonaan ydinvoimavastainen, nykyperussuomalaisissa taitaa puntit mennä tasan puolesta ja vastaan. Minä olen edelleen vanhan smp:läisen katsantokannan takana. Ihmispoloisen järki ei vielä ole pystynyt täysin käsittämään ja hallitsemaan tätä ydinvoimaa, vaikka hyviä yrityksiä tehdäänkin ja uskotaan oltavan sen hallitsijoita. Esim. Olkiluoto 3:n kokonaishallinta ja -suunnittelu on todella mutkikasta kaikkien siihen liittyvine turvajärjestelyineen. Siksi rakennustyötkin ovat vaatineet niin monta ylimääräistä vuotta!
Olkiluodon ydinvoimalat ovat tehneet Eurajoen kunnasta maan sähköisimmän ja erittäin vauraan paikan asua ja ihmetellä. Myös koko Satakunta on saanut paljon työtä. Mutta yhä edelleen ydinvoimaan suhtautuminen on kaksijakoista ja yhä edelleen kansasta on lähes puolet meitä, jotka emme jaksa uskoa ydinvoiman siunauksellisuuteen. Siksi olikin hauska kuulla Olkiluodon isännöimistä kinkereistä, joiden lopuksi vanha rukoilevaismummu oli sanonut, että rukoillaan edelleen, ettei täällä voimalassa tapahdu mitään pahempia onnettomuuksia.
Meitä oli 9 vapaaehtoista Perussuomalaisten eduskuntaryhmästä tutustumassa sekä Onkaloon että Olkiluoto 3:een. 500 metrin korkeuserolla sijaitsevat ydinpolttoaineen loppusijoituspaikka Onkalo - 420 metriä merenpinnan alapuolella - sekä Olkiluoto 3, jonka työn alla olevan reaktorin huipulla olimme komean kupolikaton tuntumassa. Olkiluoto 3 on eduskunnan jo vuonna 2002 antamalla päätöksellä perustettu, yhä edelleen rakennustöiden keskellä oleva, vaikka alunperin sen piti valmistua vuonna 2009. Kukaan ei enää tiedä lopullista valmistumisvuotta, joka kuitenkin kaikesta huolimatta joskus on edessä. Työmiehiä - pääasiassa ulkomaisia - on 2500 henkeä.
Olkiluodon ydinvoima lasketaan kuitenkin kotimaiseksi energiaksi, koska koko vakinainen henkilökunta, joka vastaa voimalaitoksen toiminnasta ja huolloista, on suomalaisia. Meille vakuutettiin, ettei ainoatakaan muunmaalaista ole Olkiluoodon palkkalistoilla. Olkiluoto 3:a rakentava ranskalainen Areva on sitten luku sinänsä. Valitettavasti suomalaisilla ei ole valmiuksia ydinvoimalan rakentamiseen, onhan Olkiluoto 3 Suomen suurin rakennustyömaa. Niinpä suunnitelmissa olevan ja eduskunnan hyväksymän Olkiluoto 4:n kilpailutuksessa on mukan kuusi yritystä esim. Japanista, Etelä-Koreasta ja ihme kyllä Arevakin, ei kylläkään yhtäkään Venäjältä.
Ydinpolttojätteiden sijoitus-Onkaloon tutustuminen oli poikkeuksellinen kokemus, kun mutkiteltiin monen kilometrin matka kallioon louhittua väylää, jotta päästiin 420 m maanpinnan alapuolelle ja voitiin tutustua loppusijoitusreikiin, joihin jäte sijoitetaan kuparikapseleissa. Kapselin ja kallion välisenä puskurimateriaalinan käytetään kovaksi puristettua bentoniittia. Tulimme kyllä vakuuttuneiksi tämän loppusijoituksen turvallisuudesta, jopa muutaman jääkaudenkin varalta vaikkapa nyt vain 10 000 vuoden ajanjaksolla.
