Tänään oli oikeasti jokaviikkoisten toripäiviemme ensimmäinen oikea kesätori, sillä ensi kertaa sää oli kaikin puolin suosiollinen ja väki oli lähtenyt liikkelle. Olihan kaiken lisäksi juhannuksen aatonaatto. Olen Anja Lammelan hyyryläisenä, hänellä oli eka kertaa tänä vuonna itsensä lisäksi neljä apulaista ja minäkin jouduin myymään myös hänen tavaroitaan: uutta perunaa, sipuli-, porkkana- ja punajuurinippuja, tilliä, kotimaista mansikkaa jne. Kauppa todella kävi päinvastoin kuin aiemmin tänä vuonna.
Niin myös oma myyntipöytäni ei ollut turhan panttina, Pata-Jussin mallaslimput loppuivat jopa kesken niin, että unohdettuani yhden maksetun varauksen olin jo myynyt viimeisen limpun, kun varaaja saapui onneksi paikalle ja sai itselleen jo toisellekin myymäni limpun, kun ostaja onneksi oli vielä paikalla. Korvaukseksi hän osti veteraanien hyväksi myytävän Jukka Kuoppamäen laulaman cd-levyn, musiikista vastaa Satakunnan sotilassoittokunta Riku Huhtasalon johdolla. Körttipastillipussejakin meni ja tietysti veteraaniarpoja, joissa tällä kerralla oli nelisen voittoa.
Tärkeintä kuitenkin torilla ja kesätorilla etenkin on tavata tuttuja, joita näkee aina on runsain mitoin ja saa vaihdettua jonkin sanan. Monia asioita voi toimittaa, esim. monia Karhoismajan vesireittien jäsenten kirjeitä sain toimitettua ja veteraanien kanssa sovittua laulu- ja hartaushetkeen menon Lohikon vanhainkotiin. Vielä ehdin ennen toriajan loppua Sotaveteraanien työvaliokuntaan, jossa asioita riitti pariksi tunniksi.
Illalla juostiin vielä Isojoen vt.kirkkoherranpestin jatkoksi Honkajoen vt.kirkkoherranviran jooulukuuhun asti ottaneen Jari Koskelan kanssa tavanomainen kympin lenkki Kunkulla eli Kuninkaanlähteellä Hämeenkankaan kangaspoluilla. Sodan jälkeen Suomen suurin sotaharjoitus oli jo hiljentynyt ja sotilaat lähteneet juhannuksen viettoon, joten saimme esteettömästi tehdä lenkkimme.
Lenkin jälkeen yritin vielä mullita harvoja perunavakojamme, varret ovat jo kasvaneet pitkiksi. Ja vaikka istuttaessani pyrin jättämään vakojen välit tilaviksi ,jouduin jälleen toteamaan välien olevan vieläkin liian pienet kunnon mullitsemisen aikaansaamiseksi. Maasta kylläkään ei olisi puutetta. Huomenna olisikin sitten ruohonleikkkuun aika, on kyllä uhattu sateillakin taas, vaikka juuri satoi kaksi päivää. Omakotiasujalla työtä riittää varsinkin kun katsoo vaimon ahertamista, kun hänellä on menossa lomaviikot.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti