Helluntain tuulien...

Viimeinen virkatehtäväni Keski-Porin seurakunnassa oli tänään helluntaina messun pitäminen Ruosniemen kirkossa, jossa myös lopuksi veisasimme kesän alkamisen juhlistavan suvivirren Jo joutui armas aika ja suvi suloinen. Niin kaunis hellepäivä on tänäänkin jo toisena päivänä peräkkäin.

Helluntai kuuluu kolmen suurimman kirkollisen juhlan joukkoon, joista se kuitenkin on selvästi jäänyt joulun ja pääsiäisen varjoon. Sitä on omalta osaltaan edesauttanut helluntaipyhien kehitys, joka vielä vuoteen 1772 asti oli sama kuin joululla ja pääsiäisellä, eli kaikilla oli neljä pyhää peräkkäin. Itsekin vielä muistan hyvin kaksi pyhää: Helluntai ja toinen helluntaipäivä. 1970-luvulla pyhät muutettiin Helluntaiksi ja sitä edeltäväksi lauantaiksi, joka oli helluntain valmistuspäivänä myös pyhä. Nykyisin sitten on enää vain pelkkä yksi Helluntaipäivä, joka sinällään ei mitenkään erotu normaalista viikkorytmistä ja senkin tähden jää varjoon jouluun ja pääsiäiseen verrattuna. Vanhan kansan ihmiset sanovatkin syystä, ettei enää huomaakkaan koko helluntain olemassaoloa.

Ja kuitenkin, helluntaita on vietetty 200-luvulta alkaen seurakunnan perustamisen ja PYHÄN HENGEN vuodattamisen muistoksi. Se on viisikymmmentä vuorokautta pääsiäisestä ja kymmenen päivää Kristuksen taivaseenastumispäivästä helatorstaista. Silloin tapahtui Jeesuksen lupaus PUOLUSTAJAN lähettämisestä. Se tapahtui israelilaisten sadonkorjuujuhlana Jerusalemissa, kun Pietarin väkevän helluntaisaarnan ansiosta 3000 ihmistä kastettiin ja seurakunta syntyi.

Jo kouluajoilta meille on tuttu virsi TOTUUDEN HENKI, johda sinä meitä. Näin kuten rakkaalla lapsella yleensäkin Pyhällä Hengellä on monta nimeä. Yksi hänen vertauskuvistaan on kyyhkynen, toinen tulen liekki, jonka muotoinen on Noormarkun tulipalolta säästynyt kellotorni. Aloitanhan juuri sopivasti huomenna 1.6. viransijaisuuden hoitamisen Noormarkun seurakunnassa, jonka uuden hautausmaan laajennuksen komeaa kiviaitaa saamme ihailla Poriin matkatessamme ennen Noormarkun liikenneympyrää.

Helluntaivirret ovat koskettavia kuten Kosketa minua, HENKI. Kansallisrunoilijamme Runeberg on kirjoittanut meille köyhille syntisille mitä sopivamman virren: Käy köyhään sydämeeni nyt HENKI TOTUUDEN. Siksi saamme rukoilla: Helluntain tuulien, sen valon liekkien taas tulla suo. Suveesi saapuvaan suo havahtua maan. Sen tuskaan vaikeaan valkeus tuo.

Sanotaan vielä kankaanpääläisittäin: Väkkee ko helluntaiepistolas. Olisi hienoa, jos se olisi todellisuutta monessa eri muodossaan niin maallisesti kuin kirkollisestikin.

Jo joutui armas aika

Suvivirsi on tänään kajahtanut kouluissamme lukuvuoden päättymisen ja kesäloman alkamisen merkiksi. Paljon on puhuttu Suvivirren asemasta maahanmuuttajien lasten tultua myös kouluihimme, eli onko meillä enää oikeutta laulaa rakasta virttämme. Mutta me olemme suomalaisia ja tämä on meidän maamme, maahanmuuttajien on sopeuduttava meidän oloihimme eikä meidän tarvitse toimia heidän ehdoillaan. Maassa maan tavalla.

Sain olla jo eilen pitämässä Isojoella kolleegani Jari Koskelan estyneenä ollessa kevätkirkon koko pitäjän koululaisille. Yhdessä myös saimme veisata suvivirren. Puheessani oli mainio mahdollisuus viitata myös enoni Kauko Räikkeen jo 50-luvulla veistämään Isojoen sankaripatsaaseen, joka kuvaa maassa haavoittuneena makaavaa sotilasta, jonka käsi on kohotettu ylös kohti taivasta. Samalla voin puhua kirkon sisällä olevasta enoni veistämästä krusifiksistä, jonka jäljennöksen saimme myös lahjoitusten turvin Jämijärven kirkkoon. Ristin uhrin ansiosta saamme syntiemme anteeksiantamuksen ja se on kristillisen uskomme lohdullinen ydinssanoma.

Tänään saimme sukulaisina juhlia Turussa kahta ylioppilasta, serkuksia: poikaa ja tyttöä, veljeni molempien poikien esikoisia. Pläkkikaupunginosan kauniissa omakotimiljöössä saimme viettää juhlaa kesän ensimmäisenä hellepäivänä ulkosalla täydessä kukkaloistossaan olevien omenapuiden alla. Myös runsaalla lapsijoukolla oli tilaa temmeltää pihamaalla. Uusilla ylioppilailla oli jo jatkosuunnitelmat tiedossa, poika on kahden vuoden valmistautumisen jälkeen läpäissyt pääsykokeet taistelulentäjäkoulutukseen 40 onnellisen kanssa, tyttö menee vuodeksi Saksaan kieltä oppimaan ja opiskelemaan. Tänä vuonnakin leivottiin 30.000 ylioppilasta ja jatkopaikkoja opiskeluun ei ole läheskään kaikille. Siksi on todella hienoa, että näille veljenpoikien esikoisille ovat jatkomahdollisuuden jo nyt heti auenneet.

Suvivirsi kuuluu koulujemme kevätjuhliin. Vielä vuosien ja vuosikymmenienkin jälkeen omien kouluvuosien muistot juuri suvivirrestä ovat sen sanojen mukaiset: Jo joutui armas aika ja suvi suloinen. Kouluväki on lomansa ansainnut ja samoin me kaikki. Toivokaamme alkaneesta kesästämme kaunista ja lämmintä. Edelliskesä taisikin sateisena mennä ohi melkein huomaamatta.

PerusS äänenkannattaja ilmestyi

Tänään tuli PerusSuomalainen lehti, ennätyssuurena, 36 sivua. Viimeinen numero ennen vaaleja. Samalla se on ennätysmäistä puoluekokoustamme esittelevä. Olemme Kankaanpäässä saaneet jakaa jokaista lehden numeroa jo eduskuntavaalien edeltä lähtien, niin tätäkin tuli jaettavaksi, mutta tavanomaisten 100 lehden nippujen sijasta yhdessä nipussa oli vain puolet siitä lehden paksuudesta johtuen. Kun kaikki Kankaanpäässä jaettavina olleet vaalinaluslehdet laskee yhteen, niin siltikin niiden luku on jäänyt noin puoleen talouksiemme luvusta. Suurimmat kerrostaloalueet on pitänyt jättää suosista ilman lehteä.

Päätoimittaja Harri Lindellin kanssa on jakelusta puhuttu paljonkin. On vain niin, että vaikka 8 sivuisella vaalilehdellä olisi ollut menekkiä 400.000 kpl, sitä saatiin painaa vain 100.000 kpl. Harri sanoo, että kun aiemmin on jopa joutunut tyrkyttämään lehteä jaettavaksi, nyt se suorastaan riistetään käsistä, niin runsaasti olisi halukkaita jakelijoita. Puolueen talousresulssit eivät valitettavasti vielä riitä enempään. Mikään ei olisi niin tehokas ja halpa tiedonjakelukanava kuin lehti. Tietysti toinen nykyaikainen varsinkin nuorempien käyttämä on tämä netti, jossa bloginikin on luettavissa. Puolueellahan ei ole varaa kalliiseen lehtimainontaan, joka kaiken lisäksi olisi ulotettava koko maahan. Ikävintä tässä on se, että meitä äänestää haluavien on tosi vaikeaa löytää ehdokkaan numeroa. Äänestyskopissahan se viimeistään on, mutta olisihan se hyvä tietää jo sinne mennessä.

Lehti yleensäkin on yhä pitänyt pintansa sähköisen viestinnän puristuksesta huolimatta. Lehti on aina helposti käsiin saatava. Siksi ainakin me vanhemman polven edustajat luemme tiedot mieluiten juuri lehdistä.

Tämänpäiväisessä PerusSuomalaiset-lehdessä riittää siis lukemista. EU-ehdokkaat ovat hyvin esillä, samoin puoluekokousuutiset ja tunnelmat. Onpa julkaistu osa pitämästäni puoluekokoushartauksestakin. Samoin on kommenttini Aamulehden pahasti Timo Soinia mollanneesta Ylänurkka-pakinasta, johon en saanut vastinetta ja näin lopetin vuosikymmeniä kestäneen kestotilauksen. Vielä Mika Männistö on PerusSuomalaiseen tehnyt haastattelun alkukauden kokemuksista Kankaanpään valtuustossa.

¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨
Timo Soinin päivän plokin ansiosta Auran kirkkoherra, PerusSuomalaisten valtuutettu kyseli,
kuka mahtaa olla se SMP:n nuorten piirissä 1970-luvulla toiminut Soinin ystävä, jota Timo on tänään ollut saattamassa viimeiselle matkalle. Tiesin vastauksen: Meillä Kankaanpäässäkin kappalaisena toimineen Antero Timosen Sakari poika, valtiotieteen maisteri nukkui pois 48-vuotiaana ja haudattiin tänään Lahdessa, jossa hänen isänsä oli viimeksi kirkkoherrana. Itse en ole kuullut Sakarista pitkään aikaan, mutta näin voi matka päättyä jo nuorenakin.

Mikä mies pääministerinä

Urho Kekkonen, nykyisen kepun vaalivankkurien vetäjä, kirjoitti aikanaan kirjan nimeltä Onko maallamme malttia vaurastua. Nykyisen kepun puheenjohtajan ja samalla maamme pääministerin osalta on kysyttyvä, onko maallamme varaa pitää moista miestä pääministerinä?
Miksikö?

Tämänpäiväisessä Apu-lehdessä, jossa muuten on kuuden sivun myönteinen Yrjö Raution artikkeli PerusSuomalaisten puoluekokouksesta, Vanhanen näyttäytyy täysin pihalla olevana. Vain mitä on sanottava hänen veikkauksestaan kepun EU:ehdokkaiden läpimenosta: viisi. Melkoinen ufo-juttu. Mainittu paikkamäärä vaatisi noin 40% kannatuksen ja viimeisten galluppien mukaan heidän kannatuksensa on gallup gallupin jälkeen laskenut ollen nyt 18% luokkaa, joka toisi ehkä vain kaksi paikkaa. Samaanhan ennustetaan PerusS:n ja kd:n vaaliliitonkin yltävän, vaikka itse ennustan kolmea paikkaa, jota jälleen tämän toisenkin ennnakkoäänestyspäivän vilkkaus osoittaisi, sillä mitä enemmän käydään äänestämässä, sitä enemmän satoa putoaa vaaliliitollemme.

Ja sitten Vanhanen palaa haastattelussaan vanhaan kaluttuun luuhun eli väitteeseensä Timo Soinin maatalousvastaisuudesta, kun Timo syystä arvostelee tukien suuntautumista suurimpina esim. Englannin kuningashuoneelle. Vanhanen ei näe siinä mitään pahaa, koska hänestä kaikki ovat oikeutettuja korvauksiin. Ilmankos ei valtion omistamien yhtiöiden optioherrojenkaan ylettömiin korvauksiin ole mitenkään puututtu. Näin kauas pääministeri on loitontunut tavallisten kansalaisten tunnoista eikä ihme. Hänen ansioluettelonsa on aika ohut, ensin seitsemän vuotta toimittajana ja vuodesta 1991 eduskunnassa. Kosketus tavalliseen kansaan puuttuu totaalisesti. Eivät naisseikailutkaan sitä ole lisänneet!

Kauanko kepulla on varaa pitää Vanhasta puheenjohtajanaan ja pääministerinä. Vahingossa pääministeriksi joutunut näyttäisi olevan vähän samassa asemassa kuin sattumakorpraali. Hänen asemansa ei onneksi ole meidän muiden huoli, vaan kannatuskäyriä ajatellen pelkästään etu, mutta koko maatamme ajatellen olisi pikainen vaihtaminen tarpeen.

Nyt se alkoi

Yli 100.000 äänesti heti tänään ensimmäisenä ennakkovaalipäivänä, minä niiden joukossa. Kansalaisvelvollisuutensa täyttäneitä oli viidennes enemmän kuin edelliskerralla.

Tästä on hyvä jatkaa ja ennustajien etukäteiskaavailuilta putoaa pohja. Hehän povasivat vielä hiljaisempia vaaleja kuin edelliskerralla. Kansalaiset ymmärtävät, että vain äänestämällä voi vaikuttaa.

Selvää on ollut kaiken aikaa, että mitä vilkaammat vaalit ovat, sitä parempi on PerusSuomalaisten kannatus. Nyt kansan syvät rivit eli EU-kriittiset osoittavat voimansa.

Vanhat valtapuolueet ovat kaikki samaa mössöä. Ne ovat hyväksyneet EU-valtakeskittymän mukisematta. Niitä pönkittämällä ei ole toivoa paremmasta eikä muutoksesta, vaikka nyt kaikki ehdokkaat ovat niin kovasti ajavinaan Suomen vaikutusmahdollisuuksien lisäämistä ja esim. hyväksymässä vain työperäistä maahanmuuttoa.

Eli kaikki ovat olevinaan PerusSuomalaisten kannalla, kun ovat nähneet meidän linjamme purevan kansaan. Mutta tälläinen takinkääntö vaalien alla ei ole uskotttavaa, siitä on jo riittävän paljon kokemuksia. Vaalien jälkeen pyhät lupaukset unohtuvat ja kaikki jatkuu entisellään.

Nyt vaan on tehtävä loppuun asti vaalityötä ja patistettava ihmisiä äänestämään. Meillä Kankaanpäässä on muutenkin pullat hyvin uunissa, Pertti Veltto Virtanenkin on lupautunut käväisemään Kankaanpään toripäivillä tasan viikon päästä 4.6. puolustusvoimien lippujuhlana, jolloin on Porissa valtakunnallinen paraati. Sielläkin hän voi pistäytyä.

Timo Soinihan on jo aiemmin luvannut käydä Kankaanpäässä sitten perjantaina 5.6. klo 11-13 torilla, mukana on myös toinen EU-ehdokas Kurikan Veli-Matti Saarakkala perussuomalaisten nuorten puheenjohtaja ym. ym. Veikkaa PerusS nousevan Kankaanpään toiseksi suurimmaksi kuten olimme eduskuntavaaleissakin.

