Puhemiehen juhlapuhe

Jussi Halla-aho Keskiviikkona, Kalevalan päivänä, julkistettiin Helsingin Suomalaisen Klubin perinteisen "Suomalaisen kirjoituskilpailun" voittaja. Minulla oli ilo ja kunnia olla jakamassa palkintoja ja pitää tilaisuudessa puhe, jonka panen tähän näkyville. * * * Yksi kansallisvaltion keskeisistä funktioista on se, että se antaa ihmisille mahdollisuuden elää elämäänsä, asioida viranomaisten kanssa, osallistua yhteiskunnan toimintaan, käydä koulua ja tehdä työtä omalla kielellään. Kaikki Suomessa asuvat ihmiset eivät puhu äidinkielenään suomea, eivätkä kaikki suomea äidinkielenään puhuvat asu Suomessa, mutta valtava enemmistö Suomessa asuvista on suomenkielisiä, ja valtava enemmistö maailman suomenkielisistä asuu täällä. Suurimmalla osalla maailman kielistä ei ole asemaa virallisena kielenä tai opetuksen, koulutuksen ja tieteen kielenä. Näiden kielten puhujat ovat monessa suhteessa hyvin epäedullisessa asemassa, ja globaalisti verkostoituneessa maailmassa heidän kielensä ovat vaarassa taantua niin sanotuiksi kyökkikieliksi, joiden välittämistä uusille sukupolville ei koeta tarpeellisena ja arvokkaana. Edes virallinen asema ja jalustalle nostaminen eivät suojaa kieltä, jos sen osaamiseen ja ylläpitoon ei ole riittäviä kannustimia. Iirin kieli Irlannissa on tästä hyvä esimerkki. Suomen kielen asema Suomessa on pitkään ollut vahva. Moni pitää sitä jopa itsestäänselvyytenä, kuten ihmisellä on taipumus pitää itsestäänselvyytenä mitä tahansa pitkään jatkunutta asiaintilaa. Suomen kielen kehityksestä käydään kyllä ajoittain vilkastakin maallikkokeskustelua sosiaalisessa mediassa ja lehtien yleisönosastoilla, mutta tässä keskustelussa närkästyksen kohteena ovat yleensä pinnalliset asiat kuten lisääntyvä englanninkielisten sanojen käyttö. Suomalainen kielipolitiikka oli pitkään puristista. Uusille käsitteille pyrittiin muodostamaan nimiä kotoperäisistä aineksista sen sijaan, että olisi tyydytty lainaamaan yleismaailmallisia, yleensä kreikkalais-latinalaisia termejä. Tarkoitus oli osoittaa meille itsellemme ja kaikille muille, että kielemme on yhtä jalo ja ilmaisuvoimainen kuin klassiset korkeakulttuurin kielet. Naapurimme virolaiset taas omaksuivat kansallisen heräämisensä aikana täysin päinvastaisen linjan. He halusivat sitoa kielensä kreikkalais-roomalaiseen perinteeseen. Siksi me suomalaiset puhumme vaikkapa ”sähköstä”, ”lehdistöstä” tai ”puhelimesta”, kun virolainen sanoo ”elekter”, ”press” ja ”telefoon”. Itse kuulun siihen sukupolveen, joka äidinkielen tunnilla vielä opetteli sellaisia termejä kuin ”ulko-olento”, ”sisäeronto” tai ”mahtotapa”. Nykyään niillä ei liene muita nimiä kuin ”adessiivi”, ”elatiivi” ja ”potentiaali”. Vaikka itsekin toki paheksun sitä, että tällainen luova sananmuodostus väistyy laiskan lainaamisen tieltä, asia on syytä panna kontekstiin. Suomi on kaikkina aikoina lainannut naapureiltaan valtavat määrät sanastoa. Sellaiset perussanat kuin ”porsas” ja ”sata” lainattiin arjalaisilta, ”äiti” ja ”sisar” germaaneilta, ”herne” ja ”heinä” balteilta, ”lusikka” ja ”kattila” slaaveilta. Myös sanat ”laina” ja ”sana” ja itse asiassa jopa konjunktio ”ja” ovat lainasanoja. Eivät kai nämä eroa oleellisesti sellaisista nykysanoista kuin ”upgradaaminen” tai ”ragetus”, tai hiljattain omilta teineiltäni oppimani verbi ”afkata”, joka tarkoittaa ”olla pois näppäimistön äärestä”, away from keyboard. Paljon suurempi uhkakuva on suomen kielen käyttöalueen kapeneminen, usein hyvää tarkoittavien ratkaisujen seurauksena. Akateemisessa maailmassa suomi on väistymässä englannin tieltä tutkimuksen ja opetuksen kielenä. Jopa kahvihuoneiden ja työpaikkakokousten kieleksi hivuttautuu englanti, joko siksi, että suomalaiset itse tuntisivat olonsa kansainvälisemmäksi, tai jotta mahdollisesti muualta tulleet työntekijät eivät tuntisi itseään ulkopuoliseksi. Yhä useammassa palveluammatissa etenkin pääkaupunkiseudulla on arkipäivää se, että suomen kielen taitoa ei edellytetä eikä palvelua saa suomeksi. Onko tämä keneltäkään pois, joku kysyy. Kaikkihan osaavat englantia. Ongelma on se, että tällainen kehitys muodostuu helposti itseään ruokkivaksi kierteeksi. Kun työelämässä menestyminen edellyttää äidinkielentasoista englannin osaamista, se luo vanhemmille kannusteen rakentaa lapselleen mahdollisimman varhaisesta vaiheesta lähtien englanninkielistä koulupolkua. Kun työelämässä tai muuten yhteiskunnassa ei välttämättä tarvitse suomen taitoa, se vähentää kannustimia opetella suomea. Kun tiedettä ja tutkimusta ei tehdä suomeksi, ei ole tarvetta luoda uutta suomenkielistä terminologiaa, jolloin asioista puhuminen suomeksi muuttuu konkreettisella tavalla mahdottomaksi, ja tämä tietysti entisestään ohjaa ja pakottaa käyttämään englantia. Englanti ei ole ihmiskunnan historian ensimmäinen ylikansallinen tieteen ja sivistyksen kieli. Aiemmin tällainen rooli on ollut esimerkiksi kreikalla, persialla ja etenkin latinalla. Erona on kuitenkin se, että varhaisempina aikoina sivistys ja kansainvälinen kanssakäyminen olivat harvalukuisen eliitin heiniä. Suurin osa ihmiskunnasta eli elämänsä omissa kyläyhteisöissään ja puhui paikallisia kieliään ja murteitaan. Tänä päivänä verkostoituminen ja globalisaatio koskettavat ainakin länsimaissa jokseenkin kaikkia. Siksi myös pienten kielten, kuten suomen, aseman ja kehityksen suhteen on syytä olla hiukan enemmän hereillä. Ajan henkeen sopivasti siteeraan Ukrainan kansallisrunoilijaa Taras Shevchenkoa: ”Opiskelkaa vierasta, mutta älkää väheksykö omaanne.” Helsingin Suomalainen klubi on jo 16 vuoden ajan järjestänyt Suomalaisen kirjoituskilpailun, jossa painotetaan hyvän ja vivahteikkaan suomen kielen käyttöä. Onnittelen lämpimästi sekä voittajaa että muita palkittuja

Olimme ryssän orjia, nyt EU:n

Teemu Keskisarjan kolumni: Ryssän orja ja EU:n orja Suomalaisuusmies A. I. Arwidsson raapusti 1850-luvulla almanakkaansa: ”Älä sure Suomen poika, jos olet Ryssän orja. Kohta kuluu sata vuotta Perkele sen korja!” Arwidssonia sapetti keisarillinen asetus, joka kielsi melkein kaiken kirjallisuuden julkaisemisen suomen kielellä. Orjuuttajia eivät olleet toistaiseksi venäläiset vaan kotimaan huippuvirkamiehet ja ruotsinkielinen harvainvalta. Venäjä oli 1800-luvun Suomelle kelpo rauhanprojekti. Pax Russica mahdollisti valtaisan väestönkasvun ja vaurastumisen. Suomella oli oma tarkan markan valtiontalous eikä kopeekkaakaan yhteisvelkaa. Verovarat menivät Saimaan kanavaan tai kansakouluihin, eivät Sevastopolin linnoitukseen. Kansallinen kulttuuri kohosi korkeuksiin. Oikeus ja totuus voittivat kielitaistelussa. Venäjä hyväksyi fennomanian, joka ei aiheuttanut mitään separatismia taikka russofobiaa. Vuosisadanvaihteessa Venäjä sekosi panslavismiin, slavofiliaan ynnä muihin sorto-oppeihin Suomen kannalta kohtalokkaasti. Suomalaiset olivat alkujaan keisarin uskollisin alamaiskansa, isovenäläisiä uskollisempi. Suhde tuhoutui muutamassa routavuodessa. Yleisvaltakunnallistaminen, yhdenmukaistaminen ja venäläistäminen olivat järjetöntä politiikkaa. Kuolemansairas imperiumi söi ja sulatteli kipeään vatsaansa suuriruhtinaskuntaa, jonka omat lait ja hallinto olivat erinomaisen terveitä. Euroopan talousyhteisö toimi hyvin 1950–80-luvuilla. Saksa ja Ranska lopettivat sotimisen. Hiilen ja teräksen tulleja tai interrailaajien passintarkastuksia tuskin kukaan kaipasi. Suomikin nautti yhdentymisestä vapaakauppasopimuksilla. Liittyminen Euroopan yhteisöön 1995 oli luontevaa lännettymistä. Kokonaan toinen asia on, että EU:sta kieroutui maailmanhistorian suurin ja mahtavin byrokratia. Yleisvaltakunnalliset direktiivit ja komissaarien päähänpistot ulottuvat vuonna 2024 yksityiskohtiin ja kokonaisuuksiin, joista helmikuun manifestin 1899 allekirjoittajalla Nikolai II:lla ei ollut hajuakaan. Hampaisiin asti militarisoitunutta jättiläistä vastaan kävi nouseminen vain Eugen Schaumanin keinolla. Suomen ei kannattanut erota Venäjästä vielä 1916 – mutta seuraavana vuonna kannatti. Myös EU:ssa aikaikkuna aukeaa, kun pakkovalta kerran luhistuu ja kansat karkaavat vankilastaan. Älä sure Suomen poika, jos olet EU:n orja. Kohta kuluu sata vuotta Perkele sen korja! TEEMU KESKISARJA

Iltalehden pääkirjoituksessa

PÄÄKIRJOITUS Pääkirjoitus: Yksi iso muutos selittää sen, miksi perussuomalaisten kannatus nousee KREETA KARVALA Perussuomalaisten kannatus kasvaa, vaikka köyhiltä leikataan ja duunareitten etuja karsitaan, kirjoittaa Kreeta Karvala. Perussuomalaisten puheenjohtaja, valtiovarainministeri Riikka Purra (ps) edustaa tiukkaa talouskuria. Perussuomalaisten suosion nousu näkyy muun muassa tuoreessa Helsingin Sanomien gallupissa (20.2.), jossa puolue on puolentoista prosenttiyksikön nousussa ja pitää kakkossijaa 19,6 prosentin kannatuksella yhdessä SDP:n kanssa. Myös Ylen puoluekannatuskyselyssä (9.2.) perussuomalaiset oli 2,4 prosenttiyksikön nousussa ja hengittämässä iskuetäisyydellä laskussa olevan SDP:n niskaan. Pääministeripuolue kokoomus oli molemmissa kannatuskyselyissä suosituin puolue. Perussuomalaisten kannatuspohja pitää, vaikka hallitus leikkaa köyhiltä ja runnoo uudistuksia, jotka iskevät myös duunareihin. PS:n vahvaa kannatusta selittää muun muassa se, että puolueen kannattajat ovat laajan eduskuntavaalitutkimuksen mukaan merkittävästi viime vuosina oikeistolaistuneet. Perussuomalaisten duunariäänestäjät maksavat itse veronsa, velka-Suomen vaikea taloustilanne ymmärretään, ja monien perussuomalaisia äänestävän mielestä hyvinvointivaltio on paisunut liikaa. Kannatusmittausten perusteella perussuomalaisten harjoittama hallituspolitiikka resonoi puoluetta äänestävien mielenmaisemaan. Valtiovarainministeri Riikka Purran (ps) kova talouspuhe ihastuttaa enemmän kuin vihastuttaa, ja elinkeinoministeri Wille Rydman (ps) lisää tarpeen mukaan painetta puheisiin. Rydmanin töräytykset, kuten ulostulo ”ay-mafiasta”, toimivat perussuomalaisten erottautumiskeinona hallituksessa. Kun sopivin väliajoin lyödään löylyä ja isketään henkistä piikkiä kokoomuksen lihaan, pysyy perussuomalaisten äänestäjillä mielessä, että PS on se rajumpi vaihtoehto. Rydmanin ulostulot ärsyttävät varmasti pääministeri Petteri Orpoa (kok), joka joutuu tavan takaa selittelemään niitä julkisuudessa. Samalla Orpo pystyy kuitenkin itse profiloitumaan kokoomuslaisena maltillisempana vaihtoehtona, jonka jälkeen hallitus voi taas jatkaa yhteisen ohjelmansa toimeenpanoa. Perussuomalaisten hyvä kannatus antaa puolueelle itseluottamusta ja uskoa valittuun linjaan. Hyvin menneiden presidentinvaalien jälkeen seuraava iskun paikka on kesäkuun eurovaalit, jossa perussuomalaiset uhoaa tekevänsä historiallisen kovan tuloksen. Nykyisessä maailmanajassa monia suomalaisia huolettaa myös Venäjä. Hallituksen määrätietoiset rajansulkutoimet, joita tehdään perussuomalaisen sisäministerin johdolla, nauttivat laajaa kannatusta. Hallituspuolueista nykylinjasta kärsii eniten RKP, joka uhkaa kutistua kolmen prosentin pikkupuolueeksi. RKP selittää kannatusalhoaan sillä, että puolueella ei ollut presidentinvaaliehdokasta. Näin voi hyvin olla, mutta suurempi syy lienee se, että ainakin osa RKP:n kannattajista ei ymmärrä, mitä puolue tekee oikeistokonservatiivisessa hallituksessa. Seuraavasta pääministeripuolueen paikasta haaveilevalle SDP:lle ja puolueen puheenjohtajalle Antti Lindtmanille perussuomalaisten kannatuksen vahvistuminen aiheuttaa pääsärkyä. Mitä tehdä, kun oikeistohallitus sopeuttaa ja leikkaa eikä välitä lakkopainostuksesta, ja silti keskeisten hallituspuolueiden kannatus pysyy korkeana, kun taas SDP:n kannatus on laskussa? Uuden elementin hallituspuolueiden ja perussuomalaisten kannatukseen voi kuitenkin tuoda kevään vaikea kehysriihi, jossa hallitus joutuu päättämään miljardien eurojen sopeutustoimista. Esimerkiksi ruuan alv:n nosto, jota valtiovarainministeri Purra on jo

