Pakkanen paukkuu aina vaan

Juoksulenkillä melkein paleltuivat varpaat, talvilenkkareita en ole aiemmin tarvinnut. Mikä oikein vaivaa, ei kai vaan ikä, vastahan käydään kahdeksattakymmenettä. Eikä muuten ennemmin ole lenkillä paljoa tarvinnut käsineitäkään, nyt alkumatkasta palelivat sormetkin käsineissä.

Seija Lähteenmäki vanttuut käteen!

 

Anssi Joutsenlahti Kyllä ne sormet vielä lämpesi, varpaiden kanssa oli vähän toisin, kyllä nyt sisällä villasukissa tarkenee.

Pekka Mäkinen Näin Anssi vuodet meitä kohtelevat - ennen ei 30 asteen pakkaslenkki tuntunut juuri missään, nyt pitää olla lämmikkeitä vaikka kuinka!

 

Anssi Joutsenlahti Kuinka lenkit maistuu Pekka? Kolmas 70-kymppinen tarvittas, oltais aina mitalijoukkue, sinä, minä ja Late, ei ihan SMP, vaan sml. mutta järjestystä vaihtaen saa SMP:n kun sanoo Latea sinäksi, minä ja Pekka = SMP. Vanhat hyvät ajat palaisivat!

 

Juhani Numminen Kyllä nuorempana kesti enemmän pakkasta nahka saappaat jalkaan riittävästi vaatetta päälle

 

Hans-Peter Anttonen Anssi! katso lämpötilamittaria ennen kuin menet lenkille!. Wassbergi ja Juha Mieto "parrat" jäätyneenä kiinni poskeen kisan jälkeen, ja sinä menet lenkille ko on kymmenen astetta kylmempi !  Himmaa !

 

Anssi Joutsenlahti Mutta ei se auta pelkästään leppäillä, kun elohopea pysyttelee päivästä päivään alahalla, saisi leppäillä jatkuvasti.

On sitä kyllä ennekin ollut pakkasia. Katso facebookin kuvakavalkadistani meitä Rauman torilla pari talvea sitten, kun vielä kunnallisvaalitkin olivat edessäpäin. Itse Timokin siinä paistattelee myssyssään. Pakkasta oli yli 20 astetta ja torilla vaan tarjettiin, oltiin tosin paremmin varustettuja kuin mitä lenkkivaatteissa pystyy olemaan.

Länsimaiden perikatoko

"Kansakunta rähmällään" -kirjan kirjoittajan, Timo Vihavaisen kirjaa "Länsimaiden perikato" onkin nyt jopa kaksittain. Kun se ilmestyi pokkarina, hankin sen ja vähän päästä löysin myös alkuperäisen kovakantisen teoksen jostakin kirjakasasta alimaisena. Ja olin jopa lukenut sitä lähes loppuun. Nyt luin sen uudelleen.

Mikä jäi vaikutelmaksi? Pitäisikö sanoa: vähän sekava. Kirjassa kosketellaan vähän kaikkea taivaan ja maan väliltä. Luetellaan monia perikadon ennusmerkkejä, mutta vedetään vähän takaisin päinkin.

Liiallinen maahanmuutto, meidän kristillisen uskontomme aseman romahtaminen ja islamin vyörynomainen lisääntyminen ovat tuhon uhkia.

Mutta esimerkiksi Euroopasta puhuttaessa tekijä puuttuu vain juomakulttuuriin ja ruokatapoihin. EU ja sen merkitys jää kokonaan syrjään. Muutenkin otetta leimaa historian tapahtumien pohdinta, joka sinällään on tärkeää - ilman menneisyttä ei ole tulevaa - mutta kyllä nykyisyydenkin kautta pitäisi tulevaisuutta pohtia.

Niinpä kirjan nimi Länsimaiden perikato lupaa ehkä liian paljon. Ehkä kirjan esittämillä avuilla se ei vielä olekaan tapahtumassa. Kuka elää, se näkee!

Nythän Vihavaiselta on taas ilmestynyt uusi kirja, "Ryssäviha". Arvosteluiden mukaan hän päätyy tulokseen, ettei maassamme enää löydy kyseenlaista mielialaa. Mutta kyllä sitä on - monin paikoin. Päätyykö kirjailija taas väärään tulokseen - sinisilmäisenäkö?

Hämeenlinnassa

Kesäajan päättymisen jälkeinen sunnuntai kului Hämeenlinnassa: saarna Hämeenlinnan Herättäjänpäivän messussa, mukana kirkkokahveilla ja siioninvirsiseuroissa, vierailemassa kummitytön nimppareilla ja velimiehen kodissa monen hänen jälkipolvensakin mukana ollessa, nuorimpana 1,5 vuotias Otto. Vaimollakin on tänään nimipäivä.

Herättäjäseuroissa oli monta tuttua niin Riihimäeltä kuin Hämeenlinnasta ja Lopeltakin. Niin myös puhujat Kalus Malmivaara, Väinö Salokorpi kuin myös Raimo Virekunnas.

Kirjamessuilla

Aamupäivällä melkein pyörryttävä kokemus: Helsingin Kirjamessut. Kirjoja ja kustantajia riitti vaikka millä mitalla. Myös ankvariaattiliikkeiden kirjamäärillä ei ollut loppua. Väkeäkin messukeskuksessa oli tungokseen asti. Ohjelmassa oli tietysti myös kirjailijaesittäytymisiä. Aikaa olisi saanut kulumaan enemmänkin, mutta silti kassiin tarttui kolme tai oikeastaan jopa neljä kirjaa. Totta on tosiaan vanha viisaus, ettei paljojen kirjojen tekemisellä ole loppua! (Itsekin julkaisin juuri kuukausi sitten syntymäpäiväkseni blogeistani kootun kirjan "Anssi Joutsenlahti - Matka takaisin Arkadianmäelle".)

Haapää-teosten kokoelmaani sain lisäyksenä hänestä tehdyn uuden elämäkerran, Matti Salmisen kokoama "Pentti Haanpään tarina". Paavo Suuren, Paavo Nurmen itsensä kirjoittamista teksteistä on tunnettu urheilukirjoittaja Erkki Vettenniemi koonnut teoksen "Paavo Nurmi: Täpärin voittoni ja muita kirjoituksia".

Monipuolisen uran pankkimaailmassa ja politiikassa tehnyt valtiotieteiden tohtori Seppo Lindblom tarkastelee tämänvuotisessa uutuudessaan maamme poliittista ja taloudellista tilaa lisääntyvän EU:n byrokratian kahleissa teoksessa "Huojuva tasavalta".

Tämän Otavan kustantaman kirjan kaupanpäällisiksi annettiin vielä Anna-Leena Härkösen pienoiskokoon sidottu kirja "Ei Kiitos", joka kansitekstin mukaan käsittelee avioliitto-ongelmia, eli ei kovin kiinnostavaa ole tällaiset intiimit asiat. Eiväkö ne ole henkilökohtaisia ja kahdenkeskisiä. Ihmettelenkin esim. iltapäivälehtien jatkuvaa kirjoittelua sivukaupalla ihmisten eroista, naimisiin menemisistä ja ties mistä henkilökohtaisuuksista, ei voisi vähempää kiinnostaa. Ja mukamas juuri tämäntasoisten juttujen takia lehtiä ostetaan ja luetaan.

Nykyään kirjojen lukeminen on jäänyt valitettavasti vähemmälle, kaikki muu tahtoo viedä ajan. Ja kuitenkin, mikä olisi parempaa tekemistä kuin oikein vaikuttavan kirjan lukeminen. Yritetään repiä aikaa kirjoillekin.

SM-maantiejuoksut: Lauri Kiviniemi hopealle

Kankaanpään Urheilijoiden seitsemän veljestä olivat mukana ikäihmisten SM-maantiejuoksuissa Turengissa. Tuliaisina Lauri Kiviniemen hopea ja kilpailupaikalla jaetut 60-vuotiaiden miesten joukkueen pronssimitalit, mutta tarkastuslaskennassa kolmas sija vaihtui nelostilaksi.

Lauri Kiviniemen hopeamitali tuli M70 sarjassa 10 km matkalla ajalla 49.01,3 kireässä kilpailussa, jossa Anssi Joutsenlahti ajallaan 50.36,9 sijoittui kuudenneksi. Osallistujia oli 13. Joukkuemitali jäi saamatta kolmannen juoksijan jäätyä ilmottautumisesta huolimatta pois.

M60 10 km sarjassa olivat KankU:n juoksijat peräkkäisillä sijoilla: Ilpo Iso-Peura 14. ajalla 43.21,9, Reino Penttinen 15. ajalla 44.02,2, Erkki Ylikoski 16. ajalla 46.51,3. Antti Pihlajamäki juoksi ajalla 53.27,8.

Joukkuekisassa voiton vei Leppävirran Urheilijat 1.58.38,3,  toisena KuntoPirkat 2.02.07,5,  kolmantena Sporttiveteranit 2.12.15,9 ja neljäntenä KankU 2.14.15,4.

Olosuhteet olivat erinomaiset, jopa liiankin kesäiset, kun puolimaratonin juoksijoista kaksikin joutui maalissa tiputukseen. Toinen heistä oli KankU:n M55 sarjan Ilkka Vakkuri, jonka oli lopetettava 400 metriä ennen maalia.

Sotainvalidileiri jatkuu

Sotainvalidien leiri jatkuu sateisesta säästä huolimatta. Leirillä pidettiin myös Kankaanpään seudun Sotainvalidien johtokunnan kokous. Näin saivat johtokunnan jäsenetkin tutustua leiriläisiin, ruokailla Hakoniemen herkullisessa ruokapöydässä ja käydä vaikkapa saunassa ja uimassa. Yhteinen hyöty ja huvi, samalla asialla kun ollaan. Myös Sotainvalidipiirin toiminnanjohtaja Marika Keskinen vieraili leirillä.

Itselläni oli myös runsaasti asiointia leirin puitteissa. Hain makeaa mahan täydeltä, eli palkintoja EuroHamsterista leirin palkitsemisia varten.  Sunnuntain Israel-konferenssin johdosta oli käytävä lyhentämässä koko kesän kasvaneita hiuksia. Ja aivan Isojoella asti, jonne parturini on muuttanut jo vuosia sitten.

Lauantain maratonin onnistumiseksi pääsin lääkäri Aholan vastaanotolle ja hän näki ultrakuvassa kantapään tulehduksia, joita paikkailtiin kortisonipistoksilla. Toivottavasti jalka kestää, vaikka Ahola kyllä suositteli juoksumatkojen lyhentämistä. Hän sanoi, että kun muutenkin Kreikka on huonossa huudossa, niin eihän kreikkalaisesta maratonperinteestäkään kannattaisi enää pitää kiinni. Nykykreikkalaisten sähläilyjä koko muu Eurooppa joutuu korjaamaan kymmenillä miljardeilla.

MM-Moskova

MM-kisat Moskovassa alkoivat, kaksi tulessa ollutta suomalaista putosi jatkosta. Bergius teki kaksi hyvää hyppyä, mutta kolmas jäykemmällä seipäällä oli surkeaa katsottavaa. Voiko niin tehdä arvokisoissa?

Kahdeksan suomalaisurheilijaa on jäljellä, taitavat muutkin keihäsmiehiä lukuunottamatta jäädä karsintoihin.

Naisten maraton ja miesten 10 000 metriä olivat tasokkaita ja jännittäviä kilpailuja ja eurooppaisetkin pärjäilivät mitaleille asti sankan afrikkalaisjoukon keskellä. Muuten tahtoisikin mielenkiinto mennä, jos pelkästään kenialaiset ja etiopialaiset menestyisivät.

TV-lähetyksessä kiinnitin huomion stadionin katsomon tyhjiin penkkiriveihin. Onko kisat annettu väärään maahan ja kaupunkiin, kun eivät maailman parhaat yleisurheilijat enempää kiinnosta? Vai ovatko esimerkiksi pikajuoksijoiden doping-käryt vieneet yleisön mielenkiinnon muualle, kun esimerkiksi samanaikaisesti Helsingin uudistetussa asussa olevalla Olympiastadionilla  oli katsojaennätys  - lähes 40 000 maksanutta - Englannin jalkapalloliigan kahden huippujoukueen matsissa.

Mitalit Ilmolle ja Hannulle

Päivän Kankaanpään Seudussa on kyllä kirjoitukseni sotilassoittokuntien säilyttämisen puolesta, mutta alla olevia, heillekin lähettämiäni tuloksia ei näkynyt. Lähetin uudelleen aamulla, eikä mennyt nytkään perille. Lopulta huomasin virheeni: sähköpostiosoitteessa luki saunalahti kun olisi pitänyt olla almamedia. Ja heti meni sinne, minne oli yrityskin. Yrityksen ja erehdyksen kautta oikeaan lopputulokseen!

Mitalit Ilmolle ja Hannulle

Karvian Kirin Ilmo Törmä pukkasi kuulansa jo neljännen kerran peräkkäin suomenmestaruuteen Kajaanissa pidetyissä veteraanien yleisurheilun SM-kisoissa. Lisäksi hän on voittanut kaksi kertaa SM-mestaruuden hallissa. Mestaruus tuli tällä kertaa M65-sarjassa tuloksella 12.83, 1 metrin ja 20 sentin erolla toiseksi tulleeseen.

Kankaanpään Urheilijoiden Hannu Kortesluoma joutui Kajaanissa tyytymään keihäänheiton M60-sarjassa hopeaan monien aikaisempien mestaruuksien ja kansainvälistenkin arvokisojen mitalien jatkoksi tuloksella 45.80.

Mukana Kajaanissa oli myös Kaksi KankU:n juoksijaa, jotka pääsivät pistesijoille. M55 ILkka Vakkuri juoksi kolme matkaa: kuudes sija tuli 1500 metrillä ja 5000 metrillä ajoin 5.18,01 ja 19.33,67, seitsemänneksi hän sijoittui 10 000 metrillä ajalla 42.18,97.

Anssi Joutsenlahti sijoittui M70-sarjassa kahdesti viidenneksi. 5000 metrin matka taittui aikaan 24.25,99 ja 10.000 metriä aikaan 52.49,93. Kisat vietiin läpi hellelukemissa, mikä tietysti vaikutti tuloksiin.

Kajaanista kajahtaa

Terveiset kolmipäiväiseltä Kajaanin matkalta, joka sujui kaikin puolin hyvin. Kotiin pääsin pyhäiltana klo 23, matkaan lähdin perjantaiaamuna klo 7.45, joten kolme täyttä vuorokautta oltiin taas asialla eikä todellakaan mitenkään huonoin mielin. Kaikki suunnitelmat täyttyivät, jopa tämän sunnuntain hellekymppikin tuli kierrettyä radalla ja silti ehdin hyvinkin iltakoneeseen.

Varapuhemiehen ominaisuudessa olin kolmessa eri tilanteessa, juoksumatkoja kertyi kaksi ja 70-vuotiaiden sarjassa oli samat sijoitukset kaikkien kilpailijoiden kesken niin 5 000  kuin 10 000 metrin matkoilla. Kierros kierrokselta molemmilla matkoilla meitä oli yhdessä letkassa kolme pronssimitalin kärkkyjää, mutta aina putosin ensimmäisenä, joten tuloksena oli kaksi viidettä sijaa.

Perussuomalaisten toritilaisuus oli jymymenestys ja täytyy sanoa, ettei Nälkämaan laulu Kainuun maakuntalauluna taidakaan enää pitää paikkaansa, koska täyden kenttäkeittiöllisen eli henesoppatykillisen jaosta ei meinannut loppua tulla, vaikka parin ensimmäisen tunnin ajan jono oli melkoinen. Sainpa tuliaislahjaksikin Kettusen Pentiltä oikein komian kainuulaisen limpun leikkuulautoineen. Meppi-ehdokkaamme Julma-Juhakin hääri paikalla keräten melkoisen nipun uusia ääniä ensi toukokuun EU-vaaleihin. Saimme myös näyttävän, etusivulta alkavan jutun sunnuntain Kainuun Sanomiin. Minustakin taisi olla vähintäin viiden palstan kuva, tosin tuskaisella ilmeellä 5 000 metrin juoksun tuoksinasta.

