Satakunnan Kansan entinen kunnioitettu päätoimittaja Erkki Teikarikin on ottanut kolumninsa aiheeksi Timo Soinin purjehtimisen meidän muiden PerusSuomalaisten kanssa voimakkaassa myötätuulessa. Viime päivinä aiheesta on kirjoitettu lukemattomia artikkeleita ja juttuja. Onhan se aikamoista nousua edellisten eduskuntavaalien 4,1 prosentin kannatuksesta nykyiseen 10,7%.
Tietäisihän tulos eduskuntapaikoiksi muutettuna todella paikkoluvun kolminkertaistumista viidesta viiteentoista. Aina kuitenkin on muistettava, etteivät gallupit äänestä ja vaaleihin on vielä kahdeksan kuukautta.
Teikari ottaa esimerkin eduskuntavaalien Soinin kannatuksesta Uudeltamaalta, josta hänelle tuli 19.859 ääntä. Siivellä läpimenijänä oli Pirkko Ruohonen-Lerner Porvoosta 1055 äänellä. Ei muuten vielä Porvoon kaupunki ole onnitellut uutta kansanedustajaansa, ensi kerralla lienevät jo tottuneet ajatukseen. Kolumnisti olisi voinut ottaa esimerkin lähempääkin, v.1983 vaaleissa sain SMP:n ehdokkaana yli 16.000 ääntä ja toisena meni läpi Lea Mäkipää 1.600 äänellä.
Kolumnisti viittaa myös entisaikoihin, jolloin sama ehdokas voi olla ehdokkaana monessa vaalipiirissä. Lain muuttaminen ja ehdokkuuden salliminen vain yhdessä vaalipiirissä on yksi
niistä laeista, jotka tehtiin Veikko Vennamon vuoksi. Jos vanha laki olisi jatkunut, olisi Vennamo kerännyt suuria äänimääriä monessakin piirissä, niin kuin nyt tekisi vastaavasti Timo Soini.
Muuten Vennamon takia tehty toinen lakimuutos koski puoluetukilakia, jonka perusteella tuki tuli puolueelle vaaleissa saatujen kansanedustajapaikkojen mukaan. Kun Kekkonen täytyi saada poikkeuslailla alkeellisemmankin kansanvallan syrjäyttäen jatkamaan presidenttinä, muutettiin puoluetukilakia niin, että jos eduskuntaryhmän enemmistö siirtyy pois puolueesta vievät he puoluetuen mennessään. Näin saatiin poikkeuslaki voimaan, kun SMP:stä lähteneet seteliselkärankaisetkin sitä kannattivat.
Teikari viittaa myös nykyisen vaalilakimme epäoikeudenmukaisuuteen vertaamalla viime eduskuntavaalien äänimääriä, kun rkp sai 126500 äänellä yhdeksän ja PerusS 112300 äänellä viisi edustajaa. Lakihan on vielä ensi vaaleissa voimassa ja vasta sitä seuraavissa vaaleissa ensi kertaa Suomessa toteutuu perustuslaki jokaisen äänen samanarvoisuudesta eli paikat jaetaan ensi kerran suoraan äänimäärien suhteessa. Mutta nyt jo nykyiselläkin kannatuksellamme edustajan paikka Satakunnassa on täysin realistinen, viime kerrallahan jäimme muutaman sadan äänen päähän vaaliliitonkin turvin.
On vaikea tietää, kumpaa Teikari tarkoittaa kirjoituksellaan Menestystä vallan liepeissä, halutaanko todella PerusSuomalaisten menestystä vai ei. Kansalaiset sen sitten vaaleissa ratkaisevat.
tiistai 31. elokuuta 2010
maanantai 30. elokuuta 2010
PerusSuomalaiset näkyvissä
Jokaisessa uutislähetyksessä, Iltalehdessä ja Uuden Suomen verkkosivuilla oli taas luettavissa PerusSuomalaisista ja tietysti myös Timo Soinista, jonka asemaa ei kukaan laita kyseenalaiseksi. Kirjoittihan itse Jussi Halla-ahokin blogikeskustelussa vastaukseksi kysymykseeni: "Mutta vakavasti puhuen, Anssi: Ajatus siitä, että nimittelisin omalla nimelläni ja median seuraamalla foorumilla sellaisen puolueen puheenjohtajaa, jonka listoilta aion pyrkiä eduskuntaan, sisältää oletuksen siitä, että olen vakavasti mielisairas." Kyllä öykkärit löytyvät täysin muualta kuten eilinen blogikeskustelu osoitti.