Ei kiitosta

Tänään sotkussa sain moitteita, kun puolustamme kyläkouluja eli emme hyväksy ehdotusta Hapuan koulun lopettamisesta. Arvostelija vetosi siihen, että lopetettiinhan Veneskosken ja Narvin koulutkin. Vastasin meidän linjan aina olleen kyläkouluja puolustava, eikä meidän edustajiamme ollut edellisessä valtuustossa kouluja lopettamassa.

Mutta näin on aina. Koskaan kaikki eivät ole tyytyväisiä. Kyseinenkin henkilö oli alkuaan Veneskoskelainen ja oli tietysti suivaantunut oman koulun lopettamisesta.

Kuitenkin taas kerran pitkän tauon jälkeen luottamusmiehenä toimiessa huomaa eri tehtävien vievän aikaa ja vaativan asioiden selvittelyä jo etukäteen. Näin katsoisinkin kaikkienkin luottamustehtävissä olevien moitteiden sijasta ansaitsevan kiitoksen aikansa uhraamisesta yhteisen hyvän edestä.

Puhutaan, että saattehan te palkkion vaivoistanne. Juuri säästötalkoissa mukana olevina ollaan päättämässä kahdesta kokouspalkkiosta luopumisesta. Meille Perussuomalaisten valtuutetuille se ei tosin merkitse mitään, koska olemme Olavia lukuunottamatta päättäneet luovuttaa puolueosastolle 50% ja kun verot vievät 45%, niin täydellä syyllä voimme sanoa olevamme palkkiotta eli emme ole leipäpappeja vaan toimimme vakaumuksesta. Olavihan puolestaan luovuttaa kaiken eli verojen jälkeen jäävän 55% sotaveteraanityölle.

Näin haluamme koko sydämestämme palvella kuntalaisiamme emmekä odotakaan mitään kiitosta. Tiedämme hyvin ja taidamme sitä itsekin olla, että suomalaiset ovat purnarikansaa ja ainahan arvostelun sijaa löytyy. Kissa kiitoksella elää!

Lyödäänkö tälläkin tavalla

Viimeisen gallupin tuloksia on vaikea uskoa. Kun koko EU-vaalien ajan on jatkuvasti puhuttu Timo Soinista ja hänen tuomastaan uudesta ulottuvuudesta eli äänestysmahdollisuudesta EU-kriittisillekin, niin nyt muka juuri perussuomalaiset olisivat vähiten kiinnostuneita tästä vaalista ja että kaiken kaikkiaan äänestysinto olisi entistä matalampaa, kun se edelliskerrallakan ei noussut kuin 41,1 %.

Nyt viimeisimmän tutkimuksen mukaan vain kolmannes äänestäisi varmasti ja perussuomalaiset saisivat alhaisimman luvun 32%, vihreät 35%, kepu 39% ja sdp 40%. Edelliskerrasta kaikilla muilla kuin sdp:llä olisi laskua, vihreillä eniten 9% ja kepulla 7 %. Perussuomalaisia ei voi verrata, koska vertailukohta puuttuu viime vaaleista. Sdp:nkin nousu olisi vain 1%.

Perussuomalaisten osalta ainoana myönteisenä tuloksena mainitaan, että äänestysvarmuus on kasvanut edellisestä huhtikuun tutkimuksesta. Tämä tuntuu oikeansuuntaiselta ja se lisääntyy koko ajan kasvavalla vauhdilla, sillä kyllä eritoten Timo Soini edelleen on kaikkien huulilla ja varmasti hänen esiintymisensä muiden kanssa keskusteluissa vakuuttavat aina vaan entistä enemmän, niin mahtavasti sanat ja asiat ovat hänellä hallussaan.

Niinpä uskoisinkin, että nämä galluptulokset ovat vain yksi monista perussuomalaisia vastaan tähdätyistä iskuista, joilla kaikilla yritetään murentaa puolueen ja puheenjohtajamme rakettimaista nousua, kun kaikki vastustajamme pelkäävät monien tutkimusten lupaamaa rökälevoittoamme.

Ei pidäkään provosoitua, vaikka provosoidaan. Ja pitää muistaa, ettei Timo Soinikaan pääse läpi ilman ääniä. Gallupit eivät todellakaan äänestä, joten ensiarvoista on käydä äänestämässä ja kehoittaa myös muitakin täyttämään kansalaisvelvollisuutensa. Eli niinkuin Helsingin Sanomatkin pääkirjoituksessaan toteaa: "Äänestämättä jättäminen protestiksi ei ratkaise mitään. Jos haluaa muutosta, pitää äänestää muutoksen puolesta. Valitsijan valtaa käyttävät ne, jotka äänestävät." Toteamus on kuin suoraan perussuomalaisten puolesta!

Vähiin käy

Tänään sain kastaa Milo Matiaksen lähellä Raumantien motellia ja pitää messun Keski-Porin kirkossa. Enää on jäljellä viimeinen viikko työtehtävissä Keski-Porin vt. 3. kappalaisena päättyen Ruosniemen kirkon messuun 31.5. Sen jälkeen on yhdeksän kuukauden työrupeama lopussa. Vaikkei tämä aika ollutkaan pitempi, on erossa aina oma haikeutensa ja muistot jäävät.

Keski-Porin suuri seurakunta aikaisempien paljon pienempien jälkeen oli etukäteen tietysti vähän jännittäväkin, mutta työyhteisö kaikkineen osoittautui hyvin myönteiseksi. Lähimmät työkaverit -seitsemän pappia, naislehtori ja kolme kanttoria- olivat mitä mainiompia työkavereita ja yhteishenki kannustava. Aivan niin kuin eräs sanoi, että tänne on tultu tekemään töitä, eikä erottelemaan toisiamme eri uskonnäkemysten perusteella. Myöskin ulkoiset toimitilat todella mahtavasta Keski-Porin kirkosta ja sen uusista Suomen parhaisiin lukeutuvista uruista lähtien ovat parhaat mahdolliset. Urkutaide ja monet korkeatasoiset konsertit ovatkin Keski-Porille ominaisia. Kesäkuun ensimmäisellä viikollakin on kansainvälinen urkuviikko.

Näin Keski-Porin aika jää muistoihin todella myönteisenä kokemuksena. Vaikka eipä silti, samaa on sanottava molemmmista kirkkoherraseurakunnistanikin, niin Jämijärvestä kuin Jurvastakin.

Jämijärven voi lukea kuuluvaksi kotiseutuun Kankaanpään naapurina, jossa jo etukäteen tunsin paljon ihmisiä ja yhteys säilyy edelleen, olenhan usein kirkkoherran viikonloppuvapaiden tuuraajana. Siellä saimme asua järvenrantapappilassa, jossa lähiympäristössä ovat kaikki muut seurakunnan tilat: kirkko, seurakuntakoti, vanha pappila virastoineen ja hautausmaa. Myös pieni mutta kiinteä työntekijäjoukko muodosti hyvän työyhteisön lämpimällä yhteishengellä.

Etelä-Pohjanmaan Jurva tunnettuna tyylihuonekaluteollisuuden pitäjänä on kooltaan Jämijärven ja Keski-Porin väliltä. Se tietysti oli vieraampi, vaikka ei eteläpohjalaisuus sinällään outoakaan ollut. Olinhan kymmenen vuotta Lapualla keskustoimistoaan pitävän Herättäjä-Yhdistyksen matkapappina läntisessä Suomessa ja vaimonkin kotipaikka on Lapua. Kansanluonnehan on tietysti erilainen kuin meillä Satakunnassa. Pohjalaanen menee eikä meinaa ja sanoo suoraan ja on rehellinen. Paljon hyviä muistoja sieltäkin jäi ja jälkeenpäinkin on sielläkin saanut käydä tutuiksi tulleita tapaamassa.

Näin seurakuntayhteys on se joka kannattelee, ovat seurakunnat sitten vaikka kuinkakin erilaisia. Ja siksi kirkon palveluksen työ on kaikkialla samanlaista. Muutokset seuraavat toisiaan, kesäkuun alusta alkaa itselläni sijaisuuden hoito Noormarkun seurakunnassa. Mutta aina saamme muistaa, että aikamme tiimalasi kulkee kohden loppuaan, enemmin tai myöhemmin. Siionin virsi pukee sen sanoiksi: "Kuin matkamies nyt vaellan, käyn kohden kotiani. Jo aukee portti kuoleman, ja poistun polultani. Ah, auta, Herra Jumala, huutamaan apuun sinua, niin matka iloon päättyy."

Nokkonen ja voikukka

Puutarhatöiden tekemisen aika on nyt parhaimmillaan omakotiasujilla. Mekin olemme puutarhaa kunnostelemassa eka kevättä muutettuamme kesällä vapautuneeseen mummulaan, jonka ympäristö ei enää vanhusten viime vuosina ole ollut parhaassa mahdollisessa kunnossa, vaikka niin kauan kuin voimia riitti, he hoitivat puutarhaa esimerkillisesti. Niinpä työtä riittäisi. Piha-alue on aika laaja.

Tänään yritin kaivaa sitä varten suunnitellulla raudalla voikukkia, koko juuren poissaanti on melko mahdotonta. Samoin varjopaikkoihin pesiytyneitä nokkosia olen yrittänyt kitkeä pois. Niillä myös on laajat juuret, jotka tosin menevät maan pinnassa, joten juuria on helpompi kiskoa irti, mutta kyllä niistäkin tahtoo aina jotain jäädä maahankin.

Ei turhaan naapurinmies sanonutkaan, että jos yrittäisi viljellä nokkosia ja voikukkia, niin sillä keinoin niistä pääsisi eroon, koska nyt ne leviävät itsellään, ja päinvastoin viljellyt kasvit eivät niinkään helposti menesty. Mutta pienessä perunapellossamme olivat nouseet näkyviin kevään ensimmäiset pienet perunantaimet.

Kevään merkkejä oli myös, kun sain olla kastamassa pienen tytön Viivi Annikan Kalaholman Lukkarinrannassa lähellä Kokemäenjokea Porin kaupungissa.

Runoilijamme ovat myös ylistäneet kevättä, jo 1700-luvulla elänyt Calamnius: Kevät keikkuen tuleepi, ilon kanssa ilmestyypi. V.A. Koskenniemi: Oi kevät, ihmehen ihme, sun tullessas maailma nuortuu nuoreks uudestaan, nuortuu ja voimakas on. Ja Eino Leino: Kylväkää, kylväkää, toukojen, toivojen aika on tää!

Kuin kevään kaunis hetki

Kevät on toiveiden aikaa. Parast´aikaa saamme nauttia tästä kevään kauneudesta luonnon puhjetessa vehreyteensä. Monet varhaiskukat kukkivat ja tälläisenä sateisena päivänä ilma täyttyy kevään tuoksuista ja vihreys valtaa alaa silmissä. Eilen niihin Jorma Pakkasen syntymäpäiväseuroihin ja tänään siunaustilaisuuteen Porin metsähautausmaalla sain ajella pohjoista satamatietä ja ihailla sen merellisiä maisemia. Vaikka olisikin maamme köyhä, niin on se ainakin kaunis ja siitä saamme nauttia aivan ilmaiseksi.

Kevään toukotyöt näyttävät tulleen tehdyiksi. Laajat kylvetyt peltoalat ovat saaneet virvoittavaa sadetta, ja maamies saa olla toiveikkaana. Vuodesta toiseen jaksavat viljelijämme toivorikkaina kunnostaa peltonsa odottamaan syksyn sadonkorjuuta. Näin nyt EU:n aikanakin, vaikka monet laskelmat osoittavat työn kannattavuuden perin heikoksi. Saamme olla kiitollisia maanviljelijöillemme heidän jaksamisestaan puhtaiden kotimaisten elintarvikkeiden tuottamisessa. Omavaraisuus jo sinällään on tärkeä turvallisuustekijä esim. sotien ja onnettomuuksien varalta. Ja ennen kaikkea suuriarvoista on, että kotimainen ruokamme on terveellistä ja lähellä tuotettuna tuorretta.

Suvivirsi Jo joutui armas aika kuvaa erinomaisesti keväisiä tuntojamme. Myös ihmiselämän nuoruusaikaa verrataan kevääseen. Siionin virsien nuorisovirressä todetaan "Kuin kevään kaunis hetki, on päivä nuoruuden. On eessä elon retki ja aika toivehen." Jatko kuuluu "Vain Jeesus onnen lahjoittaa, siks kutsuu, kolkuttaa." Näin myös koko kevään lahjasta saamme olla kiitollisia Taivaaliselle Isällemme, joka säät ja ilmat säätää ja onneen meidät ohjaa, myös aikaan vaikeaan. Tämä säveltäjämestarimme Jean Sibeliuksen virsi Soi kunniaksi Luojan on syystä yksi virsikirjamme suosituimmista eikä syyttä.

Eläessämme kevätaikaa saamme siis nauttia jokaisesta hetkestä ja elää toivossa, voittaahan auringonvalokin jatkuvasti pimeyttä pidentäen päivääkin juhannukseen asti.

Kun synnyin

Tänään helatorstaina sain olla kaksilla syntymäpäivillä ja molemmista muodostui samalla seurahetket.

Kankaanpäässä käymme tervehtimässä veteraaneja viiden vuoden välein ja 90-ikävuodesta lähtien joka vuosi. Tänään täytti pitkään evankeliumin levitystyössä toiminut Niilo Onniselkä 91 vuotta. Paikalla oli puoliso, lapsia, seurakunnan edustajana Pasi Junnila ja me veteraanien puolesta Aaro Holman kanssa. Sankari muisteli pitkän elämänsä vaiheita kiitollisena. Hän on niitä harvoja talvisodan veteraaneja, joka on vielä elossa. Pikakivääriampujana sotakokemukset ovat olleet monessa tiukassa paikassa pelastumisia, Jumalan varjelus on suojellut.

Siunauksesta kiitettiin myös Reposaarella Räpsöön entisen kirkkoherra Jorma Pakkasen 80-vuotispäivillä. Lapset perheineen olivat ensin järjestäneet isälle omistetun pienimuotoisen virsikonsertin Reposaaren kirkossa ja seurahetkellä jatkettiin pappilassa.

Siunaus tuli esiin senkin vuoksi, että Pakkanen on kirjoittanut kirjan Herran siunauksesta. Hän on muutenkin ahkera kynämies ja on kirjoittanut monia kirjoja. Esimerkiksi kaikki kirkkovuoden pyhät sisältävän hartauskirjan Matka kirkkovuoden maisemiin. Pakkanen on nuorena pappina toiminut Herättäjä-yhdistyksen matkapappina asuen Tampereella. Muistan hyvin, kun meitä kankaanpään seurakuntanuoria oli käymässä Tampereen seuroissa 1960-luvun alussa Pakkasten vieraina.