Sen sijaan on kokonaan toinen juttu, kuka kannattaa ydinvoimaa, kuka ei. Edeltäjämme SMP oli kokonaan ydinvoimavastainen, nykyperussuomalaisissa taitaa puntit mennä tasan puolesta ja vastaan. Minä olen edelleen vanhan smp:läisen katsantokannan takana. Ihmispoloisen järki ei vielä ole pystynyt täysin käsittämään ja hallitsemaan tätä ydinvoimaa, vaikka hyviä yrityksiä tehdäänkin ja uskotaan oltavan sen hallitsijoita. Esim. Olkiluoto 3:n kokonaishallinta ja -suunnittelu on todella mutkikasta kaikkien siihen liittyvine turvajärjestelyineen. Siksi rakennustyötkin ovat vaatineet niin monta ylimääräistä vuotta!
Olkiluodon ydinvoimalat ovat tehneet Eurajoen kunnasta maan sähköisimmän ja erittäin vauraan paikan asua ja ihmetellä. Myös koko Satakunta on saanut paljon työtä. Mutta yhä edelleen ydinvoimaan suhtautuminen on kaksijakoista ja yhä edelleen kansasta on lähes puolet meitä, jotka emme jaksa uskoa ydinvoiman siunauksellisuuteen. Siksi olikin hauska kuulla Olkiluodon isännöimistä kinkereistä, joiden lopuksi vanha rukoilevaismummu oli sanonut, että rukoillaan edelleen, ettei täällä voimalassa tapahdu mitään pahempia onnettomuuksia.
Liikuntaneuvos Kunto Viiru
Kajaanin veteraanien SM-yleisurheilukilpailujen yhteydessä sain olla pitämässä puheen ja ojentamassa liikuntaneuvoksen arvonimen sisältävän kunniataulun Kajaanin monitoimiurheilumiehelle Kunto Viirulle:
Arvoisa meidän kaikkien kunnioittama Kunto Viiru!
Kun Sinulle nyt ojennetaan liikuntaneuvoksen arvonimen sisältämä, presidentin ja pääministerin allekirjoituksin vahvistettu kunniakirja, on meidän kaikkien ystäviesi ja näiden veteraanien SM-kisojen lähes tuhathenkisen osanottajajoukon hyvä tietää, ettei liikuntaneuvoksen arvo ole mitään inflaatiotavaraa. Tämä on kunnianosoitus Sinulle, kun nyt osallistut tuhannen kerran korkeushyppukilpailuun, ja meitä kanssakilpailijoitasi on sama määrä.
Liikuntaneuvoksen arvonimiä on myönnetty vuodesta 1979 (samana vuonna tulin ensi kertaa eduskuntaan), ja neuvoksia on tullut keskimäärin vain kolme vuotta kohden. Ensimmäisenä neuvoksena oli Hannu Koskivuori Kuopiosta. Tänä vuonna nimettiin vain kaksi neuvosta, joista toisena täälläkin palkintoja jakamassa ja lahjoittamassa ollut Juha Väätäinen, kaksinkertainen euroopanmestari ja myös valmennus- ja järjestötyössä ansioitunut kansanedustaja.
Sinuthan me kaikki tunnemme kymmenen vuotta eli korkeimman mahdollisen ajanjakson Suomen Veteraanien Urheiluliittomme ansiokkaasti toimineena puheenjohtajana. Tänä aikana meidän ikäihmisten liikunnan järjestämistyöhön on tullut entistä enemmän jämäkkyyttä ja suunnitelmallisuutta. Sitä myöten myös meidän veteraaniurheilijoiden määrä on kasvanut niin, etteivät esimerkiksi tällaisten nyt pidettävien SM-kilpailujen järjestelytehtävät ole mahdollisia muille kuin suurseuroille, joihin Kajaanin Kipinäkin on luettava. Samanaikaisesti kansainvälinen menestymisemme on pysytellyt maamme pienuudesta huolimatta aivan parhaiden maiden tasolla.
Sain 1990-luvulla olla mukana liikuntakomiteassa, jossa luotiin suuntaviivoja nykyajan liikkumiselle: liikuntaa kaikille. Liikkuminen tulisikin saada koko kansan tavaksi nykyisenä aikana, jolloin autoistuminen on edennyt muun automatisoitumisen myötä pitkälle. Ihminen rappeutuu nopeasti liikkumattomaksi ellei vapaaehtoinen liikuntaharrastus pääse innostamaan aktiivikuntoilijaksi, jollaisia me veteraaniurheilijat onneksemme olemme. Tässä onkin urheiluseuroillamme ja veteraaniurheiluseuroillamme ensiarvoisen tärkeä tavoite, kilpaurheilua suinkaan unohtamatta, sillä selkeä tavoite edesauttaa aina säännöllistä harjoittelua.