Stubb ja Purra, yhteistyö luonnistaa

Purra ja Stubb tapasivat Tuleva presidentti Alexander Stubb on tavannut ahkerasti suomalaisia päättäjiä ja maailman johtajia. Valtiovarainministeri Riikka Purra (ps) ja tuleva presidentti Alexander Stubb tapasivat sunnuntaina kahvittelun merkeissä. Jyri Huttunen 25.2. 18:20 VALTIOVARAINMINISTERI Riikka Purra (ps) kertoo X-viestipalvelussa, että hän on tavannut tulevan presidentin Alexander Stubbin. Hän kertoo kahvitelleensa Stubbin kanssa Espoon Haukilahdessa. – Yhteistyö toimii, ei epäilystäkään – Suomen parhaaksi kaikilla osa-alueilla. Perussuomalaisten puheenjohtaja Purra nähtiin myös Stubbin vaalivalvojaisissa 11. helmikuuta. Purra kertoi X:ssä, että kävi paikalla onnittelemassa Stubbia. Hän ei antanut haastatteluja medialle. Perussuomalaisten oma presidenttiehdokas, eduskunnan puhemies Jussi Halla-aho ei päässyt presidentin­vaalien toiselle kierrokselle. Purra tai perus­suomalaiset eivät kuitenkaan missään vaiheessa kommentoineet, ketä Halla-ahon äänestäjien pitäisi toisella kierroksella äänestää. Alexander Stubb astuu virkaansa Suomen tasavallan 13. presidentiksi 1. maaliskuuta. Siihen asti hän perehtyy tehtäväänsä. Stubb on tavannut muun muassa presidentti Tarja Halosen ja käynyt lounaalla Mäntyniemessä tasavallan presidentti Sauli Niinistön luona. Stubb osallistui viime viikonloppuna Münchenin turvallisuus­konferenssiin, jossa hän tapasi muun muassa Ukrainan presidentin Volodymyr Zelenskyin, Naton pääsihteerin Jens Stoltenbergin ja Euroopan komission puheenjohtajan Ursula von der Leyenin.

60-vuotisluokkakokoukseen

Meitä pääsi vuonna 1964 Kankaanpään lukiosta 36 ylioppilasta. Tänä keväänä tulee siis täyteen 60 vuotta ja puuhaan silloin yhteiskokoontumista Kankaanpäähän ja osallistumista myös uusien ylioppilaitten lakkiaisjuhlaan. Edellisen kerran olimme koolla Helsingissä v.2014 50-vuotisriemuvuonna, ja satuin silloin olemaan eduskunnan puhemiehistössä, joten voin kutsua ylioppilasluokkiemme oppilaat tutustumaan eduskuntaan ja jopa ruokailemaan puhemiehen edustustilaan. Meitä on ollut alunperin 36, joista tietojen mukaan poisnukkuneita on yksitoista, joten 25 olisi jäljellä. Yritämme saada kutsua kaikille, vaikka se on vaikeaa, kun kummatkin edelliskerralla kutsuja lähettäneet ovat kuolleet eikä heidän osoiteluetteloitaan ole saatu. Mutta toivotaan parasta eikä yrittänyttä ole laitettu. Muuten täällä fb:ssa näyttäisi meistä olevan vain yksi lisäkseni!😊😘🥰

Slava Ukraine

Punainen taivaanranta auringonlaskussa kotipihan lumikukkulalta kuvattuna! Kuva FB-sivullani symbolisoi tätä päivää - tasan kaksi vuotta on kulunut Venäjän kaikki rikosten tunnusmerkit omaavasta räikeästä hyökkäyksestä Ukrainaan!

Ukraina tarvitsee apuamme

Suomen Uutiset Ukrainassa muistetaan huomenna Venäjän hyökkäyssodassa kaatuneita ukrainalaissotilaita. Politiikka Venäjän brutaalin, koko Ukrainaa vastaan suunnatun hyökkäyssodan alkamisen toista vuosipäivää vietetään 24.2.2024. Helmikuun 15. päivänä tuli kuluneeksi myös tasan kaksi vuotta siitä, kun EU:n pelastuspalvelumekanismi aktivoitiin Ukrainan avunpyynnön seurauksena. Perussuomalainen sisäministeri Mari Rantanen kertoo, että Ukrainan tukemisen jatkaminen on prioriteetti myös sisäministeriössä. Kahden vuoden aikana Ukraina on pyytänyt apua 182 kertaa. Avunpyyntöjen johdosta Euroopan maat ovat tehneet pelastuspalvelumekanismin kautta Ukrainalle kaikkiaan 3 381 avuntarjousta. Suomi on ollut kolmanneksi aktiivisin avuntarjoaja 276 avuntarjouksellaan. – Sisäministeriö koordinoi materiaalisen hätäavun antamista Ukrainaan EU:n pelastuspalvelumekanismin kautta. Toimitettavan avun kirjo on laaja ja kattaa käytännössä kaiken muun paitsi puolustustarvikeavun. Suomi on lähettänyt Ukrainaan jo lähes 300 rekkalastillista materiaaliapua sisältäen mm. suuria määriä energiasektorin, terveydenhuollon sekä pelastustoimen apua, kerrotaan sisäministeriön tiedotteessa. Suomi jatkaa Ukrainan tukemista Materiaalisella hätäavulla tuetaan Ukrainan selviytymiskykyä ylläpitämällä Ukrainan viranomaisten ja yhteiskunnan toimintakykyä sekä vähentämällä Venäjän iskujen vaikutuksia. – Tuen antaminen on tärkeää, sillä se on nopea ja tehokas keino muun muassa tuhotun energiainfrastruktuurin korjaamiseen tai sodasta aiheutuvien terveydenhuollon puutteiden nopeaan täyttämiseen. Myös sisäministeriössä priorisoimme Ukrainan tukemista, kertoo sisäministeri Mari Rantanen. Viimeisimpänä Suomi on toimittanut Ukrainaan muuntajia, generaattoreita, sähköverkon komponentteja, suurikokoisen vesisäiliön, muonapakkauksia, lastensairaalatarvikkeita, infuusiopumppuja, apuvälineitä sekä muita erilaisia sairaalatarvikkeita. Ukrainan avuntarpeet jatkuvat suurina ja koko yhteiskuntaa läpileikkaavina myös tulevaisuudessa, minkä vuoksi Suomen on kumppaneidensa ja liittolaistensa kanssa jatkettava aktiivista avun toimittamista Ukrainaan. SUOMEN UUTISET

Ukraina tarvitsee voimakkaan avun

PÄÄKIRJOITUS Pääkirjoitus: Putinin hyökkäyssota on nyt murrosvaiheessa – Ukraina maksaa lännen epäröinnistä raskasta hintaa Venäjän hyökkäyssodan kaksivuotispäivän tunnelma Ukrainassa on synkkä – valoisaa näkymää tulevaisuuteen ei ole. Hyökkäyssodalle ei näy loppua. Työntekijät asettivat ristit viisihenkisen perheen hautapaikoille Harkovan alueella 12. helmikuuta. Perhe sai surmansa Venäjän droneiskussa huoltoasemalle. IS Venäjä aloitti raakalaismaisen suurhyökkäyksen Ukrainaan kaksi vuotta sitten, tavoitteenaan kaataa Kiovan hallinto nopealla strategisella iskulla. Tavoite ei toteutunut. Ukraina taistelee yhä urheasti hyökkääjää vastaan. Ja maksaa siitä joka päivä kovaa hintaa. Keskustelussa unohtuu usein se, että Venäjä aloitti sodan Ukrainassa jo kevättalvella 2014. Silloin Venäjä valtasi ja liitti laittomasti alueeseensa Krimin niemimaan ja ryhtyi Itä-Ukrainaan masinoimansa aseellisen konfliktin osapuoleksi. Lue lisää: Ukraina: Venäjä iskenyt pohjois­korealaisilla ohjuksilla ON AINA HELPPOA olla jälkiviisas. Silti on pakko todeta, että läntisten demokratioiden olisi jo kymmenen vuotta sitten pitänyt auttaa Ukrainaa pysäyttämään Vladimir Putinin aggressio. Länsi kyllä asetti ensimmäiset pakotteet Venäjää vastaan, mutta niiden lisäksi Ukrainalle olisi silloin pitänyt antaa tehokkaat välineet suvereniteettinsa palauttamista varten. Olisiko näin voitu estää Venäjää hyökkäämästä helmikuussa 2022? Mahdotonta sanoa. Varmaa on vain se, että Ukrainan lähtökohdat puolustautua invaasiota vastaan olisivat olleet aivan toisenlaiset. Lännen epäröintiin vaikutti keskeisesti pelko – ydin­asein varustettua Venäjää ei uskallettu haastaa. Venäjä onnistuu yhä edelleen kylvämään länteen pelkoa ja epävarmuutta. Ukraina ei saa vieläkään Taurus-ohjuksia ja muita tehokkaita, kauas kantavia asejärjestelmiä, joilla se voisi iskeä syvälle rintaman taakse sijoitettuihin Venäjän komento- ja huoltokeskuksiin. Kaiken lisäksi länsimaat ovat heränneet aivan liian myöhään ajamaan ammustuotantoaan ylös. Ukrainan ampumatarvikevarastot pysyvät vielä pitkään vaarallisen vajaina. ” Ukraina ei saa vieläkään Taurus-ohjuksia ja muita tehokkaita, kauas kantavia asejärjestelmiä. Lue lisää: Suomalaisupseeri uskoo Venäjän tavoittelevan Ukrainan suurkaupunkia – näin asiantuntija arvioi SOTA ON todennäköisesti nyt murrosvaiheessa. Tämän kevään ja ensi kesän tapahtumat voivat merkitä jopa ratkaisevaa käännettä. Avdijivkan kaupungin valtauksen jälkeen Venäjän arvioidaan jatkavan hyökkäystä useilla suunnilla. Se kuluttaa Ukrainan joukkoja ja materiaalia. Laajaan vastahyökkäykseen Ukraina ei ole kyennyt enää pitkään aikaan. Huolestuttavat uutiset rintamilta kertovat siitä, että Ukraina voi kärsiä sodassa tappion. Tähän on myös lännen pakko varautua, vaikka virallisissa puheissa uskoa Ukrainan puolustuskykyyn pidetään vielä yllä. Ukrainalla ei kerta kaikkiaan ole riittävästi aseita, varusteita, sotilaita eikä taloudellisia voimavaroja, joiden avulla se voisi vapauttaa alueensa miehityksestä. Lue lisää: Puolustus­ministeri Häkkänen: Ukraina puolustaa koko läntistä arvo­yhteisöä ja elämän­tapaa OLISI KOKO Euroopan kannalta katastrofi, jos Ukraina joutuisi neuvottelupöytään sotilaallisesti lyötynä ja altavastaajan asemasta. Se pakottaisi Ukrainan alueluovutuksiin, jotka lisäisivät Putinin ruokahalua ja nostaisivat uhkan aivan uudelle tasolle kaikkialla Venäjän lähi­alueilla, myös Suomessa. Näin ei saa käydä.

Eduskunta kunnioitti Ukrainan sodan uhreja

Näin Halla-aho puhui Ukrainasta - lue puhemiehen avaussanat Ilmoitan, että istuntoa on lehterillä seuraamassa Ukrainan suurlähettiläs Olha Dibrova. Lauantaina 24.2. tulee kuluneeksi tasan kaksi vuotta siitä, kun Venäjä käynnisti provosoimattoman ja oikeudettoman hyökkäyksensä Ukrainaan. Venäjän tarkoituksena oli nopealla operaatiolla valloittaa Kiova, eliminoida maan laillinen hallitus ja lopettaa Ukrainan olemassaolo itsenäisenä valtiona. Jälkikäteen arvioituna tiedämme, että Venäjä oli yliarvioinut omat kykynsä ja aliarvioinut sekä ukrainalaisten kyvyn ja halun puolustaa maataan että länsimaiden kyvyn ja halun reagoida hyökkäykseen. Venäjän hyökkäys paljasti sen jättiläismäisen virheen, jonka Eurooppa oli tehnyt ripustautuessaan venäläiseen kaasuun ja öljyyn, luottaessaan keskinäisriippuvuuden siunauksellisuuteen ja laiminlyödessään omaa puolustuskykyään. Virheistä on opittu, mutta niistä on myös maksettu kova hinta. Kovinta hintaa maksavat tietenkin ukrainalaiset. Sadattuhannet ovat menettäneet henkensä tai terveytensä, miljoonat kotinsa. Venäjällä on suuri valmius aiheuttaa mittaamatonta tuhoa ja kärsimystä niin muille kuin omille kansalaisilleen. Meillä ei ole varaa eikä oikeutta väsyä. Emme voi sallia sitä, että aika olisi hyökkääjän puolella. Tavoitteidemme on oltava selkeät, ja meidän on tehtävä voitavamme niiden saavuttamiseksi. Ukrainalainen runoilija Larysa Kosatsh-Kvitka, taiteilijanimeltään Lesja Ukrajinka, kirjoitti vuonna 1890 kuuluisan runon, jolla on latinankielinen nimi Contra spem spero, ”toivottomuudesta huolimatta toivon”. Toivottomuudesta huolimatta toivokaamme, että vuosipäivän lähestyessä myös venäläiset pohtisivat, onko Ukrainan kaupunkien tuhoaminen, satojentuhansien venäläissotilaiden kuolema ja vammautuminen, kauppasuhteiden katkeaminen, poliittinen eristys ja rajojen sulkeutuminen tehnyt venäläisistä vauraampia, onnellisempia tai arvostetumpia. Hyvät edustajat! Pyydän osoittamaan kunnioitusta sodan syyttömille uhreille minuutin hiljaisuudella. 13:55 Täysistunto alkaa puhemies Jussi Halla-ahon (ps) avaussanoilla.