Molemmat päivän syntymäpäiväsankarit ovat menetetyn Karjalan poikia. Niilo Onniselkä Käsnäselästä, joista tunnoista häntä viisi vuotta vanhempi veljensä Vilho on kirjoittanut muistelmakirjan. Pakkasen kanssa olen saanut olla hänen synnyinseudullaan Sortavalassa, jossa löysimme hänen lapsuuden kotinsa Raskilan koulun paikan, kaivo taisi olla ainoa, joka oli jäljellä. Sortavalan hautausmaalta löytyi hänen isoäitinsä hautapaikka, josta Pakkanen otti multaa omaa siunaustaan varten.

Seuroissa veisasimme Väinö Malmivaaran koskettavan syntymäpäivävirren: "Kun synnyin tänne maailmaan, minutkin Herra omanaan Elämän kirjaan kirjoitti: Ostettu olen kalliisti. Se kirja tietää kertoa Jumalan laupeudesta. Jumalan armo turvana on ollut vuoden aikana."

Helatorstai

Huomenna vietämme helatorstaita, joka on Kristuksen taivaaseenastumisen muistojuhla. Se on 40 vuorokautta pääsiäisestä, Kristuksen riemullisesta ylösnousemuksen juhlasta. 50 vuorokautta pääsiäisestä on sitten helluntai, Pyhän Hengen vuodattamisen muistojuhla.

Helatorstain nimi on saatu ruotsinkielestä merkiten suomeksi pyhää torstaita. Ja vaikka Jeesus jättikin helatorstaina meidät lopullisesti ajallisin silmin nähtävässä muodossa ja siirtyi tuonpuoleisuuteen aistiemme tavoittamattomiin, niin lupauksensa mukaan hän ei jättänyt meitä yksin, vaan lähetti helluntaina Pyhän Hengen. Hän on Puolustaja, Totuuden Henki, josta jo tutussa kouluvirressä olemme oppineet: Johda sinä meitä etsiessämme valkeuden teitä. Työtämme ohjaa, meitä älä heitä, tietomme siunaa.

Kirkkopyhien merkitys ei aina ole kovin helposti muistettavissa, sillä helatorstaikin voi sekotttua samantuntuiseen päivään kiirastorstaihin, joka puolestaan on pitkäperjantain, Jeesuksen ristiinnaulitsemisen edellä. Kiirastorstaina Jeesus asetti pyhän ehtoollisen aterioidessaan viimeistä kertaa opetuslastensa kanssa. Siksi silloin erityisesti vietetään pyhää ehtollista samalla muistellen ensimmäistä ehtoollista.

Helatorstain merkityksestähän on ollut kiivaitakin taisteluita ja aikanaan se siirrettiin työmarkkinaneuvotteluiden vaatimuksesta lähimmän sunnuntain yhteyteen rationalisoinnin nimessä, mutta on nyt uudelleen palautettu sille kuuluvaan ja koko kristikunnassa olevaan oikeaan paikkaansa. Ja mikä estää, että joskus viikkorytmissämme on pientä poikkeavuutta, tuleehan tähän viikonloppuun normaalia enemmän pituutta ja näin katkaistaan ehkä joskun vähän uuvuttavakin viikkorytmi. Ei kaikkea tarvitse valjastaa tehokkuuden alttarille.

Kirkkovuosi onkin meille annettu lahja, jonka kuluessa saamme viettää ja kerrata kaikki Jeesuksen elämään sisältyneet eri tärkeät tapahtumat. Ovathat joulunaika ja pääsiäisaika vuodenkulkuun sisältyvät suurimmat juhlat.

Kuvasatoa puoluekokouksesta

Kuva puhuu enemmän kuin tuhat sanaa. Ennätysmäisestä Seinäjoen puoluekokouksesta olevat kuvat vasemmalta puheenjohtajamme Timo elementissään toriyleisön edessä, keskellä auditorion ahdinkoon asti täyttänyttä kokousyleisöä ja oikealla keskustelen Satakunnan piirin puheenjohta Seppo Torisevan kanssa. Kummatkin tulimme puolue-edustajistoon.

Maanantain Helsingin Sanomissa mainittiin kolmen viikonvaihteessa puoluekokouksensa pitäneiden puolueiden kokousselostuksissa vertaillen eri asioita, mm. erikoisuuksia. Perussuomalaisista mainittiin allekirjoittanut lähetyskenkien myyjänä puoluekokouksissa jo vuodesta 1968. Vuosi kylläkin on ensimmäinen puoluekokouskäyntini varusmiehenä Porin puoluekokouksessa. Ainahan lehtijutuissa on epätarkkuuksia.

Terveempää elämää

Puoluekokouksessa tulee monenlaisia asioita mieleen. Kun näkee vuosien takaisia tuttuja, jotkut ovat muuttuneet, toiset eivät. Pohtii samalla, miten on omalla kohdalla, näkyykö vanhenemisen merkkejä, varsinkin kun jonkun ystävän osalta vanheneminen oli silmiinpistävää. Ja syykin näkyi, nytkin hän oli jatkuvasti tupakkapaikalla. Tupakka on kyllä hitaasti tappava myrkky, mutta vaikuttavan varmasti viimeistään iän myötä. Juuri lauantaina siunasin 73-vuotiaan armottoman tupakkamiehen, jonka pojat valitettavasti polttavat myös.

Kun tänään on takana aamun vesijuoksu ja illan juoksulenkki, jonka aikana muuten toisella pururadan kierroksella juteltiin ystävän kanssa ja hän kertoi aiheeseen sopivasti isänsä oppineen polttamisen sodassa eikä päässyt siitä koskaan eroon, mutta hän varoitti poikiaan olemaan polttamatta ja toivomus on toteutunut: kukaan pojista ei polta, niin nyt voi oikeutetusti puhua terveen elämän edellytyksistä, niin kuin niitä emme muutenkin tietäisi. Käy vain liiankin helposti, ettemme kuitenkaan pidä terveydestä kiinni ennen kuin huomaamme, että se voi olla jo liian myöhäistä.

Porin seurakuntien työntekijöiden virkistyspäivänä olimme diakonialaitoksen vieraanvaraisessa hoidossa, saimme liikkua kukin tahtomme ja kykyjemme mukaan ja kuulimme neuvoja jakavan luennon terveistä ruokatottumuksista. Hanna-Riikka Seppälä kiteytti mainion esityksensä 8 asiaan.

1. Joka päivä tulisi syödä kokojyväleipää. Taitaa vain olla melko laiha valikoima kaupoissa. Samoin kaikki kuidut ja leseet edistäisivät ruuan sulamista.

2.Tulisi käyttää pehmeitä rasvoja eli kasvisrasvaa. Omega-tuotteet ajavat samaa asiaa.

3.Kasviksia tulee käyttää runsaasti. Se merkitsee samaa kuin antidoksidenttien käyttäminen.

4.Suolaa saisi vuorokaudessa käyttää 5 grammaa ja nimenomaan mineraalisuolaa, jota on esim. pansuola.

5.Pelkkä ruoan näykkiminen ei ole suositeltavaa, vaan oikein kunnon ateriat.

6.Juoda pitäisi vähintäin 1,5 litraa/vrk, itse juon heti aamulla happivettä. Juoman pitäisikin olla energiatonta. Kahvi on nesteen poistaja, joten sen kanssa pitäisi juoda yhtä paljon esim. vettä.

7.Vaikka puhuttiin kunnon aterioista, niin tärkeää on huolehtia painon hallinnasta eli energiatasapainosta.

8.Elämään pitäisi saada tai löytää stressitön asenne!

Siinäpä salaiset aseet ruokapuolelta terveyden edistämiseen ja ylläpitämiseen. Vähän kurinalaisuutta ja hyvää tulee.