Kerron lisää huomenissa puheistani niin Kajaanin pääkirkon iltahartaudessa kuin myös tilaisuudesta, jossa sain olla luovuttamassa Kunto Viirulle presidentin allekirjoittaman liikuntaneuvoksen arvonimen sisältäneen kunniakirjan.

Matkustuspäivä

Matkapäivä Kajaaniin. Aamulla linjabiilissä Tammerforssiin, sieltä pendolinolla pääkaupunkiin. Eduskunnassa käytiin keskusteluja sihteerien kanssa. Jätin myös kaksi kesän aikana kertynyttä eduskuntakyselyä, toinen koskien pienteurastamoita, toinen niin ikään teurastusasioita: sotilassoittokuntien rajuja lopetksia. Varsinkin laajoilta maaseutualueilta lopetetaan sotilassoittokuntia kustannussäästöjen varjolla. Mitään säästöä ei ole synynyt, vaan korvaamatonta vahinkoa kansalaisten maanpuolustustahdon ylläpitämiselle.

Matka jatkui Helsingistä lenkoneessa sinne määränpäähän, Kainuun pääkaupunkiin, jossa on aina nälkä vieraanamme. Siksi olin varustautunut runsailla eväillä! Onhan itse Ilmari "Iki" Kianto sanoittanut "Nälkämaan marssinkin".

Kajaanissa on kolmipäiväiset veteraaniurheilijoiden yleisurheilun SM-kisat. Sunnuntaina kympin juoksu on meidän iäkkäämpien osalta niin myöhään, etten ehtisi iltakoneeseen, joten kymppi on jätettävä toiseen kertaan. Lauantain 5 000 metriä sen sijaan kierretään alkaen klo 14.40, muutenkin tässä puolta pienemmässä matkassa kuluu puolet vähemmän aikaa. Lauantai-iltana on hartaushetki Kajaanin kirkossa. Pyhäaamuna ojennetaan liikuntaneuvoksen arvonimi Kunto Viirulle, jonka 1000. korkeushyppykilpailu on menossa. Hän on pitkäaikainen Suomen Veteraaniurheiluliiton puheenjohtaja ja olen ollut monilla ulkomaisilla arvokilpailumatkoilla, joita hän on johtanut.

Veteraanikuoro toimii

Kankaanpään veteraanikuoro piti kesäisen sota-ajan laulujen illan laulaen, laulattaen ja kahvittaen meitä yleisöäkin Venesjärven rantalavalla.

Sota-ajan laulut ovat yhä edelleen poikaa. Yhteislauluja oli peräti tusina haitaripoikien säestyksellä: "Elämää juoksuhaudoissa", "Vartiossa", "Kirje sieltä jostakin", "Äänisen aallot", "Meripojan preivi", "Liisa pien", "Oolannin sota", "Väliaikainen", "Kultainen nuoruus", "Ilta skanssissa", "Satumaa", "Kodin kynttilät". Voiko muuta enää toivoa, kun vielä lopuksi runsaiden arvontapalkintojen jälkeen laulettiin seisomaan nousten "Veteraanin iltahuuto".

Kymmenkunta veteraania oli vielä paikalla, kuorossa tosin vain kaksi, Lautaojan Toivo ja Holman Aaro, joiden lisäksi pari veteraanien puolisoa. Hienoa, että veteraaneja ja heidän asioitaan jaksetaan pitää näin näkyvillä! Kiitokset ennen kaikkea kuoron vetäjälle Riitta Peuralalle ja Anja Sikaselle ja Heino Niemiselle ja kaikille yhdeksälle tällä kertaa kuorossa laulaneelle.

Iltalenkki ja virkistävä pulahtaminen veteen vielä komean auringonlaskun kullatessa maisemaa. Tänä iltana oli taas todella vaikuttava auringonlasku ruskotuksineen pilvien lomasta.

Monena mies eläissään - kirjailijaksiko?

Kävin kirjapainossa, koska tarkoitus on julkaista omakustanteena yli 300-sivuinen kirja 70-vuotissyntymäpäiväksi. Olen kirjoitellut bolgitekstejä lähes 1.500 kappaletta keväästä 2009 lähtien lähes päivittäin.

Olin parinkymmen vuoden tauon jälkeen Timo Soinin pyynnöstä eduskuntavaaliehdokkaana vuoden 2007 vaaleissa niin hyvällä menestyksellä, että eduskuntapaikka jäi vain 300-600 äänen päähän, laskutavasta riippuen. Myös  Lea Mäkipää, Pentti Kettunen, molemmat entiset SMP:n kansaedustajat, jotka olivat Timon pyynnöstä ehdolla, jäivät rannalle. Tänään me kaikki kolme sen sijaan kulutamme Arkadianmäen jakarandatuoleja, vieläpä melkoisen ahkerastikin.

Vuonna 2007 en vielä ymmmärtänyt mitään somen päälle. Tänään tiedän sen merkitsevän sosiaalista mediaa ja se on aivan välttämätöntä politiikassa mukana oleville. Itsekin kirjoitan päivittäin paitsi blogiin myös facebookiin kaverien kirjoitusten kommentteja ja tykkäämisiä, kavereitakin on jo lähes 3000 henkeä. Some kuuluu siis melkein jokapäiväiseen leipään, vaikkei Martti Luther aikanaan sitä vielä osannutkaan luetella näihin jokapäiväisiin tarpeisiimme kuuluvaksi.