Gallupissa perussuomalaisilla suurin nousu 1,6%

Kommentti: Sdp sukeltaa ja persut nousee – ei auta Antti Lindtmanin vetoomukset, eikä ay-soppatykki Senaatintorilla Kuin kiusallaan juuri tiistain ay-välikysymyspäivälle ajoittui Helsingin Sanomien tuore gallup, jossa Sdp:n kannatus laskee ja perussuomalaisten nousee, politiikan erikoistoimittaja Timo Haapala kirjoittaa. Timo Haapala 20.2. 16:30 EDUSKUNTA kävi ja käy Sdp, vasemmistoliiton ja vihreiden virittämää välikysymyskeskustelua työmarkkinoiden tulehtuneesta tilanteesta. Ei uutta auringon alla. Petteri Orpon (kok) johtama hallitus ja vasemmisto-oppositio ovat toistensa rintapielissä kiinni entisin, tutuin eväin. ” Tyylilaji on molemminpuolista huutamista – kuunteleminen ei nyt ole muotia kummallakaan taholla. POLIITTISTEN lakkojen rajoittamisesta ja työelämäuudistuksista käyty ”keskustelu” junnasi samoja vanhoja uria, joita kuultiin jo viime viikolla valtiopäivien avajaisistunnossa, kyselytunnilla – ja ties kuinka monta kertaa sitä ennen. Tyylilaji on lähinnä molemminpuolista huutamista – kuunteleminen ei nyt ole muotia kummallakaan taholla. Mölinää ja möykkää. Kärjistämisiä. Tahallista väärinymmärtämistä. Sama jatkuu päivästä toiseen vielä sosiaalisessa mediassa. Kumpikin osapuoli syyttää toista neuvotteluhaluttomuudesta. Kysymys on pohjimmiltaan tietenkin poliittisesta vallasta. KESKUSTAN ryhmäpuhuja Tuomas Kettunen, entinen maitoautonkuljettaja Kuhmosta, oli sentään poiminut puheeseensa helmen: – Suomi ei nyt mene eteenpäin. Tässä risteyksessä suma seisoo ja junttura vain pahenee. Oikealla on hallituksen tiejyrä, joka ei liikahda mihinkään. Vasemmalla tien tukkii Hakaniemen soppatykki, johon demarit ovat uponneet päätä myöten. Eihän sieltä näe työelämän tähän päivään. Eikä etenkään tulevaisuuteen, Kettunen päästeli kuin maalaisliittoon eksynyt Ilmari Kiannon Punaisen viivan Puntarpää, jota muuten saman nimisessä elokuvassa näytteli Jussi Jurkka. ” Lakkosuman yhden tarkoituksen piti kaiketi olla perussuomalaisten kannatuksen leikkaaminen, laulavat ay-pikkulinnut, ei nostaminen. Ainakaan vielä taktiikka ei näytä toimivan. SATTUMALTA välikysymyspäivälle ajoittui myös Helsingin Sanomien tuore puoluegallup, joka oli jälleen surullista surullista luettavaa Sdp:n puheenjohtajalle Antti Lindtmanille. Huolimatta käsikynkkää Sdp:n kanssa kulkevan vasemmistovetoisen ay-liikkeen poliittisista lakoista, Sdp:n kannatus laskee, mutta hallituspuolueet eivät ole moksiskaan. Päinvastoin. Valtiovarainministeri Riikka Purran johtamien perussuomalaisten kannatus on noussut 1,6 prosenttiyksikköä. Kun Sdp:n kannatus on tippunut 0,9 prosenttiyksikköä, puolueet ovat nyt tasavahvoja: molempien kannatus on 19,6 prosenttia. LAKKOSUMAN yhden tarkoituksen piti kaiketi olla perussuomalaisten kannatuksen leikkaaminen, laulavat ay-pikkulinnut, ei nostaminen. Ainakaan vielä taktiikka ei näytä toimivan. Kokoomus on tullut edellismittauksesta alas 0,4 prosenttiyksikköä, mutta on ykköspuolue 21,3 prosentillaan. Kannatus on hitusen jopa eduskuntavaalitulosta (20,8) suurempi. Linja on sama kuin Ylen gallupissa puolitoista viikkoa sitten. Silloin yhdeksi perussuomalaisten kannatuksen nousun syyksi arvioitiin Jussi Halla-ahon (ps) presidentinvaalikampanjaa. Mutta yhtä kaikki: asetelma ovat entiset. VÄLIKYSYMYKSEEN vastannut työministeri Arto Satonen (kok) puolusti eduskunnan enemmistön luottamusta nauttivan hallituksen oikeutta tehdä päätöksiä. Satonen kaiveli esille tutut luvut, miten Suomi on jäänyt Pohjoismaiden kelkasta varsinkin julkisen talouden suhteen, tosin velkaantumisessa on otettu reipas johto. Lukujen sekaan hän kaivoi esille jopa Sdp:n entisen ryhmäjohtajan ja ministerin, Montrealin 1976 olympialaisten hopeamitalimiehen Antti Kalliomäen ja muistutti, ettei edes hänen loistavalla tuloksellaan (550) pärjäisi enää maailman huipulla. Maailma karkaa Suomeltakin. No puhuttu on taas kansanedustajan palkan edestä – unohtamatta sitä, että myös vedottiin. ANTTI LINDTMAN vetosi neuvotteluiden ja ”sovinnon sopimuksen” puolesta niin moneen kertaan, ettei asia jäänyt epäselväksi ja myös termin ”ay-mafia” käyttö tyrmättiin – jälleen kerran. Satosta Lindtman ehti tosin nimitellä rengiksi. Yllätys yllätys, oppositio tuki Lindtmania. Petteri Orpon mukaan Sdp ei esitä mitään ratkaisuja, vaan pelottelee ihmisiä. Ja yllätys yllätys, hallituspuolueiden edustajat olivat samaa mieltä. Orpo varoitti myös provosoinnista, mitä tulee kielenkäyttöön. Jos Orpo perääntyisi, se tarkoittaisi hallitusohjelman repimistä. Se puolestaan tarkoittaisi vaikeuksia pääministerille. Joka tapauksessa ay-liikkeen ja hallituksen välillä on nyt sellainen konkelo, että eduskuntapuheilla se tuskin laukeaa.

Nyt kymmen PS:n EU-ehdokasta

Suomen Uutiset #EUROVAALIT Perus­suo­ma­laiset nimesi lisää euro­vaa­lieh­dok­kaita Perussuomalaisten puoluehallitus on nimennyt viisi uutta eurovaaliehdokasta. Ehdokkaita on nyt yhteensä kymmenen. Perussuomalaiset tiedotti tänään asettaneensa viisi uutta ehdokasta 9.6.2024 käytäviin europarlamenttivaaleihin. Ehdokkaat ovat Sebastian Tynkkynen Oulusta, Ari Koponen Tuusulasta, Sanna Antikainen Outokummusta, Veikko Vallin Tampereelta sekä Arto Luukkanen Järvenpäästä. Ehdokkaat kertovat vaaliteemoistaan: Sebastian Tynkkynen: ”Suurimmat taistelut Suomen kohtalonkysymyksissä käydään EU-tasolla” Perussuomalaisten kansanedustaja Sebastian Tynkkynen Oulusta lähtee eurovaaleihin. – Työ isänmaan eteen on minulle kunnia-asia ja tällä hetkellä suurimmat taistelut Suomen kohtalonkysymyksissä käydään EU-tasolla. Olisi etuoikeus saada pistää oma osaaminen täysillä peliin Euroopan korkeimmalla tasolla Suomen puolesta. EU ja sen päätöksenteko kaipaavat myös läpivalaisua ja tässä haluaisin olla erityisen aktiivinen, sillä tuntuu, että suomalaiset eivät oikein tiedä, mitä Brysselissä aina tapahtuu. – Olen pyrkinyt tuomaan aktiivisesti esille, mitä eduskunnassa tapahtuu ja uskon, että pystyisin tekemään sen myös Euroopan tasolla, sillä tapana ei ole hiljetä, jos tulee valituksi, Tynkkynen sanoo. Sanna Antikainen – Isänmaa tarvitsee äänekkään puolustajansa Outokumpulainen kansanedustaja Sanna Antikainen sanoo, että hänelle tärkeintä omien poikien ja läheisten lisäksi isänmaa, minkä vuoksi hän valitsi perussuomalaiset jo 18-vuotiaana. – Muutin aikoinaan Pohjois-Savosta parikymppisenä Pohjois-Karjalan puolelle asumaan ja sillä tiellä olen edelleen. Tämän myötä elän ja lapsenikin elävät kotimaakuntani ja muun itäisen Suomen kanssa vaikeassa tilanteessa, joka alkoi helmikuussa 2022 ja joka paheni viime vuonna Venäjän hybridihyökkäyksen myötä. Euroopan unionin ei pidä kumarrella milliäkään Kremliin päin vaan ajaa tiukkoja pakotteita Venäjää vastaan. Samaan aikaan on tarpeen ajaa myös tiukkaa rajapolitiikkaa, olipa sitten kyse meidän itärajasta tai vaikkapa Välimeren tilanteesta. – En tule istumaan hiljaa Brysselissä puhuttiinpa siellä rajapolitiikasta turvapaikanhakijoiden suhteen, itäisen Suomen elinvoimasta, Suomen itsemääräämisoikeudesta, metsäpolitiikasta, Venäjän aggressiosta tai vaikkapa suomalaisen autoilijan ja metsästäjän kyykyttämisestä. Elämme aikoja, jolloin isänmaa tarvitsee äänekkään puolustajansa. Äitinä teen kaikkeni, että maamme pysyy itsenäisenä ja elinvoimaisena tulevillekin sukupolville – ovathan omatkin poikani osa tätä tulevaisuutta, Antikainen lupaa. Veikko Vallin – Kunkin maan vastattava omista veloistaan Europarlamenttiin pyrkii myös yrittäjätaustainen entinen kansanedustaja Veikko Vallin. – EU-vaaleihin lähden, koska talousasiat ovat vahvinta osaamistani. Erityisesti seuraavan viiden vuoden aikana Suomen EU-edustajien pitää osata puolustaa oman kansakunnan etua. EU:sta pitää tehdä itsenäisten kansallisvaltioiden muodostama talousunioni, jossa kukin maa vastaa omista veloistaan. – Bryssel-johtoista poliittista liittovaltiota vastustan, koska se veisi suomalaisilta päätösvallan omiin asioihinsa, eikä muutenkaan olisi Suomen etu pitkällä aikavälillä, Vallin painottaa. Ari Koponen: ”Suomi ja suomalaiset tulevat ensin” Tuusulasta Ypäjälle muuttanut kansanedustaja Ari Koponen haluaa europarlamenttiin muuttamaan EU-politiikan suuntaa. – EU:sta tuleva lainsäädäntö koskettaa kasvavassa määrin myös Suomea ja juuri siksi ei ole yhdentekevää, ketkä ajavat Euroopassa meidän asioitamme. – Minulle politiikassa Suomi ja suomalaiset tulevat aina ensin, Koponen sanoo. Arto Luukkanen: ”EU:n suuntaa on muutettava” EU-vaaleihin mukaan lähtevä, järvenpääläinen kaupunginvaltuutettu Arto Luukkanen on Helsingin yliopiston Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuksen yliopistolehtori ja Venäjän tutkimuksen historiandosentti. – Brysseliin tarvitaan kielitaitoista Venäjän asiantuntijaa, joka pystyy tekemään yhteistyötä kaikkien niiden tahojen kanssa, jotka haluavat puolustaa isänmaiden Eurooppaa. Suomen kannalta EU on rikki. Se on korjattava. Euroopan unionia vaivaa Suomelle negatiivisten tulonsiirtojen lisäksi reiluusvaje, demokratiavaje, päätösten sietämätön etäisyys, EU:n talouden korruptatiivisten rakenteiden vähittäinen kasvu ja pienten valtioiden etujen laiminlyönti. – Itä- ja Pohjois-Suomi ovat Euroopankin turvallisuuden vuoksi pidettävä asuttuina. Joka puolella ”alueiden Suomea” tarvitaan voimakasta panostusta tulevaisuuteen; infrastruktuurin rakentamista, korjaamista, innovaatioita, teollisuuden sekä maatalouden tukemista ja erityistä huomiota tälle maalle, joka on ollut pitkään EU:n nettomaksaja. Me suomalaiset emme kerro alankomaalaisille, miten tulppaaneita kasvatetaan. Vastavuoroisesti emme halua, että meille kerrotaan miten metsiämme, maitamme ja vesiämme hoidetaan. Jo aikaisemmin ehdokkaiksi nimettiin Mauri Peltokangas Kokkolasta, Vilhelm Junnila Naantalista, Teija Makkonen Helsingistä, Lauri Laitinen Lappeenrannasta ja Nanna Väätäinen Kuopiosta. SUOMEN UUTISET

Ensimmäisen paastonajan sunnuntai

Kirkkovuosikalenteri ‹SUNNUNTAI 18.2.2024› 1. paastonajan sunnuntai (Invocavit) Pääsiäisjakso, paastonaika Päivän latinankielinen nimi invocavit (= hän huutaa minua) tulee tämän sunnuntain antifonin alusta (Ps. 91:15). Ensimmäisen paastonajan sunnuntain keskeinen aihe on kertomus Jeesuksen kiusaamisesta autiomaassa. Häntä houkuteltiin pettämään kutsumuksensa, mutta hän voitti kiusaukset. Kiusaaja ei jätä rauhaan ketään nykypäivänkään ihmistä, mutta apumme on Kristus, kiusausten voittaja. Raamatun tekstit Psalmi Ensimmäinen lukukappale Toinen lukukappale Evankeliumi Päivän rukoukset 1 Herra, meidän Jumalamme, sinä annoit Poikasi joutua kiusauksiin ja ahdistuksiin, jotta hän voisi kiusattuja auttaa. Vahvista meitä, niin että hänen avullaan voittaisimme pahan hyökkäykset. Kuule meitä Poikasi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme tähden. 2 Kaikkivaltias Jumala. Kansasi Israel kulki autiomaassa neljäkymmentä vuotta ja pääsi avullasi luvattuun maahan. Poikasi Jeesus Kristus paastosi autiomaassa neljäkymmentä päivää ja voitti kiusaajan houkutukset. Vahvista meitäkin seuraamaan Vapahtajaamme kärsimysten ajan läpi pääsiäisen iloon. Kuule meitä Poikasi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme tähden. 3 Rakas Jumala. Me toivomme, että elämämme olisi mahdollisimman helppoa. Emme haluaisi kokea kipua ja kärsimystä. Auta meitä ymmärtämään, että vaikeilla ja ikävilläkin asioilla voi olla oma tehtävänsä. Kiitos, että Vapahtajamme Jeesus pysyi uskollisena tehtävässään, vaikka se merkitsi hänelle kärsimykseen suostumista. Ohjaa meitä kulkemaan sitä tietä, jonka olet meille antanut, vaikka se välillä tuntuisikin raskaalta ja vaikealta. Auta meitä tukemaan toisiamme, niin että voisimme toimia yhdessä sinun valtakuntasi hyväksi, kaikkien parhaaksi. Kuule meitä rakkautesi tähden. Kopioi teksti

Purra Maaseudun Tulevaisuudessa

Ruuan arvonlisävero voi nousta ja sähköautoilu kallistua – tilanne vaatii veronkiristyksiä, totesi Riikka Purra MT Livessä Hallitusohjelman mukaan säästöjä tehdään kaikkialle muualle paitsi puolustukseen, sisäiseen turvallisuuteen ja perusopetukseen, valtiovarainministeri kertaa. Riikka Purra kohdistaa veronkiristykset mieluummin arvonlisäveroon kuin työn ja yrittämisen verotukseen. Uutiset|Talous12.2.202412:59 Jarmo Palokallio Valtiovarainministeri Riikka Purran (ps.) mukaan valtiontalouden tasapainottaminen vaatii miljardiluokan lisäsopeutusta. Sen toteutuksessa ei voida sulkea pois verokiristyksiä. ”Me velkaannumme edelleen hurjaa vauhtia. Julkisen talouden tilanne on niin heikko, että myös veronkorotuksia tarvitaan”, totesi Purra MT-Livessä maanantaina. Purran mukaan Suomen menot ja tulot ovat rakenteellisesti epäsuhdassa. Olemme tottuneet elintasoon, johon miellä ei ole varaa. Valtiovarainministeriön laskelmien mukaan aiemmin esitettyjen säästöjen päälle tarvitaan vielä 3 miljardin euron sopeuttamista. Hallitusohjelmaa laadittaessa sopeutustarpeeksi nähtiin noin 6 miljardia euroa. Purran mukaan sopeuttamiselle ei ole vaihtoehtoja ja se vaatii valmiutta kaikkiin toimiin. Siihen kuuluvat myös veronkorotukset. Säästöjä Purra hakee kaikista budjetin menoluokista. Säästöjen ulkopuolelle jäävät vain puolustus, sisäinen järjestys ja perusopetus. Verotuksessa Purra rajaa työn ja yritysten verotuksen kiristysten ulkopuolelle. Sen sijaan hän näkee mahdollisuuksia arvonlisäveron korotuksessa. Ensimmäisenä listalla ovat alennetut verokannat. Ruuan osalta mahdollisten korotusten paino voisi koskea sokeria ja suolaa. Myös varsinaisen arvonlisäveron kiristystä voidaan harkita. Kiinteistövero kuuluu käsiteltäviin asioihin. Valtion kannalta kyseessä on helppo vero. Purran mukaan sen muuttamisessa lähtökohtana on tasapuolisuus. Metsänkin kiinteistövero on pyörinyt virkamiesten laskelmissa. Siitä ei kuitenkaan ole käyty poliittista keskustelua. Polttoaineverotusta Purra ei ole lähdössä korottamaan. Liikenteen sähköistymisestä johtuva verokertymän lasku pakottaa kiristämään sähköautojen käytön verotusta. ”Perussuomalaisille verorahat ovat arvokkaita. Niitä ei tule käyttää turhiin hankkeisiin tai syytää ulkomaille”, Purra linjasi lopuksi.

Ervasti presidenttivaalituloksesta

Ydinasepelko siivitti Haavistoa Perustellusti voi olettaa, että Haavisto kiri eroa Stubbiin kiinni luomallaan ydinaseuhalla, kirjoittaa Pekka Ervasti. Kun puhutaan ydinaseista, tunteet nousevat pintaan. Niihin ei voi suhtautua kuin mihin tahansa muuhun sotilaalliseen rautaan. Mielipide|Politiikka14.2.202406:30 Maaseudun Tulevaisuus Kolumni Pekka Ervasti Presidentinvaalin ehdokkaat olivat enimmäkseen herttaisen yksimielisiä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta. Toisella kierroksella takaa-ajaja Pekka Haavisto (vihr.) kuitenkin kaivoi esiin ydinasekortin. Teemasta tuli yksi harvoista ehdokkaita erottavista asioista. Haaviston mukaan ydinaseita ei saa päästää Nato-Suomen alueelle. Piste. Kokoomuksen ehdokas Alexander Stubb näki asian monivivahteisemmin. Hän ei esimerkiksi sulkisi pois ydinaseiden kuljettamista Suomen alueen läpi esimerkiksi toisiin Nato-maihin. Aseiden pysyvää sijoittamista ei hänkään tuntunut ajavan, vaikka korostikin, ettei Natolla todennäköisesti edes ole sellaisia suunnitelmia. Ydinaseisiin ei voi suhtautua kuin mihin tahansa muuhun sotilaalliseen rautaan. Kun puhutaan ydinaseista, tunteet nousevat pintaan. Niihin ei voi suhtautua kuin mihin tahansa muuhun sotilaalliseen rautaan. Tämä kävi ilmi muun muassa Ylen toisen kierroksen vaalitentissä, jossa Haaviston kannattaja esitti Stubbille ydinaseista kysymyksen, joka tuntui järkyttävän kaikista eniten kysyjää itseään. Perustellusti voi olettaa, että Haavisto kiri eroa Stubbiin kiinni luomallaan ydinaseuhalla. Tukijoukkoihin siirtyi paljon todennäköisesti samaa porukkaa, joka vielä muutama vuosi sitten vastusti lisäydinvoiman rakentamista. Ydinvoima kuin ydinvoima, samaa tuomiopäivän materiaalia se on riippumatta pakkaustavasta. Ydinvoimasta on sittemmin tullut ympäristöpoliittisesti korrekti tapa tuottaa sähköä, mutta siihen liittyvät pelot eivät ole kollektiivisesta tajunnasta mihinkään poistuneet. Suomalaisten tajunnassa on aina ollut ydinaseiden mentävä aukko. Suomalaisten tajunnassa on aina ollut ydinaseiden mentävä aukko. Meidän on ollut helppo tuudittautua uskomukseen, että ne eivät meitä koske, koska meillä itsellämme ei niitä ole. Tämä on tietysti illuusio. Neuvostoliiton romahduksen jälkeen paljastuneet puna-armeijan suunnitelmat osoittivat, että se oli jo 1960-luvulla maalittanut kohteita Suomesta ydinaseilleen, vaikka maa oli silloin vielä puolueeton – YYA-sopimuksen sallimissa rajoissa. Nyt kun olemme osa sotilasliittoa, jonka perimmäinen pelote perustuu ydinaseisiin, on Suomi jo Venäjän sotilasdoktriinikin perusteella sen ydinaseiden potentiaalinen kohde. Se, että täällä ei niitä lain perusteella saisi liikutella, ei muuta sotilaallista faktaa mihinkään. Ydinenergialaki todennäköisesti avataan jossakin vaiheessa, koska halutaan tehdä mahdolliseksi ns. minivoimaloiden rakentaminen. Samassa yhteydessä käynnistyy taatusti myös debatti siitä, pitäisikö ydinaseet saalia Suomen maaperällä – vaikkakin vain väliaikaisesti. Kirjoittaja on politiikan toimittaja.

Puhe Siioninvirsiseuroissa

Seurapuhettani tänään Porin siioninvirsiseuroissa Olemme eilisestä tuhkakeskiviikosta siirtyneet 40 päivää kestävään paastonaikaan. Keskiviikon nimi juontaa juurensa siitä, että Raamatussa ovat säkkiin pukeutuminen ja tuhkan ripotteleminen pään päälle katumuksen ja parannuksen ilmauksia, joita kristityt ovat suorittaneet ja osittain vieläkin tekevät eritoten katolisessa kirkossa. Tuhkakeskiviikkoa edeltävä päivä oli laskiaistiistai. Se on yhä meilläkin käytössä. Sen viettoon yhdistämme laskiaisajelut, hernerokan ja laskiaispullien syömisen. Voidaan viettää myös erilaisia karnevaaleja, joiden alkuperäinen merkitys on ollut jäähyväisten jättäminen lihansyömiselle paastonajan koittaessa. Paaston aloittavan laskiaisen ymmärrämme kuitenkin paremmin ajatellessamme sen olevan tavallaan valmistautumista eli laskeutumista paastonaikaan, josta voimme Lutherin opetuksen mukaisesti sanoa, että paastoaminen on kyllä hyvä ulkonainen tapa, mutta todella mahdollinen ja kelvollinen on se, joka uskoo. Viime sunnuntain laskiaissunnuntain aihekin Jumalan rakkauden uhritie kertoo Vapahtajamme Jeesuksen kärsimysmatkasta kohden nyt paastoajan päässä olevaa huipennusta Pitkäperjantain ristinkuolemaa meidän syntiemme sovitukseksi, mutta myös sitä seurannutta riemullista ylösnousemusta Pääsiäistä paastonajan päätteeksi. Omaankin kuolemaansa viitaten Jeesus sanoi: Jos ei vehnänjyvä putoa maahan ja kuole, niin se jää yksin, mutta jos se kuolee, niin se tuottaa paljon hedelmää. Ja näin on aina, tie iankaikkiseen elämään kulkee kuoleman kautta, jonka tien siis Jeesus on ensin kulkenut ja me saamme seurata sitä tietä, opettaahan Jeesus että joka elämäänsä rakastaa, kadottaa sen; mutta joka vihaa elämäänsä tässä maailmassa, hän on sen säilyttävä iankaikkiseen elämään. Näin uskon tie on riisumista omista luuloistamme eli niin kuin vanhat heränneet tapasivat sanoa: Me pyrimme ylöspäin ja eksymme aina. Herran tie painaa alaspäin ja pienentää meitä. Mutta jos emme tälle tielle anna itseämme taivuttaa, me jäämme pois Herran seurasta ja hukumme. Ja niinpä viime sunnuntain evankeliumitekstin lopussa Jeesus puhuu ensin meille opetukseksi palvelemista ja lopuksi omasta kärsimyksestäänkin: Markus 10:44-45 Näin Jeesus ristinpuulle ylennettynä antoi henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta. Jo erämaavaelluksellaan kaikki juutalaiset pelastuivat, jotka katsoivat ja uskoivat ylennettyyn pronssikäärmeeseen. Ja niinhän rukoillaan korpivaelluksesta tehdyssä siioninvirressäkin: Jos taas käärme purra saisi, myrkkyhampain haavoittaisi, pronssikäärme puuhun nosta auttajaksi turmiosta. Jordanille asti saata. Näytä luvattua maata. Kuolon virran poikki kanna, pyyhi kyynel, autuus anna. SV 244 Anssi Joutsenlahti

HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ!

HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ! Omalta osalta päivä meni uusiksi, kun oli junalippu Parkanosta Helsinkiin klo 6.12 junalle ja iltamyöhään selvisi, ettei juna kuljekaan. Näin Helsingin matka jäi ja samalla osallistuminen Kunnallisen Kehittämissäätiön vuosittaiseen seminaariin Pikku-Finlandiantalossa ja Maanpuolustuskurssiyhdistyksen turvallisuuspolitiikan iltaan Yliopiston juhlasalissa. Hyvä näinkin, yön lumisateen jäljiltä ei olisi ollut helppoa ajaa asemalle ja aamun 20 cm lumenluonnissa kotipihalla riitti kyllä hommia! 😘😍🥰😊