Mutta tänään siis PerusSuomalaisten eduskuntaryhmä piti kesäkokoustaan yhden jäsenensä Pirkko Ruohonen-Lernerin kotikaupungissa Porvoossa. Esiin nousi tietysti ensi vuoden budjettiehdotus, josta opposition yhteisvoimin pyritään poistamaan uutuutena otettuja ns. vihreitä ympäristöveroja, jotka rasittavat eniten juuri pieni- ja keskituloisia.
Puhuttiin myös tulevasta eduskunnasta ja hallituksesta. Ensin kuitenkin on karhu kaadettava, sitten 15 kansanedustajalla tähdätään kahteen ministerinsalkkuun, realistisilta tuntuisivat sisäministeri ja puolustusministeri, nykyiseen Pekkarisen Maurin tärkeään salkkuun ei taida rahkeet silloin vielä riittää, vaikka itse olenkin laskenut paikkojen luvun mahdollisesti yltävän kaksinumeroiseksi ja alkavaksi kahdella.
Toptenin listaan PerusSuomalaisten laariin sataviksi luettiin lisäksi vaalirahasekoilut, Kreikan poskettomat lainavaltuudet, maahanmuuttopolitiikan epäkohdat, kuntauudistus 100 kunnaksi, EU-säännökset, pienyrittäjien byrokratia ja työväestön unohtaminen.
Timo ei varmaan häveliäisyydestä viitsinyt mainita juuri tänään kuultua opetusministeri Henna Virkkusen kantaa ruotsinkielen pakollisten kurssien lisäämisestä eikä hän maininnut sitäkään, ettemme niin kovin halukkaasti mene rkp:n kanssa hallitukseen päinvastoin kuin hän luki julkisesti siihen kastiin kuuluviksi ainoastaan vihreät. Olemmehan me todellisuudessa kannattamassa pakkoruotsin poistamista ja antamassa siten tilaa tärkeämmille kielille.
Mutta tänään siis PerusSuomalaisten eduskuntaryhmä piti kesäkokoustaan yhden jäsenensä Pirkko Ruohonen-Lernerin kotikaupungissa Porvoossa. Esiin nousi tietysti ensi vuoden budjettiehdotus, josta opposition yhteisvoimin pyritään poistamaan uutuutena otettuja ns. vihreitä ympäristöveroja, jotka rasittavat eniten juuri pieni- ja keskituloisia.
Puhuttiin myös tulevasta eduskunnasta ja hallituksesta. Ensin kuitenkin on karhu kaadettava, sitten 15 kansanedustajalla tähdätään kahteen ministerinsalkkuun, realistisilta tuntuisivat sisäministeri ja puolustusministeri, nykyiseen Pekkarisen Maurin tärkeään salkkuun ei taida rahkeet silloin vielä riittää, vaikka itse olenkin laskenut paikkojen luvun mahdollisesti yltävän kaksinumeroiseksi ja alkavaksi kahdella.
Toptenin listaan PerusSuomalaisten laariin sataviksi luettiin lisäksi vaalirahasekoilut, Kreikan poskettomat lainavaltuudet, maahanmuuttopolitiikan epäkohdat, kuntauudistus 100 kunnaksi, EU-säännökset, pienyrittäjien byrokratia ja työväestön unohtaminen.
Timo ei varmaan häveliäisyydestä viitsinyt mainita juuri tänään kuultua opetusministeri Henna Virkkusen kantaa ruotsinkielen pakollisten kurssien lisäämisestä eikä hän maininnut sitäkään, ettemme niin kovin halukkaasti mene rkp:n kanssa hallitukseen päinvastoin kuin hän luki julkisesti siihen kastiin kuuluviksi ainoastaan vihreät. Olemmehan me todellisuudessa kannattamassa pakkoruotsin poistamista ja antamassa siten tilaa tärkeämmille kielille.
sunnuntai 29. elokuuta 2010
Kaveri on jätetty
Ystävien piiri pienentyy - kenen syy, kenen syy? kirjoittaa V.A. Koskenniemi runossaan Hämärän lauluja. Runoon voisi yhtyä tunnettu rahoittaja Arto Merisalo, kun hän kertoi tapaamistaan ystävistä TV:ssä ja kaikki kielsivät tapaamiset ja keskustelut kuin muinoin Pietari hiilivalkealla.