Nyt syntymäpäivän lähetessä on herännyt ajatus, että näitä blogikirjoituksia voisi kerätä oikein kovienkin kansien väliin, ja ensimmäiseksi on koottu Timo Soinin EU-ehdokkuuden innoittamana keväästä 2009 lähtien aloittamiani politiikkaan liittyviä kirjoituksia, aina vuoden 2011 eduskuntaan valintaani asti. Niistäkin jo kertyi edellä mainitut yli 300 sivua. Paljon jää siis vielä tulevienkin omakustanteiden aineistoksi, varsinkin kun uusia kirjoituksia syntyy - kuten näkyy - melkein päivittäin.

Näin tulee kartoitetuksi Suomen poliittisen historian kulkua perussuomalaisesta vinkkelistä noina parina vuotena, mikä osaltaan selvittänee historiamme suurimman eduskuntavaalikannatuksen muutoksen ja kasvun syntyvaiheita ja syitä. Läheltä elettyä ja koettua, matka pienpuolueesta neljän suuren joukkoon. Historiassamme voi siis vieläkin tapahtua suuria muutoksia, kansa tietää ja ratkaisee!

Honkahölkkää

Tommi Laitila, Honkajoen hallituksen nuori perussuomalainen puheenjohtaja kirjoitti facebookiin:

"Tän vuoden Honkahölkät juostu, tosin itse osallistuin vain maksun muodossa ja toimin Anssin apujoukoissa, eli säilytin autonavaimia ja kelloa juoksun ajan.  Osallistujia kuulemma mukavasti, yli 700. Yö - vuoro töitä ja huomenna sitten markkinoille, poiketkaa Peruss - kojulla ja tulkaa haastattelemaan! Meidän paikallisten lisäksi paikalla siis Anssi Joutsenlahti, Ari Jalonen ja Laura Huhtasaari. Saattaapi paikalle saapua myös muiden lähipaikkakuntienkin luottamushenkilöitä."

Olin siis osallistujana ties monennenko kerran metsästämässä tynnyrisaunaa, voittamatta tietenkään muuta kuin itseni. Olin siis mukana Honkahölkässä 45-vuotiaiden sarjassa, vaikka iän puolesta olisin oikeutettu seitsemänkymppistenkin joukkoon. Monikohan ikäiseni muuten kiersi tämän pidemmän lenkin ja kuinka moni niistä nopeammin, epäilen kyllä syystäkin, ettei monikaan, jos ei kukaankaan. Täysillä juokseminen näyttää vaan ottavan hengitykseen, joka kulkee vähän vaivaisesti, ankarasti huutaen. Alle neljänkymmenen minuutin kuitenkin selvisin 7 km matkasta ja ohitin puolimatkassa kummitytön, joka pysyi perässä loppuun asti vielä tällä kerralla.

Selasin vuodesta 2009 aloittamani blogikirjoitukset enkä ollut kertaakaan kirjoittanut tästä Honka-Hölkästä, Honkajoen markkinoiden aloitustapahtumasta. Väkeä tosiaan on kuin helluntaiepistolassa, kuten on tapana sanoa, kaiken kaikkiaan varmaan ainakin tuhat yhteensä kaikkien katselijoiden kanssa.

Matkoina on 7 km sekä 4 km, jonka pystyvät myös kävelijät kiertämään. Heitä on mukava ohitella loppumatkalla, kun reittimme yhtyvät viimeisen kilometrin aikana ennen maaliin saapumista, keskustassa OP:n edustalla. Reitit kiertelevät lukion ja urheilukentän takaisissa maastoissa pitkin pururatoja. Nimenomaan arvottava sauna houkuttelee tämän valtavan osanottajamäärän, onhan itse Honkajoen asukasmäärä painunut jo alle 2000:n, joten väki kasvaa hölkän aikana puolella, toivottavasti myös huomenna markkinapäivänä. Ainakin hyvää säätä on luvattu niin kuin koko viikon ajan on ollutkin!

Kesän herkkää kauneutta

Näin valtavan hienon näkymän ollessani klo 22 aikoihin lenkin jälkeen uimassa Kuninkaanlähteen takana, Vihun kylän puoleisessa armeijan tekemässä altaassa. Pyöreä punainen aurinko loisti horisontissa kultaisen vanan heijastuessa veden pintaan. Oli aivan tyven ilta ja aivan veden pintaa pitkin  liiteli runsaasti pääskysiä ilmeisesti hyönteisiä pyydystämässä. Luojan luonto ja kesä osaa olla kaunis.

"Maat, metsät hiljenneinä ja meret tyyntyneinä kiittävät Jumalaa. On laannut voima tuulten, vaikene puhe huulten. Vain sydän puhua nyt saa." Näin laulaa 25-vuotiaana, vuonna 1746 kuollut, tunnettu virsirunoilija Johan Kahl kuvaten tämänkinhetkisiä tuntojamme mitä osuvimmin nykyvirsikirjan virressä 560.

Toinen ehkä vieläkin tunnetumpi, ruotsalainen virsirunoilija Lina Sandell on puolestaan pukenut luonnon kauneuden kiitosmieleen virressä 461: "Kiitä Herraa, yö ja päivä, pimeys ja valokin! ... Lähde, virta, meren laine, ylistykseen yhtykää." Ja kiitosmieltä saavat esittää myös vuoret, laaksot, aamun kirkkaat kastehelmet, pienin kukka ja metsän puut voivat huminoida Herran suurta nimeä.