Jokisipilä presidenttivaalista

POLITIIKKA Historiallisen tiukka kisa päättyi Stubbin voittoon – poliittisen historian professori arvioi, mitä tulos kertoo Suomesta Kokoomuksen Alexander Stubb voitti valitsijayhdistyksen Pekka Haaviston (vihr) kansanvaalin historian tiukimmassa kisassa. Kansainvälisen Alexander Stubbin nouseminen Suomen presidentiksi kertoo Suomen kansainvälistymisestä, arvioi poliittisen historian professori Markku Jokisipilä. Heini Särkkä 12.2. 8:20 KOKOOMUKSEN Alexander Stubb vei voiton Pekka Haavistosta (vihr) historiallisen niukalla kaulalla. Vuoden 2000 presidentinvaaleissa Tarja Halonen (sd) voitti Esko Ahon (kesk) prosenttilukemissa yhtä pienellä erolla, mutta tuolloin ero äänissä oli näitä vaaleja 10 000–20 000 ääntä suurempi, kertoo poliittisen historian professori ja Eduskuntatutkimuksen keskuksen johtaja Markku Jokisipilä. – Tämä oli suoran kansanvaalin historian tiukin kisa, Jokisipilä sanoo. Asiantuntija arvioi, että Stubb vei voiton Suomen yleisen aatteellisen maiseman vuoksi. – Se näkyy siinäkin, että meillä on oikeistolaisin hallituspohja toisen maailmansodan jälkeen. Isoista puolueista tämä vuosituhat on ollut ennen kaikkea kokoomuksen vuosituhat, Jokisipilä huomauttaa. Kokoomus on jyrännyt vaalivoittoon vaaleista toiseen: puolue voitti nyt presidentinvaalit kolmatta kertaa peräkkäin. Kokoomus on myös viimeisissä eduskuntavaaleissa ollut lähes joka toinen kerta voittajana. Myös kuntatasolla kokoomus on noussut kaikkein suurimmaksi puolueeksi. – Vaikkei tämä puoluepoliittinen vaali olekaan, niin se on pohjasyy. Tämä kuvastaa yleistä aatteellista ilmapiiriä ja mielipidemaisemaa, missä me tällä hetkellä olemme, että valitaan kokoomuslainen presidentti. ” Tämä kuvastaa yleistä aatteellista ilmapiiriä ja mielipidemaisemaa, missä me tällä hetkellä olemme, että valitaan kokoomuslainen presidentti. JOKISIPILÄN mukaan presidentinvaaleissa oli vastakkain paitsi keskusta-oikeistolainen ja keskusta-vasemmistolainen ehdokas, molemmat ovat arvoliberaaleja poliitikkoja, joiden ulko- ja turvallisuuspoliittisessa linjassa ei radikaaleja eroja ole. – Aika lailla samanlaista ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa olisi saatu, vaikka Haavistokin olisi valittu. Stubb on erilainen verrattuna häntä edeltäneisiin presidentteihin. Jokisipilän mukaan Suomi saa erittäin ulospäin­suuntautuneen, sosiaalisesti huippulahjakkaan, kielitaitoisen ja kansainvälisen presidentin. – Vaikka aikaisemmat presidenttimmekin ovat olleet esiintymistaitoisia, nyt saamme julkisissa esiintymistilanteissa kaikkein sujuvimmin ja vielä monilla eri kielillä esiintyvän presidentin. Se kuvastaa Suomen kansainvälistymistrendiä, että presidenttimme on nyt niin kansainvälinen, Jokisipilä arvioi. Lisäksi Stubb tulee vahvemmin transatlanttisten suhteiden koulukunnasta kuin kukaan aikaisempi presidentti. – Maan ulkopoliittinen tilanne on muuttunut Venäjän toiminnan ja Nato-jäsenyyden myötä. Hän on vahvimmin transatlanttisesti painottunut presidentti Suomen historiassa ehdottomasti. Alexander Stubbista tulee Suomen historian 13. tasavallan presidentti. Alexander Stubbista tulee Suomen historian 13. tasavallan presidentti. KUVA: ANTTI HÄMÄLÄINEN Se tarkoittaa, että Stubbille Yhdysvallat on tärkeämpi suunta kuin kenellekään hänen edeltäjistään. Lopputulos oli looginen ”Nato-Suomessa”, niin kuin Stubb kampanjansa aikana Suomea nimitti. – Kokoomus on isoista puolueista ensimmäinen, joka teki puoluekokoustasolla jo 2006 puoluekokouspäätöksen, että Suomen tulisi hakea Naton jäsenyyttä. Nyt mielenkiintoisella tavalla kokoomuksella on värisuora: he keräävät ison tilin siitä, että he ovat olleet niin pitkään Nato-jäsenyyden kannalla. Poliittisen historian professori muistuttaa, että vuoden 2016 puoluekokouksessa Petteri Orpo voitti Alexander Stubbin. Samassa kisassa puolueen puheenjohtajuudesta kamppaili Elina Valtonen. Nyt yksi heistä on presidentti, toinen pääministeri ja kolmas ulkoministeri. – Ei ole mennyt mitenkään huonosti. Presidentinvaalien lopputulos vahvistaa kokonaisuudessaan Suomen transatlanttista ulottuvuutta, kun ulkopolitiikan keskeiset paikat ovat kaikki kokoomuksen hallussa, asiantuntija arvioi. Kokoomus on ollut myös isoista puolueista Eurooppa-myönteisin puolue, Jokisipilä sanoo. – Niin kuin he itse sanovat, että he ovat Suomen kansainvälisin puolue. Poliittisen historian professori ja Eduskuntatutkimuksen keskuksen johtaja Markku Jokisipilä. PRESIDENTINVAALIEN toisella kierroksella äänestysaktiivisuus laski nelisen prosenttiyksikköä ensimmäiseltä kierrokselta ja oli nyt 70,4 prosenttia. Luku oli pienempi kuin edellisissä eduskuntavaaleissa. Enemmän kuin joka neljäs jätti käyttämättä äänioikeuttaan. Jokisipilän mukaan tästä näkökulmasta ihmisten yhteiskunnallisessa aktiivisuudessa ei ole juhlittavaa. Asiantuntijan arvion mukaan äänestysaktiivisuus putosi eniten niillä seuduilla, missä Jussi Halla-ahoa (ps) ja Olli Rehniä (kesk) äänestettiin eniten. – Siinä on yksi syy sille, miksi kilpailu meni näin tiukaksi. Haavisto voitti viimeiset gallup-lukemat selvästi. Se johtui siitä, että aika merkittävä osa porvarillisen puolen äänestäjistä jätti äänestämättä. Stubb ja Haavisto ovat molemmat kaupunkilaisia ja arvoliberaaleja poliitikkoja, jotka ovat olleet pääosin kiinnostuneita kansainvälisistä tehtävistä. – Tällaisen ehdokkaan myyminen Kuhmossa, yhtään Kuhmoa tai Kainuuta väheksymättä, ei ole mikään helppo tehtävä. Tutkijan mukaan monelle arvokonservatiiville kumpikaan ehdokkaista ei tunnu omalta. Halla-ahon kannattajissa on paljon EU-kriittisiä ja Stubb on ollut yksi näkyvimpiä EU:n puolestapuhujia viimeiset parikymmentä vuotta. – Jos piirretään Porista Kuusamoon viiva, siellä kotiin jäämistä oli nyt toisella kierroksella tapahtunut paljon enemmän kuin ensimmäisellä kierroksella

Sotainvalidipiirin viimeinen kokous

Satakunnan Sotainvalidien viimeisen piirihallituksen kokouksen aluksi jaettiin vakikokouspaikkamme Suomalaisen Klubin edustajille piirin viiri ja kuvassa Helena Isoviita sai eläköidyttyään piirin lahjan jakajina puheenjohtaja Heikki Moilanen ja toiminnanjohtaja Marika Keskinen!

Aleksander Stubb presidentiksi

Jep! Stubb presidentti 1337 ääntä vaille 100.000 ääntä parempi kuin kakkonen. Ei lopultakaan niin suuri ero, sen aiheutti myös yli 4% laskenut äänestysprosentti, sittenkin perussuomalaisia jäi kotiin ainakin 100.000. Toivotaan kaikkea parasta ja siunausta uudelle Tasavallan Presidentille!

Timo Haapala ASIALINJALLA

Jussi Halla-aho veti persut jyrkkään nousuun – Sdp:n Antti Lindtmanilla on nyt monesta syystä kriisikokouksen paikka Yleisradion tuore puoluegallup on karua luettavaa Sdp:lle, kun jopa vasemmistovetoisen ay-liikkeen poliittisten lakkojen aikana oikeistohallituksen kannatus kasvaa, arvioi politiikan erikoistoimittaja Timo Haapala. Timo Haapala 9.2. 17:28 Kun tieto Ylen tuoreimmasta gallupista saavutti eduskunnan kahvilan perjantaina iltapäivällä, perussuomalaisten pöydästä kuului spontaani jihuu!-huuto. Ei ihme. Ylen gallupissa valtiovarainministeri Riikka Purran johtaman perussuomalaisten kannatus on tehnyt roiman 2,4 prosenttiyksikön harppauksen ja noussut 20 prosenttiin. Muutos ei mahdu virhemarginaaliin. ” Perussuomalaiset on suurin duunaripuolue. Sen kannatus nousee samaan aikaan, kun vasemmistovetoinen ay-liike järjestelee poliittisia lakko-operaatioitaan. Samaan aikaan pääministeri Petteri Orpon johtama kokoomus on säilyttänyt ykköspaikkansa (22, 4 %), vaikka sen kannatus alenikin 0,6 prosenttiyksikköä. Huomio kiinnittyykin Antti Lindtmanin johtamaan Sdp:hen. SDP:N KANNATUS on laskenut jo kolme kuukautta putkeen. Nyt se laski 0,6 prosenttiyksikköä. Sdp piti kakkospaikkansa nipin napin perussuomalaisten edellä 20,4 prosentillaan, vaikka oikeistohallituksen aikana pääoppositiopuolueen kannatuksen luulisi nousevan automaattisesti. Varsinkin kun vasemmistovetoinen ay-liike jatkaa kovia poliittisia lakkojaan hallitusta vastaan. ” Mielenkiintoinen kysymys on sekin, miksei Pekka Haaviston (vihr) presidenttikannatus näy vihreiden kannatuksessa käytännössä mitenkään. Vihreiden kannatus nousi puoli prosenttiyksikköä 8,2 prosenttiin. YLEN puoluekannatusmittaus on todella mielenkiintoinen, kun sen tuloksia peilaa kolmeen asiaan: 1. Viikonlopun presidentinvaaleihin. 2. Ay-liikkeen masinoimiin poliittisiin lakkoihin. 3. Hallituksen ja opposition talousriitelyyn. KUN KYSELYN ajankohtaa (3.1.–6.2.) katsoo, on päivänselvää, että perussuomalaisten kannatusta on nostanut Jussi Halla-ahon presidentinvaalikampanja. Halla-aho sai vaaleissa 19 prosentin kannatuksen. Kyselyssä ei vielä näy, vaikuttiko demarien masinoima eduskunnan protestihenkinen puhemiesvaaliäänestys puolueiden kannatukseen. Siinä episodissa Halla-aho sai vain 91 ääntä. Mielenkiintoinen kysymys on sekin, miksei Pekka Haaviston (vihr) presidenttikannatus näy vihreiden kannatuksessa käytännössä mitenkään. Vihreiden kannatus nousi puoli prosenttiyksikköä 8,2 prosenttiin. Haaviston kannatus ei näy vasemmistonkaan luvuissa. Toisaalta ei Olli Rehninkään 15,3 prosentin presidentinvaalikannatus juuri näy keskustan luvuissa (10, 8 %). AY-LIIKKEEN ensi viikolla jatkuvat poliittiset lakot ja ajankohtainen hallituksen ja opposition talousriitely ovat jatkuneet ja kiristyneet kuukausi-, viikko- ja päivätolkulla. Tulos? Vasemmiston kannatus ei siis ole noussut, vaan laskenut. Demarit ovat laskeneet, että ay-liikkeen poliittiset lakot toisivat hedelmät puolueen kannatukseen, mutta siitä ei näy mitään merkkiä. Miten käy jatkossa? Eduskunta aloitti poliittisen kevätkauden tällä viikolla. Luvassa on riitelyä hallituksen talouspolitiikasta ja taatusti välikysymyksiä. Hallituksen julkisen talouden tasapainotuslinja ja euromäärä on vielä arvailujen varassa. Tarkempia tietoja kuullaan huhtikuun kehysriihessä. Ay-liikkeen edessä hallitus ei aio taipua. Ensi viikolla tilanne pahenee entisestään, kun ay-liike panee Suomea kiinni oikein urakalla. Poliittisten lakkojen kohteena on liikenne, teollisuus, päiväkodit ja jopa ydinvoimalat. Lue lisää: Joukkoliikenne, päiväkodit, tehtaat, voimalat – katso, minne uusi lakkoaalto iskee PUOLUEKANNATUKSEN tuloksia katsomalla voi myös kysyä, kuinka sitoutuneita palkansaajat ovat Hakaniemen johdolla hallitusta vastaan masinoituihin poliittisiin lakkoihin. Perussuomalaiset on suurin duunaripuolue. Sen kannatus nousee samaan aikaan, kun vasemmistovetoinen ay-liike järjestelee poliittisia lakko-operaatioitaan. Ehkä kyse on ylipäätään siitä, että entiset poliittiset lainalaisuudet eivät toimi nyky-Suomessa. Monet asiat sekoittuvat keskenään. ” Kuten todettu, Lindtmanin johtaman Sdp:n kannatuksen pitäisi nousta vanhojen politiikan lainalaisuuksien mukaan näissä oloissa kuin raketti. SDP:SSÄ ON joka tapauksessa vakavan miettimisen paikka. Kuten todettu, Lindtmanin johtaman Sdp:n kannatuksen pitäisi nousta vanhojen politiikan lainalaisuuksien mukaan näissä oloissa kuin raketti. Mutta ei. Jo presidentinvaalien demariehdokkaan Jutta Urpilaisen (sd) tulos (4,3 %) oli sellainen takaisku, että osa Sdp:ssä vaati kriisikokousta. Kyseessä oli kolmas kerta peräkkäin, kun presidentinvaalit menivät Sdp:ltä totaalisesti penkin alle. Puhutteleeko Sdp:n viesti? Saako siitä selkoa? Eräs kokenut politiikan keskustataustainen tarkkailija tiivisti tilanteen gallupin perusteella näin: – Vaikka Sdp on keskustaa (10,8 %) kaksi kertaa suurempi, demareilla on vähintään kaksinkertaisesti myös samanalaisia perusongelmia sisällään ja edessään kuin kepullakin. LUE LISÄÄ KIRJOITTAJALTA Timo Haapala

PS nousi 2,4%

Politiikka| Puolueet Perussuomalaisten kannatuksessa iso hyppäys ylöspäin Ylen mittauksessa Sdp:n kannatus laski kolmatta kuukautta peräkkäin ja oli 20,4 prosenttia. Perussuomalaisten puheenjohtaja, valtiovarainministeri Riikka Purra. STT 9.2. 13:42 PERUSSUOMALAISTEN kannatus on ottanut ison loikan ylöspäin Ylen kannatusmittauksessa. Puolueen kannatus on nyt 20 prosenttia eli 2,4 prosenttiyksikköä enemmän kuin kuukautta aiemmin. Sdp:n kannatus laski kolmatta kuukautta peräkkäin ja oli 20,4 prosenttia. Mittauksen kärjessä oli kokoomus. Sen kannatus oli laskenut hivenen ja oli 22,4 prosenttia. Taloustutkimus teki kyselyn tammi-helmikuun vaihteessa.

Valtiopäivien avajaisissa

Entinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti osallistui myös eilisiin valtiopäivien avajaisiin. Katso kuvaa fb-sivullani!

Tosiasiat nyt vain ovat tosiasioita

Näin Riikka Purra kommentoi presidentti Niinistön painavaa puhetta talouspolitiikasta Presidentti Sauli Niinistö nosti jälleen valtiopäivien avajaispuheessaan esiin ajatuksen siitä, että talouden ongelmia voitaisiin ratkaista puoluerajat ja vaalikaudet ylittävässä yhteistyössä. Riikka Purra ei pidä puoluerajat ylittävää yhteistyötä talousasioissa kovin todennäköisenä. STT, Terhi Riolo Uusivaara VALTIOVARAINMINISTERI Riikka Purra (ps.) suhtautuu varauksella ajatukseen parlamentaarisesta yhteistyöstä taloustilanteen parantamiseksi. Presidentti Sauli Niinistö nosti jälleen valtiopäivien avajaispuheessaan esiin ajatuksen siitä, että talouden ongelmia voitaisiin ratkaista puoluerajat ja vaalikaudet ylittävässä yhteistyössä. Purra sanoi puheen jälkeen STT:lle, että valtiovarainministeriön tuottama tieto on kaikkien saatavilla ja toivottavasti kuva tilanteen vakavuudesta alkaisi olla pikkuhiljaa jaettu myös puolueiden välillä. – Valitettavasti politiikan todellisuus ja erilaiset hallituksen ja oppositioryhmien väliset erimielisyydet ja konfliktit yleensä estävät sen suuremman yhteistyön tällaisissa asioissa. Me tiedämme hyvin, että oppositiossa ei jaeta ainakaan toimenpiteiden osalta samanlaisia näkemyksiä kuin hallituksessa. PURRA sanoi tervehtivänsä ilolla, jos oppositiopuolueilla on aitoa halua osallistua esimerkiksi säästöjen löytämiseen. Hän ei kuitenkaan pidä tätä kovin todennäköisenä. – Mikäli näin yleisesti ottaen poliittisessa järjestelmässä olisi, niin me emme ehkä olisi tässä tilanteessa, jossa 15 vuotta on tehty alijäämäistä budjettia ja lisätty velkaa. Mikäli kaikki puolueet olisivat valmiita tekemään vaikeita päätöksiä. – Me emme tarvitse lisää seminaareja, joissa päivittelemme tilannetta. Me tarvitsemme toimenpiteitä, me tarvitsemme selkärankaa, jolla näitä poliittisia päätöksiä tehdään.