Arto Merisalo ja Tapani Yli-Saunamäki ovat kuitenkin kiistattomasti tukeneet kolmea suurinta puoluetta 400 000 eurolla ja varmasti näin ollen on ollut myös yhteyksiä puolueiden muihinkin johtohenkilöihin kuin pelkästään keskustan puolesihteeri Jarmo Korhoseen, joka puolestaan on peräämässä puolueeltaan 200.000 euroa mukamas ylitöistä, vaikka hänellä on ollut kokonaispalkkaus. Mutta olisiko niin kuin monet arvelevat, että hän vaatii rahaa ollakseen kertomatta lisää tietämistään rahaskandaaleista.
Kehittyvien maakuntien Suomen päärahoittaja Merisalo kertoi TV:ssä sekä keskustan että kokoomuksen ryhmänjohtajien jopa suositelleen tukea saavia henkilöitä. Nyt ryhmänjohtajat Timo Kalli sekä Jyrki Häkämies kieltävät jyrkästi Merisalon väitteet. Samoin sanoo sdp:n ryhmänjohtaja Eero Heinäluoma, kun Merisalalo kertoo KSM:n tukea menneen myös neljälle demariehdokkaalle. Huippuna on Merisalon kertomus rahoituskeskustelustaan vaalien alla nykyisen pääministerin Mari Kiviniemen kanssa, mutta tämän hyvän taustaorganisaation johdosta ei hänelle tarjottu rahaa. Myös Kiviniemi väittää Merisalon valehtelevan. Näin on toisen sana toista nastaan. Ketä uskoa? Kuitenkin totuutena pysyy 400 000 euron vaalituen jakaminen.
Tosiasia näyttää myös olevan Merisalon ystävien kaikkoaminen. Tosiystäviä ei löytynytkään. On käynyt kuten Kantelettaressa todetaan:
Oli minullaki ennen ystävä,
Nyt on mulla vihamies.
Samoin on toteutunut suomalainen sananlasku: Ystävä ystävän pettää, vihamies ei milloinkaan.
Hädässä ystävä tutaan eikä rahalla näytä sittenkään saatavan ystäviä, vaikka sanotaankin, että rahalla saa ja hevosella pääsee. Mutta tosi paikan tullen kaveri jätetään yksin eikä muisteta sankarikansalastemme veteraanien tunnuslausetta: Kaveria ei jätetä!
Oikeus parast´aikaa tutkii, kuka on ollut oikeassa ja kuka on noudattanut lakia, kuka ei. Ja tosiasiana pysyy myös viime vaalien tiimoilta tämänpäiväisen Hesari pääkirjoittajan lause, että ainakin PerusSuomalaisten vaalirahoitus kestää tarkastuksen, koska kenellekään ei edes tullut mieleen, että PerusSuomalaisiakin voisi rahoittaa.
gggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggg
Arto Merisalo ja Tapani Yli-Saunamäki ovat kuitenkin kiistattomasti tukeneet kolmea suurinta puoluetta 400 000 eurolla ja varmasti näin ollen on ollut myös yhteyksiä puolueiden muihinkin johtohenkilöihin kuin pelkästään keskustan puolesihteeri Jarmo Korhoseen, joka puolestaan on peräämässä puolueeltaan 200.000 euroa mukamas ylitöistä, vaikka hänellä on ollut kokonaispalkkaus. Mutta olisiko niin kuin monet arvelevat, että hän vaatii rahaa ollakseen kertomatta lisää tietämistään rahaskandaaleista.
Kehittyvien maakuntien Suomen päärahoittaja Merisalo kertoi TV:ssä sekä keskustan että kokoomuksen ryhmänjohtajien jopa suositelleen tukea saavia henkilöitä. Nyt ryhmänjohtajat Timo Kalli sekä Jyrki Häkämies kieltävät jyrkästi Merisalon väitteet. Samoin sanoo sdp:n ryhmänjohtaja Eero Heinäluoma, kun Merisalalo kertoo KSM:n tukea menneen myös neljälle demariehdokkaalle. Huippuna on Merisalon kertomus rahoituskeskustelustaan vaalien alla nykyisen pääministerin Mari Kiviniemen kanssa, mutta tämän hyvän taustaorganisaation johdosta ei hänelle tarjottu rahaa. Myös Kiviniemi väittää Merisalon valehtelevan. Näin on toisen sana toista nastaan. Ketä uskoa? Kuitenkin totuutena pysyy 400 000 euron vaalituen jakaminen.