Ainakin tämän loppuviikon ajan saamme nauttia vielä hellejaksosta. Voimme myös ihailla kesämme suloisuutta ja olla todella kiitollisia siitä, että saamme elää tällaistakin aikaa kauniissa suvisessa Suomemme maassa.

Näin oli eilisiltana, tänään aurinko samaan ilta-aikaan paistoi täysin erilaisena ihan normaalin keltaisena eikä ainoatakaan pääskystäkään näkynyt Kuninkaanlähteen Vihunkylän puoleisessa vesialtaassa, ei kyllä ollut hyönteisiäkään, vaikka oli yhtä tyyntä kuin eilenkin.

Tänään sain muuten ties monenneko selityksen tämän vesialtaan tekemisestä ja kaikkein uskottavimman kaiken lisäksi: se on kaivettu, jotta on saatavissa riittävästi vettä, jos viereisillä turvesoilla syttyy paloja. Kertojana sisarenmies Kari Pihlajaniemi itsekin armeijasta eläkkeellä ja leikkasi juuri orapihlaja-aitamme taas säällisen näköiseksi. Tattista vaan huru mycket. Heillä muuten oli yökylässä Samuel heidän tyttären hurmaava 2,5 vuotta vanha poika, jota kyllä kannatti ja kannattaa käydä katsomassa!

Artemisia Vulgaris

Artemisia vulgaris eli yleinen maruna eli kaikkien tuntema ja vihaama PUJO. Ottaa todella kupoliin, kun tätä meidän allergikkojen vihaamaa kasvia ei saada kitketyksi pois. Se olisi niin helppoa, kun nähdessään kasvin vetäisi sen juurineen pois, niin ei vähään aikaan kasvaisi samassa paikassa. Meidän siitä kärsivien ei tietenkään nyt kukinnan aikana pidä käydä niihin käsiksi.

Myllymäen Rännipalloille pitää nostaa hattua, he järjestivät oikein pujon poistamistalkoot. Ajatuksen pitäisi vaan levitä ja myös kunnanmiehille eli kunnonmiehille, he kun työkseen kuitenkin pitävät ympäristöstämme huolta. Asia tuli ajankohtaiseksi oltuani ensimmäistä kertaa aikaa säästääkseni liikuntakeskuksen kuntoradalla iltalenkillä. Olen joskus puhunut kenttämiehille samasta asiasta; hieno ja hyväkuntoinen reitti pilaantuu, vaikka vain yhdessä kohdassa on enemmän pujoja. Kruunuojan ylitysten jälkeen ylämäen jälkeen takaisin Niemen tien yli tultaessa on vuodesta toiseen pujoja enemmän kuin tarpeeksi, kuntoreittikin pienenee siinä vain kapeaksi poluksi. Pujoja on myös harjoituskentän päädyssä. Muuten reitillä on vain yksittäinen pujo siellä täällä. Ei vaatisi tunninkaan työtä, kun pujot nypittäisiin juurineen pois.

Urheilukentän lähireittiä oli niitettykin reunoilta alueelta, jossa ei ollut kaatunut ainoatakaan pujoa, yksi puska aivan niiton reunassakin oli jätetty pystyyn. Minkälaista ohjeistusta esimiestenkin taholta työntekijöille annetaan? Liekö esimies kertaakaan viitsinyt kiertää koko reittiä, jonka kesäkunnossapito ei todellakaan vaadi kustannnuksia talvisten latujen hoitoon nähden, josta ei voi muuta kuin antaa kiitoksen. Ladut ovat talvisin todellakin mitä parhaassa kunnossa, heti lumisateiden jälkeenkin. Siksi alueen voisi kerran kesässä kiertää ja niittää pujot pois, sillä mikään ei ole sen halvempaa kuntoilun edistämistä!

Vai täytyykö vaan jatkossakin ajella Kuninkaanlähteelle tai viidentienristeykseen, jossa pujot eivät tee haittaa ja kimmoisat kangaspolut aivan houkuttelevat juoksulenkille?

On säitä pidellyt ja muutakin

Kesäsää on tärkeä. Säätiedotuksissa luvattiin lämpenevää, siksi lähdin kylälle eli torin maisemiin t-paidalla, mutta ulkona oli paremminkin kylmä kuin lämmin, kun kova tuuli puhalteli. Koko loppuviikoksi on tulossa hellesää, olin vaan päivää liian aikaisessa helteen toivossa.

Illalla vielä lenkille lähtiessä oli puuskittain melkein myrskytuulta, taivas synkässä pilvessä, koko ajan sai pelätä sateen alkamista. Puolivälissä lenkkiä pisartelikin, mutta ei vaan saanut sadetta aikaiseksi. Lenkille lähtö sateessa on hankalaa, ei se sitten enää niinkään haittaa, jos lenkillä ollessa tulee sadetta, kun on jo lämmennyt ja päässyt juoksun makuun.

Loppuviikon sää on sikälikin tärkeää, kun olen Kankaanpään torstaitorilla ehkä vasta neljättä kertaa koko vuonna. Perjantaina on hautauksia ja oman suorittamani siunaustilaisuuden toimituskeskustelussa sovittiin kukkien lasku haudalle. Perjantai-iltana on myös satoja osallistujia keräävä Honkahölkkä, johon myös otan osaa. Lauantaina pidetään varsinaiset Honkajoen markkinat, jossa olemme perussuomalaisten teltalla. Paikalla ovat myös kansanedustaja Ari Jalonen ja tuleva meppiehdokas Laura Huhtasaari. Perusnaisten kahvit tarjoavat Helena ja Reijo Ojennus.