Yhä edelleen pätee vanha totuus: Terve sielu terveessä ruumissa. Liikkumisen avulla on saatavissa terveyttä ja kauneutta, kuntoa ja iloa. Siksi myös urheilun henkiseen puoleen olisi kiinnitettävä riittävässä määrin huomiota. Helposti on vallalla näkemys, että urheilijalla on merkitystä vain silloin, kun hän menestyy ja tuo siten myös seuralleen ja maalleen menestystä. Olisi kuitenkin annettava arvo jokaisen liikkumiselle ja luotava siihen myös edellytykset.
Kun nyt saamme onnitella Sinua Kunto osaksesi tulleesta merkittävästä huomionosoituksesta, voimme muistella monia yhteisiä tilaisuuksia ja ulkomaisia kilpailumatkoja, joissa olemme saaneet olla sinun johdollasi mukana. Eräs kajaanilainen tuttavasi kertoi, että sinä olet aina ollut esimerkillinen urheilumies siinäkin, että olet jaksanut kannustaa myös viimeisiksikin jääneitä urheilijoita. Nyt kiittäessämme Sinua kaikista ansoistasi ja toivottaessamme kaikkea hyvää ja Jumalan siunausta, toivomme myös, ettet jätä meidän yhteistä urheiluperhettämme, vaan voimiesi mukaan olet edelleen mukana yhteisissä riennoissamme. Kuten itse eilisiltaisessa kirkkotilaisuudessa kerroit, olet selvinnyt varjeluksen avulla vahingoittumattomana viikon takaisesta auto-onnettomuudesta, joten sinulla on vielä tehtävää.
Arvoisa meidän kaikkien kunnioittama Kunto Viiru!
Kun Sinulle nyt ojennetaan liikuntaneuvoksen arvonimen sisältämä, presidentin ja pääministerin allekirjoituksin vahvistettu kunniakirja, on meidän kaikkien ystäviesi ja näiden veteraanien SM-kisojen lähes tuhathenkisen osanottajajoukon hyvä tietää, ettei liikuntaneuvoksen arvo ole mitään inflaatiotavaraa. Tämä on kunnianosoitus Sinulle, kun nyt osallistut tuhannen kerran korkeushyppukilpailuun, ja meitä kanssakilpailijoitasi on sama määrä.
Liikuntaneuvoksen arvonimiä on myönnetty vuodesta 1979 (samana vuonna tulin ensi kertaa eduskuntaan), ja neuvoksia on tullut keskimäärin vain kolme vuotta kohden. Ensimmäisenä neuvoksena oli Hannu Koskivuori Kuopiosta. Tänä vuonna nimettiin vain kaksi neuvosta, joista toisena täälläkin palkintoja jakamassa ja lahjoittamassa ollut Juha Väätäinen, kaksinkertainen euroopanmestari ja myös valmennus- ja järjestötyössä ansioitunut kansanedustaja.
Sinuthan me kaikki tunnemme kymmenen vuotta eli korkeimman mahdollisen ajanjakson Suomen Veteraanien Urheiluliittomme ansiokkaasti toimineena puheenjohtajana. Tänä aikana meidän ikäihmisten liikunnan järjestämistyöhön on tullut entistä enemmän jämäkkyyttä ja suunnitelmallisuutta. Sitä myöten myös meidän veteraaniurheilijoiden määrä on kasvanut niin, etteivät esimerkiksi tällaisten nyt pidettävien SM-kilpailujen järjestelytehtävät ole mahdollisia muille kuin suurseuroille, joihin Kajaanin Kipinäkin on luettava. Samanaikaisesti kansainvälinen menestymisemme on pysytellyt maamme pienuudesta huolimatta aivan parhaiden maiden tasolla.