Tosiasia näyttää myös olevan Merisalon ystävien kaikkoaminen. Tosiystäviä ei löytynytkään. On käynyt kuten Kantelettaressa todetaan:
Oli minullaki ennen ystävä,
Nyt on mulla vihamies.
Samoin on toteutunut suomalainen sananlasku: Ystävä ystävän pettää, vihamies ei milloinkaan.
Hädässä ystävä tutaan eikä rahalla näytä sittenkään saatavan ystäviä, vaikka sanotaankin, että rahalla saa ja hevosella pääsee. Mutta tosi paikan tullen kaveri jätetään yksin eikä muisteta sankarikansalastemme veteraanien tunnuslausetta: Kaveria ei jätetä!
Oikeus parast´aikaa tutkii, kuka on ollut oikeassa ja kuka on noudattanut lakia, kuka ei. Ja tosiasiana pysyy myös viime vaalien tiimoilta tämänpäiväisen Hesari pääkirjoittajan lause, että ainakin PerusSuomalaisten vaalirahoitus kestää tarkastuksen, koska kenellekään ei edes tullut mieleen, että PerusSuomalaisiakin voisi rahoittaa.
gggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggg
lauantai 28. elokuuta 2010
Ei ensimmäinen eikä viimeinen kerta
Liikenneviraston ehdotus päätieverkon jakamisesta kahtia on järkyttävä. Näkee, että sen ovat laatineet Helsingissä työtään tekevät virkamiehet. Lähes kaikki parhaiten ylläpidettäviksi ehdotetut tiet johtavat Helsinkiin. Poikittaisteitä ei ehdotukseen juuri sisälly.
Satakunnan osalta on täysin käsittämätöntä, että ainoaksi ykkösluokan tieksi jäisi Pori-Rauma-Turku-tie. Muut nykyiset valtatiet Porista Vaasaan, Jyväskylään, Tamperelle ja Helsinkiin jäsivät kakkosluokan teiksi. Sama kohtalo olisi myös muiden maakuntien valtateillä.
Niinpä ykkösluokan tie Helsingistä päättyisivät Vaasaan, Kookolaan, Rovaniemelle, Kajaaniin ja Joensuuhun. Niistä niin kuin ei Poristakaan pääsisi pohjoisemmaksi eikä poikittaisteitä itään tai länteen. Ainoa poikittaistie olisi Turku-Tampere-Jyväskylä sekä tietysti Helsingistä itään Venäjälle menevä tie.
Onneksi virkamiehet eivät päätä, mutta kun he ovat pysyviä ja politiikot vaihtuvat, vaara piilee, että joskus he saavat ehdotuksensa läpi. Muistan SMP:n ajoilta ollessani liikenneministeri Pekka Vennamon sihteerinä, että silloinkin virkamiehiltä tuli ehdotus mm. valtatie 23 Pori-Jyväskylä-Ilomatsi poistamisesta valtateiden joukosta. Tietysti torjuimme moisen ehdotuksen. Mutta virkamiehillä on todella mahdollisuuksia aikaa myöten ajaa tahtoaa läpi. Siksi politiikkojen on aina oltava hereillä. Valtatieverkostomme kunnossapitotasoa ei miltään osin ole varaa heikentää.
Eli liikenneministeriön ehdotus nykyisen 13 328 km päätieverkoston kutistaminen vain 3 140 km ensisijaisesti kehitettävien ja ylläpidettävien teiden verkostoksi on mitä päättävimmin tyrmättävä ja annettava ministeriön virkamiehille muuta pohtimista vaikkapa, miten saadaan rahat jatkuvasti heikentyvän 78 161 km maantieverkostomme ylläpitämiseen ja kunnostamiseen.
Satakunnan osalta on täysin käsittämätöntä, että ainoaksi ykkösluokan tieksi jäisi Pori-Rauma-Turku-tie. Muut nykyiset valtatiet Porista Vaasaan, Jyväskylään, Tamperelle ja Helsinkiin jäsivät kakkosluokan teiksi. Sama kohtalo olisi myös muiden maakuntien valtateillä.