Tänään oli viimeinen päivä ilmottautua Veteraanien SM-yleisurheilukilpailuihin Kajaaniin ja suoritin ilmottautumiseni. Luin myös viime vuosisadan alussa Kajaanissa kirkkoherrana toimineen herännäispapin Johannes Väyrysen kirjoitusta Jeesuksen sanojen johdosta Pietarille: "Mene pois minun edestäni, saatana; sinä olet minulle pahennukseksi." Väyrynen kirjoittaa Jumalan koulussa olemisesta, miten kiusaaja yrittää meitä langettaa ja kyllä senkaltaisia ajatuksia vilahtelee päänupissa, niin nytkin lenkillä ollessa, mutta niille ei saa antaa valtaa. Aivan niin kuin Lutherkin sanoi, että en voi estää lintuja lentämästä pääni yli, mutta voi estää niitä rakentamasta pesää pääni päälle!

Muuten TV-uutisissa puhuttiin kansalaisten ylettömästä roskaamisesta ja näytettiin musiikkifestivaalien jälkeistä roskaantumista. Miksiköhän esimerkiksi kymmeniätuhansia ihmisiä  keräävillä Herättäjä-juhlilla ei näy roskan roskaa. Aiemmin siellä kulki viimeksi Kangasalan kirkkoherrana toiminun Heikki "inssi" Nurmiranta  rippikoululaistensa kanssa ns. roskajoukkona huolehtien roskien keräämisestä, mutta Inssin jo kuoltua vuosia sitten ei senkään jälkeen ole roskia näkynyt. Olisiko sittenkin jotain hyvääkin kristikansa  oppinut.

Kesäfiiliksiä

Eilinen päivä piti sisällään kaksikin mieleen jäänyttä tapahtumaa: Noormarkun seurakunnassa vierailevien kahdenkymmenen unkarilaisen käynti Kankaanpäässä. Heillä oli johtajanaan vanha tuttava, suuri Suomen ystävä Tibor Szetlik.

Toisena päivän kohokohtana oli Krookan kesäteatterin musiikkinäytelmä Ystävän laulu, fiktiivinen kuvaelma Juha "Junnu" Vainion elämästä parinkymmenen hänen tekemänsä laulun siivittämänä. Näytelmä esitettiin Merikarvialla meren rannassa lokkien liitäessä taivaalla niin kuin esitetyssä Albatrossi-laulussakin. Junnun monet muutkin laulut sopivat meriaiheisina erinomaisesti merelliseen maisemaan tuulen tehdessä aaltoja ja tuivertaessa myös meitä viimeistä sijaa myöten katsomon täyttänyttä väkeä. Näytelmässä laulettiin "Yksinäinen saarnipuu", samoin tunnetut "Kotkan poikii ilman siipii", "Kolmatta linjaa takaisin", "Sellaista elämä on" ja siis myös "Albatrossi", yhteensä 26 biisiä. Melkoista rumputulta!

Merikarvia on nimensä mukaisesti todella merellinen paikkakunta. Varsinkin kesäelämä keskittyykin siellä paljolti juuri merelle ja sen rantamien kesäasukkaisiin ja tietysti liikkeellä oleviin turisteihin.

Kunta on julkaissut 80-sivuisen "Merikarvian matkailupalvelut 2013". Siinä kerrotaan monista tapahtumista, lomanviettomahdollisuuksista ja tietysti myös monipuolisesta talous- ja liike-elämästä. Turistille riittää paljon näkemistä ja kokemista. Erityiskohde on Ouran saaristo. Kesäteatterikin on esittänyt kuutena kesänä melkoisen suosion saavuttaneen Ouraoopperan.

Tänään aurinkoisena päivänä pääsin ensimmäistä kertaa tänä kesänä toripäiville, jossa monenmoista asiaa hoidettiinkin. Ensi torstaina onkin vuorossa oikein kahvitarjoilu, mukana ovat myös PerusNaiset. Tere tulemast, klo 10-12 välisenä aikana ainakin yritetään, että kahvi riittää. Kahvittelijoita kyllä on, sen tietää jo moninkertaisesta kokemuksestakin! Kesätorin tunnelma on aina – sään suosiessa – kokemisen arvoinen. Torikauppiaat täyttävät koko laajan torialueen ja yleisöä on tullut pitkiltäkin matkoilta Kankaanpään ympäristöstä ja juttukavereita ja fiilinkiä riittää. Kankaanpään kesätori onkin todella kuuluisa.

Helle helli kisoja

Kankaanpään Urheilijoiden piirikunnallisten kilpailujen parhaasta tuloksesta vastasi Ikaalisten Urheilijoiden M19 sarjan Samuli Samuelsson 200 metrillä ennätysajallaan 21.84, joka jäi sarjan EM-B-rajasta vain 034 sekuntia.

Kisat saatiin käydä mitä hienoimmissa olosuhteissa, lämpötila pysytteli hellerajan paremmalla puolella vielä illallakin. Kilpailut alkoivat kello 18 ja juoksut oli melkein juostu kello 19 mennessä. Maamme kestävyyjuoksun tilaa kuvaa hyvin, että mainittu 200 metriä oli pisin matka. Pidemmille matkoille ei juuri pikkukisoissa tulisi yhtäkään osanottajaa.