Sain 1990-luvulla olla mukana liikuntakomiteassa, jossa luotiin suuntaviivoja nykyajan liikkumiselle: liikuntaa kaikille. Liikkuminen tulisikin saada koko kansan tavaksi nykyisenä aikana, jolloin autoistuminen on edennyt muun automatisoitumisen myötä pitkälle. Ihminen rappeutuu nopeasti liikkumattomaksi ellei vapaaehtoinen liikuntaharrastus pääse innostamaan aktiivikuntoilijaksi, jollaisia me veteraaniurheilijat onneksemme olemme. Tässä onkin urheiluseuroillamme ja veteraaniurheiluseuroillamme ensiarvoisen tärkeä tavoite, kilpaurheilua suinkaan unohtamatta, sillä selkeä tavoite edesauttaa aina säännöllistä harjoittelua.
Yhä edelleen pätee vanha totuus: Terve sielu terveessä ruumissa. Liikkumisen avulla on saatavissa terveyttä ja kauneutta, kuntoa ja iloa. Siksi myös urheilun henkiseen puoleen olisi kiinnitettävä riittävässä määrin huomiota. Helposti on vallalla näkemys, että urheilijalla on merkitystä vain silloin, kun hän menestyy ja tuo siten myös seuralleen ja maalleen menestystä. Olisi kuitenkin annettava arvo jokaisen liikkumiselle ja luotava siihen myös edellytykset.
Kun nyt saamme onnitella Sinua Kunto osaksesi tulleesta merkittävästä huomionosoituksesta, voimme muistella monia yhteisiä tilaisuuksia ja ulkomaisia kilpailumatkoja, joissa olemme saaneet olla sinun johdollasi mukana. Eräs kajaanilainen tuttavasi kertoi, että sinä olet aina ollut esimerkillinen urheilumies siinäkin, että olet jaksanut kannustaa myös viimeisiksikin jääneitä urheilijoita. Nyt kiittäessämme Sinua kaikista ansoistasi ja toivottaessamme kaikkea hyvää ja Jumalan siunausta, toivomme myös, ettet jätä meidän yhteistä urheiluperhettämme, vaan voimiesi mukaan olet edelleen mukana yhteisissä riennoissamme. Kuten itse eilisiltaisessa kirkkotilaisuudessa kerroit, olet selvinnyt varjeluksen avulla vahingoittumattomana viikon takaisesta auto-onnettomuudesta, joten sinulla on vielä tehtävää.
sunnuntai 4. elokuuta 2013
Kajaanista kajahtaa
Terveiset kolmipäiväiseltä Kajaanin matkalta, joka sujui kaikin puolin hyvin. Kotiin pääsin pyhäiltana klo 23, matkaan lähdin perjantaiaamuna klo 7.45, joten kolme täyttä vuorokautta oltiin taas asialla eikä todellakaan mitenkään huonoin mielin. Kaikki suunnitelmat täyttyivät, jopa tämän sunnuntain hellekymppikin tuli kierrettyä radalla ja silti ehdin hyvinkin iltakoneeseen.
Varapuhemiehen ominaisuudessa olin kolmessa eri tilanteessa, juoksumatkoja kertyi kaksi ja 70-vuotiaiden sarjassa oli samat sijoitukset kaikkien kilpailijoiden kesken niin 5 000 kuin 10 000 metrin matkoilla. Kierros kierrokselta molemmilla matkoilla meitä oli yhdessä letkassa kolme pronssimitalin kärkkyjää, mutta aina putosin ensimmäisenä, joten tuloksena oli kaksi viidettä sijaa.
Perussuomalaisten toritilaisuus oli jymymenestys ja täytyy sanoa, ettei Nälkämaan laulu Kainuun maakuntalauluna taidakaan enää pitää paikkaansa, koska täyden kenttäkeittiöllisen eli henesoppatykillisen jaosta ei meinannut loppua tulla, vaikka parin ensimmäisen tunnin ajan jono oli melkoinen. Sainpa tuliaislahjaksikin Kettusen Pentiltä oikein komian kainuulaisen limpun leikkuulautoineen. Meppi-ehdokkaamme Julma-Juhakin hääri paikalla keräten melkoisen nipun uusia ääniä ensi toukokuun EU-vaaleihin. Saimme myös näyttävän, etusivulta alkavan jutun sunnuntain Kainuun Sanomiin. Minustakin taisi olla vähintäin viiden palstan kuva, tosin tuskaisella ilmeellä 5 000 metrin juoksun tuoksinasta.