Niinpä ykkösluokan tie Helsingistä päättyisivät Vaasaan, Kookolaan, Rovaniemelle, Kajaaniin ja Joensuuhun. Niistä niin kuin ei Poristakaan pääsisi pohjoisemmaksi eikä poikittaisteitä itään tai länteen. Ainoa poikittaistie olisi Turku-Tampere-Jyväskylä sekä tietysti Helsingistä itään Venäjälle menevä tie.
Onneksi virkamiehet eivät päätä, mutta kun he ovat pysyviä ja politiikot vaihtuvat, vaara piilee, että joskus he saavat ehdotuksensa läpi. Muistan SMP:n ajoilta ollessani liikenneministeri Pekka Vennamon sihteerinä, että silloinkin virkamiehiltä tuli ehdotus mm. valtatie 23 Pori-Jyväskylä-Ilomatsi poistamisesta valtateiden joukosta. Tietysti torjuimme moisen ehdotuksen. Mutta virkamiehillä on todella mahdollisuuksia aikaa myöten ajaa tahtoaa läpi. Siksi politiikkojen on aina oltava hereillä. Valtatieverkostomme kunnossapitotasoa ei miltään osin ole varaa heikentää.
Eli liikenneministeriön ehdotus nykyisen 13 328 km päätieverkoston kutistaminen vain 3 140 km ensisijaisesti kehitettävien ja ylläpidettävien teiden verkostoksi on mitä päättävimmin tyrmättävä ja annettava ministeriön virkamiehille muuta pohtimista vaikkapa, miten saadaan rahat jatkuvasti heikentyvän 78 161 km maantieverkostomme ylläpitämiseen ja kunnostamiseen.
keskiviikko 25. elokuuta 2010
Leikkaukseen
On käsketty hakea terveyskeskuksesta kainalokepit ja valmistautua viettämään yö Satakunnan keskussairaalassa, kun huomenaamuna on sairaalassa kantapään leikkaus. Kyseessä ei varsinaisesti ole akilleen kantapää, sillä akilleksessa ei ole mitään vikaa. Syy on kantapään luun paksuuntumisessa johtuen sopimattomien kenkien hieromisesta. Vieläkin taitaisi löytyä syylliset kengät tamperelaisen Hirvosen tekämät juoksukengät, joita joskus pidettiin hyvinä, mutta todella kantapäästäkin ne olivat hyvin kovia, aivan toista ovat nykyiset pehmeät lenkkikengät Asikset, Adidakset ja Karhut.
Jo pari vuotta kantapää on oireillut vaikeuttaen varsinkin juoksemista, joka parhaiten on sujunut pehmeällä Hämeenkankaalla eritoten polun vierussammalikossa.Elomaan lääkärikeskuksen Ahola tutki kipupaikkaa ensin itse ottamallaan ultrakuvalla, sitten terveyskeskuksen röntgenkuvan avulla ja kun ei mitään löytynyt oli edessä mangneettikuvaus Helsingissä. Jopa löytyi pieni luusärö tai halkeama. Kun luuta ohennetaan, vapautuu kiristyksissä oleva akillesjänne normaaliin tilaansa ja jalasta pitäisi tulla entinen terve ellei jopa entistä ehompi. Näin juokseminenkin tullee kivuttomaksi ja näin kunnon ylläpitäminen entisestään helpommaksi.
Kun perjantaina on hyvän ystävän Lempi Mikkolan 100-vuotispäivä, kävin varmuuden vuoksi jo tänään onnittelemassa häntä Hopeapurossa, hän on ylivoimaisesti pitkäaikaisin Lohipuron vanhainkodin asukas. Hopeapurossa olemme koko kodin väen voimin monet kerrat veisailleet kuten nytkin laulun johtajana Niilo Sillanpää, Laura Jaakkolakin uutena asukkaana on hyvä-ääninen. Hopeapurossa on aina lämmin vastaanotto, viimeksi taisimme olla Niilo Sillanpään 93-vuotispäivillä juodessamme syntymäpäivän täytekakkkukahvi ja tietysti myös veisasimme silloinkin.