Halla-aho puhemieheksi 91 äänellä

Eduskunnassa protesti: Jussi Halla-aho vain 91 äänellä puhemieheksi Tyhjää äänesti 36 edustajaa ja hajaääniä saivat muun muassa Juho Eerola (ps) ja Sakari Puisto (ps). Jussi Halla-aho sai eduskunnan puhemiesvaalissa alle puolet eduskunnan äänistä. Mika Koskinen Tänään klo 12:49 Perussuomalaisten Jussi Halla-aho valittiin toistamiseen eduskunnan puhemieheksi eduskunnan täysistunnossa tiistaina, mutta äänestyksestä tuli valtaisa protesti. Halla-aho sai vain 91 ääntä. Tyhjää äänesti protestiksi 36 kansanedustajaa. Kuusi ääntä hylättiin, koska niissä oli puutteellinen tai väärä nimi tai vaalisäännön 5 §:n kanssa ristiriitainen merkintä. Nämäkin äänet olivat todennäköisesti protestiääniä. Eniten hajaääniä ja niin ikään myös protestiääniä saivat PS:n Juho Eerola (17 ääntä) ja PS:n Sakari Puisto (4 ääntä). Seuraavat edustajat saivat kukin yhden äänen: Eva Biaudet (r), Timo Heinonen (kok), Teemu Keskisarja (ps), Anna Kontula (vas) ja Juha Mäenpää (ps). Poissa oli 40 edustajaa. Halla-ahon saama pieni äänimäärä kertoo siitä, että kyseessä on melkoinen protesti Halla-ahoa vastaan. Eduskunnan perinne on, että puhemiehen tehtävä kuuluu hallituksen toiseksi suurimmalle puolueelle ja että muiden puolueiden edustajat antavat tukensa ”puhemiespuolueen” ehdokkaalle. Käytäntö on sama varapuhemiehen vaalissa. – Haiskahtaa poliittiselta pelleilyltä, PS:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jani Mäkelä kommentoi Iltalehdelle äänestyksen jälkeen. Jani Mäkelä, mistä protesti kumpuaa? – Sitä pitää kysyä niiltä, jotka protestoivat. Tämä on omituista. Halla-aho on hoitanut tehtävänsä hyvin, Mäkelä sanoi. Viime vuoden puhemiesvaalissa Halla-aho sai 134 ääntä. SDP:n eduskuntaryhmä ilmoitti Helsingin Sanomien jutussa etukäteen, ettei se aio tukea puhemies Halla-ahoa eduskunnan puhemiehistön vaalissa. Taustalla vaikutti kesän rasismikohu. Halla-aho ei nähnyt tarpeelliseksi kutsua eduskuntaa koolle sen takia. HS: mukaan Halla-aho myös yritti rajoittaa kansanedustaja Kim Bergin (sd) puheoikeutta Vilhelm Junnilaa (ps) koskeneessa rasismikeskustelussa ja on julkisuudessa arvostellut Sdp:n edustajan Piritta Rantasen henkilökohtaisia asioita. Harvoin puhemies saa läheskään kaikkia ääniä. Edellinen puhemies, keskustan Matti Vanhanen sai 157 ääntä vuoden 2022 vaalissa. Keskustan ryhmäjohtaja Antti Kurvinen kertoi Iltalehdelle, että ryhmä päätti ”kannattaa vakiintunutta parlamentaarista käytäntöä,” mikä tarkoittaa Halla-ahon äänestämistä. Tuliko keskustan ryhmästä protestiääniä? – En lähde arvailemaan. En ole kenenkään äänestyslippua ollut vahtimassa. Halla-ahon linjaukset taustalla Eduskunnan puhemies Jussi Halla-aho (ps) johti puhetta eduskunnan täysistunnossa 17.10.2023. MIKKO HUISKO Iltalehdelle kerrottiin jo viime syksynä eduskunnan oppositiosta, että Halla-ahon sanomiset eivät ole olleet kaikkien kansanedustajien mieleen ja että tämä tulee näkymään seuraavassa puhemiehen vaalissa. Halla-aho sanoi puhemiehen tiedotustilaisuudessa syyskuussa, ettei hän aio puuttua eduskunnan puhekulttuuriin. – Nähdäkseni kansanedustuslaitos on edustuksellisessa demokratiassa pyhistä pyhin. Tämä ei ole mikään tarkkailuluokka eikä euroviisukarsinta, jossa puhemiehen tehtävä on antaa pisteitä kansanedustajille, Halla-aho sanoi, kun asiasta häneltä kysyttiin. – Puhemiehen ensisijainen tehtävä on turvata kansanedustajien perustuslaillinen oikeus tuoda keskusteluun niitä kantoja, joita esittämään kansalaiset ovat hänet esittämään äänestäneet, Halla-aho jatkoi. Tämä oli monille liikaa, koska Halla-ahon uskottiin sallivan minkälaisen puheen tahansa eduskunnassa. Sauli Niinistöä nöyryytettiin 2010 Kaikkien aikojen puhemiesprotesti nähtiin helmikuussa 2010, kun kansanedustajat protestoivat puhemies Sauli Niinistöä (kok) vastaan. Niinistö sai puhemiesvaalissa vain 88 ääntä ja oli valinnan jälkeen valmis luopumaan tehtävästä, mikä ei ollut kuitenkaan mahdollista. Kansanedustajat olivat käärmeissään siitä, että Niinistö oli puhemiehenä puuttunut eduskunnan kuluihin kovalla kädellä. Niinistö puuttui esimerkiksi kansanedustajien matkustuskäytäntöihin. Risikko ja Filatov jatkavat varapuhemiehinä Ensimmäisenä varapuheenjohtajana jatkaa kokoomuksen Paula Risikko. Hän sai 152 ääntä. Vaasan vaalipiiriä edustava Risikko toimi eduskunnan ensimmäisenä varapuhemiehenä myös eduskunnan syyskauden ajan. Risikko on toiminut eduskunnan puhemiehistön jäsenenä myös vuosina 2018–2019 (puhemies) ja 2015–2016 (varapuhemies). Toisena varapuhemiehenä jatkaa SDP:n Tarja Filatov. Hän sai 131 ääntä. Neljä edustajaa äänesti tyhjää ja yksi ääni hylättiin. Näiden lisäksi äänestyksessä annettiin joitain hajaääniä. Halla-aho kiitti Eduskunnan ikäpuhemies Kimmo Kiljunen (sd) luovutti istunnon lopussa puheenjohtajuuden puhemies Halla-aholle. Halla-aho kiitti edustajia omasta ja varapuhemiesten puolesta saamasta luottamuksesta. – Tähän asti päätöksenteko Suomen turvallisuuden ja suvereniteetin puolustamiseksi on ollut Venäjän hyökkäyksen aikana määrätietoista ja oikea-aikaista ja jokseenkin yksituumaista, Halla-aho. – Voidaan olettaa, että näin on myös vuonna 2024, hän lisäsi heti perään. Halla-aho linjasi rooliaan puhemiehenä. – Näilläkin valtiopäivillä vakaa aikomukseni on kirjoitettuja ja kirjoittamattomia sääntöjä ja vakiintuneita menettelytapoja noudattaen puolustaa tasapuolisesti kaikkien kansanedustajien oikeutta tuoda keskustelussa vapaasti esiin omia kantojaan käsiteltävänä oleviin asioihin, Halla-aho sanoi. – Edustajien perustuslaillinen puhe- ja toimintavapaus, eduskunnan riippumattomuus ulkoisesta painostuksesta, sitoutuminen demokraattisiin päätöksentekotapoihin sekä demokraattisesti tehtyjen päätösten kunnioittaminen ovat toimivan kansanvallan edellytys. Ne takaavat, että meillä ei ole mitään hätää aikana, jolloin demokratiaa haastetaan monestakin suunnasta, Halla-aho sanoi.

Värikäs Altti Alarotu Jämijärveltä

Seiväshyppääjä Altti Alarotu oli lähellä Euroopan ja jopa maailman kärkeä 1960-luvun lopulla. KUVA: VEIKKO LINTINEN, IS-ARKISTO, JUHA TANHUA Altti Alarodun elämä päättyi dramaattisesti – urheilulahjakkuus ei uskonut lääkäriäkään Altti Alarodusta olisi voinut tulla maailman paras seiväshyppääjä. Hyppääjän habitus oli räväkkä, mutta pinnan alla oli paljon epävarmuutta, jota hän lääkitsi alkoholilla. Sekä ura että elämä päättyivät turhan aikaisin. Teijo Piilonen 4.2. 12:08 VÄRIKÄS persoona. Aika monet aikalaiset aloittavat sanomalla noin, kun heiltä pyytää muistoja seiväshyppääjä Altti Alarodusta, vuonna 2005 kuolleesta moninkertaisesta Suomen ennätyksen tekijästä ja arvokisaedustajasta. Seuraavaksi mainitaan se, että toisenlaisilla elämäntavoilla Alarotu olisi hypännyt korkeammalta, paljon korkeammalta. Korkealle hän pääsi nytkin. Altti Alarotu kuului 1960-luvun lopun lahjakkaaseen sukupolveen, joka jatkoi ME-mies Pentti Nikulan avaamalla tiellä. Suomeen oli saatu lajin 1960-luvun alussa mullistaneita lasikuituseipäitä aiemmin kuin muihin maihin Euroopassa. Nikulan ura päättyi käytännössä Tokion olympialaisiin vuonna 1964. Alarotu, Risto Ivanoff ja Erkki Mustakari pitivät Suomen mainetta yllä vuosikymmenen lopulla ja vielä 1970-luvun alussa, vaikka eivät arvokisamitaleille yltäneetkään. Jopa maailmanennätys oli silti koko ajan lyöntietäisyyden päässä. 1960-luvulla urheilijat saivat palkkionsa käteisellä, kuuluisissa ruskeissa kirjekuorissa. Jos taipumusta oli, niitä oli helppo lähteä saman tien kuluttamaan. Altilla oli, ja palautusjuomana oli uran edetessä yhä useammin alkoholi. Kun Alarotu täytti 50, lääkäri varoitti, ettei Altti näe 60-vuotispäiviään, ellei lopeta alkoholin käyttöä. Entinen hyppääjä ei uskonut – tai halunnut muuten noudattaa neuvoa. Hän kuoli 59-vuotiaana huhtikuussa 2005. Isä Vilho Alarotu kannusti poikiaan Alttia (vas.) ja Aaroa urheilun pariin. Altista tuli seiväshyppääjä, Aarosta korkeushyppääjä. KUVA: IS-ARKISTO ALTTI ALAROTU oli urheilijasukua. Hänen setänsä Martti Alarotu oli kuulantyönnön Suomen mestari ja maajoukkuemies, joka oli taistellut paikasta vuoden 1932 olympiakisoihin. – Altin isä Ville ja kaikki hänen veljensä olivat voimamiehiä, mutta Altti oli ruipelo, heittää hänen elämänikäinen ystävänsä Jouko Kulmala. Kulmala oli painonnostaja, jonka kanssa harjoitellessaan Alttikin sai vähitellen ruista ranteeseen. Kulmalan jelppaaminen oli ansiokasta, sillä Alarodusta tuli fyysisesti vahva hyppääjä. Koripalloilija Ville Vainio kertoo tarinan yliopistoajoilta Brigham Youngin yliopistosta Utahista, jossa sekä hän, Alarotu että useat muut suomalaisurheilijat opiskelivat 1960-luvun lopulla. – Minulla oli yliopiston koripallopiireissä maine ”maailman vahvimpana miehenä” ja kovana kädenvääntäjänä. Oltiin kerran Tuomisen Jaskan kämpillä, ehkä pari oluttakin otettu, kun ruvettiin Altin kanssa vääntämään kättä. Hävisin ihan 6–0. Altti oli ainoa jolle en pärjännyt silloin. ” Hävisin ihan 6–0, kun ruvettiin Altin kanssa vääntämään kättä. Altti oli ainoa jolle en pärjännyt silloin. Kalifornian puolella Fresnossa opiskellut seiväshyppääjä Erkki Mustakarikin huomasi Altin vahvuuden painonnostosalilla. – Hän oli hoikka ja pitkä, mutta paljon vahvempi kuin minä. Jos sain työnnettyä 60 kiloa, niin hän tempaisi saman. Altti ja hänen veljensä, myöhemmin korkeushyppääjänä menestynyt Aaro Alarotu, innostuivat urheilusta jo nuorina. Isä Ville Alarotu näytti mallia, kannusti, veisti puuseipään ja rakensi hyppypaikan riiheen. Katoksesta sai otettua vauhtia, ja telineet ja purukasa olivat rakennuksen ulkopuolella. Kun Altti ponnisti myöhemmin Jämijärven kentän terässeipäällä yli kolmen ja puolen metrin, alkoi Jämin Jänne kerätä rahaa lasikuituseivästä varten. Se saatiinkin hankittua vuonna 1964, mutta tekniikan oppiminen ei ollut helppoa. Alarotu kimpaantui, työnsi välineen seinässä olleeseen koloon ja väänsi sen poikki. Se kuvasi koko hänen uraansa, jossa onnistumiset ja epäonnistumiset elettiin vahvasti tunteella. Vähitellen seiväs alkoi totella, ja vuonna 1965 Alarotu ponnisti nuorten SM-hopealle. Altti Alarotu palveli Elimäen kunnan liikuntasihteerinä pitkän pestin ja järjesteli paikkakunnalla yleisurheilun Tähtikisoja. KUVA: JUHA TANHUA SEIPÄITÄ TULI tarjolle, kun Alarotu aloitti liikunnanohjaajan opinnot Pajulahden urheiluopistossa kesken jääneen lukion jälkeen. Pentti Nikulan maailmanmaineeseen nostanut valmentaja Valto Olenius sai näin uuden lahjakkuuden talliinsa. Alarotu miellytti hyppääjänä Oleniusta, jonka ainoa ohje hyppääjille oli ”rutu rutu”. Se tarkoitti sitä, että hyppääjän pitää olla valmis juoksemaan päin seinää, eli niin kovaa kuopalle kuin pystyy, jolloin jäykkäkin seiväs tottelee. Alarotu oli ennen kaikkea rämäpäinen ja rohkea, mutta ei kaikista nopein. Jouko Kulmala luonnehtii, että Altti oli riman päällä taitava kuin trapetsitaiteilija. – Siinä vaiheessa voi tehdä vielä kymmenen sentin eron muihin, hän sanoo. Alarotu valittiin EM-kisoihin Budapestiin vuonna 1966 yhdessä Risto Ivanoffin kanssa. Karsinnat hypättiin koleassa ja sateisessa säässä, mikä koitui Ivanoffin ja muun muassa yhden ennakkosuosikin, Neuvostoliiton Gennadi Blisnetsovin kohtaloksi. Alarotu selvisi finaaliin, mutta ei ilman vaikeuksia. Hän hyppäsi tapansa mukaan rohkeasti ja putosi yhdessä yrityksessään kuoppaan. Alarotu loukkasi hieman jalkaansa – mutta ennen kaikkea rikkoi silmälasinsa. Turun Sanomat julkaisi suomalaiskaksikosta kuvan, jossa Alarotu oli lainannut silmälaseja lehden valokuvaajalta Mauno Hämäläiseltä. Kuvatekstin mukaan Alarotu varmisti finaalipaikkansa nämä lainakakkulat päässään. Loppukilpailussa Alarotu hyppäsi 460, jolla hän jäi 30 senttiä kauden parhaastaan. Se riitti 13:nteen sijaan 16 hyppääjän joukossa. BUDAPESTIN-REISSU meni pieleen, mutta kesällä 1967 Alarotu rikkoi viiden metrin rajan viidentenä suomalaisena kautta aikojen. Häntä ennen sen olivat tehneet Nikula, Aulis Kairento, Mustakari ja Ivanoff. Alarotu teki saman tien uuden Suomen ennätyksen 505, jonka Ivanoff rikkoi jo seuraavana päivänä hypäten 511. Kolmisen viikkoa myöhemmin oli Alarodun vuoro: 512 syntyi Västeråsissa. – Kunhan on vuorossa oikein hyvä kilpailupaikka, missä voi käyttää jäykempää seivästä, on Euroopan ennätys tapahtunut tosiasia, hän uhosi valmentajansa Valto Oleniuksen tyyliin. Altti Alarotu oli Brigham Youngin yliopiston yleisurheilujoukkueen kantavia voimia. Altti Alarotu oli Brigham Youngin yliopiston yleisurheilujoukkueen kantavia voimia. KUVA: IS-ARKISTO Suomalaisia koripalloilijoita Brigham Youngin yliopistoon Utahin Provoon stipendiaateiksi avittanut koripallovalmentaja Robert Petersen auttoi myös muiden lajien urheilijoita. Syksyllä 1967 mormoniyliopistoon matkasi myös Alarotu. Opiskelu ei jämijärveläistä erityisesti kiinnostanut. Englannin kielikään ei häneltä tahtonut taipua. Hän kertoi Suosikki-lehden haastattelussa kesällä 1968 valinneensa helpoimpia lukuaineita, muun muassa Suomen kirjallisuuden historian, koska siinä oli suomalainen opettaja. Opiskelijoiden oli pakko asua ensimmäinen vuosi kampuksen asuntolassa, jossa oli periaatteessa kova kuri. – Kyllä siinä Suomi-pojat onnistuivat taivuttelemaan sääntöjä, mutta oli siellä paikallisissa amerikkalaisen jalkapallon pelaajissakin monenlaista menijää, Ville Vainio luonnehtii. Alarotu oli yliopistonsa paras seiväshyppääjä ja tärkeä lenkki opinahjon yleisurheilujoukkueen menestyksen kannalta. Samaan aikaan BYU:ssa opiskellut pituushyppääjä Kari Palmén arvelee, että tästä syystä valmentaja katsoi sormien läpi, jos Alarotu sattui olemaan vaikka krapulassa kisoihin lähdettäessä. – Hän oli fyysisiltä ominaisuuksiltaan niin urheilija kuin voi olla. Kyllä hän oli kova hyppääjä missä kunnossa tahansa. ” Hän oli fyysisiltä ominaisuuksiltaan niin urheilija kuin voi olla. Kyllä hän oli kova hyppääjä missä kunnossa tahansa. Mustakari ja Alarotu kohtasivat Yhdysvalloissa opiskellessaan vain maan yliopistourheilun kattojärjestön NCAA:n mestaruuskilpailuissa, sillä Provon yliopisto oli ykköstasolla, Fresno kakkostasolla. Erikoista suomalaista yleisurheiluhistoriaa kaksikko teki 30. maaliskuuta 1968, kun kumpikin paransi seiväshypyn Suomen ennätystä samana päivänä eri paikoissa. Mustakari hyppäsi Fresnossa 519 ja Alarotu Provossa 521, kun jalat ja tuumat oli lopulta ynnätty senteiksi. Alkuun tulokseksi ilmoitettiin 522. Kumpiko lopulta hyppäsi tuloksensa aiemmin? Yleensä kilpailut alkoivat samaan aikaan iltapäivisin. Utahissa kello on tunnin enemmän kuin Kaliforniassa, mutta toisaalta Alarotu pääsi aloittamaan kisan vasta, kun muut hyppääjät olivat pitkässä kisassa jo maksimikorkeuksissaan. Alarodun suomalaiset opiskelijakaverit BYU:ssa heittävät seiväsmestaria ilmaan. Heittäjinä Kari Liimo, Jaakko Tuominen, Ville Vainio, Pertti Pousi ja Pauli Uitto. KUVA: IS-ARKISTO Paikallinen Deseret News -lehti hehkutti BYU:n tähden suoritusta: ”Lauantaina tällä 22-vuotiaalla suomalaisella, joka näyttää Charlie Chaplinilta ja joka tuskin näkee seivästään ilman silmälaseja, näytti olevan koko maailman itseluottamus.” Chaplinin nimi liitettiin joskus Alarotuun Suomessakin. Hänet tunnettiin liikanimellä ”Jämijärven Chaplin”, vaikka urheilijakaverit eivät hänestä tällaista lempinimeä käyttäneet. Kulmala arvelee, että nimen keksi valmentaja Valto Olenius. Alarotu oli parhaimmillaan kakkonen NCAA:n mestaruuskisoissa. Tämä tapahtui vuonna 1970, jolloin hän johti yliopistonsa BYU:n jaetulle ykkössijalle yhdessä myöhemmän olympiamitalistin, aitajuoksija Ralph Mannin kanssa. ALARODULLA RIITTI temperamenttia, josta oli sekä hyötyä että haittaa hyppääjänä. Joskus se nosti hänet ennätyksiin, joskus taas usko loppui kesken kaiken pienistäkin hankaluuksista. Opiskelijakaverit muistavat nähneensä, kun huonojen harjoitusten jälkeen hyppääjä paiskasi lasikuituseipäänsä seinään ja rikkoi sen tuhannen palasiksi. Yksi reissu New Yorkissa pidettyihin hallikisoihin ei sujunut suunnitelmien mukaan. Alarotu hylkäsi pieleen menneen kisan jälkeen seipäänsä siihen paikkaan ja lähti nollaamaan tilannetta suurkaupungin yöhön. Jo se oli ennenkuulumatonta, että yliopiston valmentaja joutui keräämään urheilijansa työvälineet kisapaikalta. Lisäksi pettymyksen huuhtominen kaupungilla päättyi onnettomasti, sillä Alarotu ryöstettiin, ja hän myöhästyi paluulennolta Utahiin. Hän menetti suunnilleen kaiken muun paitsi lentolippunsa. Hyppääjä palasi lopulta Provoon, mutta muille ei koskaan selvinnyt, miten rahaton ja lähes kielitaidoton mies oli lopulta selvinnyt ja onnistunut vieläpä saamaan taksin New Yorkin lentokentälle. Provossa suomalaiset opiskelijakaverit koettelivat Alarodun huumorintajua kertomalla, että hyppääjä on saanut Urho Kekkosen Taistelijan maljan ja että siitä soitetaan kohta valmentajan toimistoon. Jekun suunnitelleet tiesivät, että illalla valmentajan koppi on tyhjänä ja lukittu, kun Alarotu meni puhelua odottamaan. – Joku sitten soitti siihen numeroon, muut menimme vakoilemaan tilannetta. Altti oli mennä oven läpi, kun kuuli puhelimen soivan toimistossa, Palmén muistelee harmitonta pilaa. . Alarotu erottui usein kilpailuissakin tyylikkäillä hatuillaan tai jollain muulla tavoin. ”Stadionin hupiukko veti hatun syvälle silmille jäätyään ilman tulosta”, raportoi Ilta-Sanomat kesäkuussa 1968. KUVA: IS-ARKISTO IVANOFF, ALAROTU ja Mustakari parantelivat Suomen ennätystä vuoronperään vuosina 1967–1970. Alarotu hyppäsi heinäkuun alussa 1970 tuloksen 531, joka uupui 14 senttiä Wolfgang Nordwigin maailmanennätyksestä 545. Alarotu oli yksi niistä urheilijoista, joita tultiin katsomaan kisoihin kauempaakin. Alarodulla oli maine boheemina ja värikkäänä urheilijana, mikä hyvien tulosten lisäksi lisäsi kiinnostusta. Alarotu piti tyylikkäistä vaatteista ja pukeutui rohkeasti ja värikkäästi. Kun Alarotu aktiiviuransa jälkeen järjesteli yleisurheilun Tähtikisoja Elimäellä, hänet oli helppo tunnistaa: yllä oli punainen takki ja päässä baskeri tai leveälierinen stetson. – Olemus oli vähän keikarimainen ja itsevarma, mutta kisoissa itseluottamus ei aina ollut kohdillaan. Hän tuntui kaipaavan muilta hyppääjiltä kannustusta, jotta sai kaiken itsestään irti, Mustakari sanoo. Samaan tapaan häntä arvioi Auvo Pehkoranta. Ennakkopuheet olivat isoja, mutta hotellissa Alarotu saattoi puhua koko ajan tulevasta kisasta. – Sanoin että oo hiljaa, huomenna vasta hypätään, Pehkoranta muistelee. Altti Alarotu kiinnosti yleisöä hyvin tulosten lisäksi myös persoonasa ansiosta. Kuva vuodelta 1969. Alarotu edusti Suomea kolme kertaa arvokisoissa: EM-areenalla vuosina 1966 ja 1971 sekä olympiakisoissa 1968. Joka kerta tuli paikka loppukilpailuun, mutta parhaaksi saavutukseksi jäi 10. sija Helsingin EM-kisoissa vuonna 1971. Paremmin muistetaan seiväshypyn hulttiopojan – kuten Turun Sanomat eräässä jutussa häntä luonnehti – kilpailukiellot. Keväällä 1969 Alarotu joutui riitoihin Valto Oleniuksen kanssa, joka puuhasi aina toukokuulle kovatasoiset seiväskisat Lahden Sammon nimissä. Alarotu edusti tuolloin Sampoa, joka oli mainostanut kisoja Suomen ennätystä hallussaan pitävällä hyppääjällä. Alarotu kieltäytyi hyppäämästä vedoten sateiseen säähän ja siihen, että hänellä oli ollut talvella jalkaleikkaus, eikä hän ollut vielä hypännyt ulkona lainkaan. Lehtitietojen mukaan riidassa oli pohjimmiltaan kyse rahasta. Kerrottiin, että Sammon kisoissa maksettiin urheilijoille yleensä huomattavia palkkioita ruskeissa kuorissa. Nyt palkkion oli määrä olla 300–500 markkaa yleisömäärästä riippuen. Alarodun ja Oleniuksen kiistaa selviteltiin Ilta-Sanomien mukaan ”lahtelaisessa soittoruokalassa”, mutta sopua ei tullut. Lahden Sampo määräsi Alarodulle kolmen kuukauden kilpailukiellon. Seuran puheenjohtajan Gunnar Kiurun mukaan Alarotu oli kaiken lisäksi kulkenut kentällä ympäriinsä haukkumassa seuraa. Kilpailukielto lyheni lopulta puoleentoista kuukauteen, ja Alarotu hyppäsi jo heinäkuun alussa Paavo Nurmen kisoissa Turussa. Paikkaa syksyn 1969 EM-kisoihin ei kuitenkaan tullut Ivanoffin ja Mustakarin seuraksi. Alarotu edusti Suomea kolme kertaa arvokisoissa. KUVA: IS-ARKISTO Valokuvaaja Veikko Lintinen kuvasi hienon kuvasarjan Altti Alarodusta Viikkosanomiin vuonna 1970. Kuvaaja kävi toimittaja Antero Raevuoren kanssa tapaamassa hyppääjää tämän kotitilalla Jämijärvellä. Valokuvaaja Veikko Lintinen kuvasi hienon kuvasarjan Altti Alarodusta Viikkosanomiin vuonna 1970. Kuvaaja kävi toimittaja Antero Raevuoren kanssa tapaamassa hyppääjää tämän kotitilalla Jämijärvellä. KUVA: VEIKKO LINTINEN SEURAAVAN kerran ongelmia tuli alkukesällä 1970. Urheiluliitto oli luvannut maksaa seitsemälle Yhdysvalloissa opiskelevalle yleisurheilijalle paluumatkan kotimaahansa sillä edellytyksellä, että nämä olisivat käytettävissä liiton määräämissä kisoissa. Alarotu, Jaakko Tuominen ja Lasse Virén eivät sopimusta allekirjoittaneet. Alarotu tuli Suomeen kesäkuun lopulla ja johti suomalaiset kolmoisvoittoon Ranska-maaottelun seiväshypyssä. Vielä parempaa oli luvassa heinäkuun alussa Paavo Nurmen kisoissa. Alarotu taivutti uuden komean Suomen ennätyksen 531. ”Alttia on pidetty Suomen urheilun ongelmalapsena. Kuinkahan urheilujohtajat nyt yrittävät suhtautua tähän melko suorapuheiseen mieheen. Äänensävy voi heillä nyt vaihtua. Kauhukakarasta on yhdellä hypyllä tullut hyvä kaveri”, Turun Sanomat raportoi. Kaveruus loppui kuitenkin jo muutama päivä myöhemmin, kun Alarotu jäi pois Reykjavikissa pidetystä Euroopan cupin alkueräkilpailusta. Hän kertoi myöhemmin, että kyse oli ollut pommiin nukkumisesta, kun hän oli ollut viettämässä iltaa erään naisen luona. Kuortaneella leireillyt hyppääjä sai ystävällistä vinoilua naistenmiehen maineestaan paikalle sattuneilta moukarinheittäjiltä. Alarotu vastasi sanavalmiiseen tyyliinsä suosivansa suomalaisia tyttöjä, sillä hänen luonnehdintansa mukaan ”Jenkeissä liikunnan puute lyö leimansa sikäläisiin kaunottariin”. Alarotu sai kuukauden kilpailukieltoa, samoin kuin Reykjavikin-reissulta myös pois jäänyt kestävyysjuoksija Seppo Tuominen. Tuominen kertoo nyt, että oli jo sopinut juoksevansa Kokkolassa 10 000 metriä kuultuaan, että Islantiin lähtisi kunkin lajin kärkituloksen haltija, joka kympillä oli Juha Väätäinen. Kilpailukielto tuli Myrskylän juoksijalle yllätyksenä. Jälkeenpäin hän jutteli tapauksesta myös Altti Alarodun kanssa. – Altti kertoi minulle todellisen syyn siihen, miksi ei lähtenyt Reykjavikiin, mutta lupasin, että en ikinä kerro sitä kenellekään, Tuominen sanoo salaperäisesti. Alarotu ja Tuominen olivat hengenheimolaisia, sillä kumpikaan ei kumarrellut auktoriteetteja ja molemmat pitivät aina oman linjansa. – Tämä on yksilöurheilua, ei siinä voi massan mukana mennä. Altti oli maailman parhaita hyppääjiä ja olisi hypännyt ainakin 20 senttiä korkeammalta, jos olisi ottanut homman tosissaan ja elämäntyyli olisi ollut toinen, Tuominen sanoo. Hän korostaa, että Alarotu oli reilu ja rehti urheilija ja että julkisuudessa hänestä välittyi vääränlainen kuva. ” Altti oli maailman parhaita hyppääjiä ja olisi hypännyt ainakin 20 senttiä korkeammalta, jos olisi ottanut homman tosissaan ja elämäntyyli olisi ollut toinen. SYKSYLLÄ 1970 Alarotu ei enää palannut opinahjoonsa Utahiin, vaikka hänen opintonsa olivat kesken. Hänelle tarjoutui tilaisuus jatkaa opintojaan Helsingin yliopiston voimistelulaitoksella, Jumpalla, joskin pääsykokeiden kautta. Tarinan mukaan Alarotu ilmestyi fyysisiin testeihin jalkapallokentälle puku päällä. Opiskelupaikka jäi saamatta. Kesällä 1971 Alarotu pääsi parhaimmillaan vain 510, ja kausi päättyi ilman tulosta Ruotsi-maaottelussa. Innostus seiväshyppyyn alkoi hiipua 26-vuotiaalta hyppääjältä, joka alkoi miettiä jo siviiliuraa. Urheilussa hankittu särmikkään miehen maine tuntui pelottavan työnantajia. Alarotu oli jo aiemmin Viikkosanomien haastattelussa valitellut sitä, että hänet nostettiin esille aina negatiivisessa mielessä. ”Pian käy työpaikan saaminenkin vaikeaksi. Show-ala taitaa olla ainoa, jonne minut huolitaan”, hän sanoi Antero Raevuoren kirjoittamassa jutussa, jossa hän poseerasi kotitilallaan heinätöitä mallaten. Hän sai lopulta työpaikan Pellon kunnasta, jossa työkaverina oli hiihtäjälegenda Eero Mäntyranta. Myöhemmin hän siirtyi liikuntasihteeriksi Elimäelle. Tässä ovat Suomen toivot Helsingin EM-kisojen seiväshypyssä, todettiin vuoden 1971 kuvatekstissä; vasemmalla Altti Alarotu, oikealla Antti Kalliomäki. Sijoitukset olivat lopulta 10. ja 9:s. Risto Ivanoff oli 12:s. Tässä ovat Suomen toivot Helsingin EM-kisojen seiväshypyssä, todettiin vuoden 1971 kuvatekstissä; vasemmalla Altti Alarotu, oikealla Antti Kalliomäki. Sijoitukset olivat lopulta 10. ja 9:s. Risto Ivanoff oli 12:s. KUVA: JUHANI SALONEN KOTITILA JÄMIJÄRVELLÄ ja lapsuuden perhe olivat Altille tärkeitä, kertoo hänen siskonsa Erja Alarotu. Aina kun tilaisuus tuli, Altti palasi maailmalta vanhaan kotiinsa, lähti soutelemaan ja laskemaan verkkoja. Hän toi usein kotipuoleensa urheilijakavereitaan, myös ulkomaalaisia. Erja Alarotu kertoo saaneensa isoveljeltään postia kisareissuilta maailmalta. Matkoilta palatessaan Alarotu toi lahjoja etenkin äidilleen ja siskolleen. Äidin kuolema vuonna 2002 oli kova pala Alarodulle. Elämän tukipuut olivat jo sitä ennen alkaneet lahota, kun Elimäen kunta saneerasi liikuntasihteerinsä 26 vuoden palveluksen jälkeen kortistoon vuonna 2000. Samana vuonna hänet äänestettiin kunnanvaltuustoon kokoomuksen riveistä, mutta vuonna 2004 hän putosi täpärästi. ”Tämä on Altin loppu”, hän oli tokaissut vaalipettymyksen jälkeen. Alkoholia Altti ei ollut jättänyt, eikä enää suostunut lähtemään lääkäriin. Kun olisi pitänyt mennä keuhkokuvaukseen, hän kehotti avopuolisoaan menemään hänen sijastaan. Lääkärin vajaat kymmenen vuotta aiemmin esittämä arvio kävi toteen 8. huhtikuuta vuonna 2005, kun Alarotu kuoli vain 59-vuotiaana. Keho ei enää kestänyt, vaikka urheilijan pohjakunto kantoikin pitkälle. Altti Alarotu siunattiin 24. huhtikuuta – Altin päivänä – ja haudattiin toiveensa mukaisesti kotikuntaansa Jämijärvelle. Siunauksen toimitti Anssi Joutsenlahti, kestävyysjuoksija ja myöhemmin kansanedustajankin toiminut Altin vanha urheilijakaveri. Erja Alarodun mukaan Altti avautui hänelle muun muassa siitä, ettei kokenut saavansa tukea Urheiluliiton johdolta. Nuorta siskoa näiden asioiden kuunteleminen hämmensi. – Aikuisena olen miettinyt paljon Altin elämän käänteitä. Maailma oli kova, mutta Altti herkkä ihminen. Ehkä juuri sen takia lapsuuden koti ja vanhemmat olivat hänen turvapaikkansa loppuun asti, Erja Alarotu arvioi. Artikkeli perustuu pääosin Teijo Piilosen kirjaan Suomalaisen seiväshypyn tarinat (Docendo 2023). Altti Alarotu SYNTYNYT: 30.9.1945 Jämijärvellä, kuollut 8.4.2005. LAJI: Seiväshyppy. SEURAT: Jämin Jänne, Lahden Sampo, Punkalaitumen Kunto. ENNÄTYKSET: Paransi viisi kertaa Suomen ennätystä vuosina 1967–1970: 505 Mikkelissa 2.7.1967, 512 Lahdessa 25.7.1967, 521 Provossa USA:ssa 30.3.1968, 526 Mikkelissä 28.7.1968 ja 531 Turussa 1.7.1970. Epävirallinen sisäratojen Euroopan ennätys 518 Portlandissa USA:ssa 27.1.1968. ARVOKISAT: Edusti Suomea olympiakisoissa 1968 (14., 500) ja EM-kisoissa 1966 (13., 460) ja 1971 (10., 490) ja EM-hallikisoissa 1967 (4., 480). Maaotteluissa 11 kertaa, joista 4 voittoa. KALEVAN KISAT: SM-hopeaa 1967 ja 1971. Hallissa SM-kultaa 1967 ja -pronssia 1966. MUUTA: Veli Aaro Alarotu menestyi korkeushyppääjänä.