Kerron lisää huomenissa puheistani niin Kajaanin pääkirkon iltahartaudessa kuin myös tilaisuudesta, jossa sain olla luovuttamassa Kunto Viirulle presidentin allekirjoittaman liikuntaneuvoksen arvonimen sisältäneen kunniakirjan.
Varapuhemiehen ominaisuudessa olin kolmessa eri tilanteessa, juoksumatkoja kertyi kaksi ja 70-vuotiaiden sarjassa oli samat sijoitukset kaikkien kilpailijoiden kesken niin 5 000 kuin 10 000 metrin matkoilla. Kierros kierrokselta molemmilla matkoilla meitä oli yhdessä letkassa kolme pronssimitalin kärkkyjää, mutta aina putosin ensimmäisenä, joten tuloksena oli kaksi viidettä sijaa.
Perussuomalaisten toritilaisuus oli jymymenestys ja täytyy sanoa, ettei Nälkämaan laulu Kainuun maakuntalauluna taidakaan enää pitää paikkaansa, koska täyden kenttäkeittiöllisen eli henesoppatykillisen jaosta ei meinannut loppua tulla, vaikka parin ensimmäisen tunnin ajan jono oli melkoinen. Sainpa tuliaislahjaksikin Kettusen Pentiltä oikein komian kainuulaisen limpun leikkuulautoineen. Meppi-ehdokkaamme Julma-Juhakin hääri paikalla keräten melkoisen nipun uusia ääniä ensi toukokuun EU-vaaleihin. Saimme myös näyttävän, etusivulta alkavan jutun sunnuntain Kainuun Sanomiin. Minustakin taisi olla vähintäin viiden palstan kuva, tosin tuskaisella ilmeellä 5 000 metrin juoksun tuoksinasta.
Kerron lisää huomenissa puheistani niin Kajaanin pääkirkon iltahartaudessa kuin myös tilaisuudesta, jossa sain olla luovuttamassa Kunto Viirulle presidentin allekirjoittaman liikuntaneuvoksen arvonimen sisältäneen kunniakirjan.
perjantai 2. elokuuta 2013
Matkustuspäivä
Matkapäivä Kajaaniin. Aamulla linjabiilissä Tammerforssiin, sieltä pendolinolla pääkaupunkiin. Eduskunnassa käytiin keskusteluja sihteerien kanssa. Jätin myös kaksi kesän aikana kertynyttä eduskuntakyselyä, toinen koskien pienteurastamoita, toinen niin ikään teurastusasioita: sotilassoittokuntien rajuja lopetksia. Varsinkin laajoilta maaseutualueilta lopetetaan sotilassoittokuntia kustannussäästöjen varjolla. Mitään säästöä ei ole synynyt, vaan korvaamatonta vahinkoa kansalaisten maanpuolustustahdon ylläpitämiselle.
Matka jatkui Helsingistä lenkoneessa sinne määränpäähän, Kainuun pääkaupunkiin, jossa on aina nälkä vieraanamme. Siksi olin varustautunut runsailla eväillä! Onhan itse Ilmari "Iki" Kianto sanoittanut "Nälkämaan marssinkin".
Kajaanissa on kolmipäiväiset veteraaniurheilijoiden yleisurheilun SM-kisat. Sunnuntaina kympin juoksu on meidän iäkkäämpien osalta niin myöhään, etten ehtisi iltakoneeseen, joten kymppi on jätettävä toiseen kertaan. Lauantain 5 000 metriä sen sijaan kierretään alkaen klo 14.40, muutenkin tässä puolta pienemmässä matkassa kuluu puolet vähemmän aikaa. Lauantai-iltana on hartaushetki Kajaanin kirkossa. Pyhäaamuna ojennetaan liikuntaneuvoksen arvonimi Kunto Viirulle, jonka 1000. korkeushyppykilpailu on menossa. Hän on pitkäaikainen Suomen Veteraaniurheiluliiton puheenjohtaja ja olen ollut monilla ulkomaisilla arvokilpailumatkoilla, joita hän on johtanut.
Matka jatkui Helsingistä lenkoneessa sinne määränpäähän, Kainuun pääkaupunkiin, jossa on aina nälkä vieraanamme. Siksi olin varustautunut runsailla eväillä! Onhan itse Ilmari "Iki" Kianto sanoittanut "Nälkämaan marssinkin".