Jo pari vuotta kantapää on oireillut vaikeuttaen varsinkin juoksemista, joka parhaiten on sujunut pehmeällä Hämeenkankaalla eritoten polun vierussammalikossa.Elomaan lääkärikeskuksen Ahola tutki kipupaikkaa ensin itse ottamallaan ultrakuvalla, sitten terveyskeskuksen röntgenkuvan avulla ja kun ei mitään löytynyt oli edessä mangneettikuvaus Helsingissä. Jopa löytyi pieni luusärö tai halkeama. Kun luuta ohennetaan, vapautuu kiristyksissä oleva akillesjänne normaaliin tilaansa ja jalasta pitäisi tulla entinen terve ellei jopa entistä ehompi. Näin juokseminenkin tullee kivuttomaksi ja näin kunnon ylläpitäminen entisestään helpommaksi.
Kun perjantaina on hyvän ystävän Lempi Mikkolan 100-vuotispäivä, kävin varmuuden vuoksi jo tänään onnittelemassa häntä Hopeapurossa, hän on ylivoimaisesti pitkäaikaisin Lohipuron vanhainkodin asukas. Hopeapurossa olemme koko kodin väen voimin monet kerrat veisailleet kuten nytkin laulun johtajana Niilo Sillanpää, Laura Jaakkolakin uutena asukkaana on hyvä-ääninen. Hopeapurossa on aina lämmin vastaanotto, viimeksi taisimme olla Niilo Sillanpään 93-vuotispäivillä juodessamme syntymäpäivän täytekakkkukahvi ja tietysti myös veisasimme silloinkin.
tiistai 24. elokuuta 2010
Perussuomalaista blogivaltaa
Ei savua ilman tulta ja totta toinen puoli täytyy todeta, kun esim. juuri Uuden Suomen blogeissa tulee aina esiin PerusSuomalaiset myös muidenkin kuin puolueen kannattajien toimesta. Jari Tervon blogia Vaalivoitto? jo käsittelin aiemmassa kirjoituksessa. Tänään keskustasta vihreisiin siirtymän tehnyt Orimattilan Pekka Siikala yrittää tavallaan kantaa kortensa kekoon kirjoittamalla: Perussuomalaiset vakava uhka Suomelle.
Sen sijaan omat blogaajat ovat myös hyvin ahkerasti liikkeellä, tänäänkin laskin viisitoista PerusSuomalaista blogia Uuden Suomen sivustolla, ei ihme, että näymme ja ahkeruus palkitaan.
Yksi näyttävimmistä kirjoittajistamme on Lapin PerusÄssä Hemmo Koskiniemi Rovaniemeltä. Hän on usein kommentoiduimpien listalla ja muutenkin ahkerimpia kirjoittajia. Samoin joka päivä julkaisee kynänsä jälkiä Auran kirkkoherra Torsti Äärilä, joka toivoo, että kasvaisimme yhdessä ja on eduskuntaehdokkaana Varsinais-Suomessa. Kaikkikin blogaajamme ovatkin ensi vaalien ehdokkaita.
Jokapäiväinen kirjoittaja on myös Asialinjalla Seppo Leskinen Haukiputaalta saaden runsaasti kommentteja iskiessään ajankohtaisiin aiheisiin. Maahanmuuttajista EU-vaaleissakin ehdolla ollut Freddy Van Wonterghem tunnuksella Fredi takaisin sinne mistä on tullutkin kirjoittaa teemanaan Maan tavalla tai ... edes jalat maassa. Toinenkin maahanmuuttaja on ehdolla Kymenlaaksossa Imatralla Inkeristä Venättänmaalta tullut Viola Histonen puolustaen vammaisten, vanhusten ja maahanmuuttajien perus- ja ihmisoikeuksia. Kymenlaaksosta Kouvolasta on myös toisinajattelija Reijo Tossavainen: Jokainen ihminen on laulun arvoinen.
Uusmaalaisia on myös useita tietysti Timo Soini etunenässä. Viimeksi yli sataan kommenttiin on yltänyt Simo Elo Espoosta kirjoittaen viisauksia ihmisen elosta : suoraa ja kriittistä puhetta politiikasta. Sata vastinetta herätti hänen bloginsa Pakistanin tulvista ja maan hallituksen innnosta käyttää varojaan sotavarusteluun kansalaistensa tarpeet unohtaen. Mikko Kangasoja Vantaalta, Ilkka Halla-aho Vihdistä ja Perus-Hannu Kärkkäinen myös Vantaalta ovat myös päivän blogisteja.
Tunnetuiksi tulleita ovat myös James Hirvisaari ja Lasse Laaksonen. Asikkalan James on jopa päässyt syyteharkintaan lausunnoistaan. kun hän antaa ankaraa kritiikkiä puolustaen Suomen kieltä, Suomen mieltä, Suomen luontoa ja Suomen lippua. Lasse Laaksonen Helsingistä on samoin Lahjomaton kielisoturi. Vielä löytyy päivän blogien kirjoittajista Klaus Hemanus Salosta ja Veli-Pekka Kortelainen Oulusta. Eivät taida isommatkaan puolueet laittaa paremmaksi!
Sen sijaan omat blogaajat ovat myös hyvin ahkerasti liikkeellä, tänäänkin laskin viisitoista PerusSuomalaista blogia Uuden Suomen sivustolla, ei ihme, että näymme ja ahkeruus palkitaan.
Yksi näyttävimmistä kirjoittajistamme on Lapin PerusÄssä Hemmo Koskiniemi Rovaniemeltä. Hän on usein kommentoiduimpien listalla ja muutenkin ahkerimpia kirjoittajia. Samoin joka päivä julkaisee kynänsä jälkiä Auran kirkkoherra Torsti Äärilä, joka toivoo, että kasvaisimme yhdessä ja on eduskuntaehdokkaana Varsinais-Suomessa. Kaikkikin blogaajamme ovatkin ensi vaalien ehdokkaita.
Jokapäiväinen kirjoittaja on myös Asialinjalla Seppo Leskinen Haukiputaalta saaden runsaasti kommentteja iskiessään ajankohtaisiin aiheisiin. Maahanmuuttajista EU-vaaleissakin ehdolla ollut Freddy Van Wonterghem tunnuksella Fredi takaisin sinne mistä on tullutkin kirjoittaa teemanaan Maan tavalla tai ... edes jalat maassa. Toinenkin maahanmuuttaja on ehdolla Kymenlaaksossa Imatralla Inkeristä Venättänmaalta tullut Viola Histonen puolustaen vammaisten, vanhusten ja maahanmuuttajien perus- ja ihmisoikeuksia. Kymenlaaksosta Kouvolasta on myös toisinajattelija Reijo Tossavainen: Jokainen ihminen on laulun arvoinen.
Uusmaalaisia on myös useita tietysti Timo Soini etunenässä. Viimeksi yli sataan kommenttiin on yltänyt Simo Elo Espoosta kirjoittaen viisauksia ihmisen elosta : suoraa ja kriittistä puhetta politiikasta. Sata vastinetta herätti hänen bloginsa Pakistanin tulvista ja maan hallituksen innnosta käyttää varojaan sotavarusteluun kansalaistensa tarpeet unohtaen. Mikko Kangasoja Vantaalta, Ilkka Halla-aho Vihdistä ja Perus-Hannu Kärkkäinen myös Vantaalta ovat myös päivän blogisteja.
Tunnetuiksi tulleita ovat myös James Hirvisaari ja Lasse Laaksonen. Asikkalan James on jopa päässyt syyteharkintaan lausunnoistaan. kun hän antaa ankaraa kritiikkiä puolustaen Suomen kieltä, Suomen mieltä, Suomen luontoa ja Suomen lippua. Lasse Laaksonen Helsingistä on samoin Lahjomaton kielisoturi. Vielä löytyy päivän blogien kirjoittajista Klaus Hemanus Salosta ja Veli-Pekka Kortelainen Oulusta. Eivät taida isommatkaan puolueet laittaa paremmaksi!
maanantai 23. elokuuta 2010
Suomalaisuus, ei suomettuminen on valttia
Kansallismmieliset puolueet ovat viime aikoina menestyneet hyvin. Viimeksi vaaleissa on mitattu Unkarissa kansallismieliselle puolueelle 57% ja vielä jyrkemmälle kansalliselle ja populistiseksi mainitulle Jobbik-puolueelle 17%, jota meillä vastannee PerusSuomalaiset. Näin sen nykyinen 10 % kannatus ei välttämättä ole mikään yläraja.
PerusÄssien eduskuntavaaliohjelmassa tuleekin suomalaisuus monin korostetuin tavoin esille. Näin jo pelkissä väliotsakkeissa: Suomalaisuus on voima ja kilpailuetu, oma tupa - oma lupa, Suomen itsenäisyys ei ole kaupan, yhtenäinen kansa - turvallinen Suomi.