Miesten puolella nähtiin sekin ihmeellisyys, ettei paraatilajiimme keihääseen ilmestynyt ainoatakaan osallistujaan, poikasarjoihinkin vain yksi 15-vuotias, jonka tulos oli 85 senttiä vastaavan tyttösarjan voittajaa heikompi. Tyttöjä sentään löytyi keihäänheiton T15 sarjaan kuusi, voittaja oli Noormarkun Nopsan Sari Mäkitalo tuloksella 37.93.

Kolme kisailijaa oli peräti Norjasta asti. He kaikki olivat seiväshypyssä ja Eirik Greibrookin tulos oli  miesten sarjan parhaana 470. Seipäässä oli myös kaksi Haapaveden Kiilan edustajaa.

Pitkän matkan olivat tehneet myös naisten 200 metrin juoksijat. Voittaja Jutta Luhtala oli Liedosta saavuttaen ajan 26.22 ja kakkonen Piritta Vaattovaara Veitsiluodosta ajalla 26.47. Samoin pitkältä matkalta olivat mukana Borgå Akillesta edustanut 16-vuotias Isac Wedenberg ja Järvenpäästä mummolaan kesälomailemaan tulleen Järvilehdon veljekset Joonas ja Samu.

Kotipäivä

Maakuntapäivä muodostui näin kesän tultua jo kotipäiväksi. Enää ei ole kokouksia eikä kansanedustajien yhteisiä maakuntakierroksiakaan. Aika ei silti tule pitkäksi.

Puutarhatyötä riittää. Leikkasin nurmikkoa, kun aamun sade taukosi ja ruoho kuivui. Orapihlaja-aidan juuriston rikkakasvillisuutta perkasin palan matkaa. On sekin kovaa hommaa. Peruna on noussut phyvälle taimelle, rikkaruohoja riittää kitkettäväksi ja sain osan perunapenkeistä mullittuakin. Taas kerran huomasin, että penkkien välin pitäisi olla riittävän leveä, jotta mullittaminen onnistuisi. Vain yksi väli oli riittävä, vaikka perunaa istuttaessa asia kyllä oli mielessä. Peruna rupeaa muuten jo kukkimaankin!

Aamulla oli tavanomaiset kuviot. Kello 7 alkaen vesijuoksussa, jossa kävijät kesää kohden harvenevat. Vajaat kymmenen ahkerinta oli jäljellä uimahallin aamu-uinnissa ja -vesijuoksussa. Sen päälle minulla oli jokaviikkoinen kahden tunnin hieronta. Aimo Viitanen on sitä tehnyt jo monen vuosikymmenen ajan, ja hän pitää näin kunnon yllä meillä molemmilla. Aimokin kuntoilee säännöllisesti ja hoitaa siten myös itseään.

Pientä asianpoikastakin riitti: pankkiautomaatille, kenkätehtaalle ja kirkkoherranvirastoon talouspäällikkö Erkki Ylikosken juttusille. Hän harmitteli, kun ei tätinsä hautajaisten takia päässyt Karjalan lauantaiselle maratonille, vaikka vaimon vanhemmissa on karjalaisia. Minun isoisäni on siis tullut aikanaan jo ennen sotia Kankaanpäähän Virolahdelta.

Cooperissa

Keski-Suomalainen kirjoitti cooperin juoksustamme, mitäpä siihen lisäisi muuta kuin että todella tein sikäli ennätyksen, että 12 minuutin juoksuun käytin aikaa vain 10 minuuttia 30 sekuntia!

Eriikka Hienola

30.5.2013 19:11
Hallinto- ja kuntaministeri Henna Virkkunen testasi kuntoaan tänään torstaina Helsingissä järjestetyssä Opiskelijoiden liikuntaliiton tapahtumassa. OLLCooper-tapahtumassa pyrittiin yhdistämään valtionpäättäjiä sekä poliittisia ja sitoutumattomia opiskelijajärjestöjen johtajia – laittamalla heidät hikoilemaan keskenään.

Virkkunen arveli etukäteen Cooperin testin olevan rankka.
– Viikko sitten juostu elämäni ensimmäinen maraton tuntuu vielä jaloissa, hän aprikoi ennen suoritusta.
Cooperin testissä juostaan tai kävellään 12 minuutissa niin pitkä matka kuin pystytään. Virkkusen tulokseksi tuli 2 690 metriä.
– Hyvin meni. En nyt sentään opiskelijapoikien vauhdissa pysynyt, mutta hölkkäsin ikäiselleni ihmiselle ihan kelpo tuloksen. Siitä on hyvä lähteä parantamaan syksyä kohti, Virkkunen kertoi Facebookissa juoksun jälkeen.

OLLCooperin järjestäjien mukaan yksi tyytyväisimmistä kasvoista kuului urakoinnin jälkeen eduskunnan toiselle varapuhemiehelle, Anssi Joutsenlahdelle. 70-vuotias perussuomalaisten kansanedustaja juoksi testissä 2 400 metriä.
– Otin loppukirin liian aikaisin ja jouduin keskeyttämään noin minuutti ennen loppua. Cooperin testi radalla on aina rankka suoritus, Joutsenlahti kertoi.

Cooperin testin pisimmän tuloksen juoksi OLL:n puheenjohtaja Teemu Myllärinen, 3 170 metriä. Tapahtumaan osallistui myös Valtion liikuntaneuvoston puheenjohtaja Leena Harkimo, joka mittautti 2 180 metriä.