Kajaanissa on kolmipäiväiset veteraaniurheilijoiden yleisurheilun SM-kisat. Sunnuntaina kympin juoksu on meidän iäkkäämpien osalta niin myöhään, etten ehtisi iltakoneeseen, joten kymppi on jätettävä toiseen kertaan. Lauantain 5 000 metriä sen sijaan kierretään alkaen klo 14.40, muutenkin tässä puolta pienemmässä matkassa kuluu puolet vähemmän aikaa. Lauantai-iltana on hartaushetki Kajaanin kirkossa. Pyhäaamuna ojennetaan liikuntaneuvoksen arvonimi Kunto Viirulle, jonka 1000. korkeushyppykilpailu on menossa. Hän on pitkäaikainen Suomen Veteraaniurheiluliiton puheenjohtaja ja olen ollut monilla ulkomaisilla arvokilpailumatkoilla, joita hän on johtanut.
torstai 1. elokuuta 2013
Kankaanpään helmi - torstaitori
Torstai on toripäivä ja vilkas sellainen Kankaanpäässä kesäisin. Tällä kertaa paikalla oli nimekästäkin väkeä oikeuskanslerista ja viestintä- ja asuntoministeristä (siis vain yksi ministeri vaikka kaksi tehtävää) lähtien. Ja väkeä riitti. Kaupunginkin edustajina olivat kaupunginjohtaja ja valtuuston puheenjohtajistokin: puheenjohtaja, 1. vpj (PS), 2vpj. Tosin kolmatta varapuheenjohtajaa ei näkynyt. Samoin kaupunginhallituksen 1. varapuheenjohtaja (PS) oli paikalla ja muita valtutettuja ja kansaa pilvin pimein. Ilma ei tosin ollut pilvessä eikä sadekaan ropissut kuin vain aamulla ennen klo 10:tä.
Meitä perussuomalaisiakin luottamushenkilöitä oli paikalla. Puheringissämme saimme nauraa, kun yht´äkkiä hokasimme olevamme kaikki varamiehiä. Mutta vanhassa vara parempi, sanoo jo suomalainen sananlaskukin. Valtuuston 1. varapuheenjohtajana Jari Koskela, hallituksen 1. varapuheenjohtajana Tapio Laurila, Liljan Erkki puolestaan on sairaanhoitopiirin valtuuston varapuheenjohtaja, itse olen siis eduskunnan 2. varapuhemies, Juholan Hannu kulttuuri- ja vapaa-ajanlautakunnan varapuheenjohtaja. Peltomaan Kristiina taisi olla joukossa ainoa ei-varalla olija, hän on Sataedun hallituksen ja teknisen lautakunnan jäsen. Näinhän meitä Kankaanpäässä on kohdeltu, ettemme saaneet ainoatakaan puheenjohtajan paikkaa, mutta omalla voimallamme saimme sitten heti ensimmäisen varapuheenjohtajan jokaiseen elimeen.
Karhoismajan vesireittien kunnostusyhdistyksen arpajaisten ensimmäinen päivä oli myös nyt torstaina, ensimmäinen päivä elokuuta. Hyvin arvat tekivätkin kauppaansa. Ensi torstainakaan en taas ehdi torille, kun eduskuntaryhmällämme on vierailu- ja tutustumispäivä Olkiluodon ydinvoimalaan. Olen kyllä aiemminkin siellä käynyt ja tullut yhä vakuuttuneemmaksi ydinvoiman vastustajaksi. Sillä kannalla olen aina ollutkin, kuten aiemmin oli myös koko SMP Veikko Vennamon johdolla.