Olinhan siellä minäkin

Yli kuusisataa henkeä ahtautui vain viidellesadalle hengelle tarkoitettuun auditorioon Seinäjoen yliopistokeskuksessa Perussuomalaisten suurimmassa puoluekokouksessa. Paikalla olleena tuli eittämättä mieleen SMP:n suuret kokoukset, joista itselleni ensimmäisessä olin v.1968 parast´aikaa varusmiespalvelusta suorittaneena Säkylän Huovinrinteellä. Kokous oli Porissa ja olin siellä mielestäni ainoa sotilaspuvussa oleva, kun samalla jatkoin matkaa lomalta takaisin varuskuntaan. Veljeni Jouko oli juuri valittu SMP:n valtuutetuksi Kankaanpäässä. Sittemmin vielä suurempaa kokousta Porissa saimme pitää v.1979, jolloin olin tuore kansanedustaja ja Eino Poutiainen, eduskuntaryhmätoverini, toi viestin puolueen perustamispaikkakunnalta Pieksämäeltä mopolla pysähtyen torintäyteisen yleisön jututeltavaksi myös Kankaanpään torilla. Nythän Timo Soini, yksimielisesti puheenjohtajaksi valittuna tulee samalle torille perjantaina 5.6. sopivasti juuri ennen EU-vaalipäivää.

Myös tunnelma oli samanhenkinen kuin SMP:n suuruuden päivinä, jolloin meillä oli 18 kansanedustajaa. Kaikki tunsimme toisemme veljiksi ja sisariksi. SMP:ssä muuten aina kutsuttiin jopa Veikko Vennamoa veli puheenjohtajaksi, nyt puheenvuoron aluksi tosin sanottiin vain proosallisesti herra puheenjohtaja.

Tungosta johtapaikoille riitti, niin että Timon valintaa lukuunottamatta kaikissa valinnoissa jouduttiin äänestämään, kun puolueessamme on jokaisella jäsenellä äänioikeus . Niinpä lauantaina oli tarkoitus keskeyttää kokous valintojen jälkeen klo 17. Itse suoritettuani papin toimituksia vielä klo 14 Kankaanpäässä ehdin kokouspaikalle vasta samaan kellonaikaan ja pääsin kuitenkin mukaan puoluesihteerin ja puoluehallituksen vaaleihin, kolmen varapuheenjohtajan valinta oli vienyt ajan siihen asti.

Tänään sunnuntaina sitten oli 50 puoluehallituksen jäsenen valinta, jota varten piirien puheenjohtajat neuvottelivat sopuratkaisun, piirien ehdotuksista piti karsia parisenkymmentä halukasta aivan samoin kuin puoluehallitukseenkin ehdotettiin kuudelle paikalle kahtakymmentä ylimääräistä. Sääntöjä ollaankin muuttamassa siten, ettei mikään piiri voi jyllätä ylivoimallaan niin kuin nyt Etelä-Pohjanmaalla olisi siihen mahdollisuus jäsenmäärältään suurimpana piirinä.

Voitontahtoisina olemme menossa EU-vaaleihin ja Timo Soini nauttii myös oman puolueväen jakamatonta suosiota, eikä turhaan. Siksi vakuuttava oli ollut hänen puoluekokouksen avauspuheenvuoronsakin, joka oli keskeytetty suosionosoituksilla 33 kertaa. En muista, katkaistiinko Veikonkaan juhlapuheita ihan niin montaa kertaa suosionosoitusten myrskyihin. Vaaleihin on tasan kolme viikkoa!

Aamuhartaus puoluekokoussunnuntaina Seinäjoella

Tänään kaatuneiden muistopäivänä saamme tuntea syvää kiitollisuutta kaikille sotiemme veteraaneille ja silloin eläneille lotille ja kotirintaman naisille. Näin saamme liittyä sukupolvien saattoon jopa kaikkien menneiden polvien kanssa. Ja sieltäkin olemme voineet ammentaa voimaa ja siunausta myös yhteiskunnalliseen toimintaan. Hengen vainioilla ollut vuosisatojenkin aikana siunauksen aikoja vastauksena monien uskollisten hartaisiin rukouksiin. Älkäämme olko näitä siunauksen virtoja sammuttamassa eripuraisuudella ja tuomitsevalla asenteellamme pitäen aina vain itseämme ainoina oikeassa olevina. Ei Jeesuskaan puhunut niinkään oikeasta opista, vaan rakastamisesta eikä vain sanoissa vaan ennen kaikkea teoissa.

Niinpä tämä Jeesuksen esittämä rakkaus onkin kristinuskomme keskus. Jumalan rakastaminen on uskossamme kaikki kaikessa, mutta juuri se tuleekin ilmi lähimmäisen, jokaisen toisen ihmisen rakastamisena. Jeesus irrotti lähimmäisrakkauden kansallisesta rajoittuneisuudesta, kun hän avarsi sen myös juutalaisten ulkopuolelle koskemaan meitä kaikkia, silloisia pakanakansojakin. Tässä on kristillisen uskomme perusta, niin heikosti kuin kristilliset kirkkomme ja me kristittyinä olemmekin tätä Jeesuksen tahtoa ja opetusta seuranneet. Eikä Jeesuksen julistama rakkauden kaksoiskäsky enää olekaan ainoastaan juutalaisuuden ja kristinuskomme ydin, vaan se on koko ihmiskunnalle annettu vetoomus ja haaste. Käskyistä suurin ja tärkein on: Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Toinen yhtä tärkeä on siis: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Ja Jeesus lisää vielä: Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat.

Ja vain näiden kahden turvin mekin kestämme: siunatkaamme, älkäämme kirotko! Ja voimaa saamme Herraltamme, Suurelta Esirukoilijaltamme.

Olkoon kaikkia meitä rohkaisemassa Jumalamme hyvä huolenpito. Saamme yhtyä päivän psalmitekstin kirjoittajan rukoukseen:
Herra, kuule rukoukseni, vastaa minulle, minä olen köyhä ja avuton. Herra, armahda minua! Minä ylennän sydämeni sinun puoleesi. Täytä palvelijasi ilolla.

Miksi Soinia äänestetään

Perussuomalaisten puoluekokous viikonvaihteessa Seinäjoella käydään onnellisten tähtien alla. Kokouksen yleisömäärästä tulee ennätysmäinen, jopa jotensakin vaikeastikin hallittava, koska meillä sääntöjen mukaan jokaisella jäsenellä on äänestysoikeus henkilövaaleissa, vaikkei nyt puheenjohtajasta tarvitsekaan äänestää, mutta jo varapuheenjohtajista ja puoluehalituksen jäsenistä on äänestettävä, siksi runsaasti on johtopaikoille tunkua.

Timo Soini on itseoikeutettu puheenjohtajaksi. Lehdistö jaksaakin jatkuvasti nostaa hänen muutenkin korkeaa profiiliaan. Tämän viikon kuvalehdistä Apu tekee ennätyksen mainitessaan Timon kolmessa jutussa. Ensinnäkin nostetaan järjestyksessä kolme rötösherrajahtaajaa suorassa jatkumossa: Suomen Pientalonpoikien puolueessa Veikko Vennamo, Suomen Maaseudun Puolueessa Eino Poutiainen, Perussuomalaisissa Timo Soini. EU-vaalimenestystä puntaroitaessa pidetään suulaan Timo Soinin gallupsuosiota vähemmän yllättävänä, vaikka se onkin paljon suurempi kuin perussuomalaisten kannatus. Häntä voivat äänestää omien lisäksi niin keskustapuolueen kuin vasemmistoliitonkin itsensä unohdetuiksi kokevat: työttömät, syrjäytyneet, pienituloiset ja nykymenoon tyytymättömät. Politiikan pakinoitsija Yrjö Rautio puolestaan on tehnyt havainnon, että viidennes keskustan omasta väestä luulee nyt Timo Soinia Kekkoseksi, vaikkei ulkonäöstä luulisi.