Jämin Jänteen kaksikolle SM

MAASTOHIIHTO Jämin Jänne miesten SM-parisprintin voittoon Vantaan SM-kilpailuissa hiihdettiin tänään perinteisen parisprintit. 04.02.2024 Kuva: Touho Häkkinen Ristomatti Hakola hiihti Jämin Jänteen avausosuudella. Ennakkosuosikki Jämin Jänne ylsi miesten kilpailun ylivoimaiseen voittoon. Joukkueessa hiihtivät Ristomatti Hakola ja Lauri Lepistö. Toiseksi kiri Imatran Urheilijat joukkueella Ville Ahonen ja Miro Karppanen, joka pystyi pitämään hopeakamppailussa mukana olleen Puijon Hiihtoseuran ankkurin Iivo Niskasen takanaan. Eroa voittajajoukkueeseen tuli 17 sekuntia. Kolmanneksi sijoittui Iivo Niskasen ankkuroima Puijon Hiihtoseura. Joukkueen avausosuudella hiihti Valtteri Pennanen. – Yllättävän hyvin lähti. Olin suunnitellut, että kakkoskierroksen nousun alle kevyesti ja mun bravuuripätkälle eli loivaan ylämäkeen tasurilla hyökätään. ”Lepi” piti sen eron hyvin, että ei muut saanut yhtään kiinni. Sitten oli aika selvä peli, Hakola kertoi Ylen tv-lähetyksessä. – Muutama viikko sitten luotiin tämä taktiikka, kun oltiin tekemässä sprinttitreeniä täällä, Lepistö lisäsi. Miesten SM-parisprintti, top 5 Jämin Jänne (Ristomatti Hakola ja Lauri Lepistö), 21:18,8 Imatran Urheilijat (Ville Ahonen ja Miro Karppanen), +17,28 Puijon Hiihtoseura (Valtteri Pennanen ja Iivo Niskanen), +19,52 Taivalkosken Metsä-Veikot 85 (Heikki Korpela ja Lauri Mannila), +25,58 Pohti SkiTeam (Eemil Juntunen ja Joni Mäki), +25,69

Riselle kultaa

Ristomatti Hakola nautti lauantain asetelmasta. Iltasanomat HIIHDON SM-kultaa 20 kilometrin matkalla voittanut Ristomatti Hakola piikitteli kahdeksanneksi jääneelle Iivo Niskaselle kilpailun jälkeisessä haastattelussa. Niskasen loppuaika oli lähes kaksi minuuttia heikompi kuin Hakolan. – Kyllähän se aina tuntuu hyvältä voittaa, varsinkin kun Iivo on paikalla, vaikkakin se nyt antoi vähän tasoitusta, Hakola virnuili. Hakola viittasi tasoituksen antamisella Niskasen päätökseen hiihtää tasatyönnöllä. Lauantain kostea keli ei ollut otollinen Niskasen taktiikalle. – Olisi voinut olla tasurikeli, mutta kyllä sen verran hidastui eilisestä, kun tuli uusi lumi ja kastui, että yllättävän raskasta oli, Hakola arvioi. Kultamitalisti kuitenkin kehui Niskasta sanomalla, että hän on varmaan ainut, joka voi jaksaa hiihtää kovaa tasatyönnöllä tällaisella kelillä. HAKOLA paljastaa myös, mitä Niskanen totesi maalialueella välittömästi kisan jälkeen. – Iivo taisi mainita, että ei ollut jääliippa, Hakola sanoo ja nauraa. – On se aina hienoa voittaa toi monsteri, kolminkertainen olympiavoittaja. Vaikka se menisi ilman käsiä, niin on se hieno voittaa, Hakola hekumoi.

Yli miljoona äänestänyt toisellakin kierroksella 3 eka päivän aikana

Kansanedustaja Jari Koskela Kolumni Satakunnan Viikossa Presidentinvaalit ovat kansanvallan juhlaa Sunnuntain presidentinvaalit erosivat kuuden vuoden takaisista merkittävästi, kun Niinistön kaltaista ylivoimaista ehdokasta ei ollut. Suosikit menivät kuitenkin selkein eroin jatkoon. Merkille pantavaa on, että ehdokkaiden tulokset erosivat paikoin todella hurjasti taustapuolueiden kannatuksesta. Äänestysaktiivisuus kohosi ilahduttavasti 75 prosenttiin. Ennakkoon äänestettiin historiallisen vilkkaasti, kun jopa 44,7 prosenttia kävi uurnilla jo ennakkoon. Vertailun vuoksi vuoden 2022 aluevaaleissa äänestysprosentti oli vain 47,5. Satakunta menestyi ennakkoäänestysaktiivisuudessa. Vain Pirkanmaalla ja Lapissa ennakkoäänestysaktiivisuus oli korkeampaa. Vaalipäivän aktiivisuus oli vastaavasti meillä matalaa, joten nousuvaraa vielä on. Se, että viime vuosina ennakkoäänestyksen suosio on kasvanut suhteessa vaalipäivänä äänestämiseen, pakottaa puolueita panostamaan kampanjassa enemmän varhaiseen vaiheeseen. Samalla tätä kehitystä on hyvä tukea sijoittelemalla äänestyspaikkoja sinne, missä ihmiset muutenkin liikkuvat. Jätin vuosi sitten kirjallisen kysymyksen siitä, miten äänestysaktiivisuutta voitaisiin nostaa ja miten äänestyspaikkojen sijoittelun on nähty vaikuttaneen aktiivisuuteen. Oikeusministeri nosti esiin huolen siitä, että etenkin vaalipäivän äänestyspaikkoja on kunnissa vähennetty. Ennakkoäänestyspaikkojen sijoittelun vaikutuksesta äänestysaktiivisuuteen ei ole tehty tutkimusta, mutta mielestäni sellaiselle voisi olla tarvetta. Äänestysprosentti on yksi mittari, jolla voidaan mitata demokratian tilaa. Suomessa äänestysaktiivisuuden suhteen on parannettavaa oikeastaan kaikkien vaalien suhteen. Esimerkiksi Ruotsissa valtiopäivävaaleissa päästään toistuvasti yli 80 prosenttiin. Suomessa eduskuntavaaleissa on vastaaviin lukemiin päästy viimeksi vuonna 1983. Vaalikeskustelut ovat olleet yllättävänkin asiakeskeisiä. Ehdokkaiden erot ovat tulleet hyvin ilmi. Ulko- ja turvallisuuspolitiikassa kaikki ovat jakaneet pääpiirteittäin samat suuret linjat. Sisäpolitiikassa kiistat voivat olla isojakin, mutta ulkopoliittisesta yhtenäisyydestä pitää antaa suuri kiitos. Ulkopoliittisissa asioissa pienellä valtiolla ei ole varaa isoihin erimielisyyksiin. Stubb tai Haavisto joutuu astumaan Suomi-laivan johtoon myrskyisinä aikoina, jolloin Suomen turvallisuutta korostavalla reitillä on erityisen tärkeä pysyä.

SPR Jakaa ilmaisruokaa

Anssi Joutsenlahti Jaettu seuraaville: Julkinen Ruokaa todella riitti kaikille halukkaille jopa vielä kotiinviemisiksikin. SPR:n vapaaehtoistyöntekijät tekevät ruokatarjoilun viikottain, tänään maksajina olimme me Kankaanpään Perussuomalaiset. Sain myös Sofian ja Tapion lisäksi olla paikan päällä ja käydä monia hyviä keskusteluja! 😘😍😊 Kankaanpään Perussuomalaiset ry 7 t · Tänään jaettiin antamamme ruoka-apu. 😊