Meitä perussuomalaisiakin luottamushenkilöitä oli paikalla. Puheringissämme saimme nauraa, kun yht´äkkiä hokasimme olevamme kaikki varamiehiä. Mutta vanhassa vara parempi, sanoo jo suomalainen sananlaskukin. Valtuuston 1. varapuheenjohtajana Jari Koskela, hallituksen 1. varapuheenjohtajana Tapio Laurila, Liljan Erkki puolestaan on sairaanhoitopiirin valtuuston varapuheenjohtaja, itse olen siis eduskunnan 2. varapuhemies, Juholan Hannu kulttuuri- ja vapaa-ajanlautakunnan varapuheenjohtaja. Peltomaan Kristiina taisi olla joukossa ainoa ei-varalla olija, hän on Sataedun hallituksen ja teknisen lautakunnan jäsen. Näinhän meitä Kankaanpäässä on kohdeltu, ettemme saaneet ainoatakaan puheenjohtajan paikkaa, mutta omalla voimallamme saimme sitten heti ensimmäisen varapuheenjohtajan jokaiseen elimeen.
Karhoismajan vesireittien kunnostusyhdistyksen arpajaisten ensimmäinen päivä oli myös nyt torstaina, ensimmäinen päivä elokuuta. Hyvin arvat tekivätkin kauppaansa. Ensi torstainakaan en taas ehdi torille, kun eduskuntaryhmällämme on vierailu- ja tutustumispäivä Olkiluodon ydinvoimalaan. Olen kyllä aiemminkin siellä käynyt ja tullut yhä vakuuttuneemmaksi ydinvoiman vastustajaksi. Sillä kannalla olen aina ollutkin, kuten aiemmin oli myös koko SMP Veikko Vennamon johdolla.
Veteraanikuoro toimii
Kankaanpään veteraanikuoro piti kesäisen sota-ajan laulujen illan laulaen, laulattaen ja kahvittaen meitä yleisöäkin Venesjärven rantalavalla.
Sota-ajan laulut ovat yhä edelleen poikaa. Yhteislauluja oli peräti tusina haitaripoikien säestyksellä: "Elämää juoksuhaudoissa", "Vartiossa", "Kirje sieltä jostakin", "Äänisen aallot", "Meripojan preivi", "Liisa pien", "Oolannin sota", "Väliaikainen", "Kultainen nuoruus", "Ilta skanssissa", "Satumaa", "Kodin kynttilät". Voiko muuta enää toivoa, kun vielä lopuksi runsaiden arvontapalkintojen jälkeen laulettiin seisomaan nousten "Veteraanin iltahuuto".
Kymmenkunta veteraania oli vielä paikalla, kuorossa tosin vain kaksi, Lautaojan Toivo ja Holman Aaro, joiden lisäksi pari veteraanien puolisoa. Hienoa, että veteraaneja ja heidän asioitaan jaksetaan pitää näin näkyvillä! Kiitokset ennen kaikkea kuoron vetäjälle Riitta Peuralalle ja Anja Sikaselle ja Heino Niemiselle ja kaikille yhdeksälle tällä kertaa kuorossa laulaneelle.
Iltalenkki ja virkistävä pulahtaminen veteen vielä komean auringonlaskun kullatessa maisemaa. Tänä iltana oli taas todella vaikuttava auringonlasku ruskotuksineen pilvien lomasta.
Sota-ajan laulut ovat yhä edelleen poikaa. Yhteislauluja oli peräti tusina haitaripoikien säestyksellä: "Elämää juoksuhaudoissa", "Vartiossa", "Kirje sieltä jostakin", "Äänisen aallot", "Meripojan preivi", "Liisa pien", "Oolannin sota", "Väliaikainen", "Kultainen nuoruus", "Ilta skanssissa", "Satumaa", "Kodin kynttilät". Voiko muuta enää toivoa, kun vielä lopuksi runsaiden arvontapalkintojen jälkeen laulettiin seisomaan nousten "Veteraanin iltahuuto".
Kymmenkunta veteraania oli vielä paikalla, kuorossa tosin vain kaksi, Lautaojan Toivo ja Holman Aaro, joiden lisäksi pari veteraanien puolisoa. Hienoa, että veteraaneja ja heidän asioitaan jaksetaan pitää näin näkyvillä! Kiitokset ennen kaikkea kuoron vetäjälle Riitta Peuralalle ja Anja Sikaselle ja Heino Niemiselle ja kaikille yhdeksälle tällä kertaa kuorossa laulaneelle.
Iltalenkki ja virkistävä pulahtaminen veteen vielä komean auringonlaskun kullatessa maisemaa. Tänä iltana oli taas todella vaikuttava auringonlasku ruskotuksineen pilvien lomasta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)