Ohjelmassa tuodaan selvin sanoin halu olla itsenäisten kansallisvaltioitten ja suomalaisen kulttuurin puolestapuhuja. Nimenomaan halutaan puolustaa meidän suomalaisten omaa kansansuvereeeniteettia, joka merkitsee sitä, että vain ja yksinomaan kansalla, joka muodostaa oman, muista kansoista erillisen kansakunnan, on ikuinen ja rajoittamaton oikeus päättää aina vapaasti ja itsenäisesti kaikista omista asioistaan.
Aivan erityisesti esiin nostetaan veteraanimme kunniakansalaisina ja omaishoitajat luonnollisimpana tapana hoitaa lähimmäistä tutussa ympäristössä omaisten voimin.
EU-mainintaa ei tule ottaa missään tapauksessa perustuslakiin ja nykyinen Lissabonin sopimus voidaan koska tahansa irtisanoa, koska Suomen etu on käydä vapaata kauppaa ja tehdä yhteistyötä, mutta päättää itse, siksi ei tarvita EU:ta minään byrokraattisena ja tuhlailevana katto-organisaationa. On myös muistettava, että Suomi on unionin jäsenyytensä ajan joka vuosi ollut nettomaksajana.
Maahanmuuttopolitiikassa lähdetään tietysti siitä, että Suomi kuuluu suomalaisille ja maassa on oltava maan tavalla tai maasta pois. Tarkempi maahanmuuton ohjelma on julkaistu Nuivassa Manifestissa, joka suurelta osin seurailee PerusSuomalaisten kannanottoja.
Suomettuneisuuden aikaa muistellaan ikävä jaksona maamme historiassa. Naapurimaihin niin myös Venäjään on säilytettävä asialliset ja tasapuoliset suhteet. Nato-korttia emme tarvitse. Jos valtaeliitti joskus harkitsee liittymistä, on asiasta järjestettävä kansanäänestys!
PerusÄssien eduskuntavaaliohjelmassa tuleekin suomalaisuus monin korostetuin tavoin esille. Näin jo pelkissä väliotsakkeissa: Suomalaisuus on voima ja kilpailuetu, oma tupa - oma lupa, Suomen itsenäisyys ei ole kaupan, yhtenäinen kansa - turvallinen Suomi.
Ohjelmassa tuodaan selvin sanoin halu olla itsenäisten kansallisvaltioitten ja suomalaisen kulttuurin puolestapuhuja. Nimenomaan halutaan puolustaa meidän suomalaisten omaa kansansuvereeeniteettia, joka merkitsee sitä, että vain ja yksinomaan kansalla, joka muodostaa oman, muista kansoista erillisen kansakunnan, on ikuinen ja rajoittamaton oikeus päättää aina vapaasti ja itsenäisesti kaikista omista asioistaan.
Aivan erityisesti esiin nostetaan veteraanimme kunniakansalaisina ja omaishoitajat luonnollisimpana tapana hoitaa lähimmäistä tutussa ympäristössä omaisten voimin.
EU-mainintaa ei tule ottaa missään tapauksessa perustuslakiin ja nykyinen Lissabonin sopimus voidaan koska tahansa irtisanoa, koska Suomen etu on käydä vapaata kauppaa ja tehdä yhteistyötä, mutta päättää itse, siksi ei tarvita EU:ta minään byrokraattisena ja tuhlailevana katto-organisaationa. On myös muistettava, että Suomi on unionin jäsenyytensä ajan joka vuosi ollut nettomaksajana.
Maahanmuuttopolitiikassa lähdetään tietysti siitä, että Suomi kuuluu suomalaisille ja maassa on oltava maan tavalla tai maasta pois. Tarkempi maahanmuuton ohjelma on julkaistu Nuivassa Manifestissa, joka suurelta osin seurailee PerusSuomalaisten kannanottoja.
Suomettuneisuuden aikaa muistellaan ikävä jaksona maamme historiassa. Naapurimaihin niin myös Venäjään on säilytettävä asialliset ja tasapuoliset suhteet. Nato-korttia emme tarvitse. Jos valtaeliitti joskus harkitsee liittymistä, on asiasta järjestettävä kansanäänestys!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)