Arvostettu Suomen Kuvalehti on teetättänyt oikein oman gallup-tutkimuksensa uudella tavalla, jossa on pyydetty kansalaisia arvioimaan EU-ehdokkaiden pätevyyttä. Jälleen Timo Soini on kärjessä saaden yhtä suuren kannatuksen kuin kaksi seuraavaa yhteensä. Kannattajien joukosa on omien lisäksi paljon kaikkien muidenkin puolueiden kannattajia. Jopa demareissa Timo on suositumpi kuin kukaan demariehdokas. Tässä mittelössä suurella kohulla ehdokkaaksi asettunut isä Mitro jää mopen osalle, hänen suosionsa perustuukin lehden mukaan muihin asioihin kuin ylivertaiseen asioiden hallintaan.

Apu-lehti taisi arviossaan aivan vahingossa osua yhteen - ainakin itselleni - aivan uuteen yhä tärkeämmäksi muodostuvaan tekijään Timo Soinin kannatuksessa, jota en ole osannut edes ajatella. Sen kertoi tänään itsekin Apu-lehteä lähellä ollut henkilö, onhan muuten nykyisen päätoimittajan vanhemmat, joista äiti vielä elää, myös kankaanpääläisiä. Nimittäin jopa älymystön keskuudessa pääkaupunkiseudulla liikkuu ajatus Timo Soinille äänivyöryn hankkimisesta siksi, että se jos mikä saa aikaan muutoksen, ei ehkä niinkään EU:ssa, joka meille suomalaisille sittenkin on melko vierasta ja sinällään vähäarvoiselta tuntuvaakin, vaan nimenomaan oman maamme politiikassa, koska hallituksen on Soinin tulevien eduskuntavaalien äänivyöryn pelossa ruvettava tositoimiin kansan aseman parantamiseksi!

Näin ei EU-vaali jääkään meille enää vieraaksi. Voimme juuri sen avulla vaikuttaa oman maamme asioiden hoitoon ei ainoastaan välillisesti EU:n kautta, vaan suoraan oman hallituksemme ja eduskuntamme ryhdistäytymiseen!

Torstai-toripäivä

Torstai on toivoa täynnä. Niin minunkin torstaini tänään oli minuuttiaikataulutettu.

Aamulla klo 7 jälkeen vesijuoksua 40 min uimahallilla. Sieltä limppujen haun jälkeen Patajussilta torille Anja Lammelan kukkaispöydän hyyryläiseksi ennen klo 9, lähetyslimppujen, veteraaniarpojen, körttipastillien ja Perussuomaisen materiaalin kanssa eli PerusS karkkia kaikille halukkaille ja EU-ehdokas Kiken kuvia, joilla ei sitä vielä ole. Ennen klo 14 sotaveteraanien hallituksen kokoukseen haettuani mukaan Aaro Holman.

Kokous loppui klo 15.30. Edessä oli ajo Porin seurakuntakeskukseen, vaikka olen sieltä kahden viikon lomalla. Jo torilla puhelimella sovittiin joistakin työtehtävistä. Porissa palaveria ja mukanaoloa kantelun tekemisessä oikeusviranomaisille 3 lapsen hädänalaisesta asemasta, kun heidät on uskottu äidin huollettaviksi, vaikka eri viranomaiset ovat todenneet lasten pahoinvoinnin, niin sosiaalityöntekijät eivät voi peräytyä alkuperäisestä periaatteellisesta ratkaisustaan, joka normaalitapauksessa onkin lähtökohta, että lapset äidille. Mutta täytyisi myös huomioida, millainen riski koskaan työssä käymätön ja monella tavalla huoltajaksi sopimaton äiti on lasten terveelle kehittymiselle isän nytkin kuitenkin työssä käyvänä kantaessa kokonaisvastuullisesti huolta lasten pahoinvoinnista.

Salosenseikkailut oli mielenkiintoinen uusi tutustumiskohde Porin Hyvelässä, jossa lähimailla olen käynyt syntymäpäiväkäynnillä. Nyt tulin vähän myöhästyneenä klo 18 alkaneeseen PerusSuomalaisten piiritoimikunnan kokoukseen, jossa oli jyhkeän pöydän ympärys täynnä piiritoimikunnan innokkaita jäseniä. Keskustelu kävi vilkkaana tulevien EU-vaalien tiimoilta. Ilolla tervehdittiin Timo Soinin erityishuomiota syntymämaakunnalleen Satakunnalle, kun hän uhraa ylösotetusta ajastaan kaksi viimeistä päivää ennen varsinaista vaalipävää.

Timon turnee alkaa Pohjois-Satakunnasta perjantaina 5.6. klo 11-13 meillä Kankaanpään torilla jatkuen Honkajoella Pesämäellä konemessuilla, jossa on myös vaalipaneeli. Illalla klo 18.30 on tilaisuus Siikaisten nuorisoseuran talolla. Lauantaina jatketaan Porissa puolenpäivän maissa ja sen jälkeen Kokemäen raveilla, jossa Timo oli vasta äskettäinkin loimittamassa voittajahevosia toisen paikalle lupautuneen EU-ehdokkaan Kauko Juhantalon myöhästyessä.

Kotiin klo 21 jälkeen tullessa joutui antamaan periksi ja ensi kertaa tällä viikolla juoksulenkki jäi väliin. Ihminen ei ole täydellinen eikä varsinkaan kone. Silti torstai oli todellinen toimintapäivä ja torillakin riitti väkeä niin tuttuja kuin vieraampiakin melkoisen kovasta jo koleahkosta tuulesta huolimatta.

Mestarismies

On se Soini vaan aika mies. Jatkuvasti riittää hänestä kirjoittamista. Tänäänkin Satakunnan Kansan pääkirjoitussivulla EU-toimittaja pohtii alakerrassaan Timon paikkaa EU-parlamentissa koko kirjoituksen verran otsikolla "Katoaa kuin Soini Saharaan".

Väkisin tulee mieleen jo lapsuudesta tuttu mainio kirjanen nimeltä Mestarismies. Siinä perheen isä erikoistuu rakentamaan huusseja ja pystyttää aivan prikulleen täysipainoisen käymälän, jonka ovessa on sydämen muotoinen reikä ja kaikki muukin on viimeisen päälle. Sitä sitten, mestarismiehen täydellistä luomusta, käydään oikein perheen kanssa ihailemassa. Piirrroksilla kuvitetun kirjan huumori on hersyvää ja sitä piti lukea monta kertaa, siksi mukavalta se tuntui.

Politiikassa myös kaivataan näitä mestarismiehiä eikä niitä Suomessa liikaa ole. Veikko Vennamon perään haikailevat jopa vastustajatkin. Veikon oppipojasta Timo Soinista näyttää nousevan Veikon arvoinen manttelinperijä, sillä puolueen pystyttäjäksi on vaikea päästä. Veikolle se aikanaan onnistui ja samoin näyttää käyvän Timollekin: vaaleista vaaleihin aina uusiin voittoihin.

Moni on yrittänyt saada puoluetta pystyy, mutta ei ole onnistunut. Tuho tuli demareista irronneille simoslaisille, samoin SMP:stä lähteneille hyppyheikeille skyppiläisille. Ei ottanut tuulta alleen nuorsuomalaisetkaan lukeneista perustajistaan huolimatta. Samoin kävi Risto Kuisman remonttiryhmälle. Vihreät ja kristillisdemokraatit taas ovat kansainvälisistä lähtökohdista syntyneitä.

Tämänpäiväisestä Alakerrasta sen verran, että on turhaa kantaa huolta, mihin ryhmään Timo Soini EU:ssa kuuluu. Onhan hän ollut jopa luomassa libertas-ryhmää, joka EU-kriittisenä näyttää saavan suurimman voiton, joten ei tarvitse Timon yksin huikuilla ja olla pässinpäiden ryhmässä, jota Reino Paasilinna pelkää sanoen, ettei Soini itse ole sellainen.

Auttaisiko asialinja Vanhasta

Eilen Kauko Juhantalon seminaarissa puhuneen Matti Vanhasen kannanottojen vuoksi lähetin Satakunnan Kansaan oheisen mielipidekirjoituksen:

Pääministeri Matti Vanhasella housut tutisevat, puheenjohtajan paikka on horjumassa. Siksi hän on ryhtynyt epätoivoiseen taisteluun Timo Soinia vastaan pelätessään tämän vievän entisiä kepun äänestäjiä. Niinpä Vanhanen Porissakin väittää pienviljelijän pojan Soinin olevan maatalousvastaisen. Se on naurettava väite. Soinihan arvostelee vain EU:n järjetöntä maatalouspolitiikkaan, jonka ansiosta valtaosa tukirahoista valuu suuriin maatalousmaihin Ranskaan, Puolaan, Saksaa ja nimenomaan suurviljelijöille kuten Englannin kuningasperheelle ja Suomessa Björn Wahlroosille jne. Sen sijaan koko Suomen pitäisi kuulua korkeimpaan pohjoisen ulottuvuuden tuen piiriin. Onhan maassamme paljon huonommat kasvuedellytykset kuin Keski-Euroopassa.

Perussuomalaisten linjan mukaan maatalouspolitiikkaan pitäisi palauttaa kansallinen päätöksentekovalta. Ainakin pitäisi vapaasti saada päättää omista maataloustuista. Timo Soini kertoo kysyneensä kepulaiselta isännältä tämän arvostelessa EU:n maatalouspolitiikkaa, että kuka päätti Suomen liittymisestä EU:hun. Isäntä vastasi: Päätti, kuka päätti, hyvin tietäen asian ratkaisseen keskustan ja Esko Ahon.

Nyt Timo Soinia ja perussuomalaisia pyritään mollaamaan kaikin tavoin kuten Matti Vanhanenkin on siihen alentunut. Negatiivinen mainonta taitaa kääntyä tekijöitään vastaan eli niin kuin Soini sanoo: Perussuomalaisten vaalivankkurit kulkevat, kun niitä itse vetää ja kepu työntää! Eikä tarvita rahaakaan, jota meillä ei olisikaan, koska emme käytä pimeätä tukirahaa.

Veljiä ja sisar vasemmalta

Aiheen muistella eduskuntakausieni aikaisia satakuntalaisia vasemmistoedustajia sain, kun heidän nykyinen kansanedustajansa Veijo Puhjo teki tänään vierailumatkan Kankaanpäähän. Otimme kaupungin edustajina hänet vastaan kahvitilaisuudessa ja puhuimme kuntien nykyisestä ahdinkotilanteesta laman kourissa. Tilannetta ei vähääkään auta valtiovallan jatkuvasti antamat uudet tehtävät kunnille, kun valtion korvaukset eivät suinkaan kasva samassa määrin. Ihmettelimmme tätä valtion nuivaa suhtautumista kuntatalouteen, vaikka enemmistö eduskunnasta on samalla myös kuntapäättäjiä. Veijo Puhjosta punkalaitumelaissyntyisestä toveri-lääkäristä jäi asiallinen vaikutelma



Leikillinen muisto viime eduskuntavaalien tiimoilta on Porin yliopistokeskuksesta, jossa aulatilat olivat pullollaan ihmisiä, kun Puhjon vaalitilaisuus oli alkamassa. Puhjo itsekin ihmetteli väenpaljoutta, mutta se selkeni, kun viereisessä suuressa auditoriossa olikin samanaikaisesti sotiemme historiaan liittyvän luentosarjan professoritason yleisöluento, jossa meitä kankaanpääläisiäkin kävi useita. Puhjon oma yleisötilaisuus oli lääkäriliiton jäsenehdokkaittensa tukemiseksi järjestämä, jossa sitten oli ehkä 15 kuulijaan. Eivät vaalitapahtumat sisätiloissa nykyisin vedä. On mentävä sinne, missä ihmiset luontaisesti liikkuvat. Toreille ja aitovierille.



Eka kaudellani v.1979 alkaen silloisen SKDL:n satakuntalaisedustajia oli kolme Aulis Juvela, Matti Järvenpää ja Irma Rosnell, seuraavalla kaudella kaksi Irman lisäksi Timo Laaaksonen.

Nykyisin onkin neljännen kauden edustaja Veijo Puhjo yksinään. On tosin edustajien kokonaismääräkin vaalipiirissämme laskenut kolmestatoista kymmeneen ja samanaikaisesti kymmenen kuntaa on kupattu Pirkanmaahan.



Näistä neljästä kaikki muut paitsi Järvenpää kuuluivat myös SKP:hen. Matista puolestaan kerrottiin sodanaikaista tositarinaa, kun hän oli metsäkaartissa ja naapurit Tyrväällä olivat nähneet liikkeellä Matin näköisen, niin poliisit hälytettiin kyselemään Matin kotoa tämän isältä, onko Mattia näkynyt. Isä vastasi vakaasti: "Taitaa Matti olla jo vainaa, vaikka Matti samanaikaisesti piilotteli leivinuunissa, johon poliisit nojasivat. Niinpä Mattia - ainakin selän takana - kutsuttiinkin Matti-vainaaksi.



Niin Matti, kuin Aulis ja yllättäen 1945 syntynyt Timokin ovat nyt kyllä vainaita. Aulis Juvela kirjoitti muistelmiaankin. Eduskunnan istunnoissa hän vanhasta muistista yritti lväittää Veikko Vennamoa vastaan, mutta taisi Veikko aina vetää pitemmän tikun. Aulis oli syntyisin Parkanon takametsistä. Irma on syntyperäinen porilainen ja istui eduskunnassa tyttöihmisenä kolmisenkymmentä vuotta, kaikki muutkin vähintäin toistakymmentä vuotta.

Äideistä parhain sä oot

Tänään - äitienpäivänä - siniristiliput todella hulmusivat raikkaassa tuulessa, päinvastoin kuin eilen Eurooppa-päivänä. Eikä suotta, tulihan tänään tasan 90-vuotta täyteen ensimmäisestä maassamme vietetystä äitienpäivästä, joka aina on toukokuun 2. sunnuntaina. Äitienpäivät ovat vaan kovasti muuttaneet muotoaan, enää ei juurikaan ole äitienpäiväjuhlia, sen sijaan paikallislehdet ovat täynnä ilmoituksia toinen toistaan houkuttelevimmistä äitienpäivälounaista. Me kylläkin Jämijärvellä messun jälkeen kirkkokahvit nautittuamme vietimme oikein juhlahetken, runua, virsiä, pienen Marika-tytön herkkää laulua ja puheita.

Itse muistelin 83-vuotiaana v.1954 kuollutta äidinäidinäitiä, josta minulla silloin 10-vuotiaana on jäänyt muistikuva vanhasta, pienestä ja ryppyisestä isomummusta, äidinäiti sen sijaan oli kuollut jo ennen syntymääni. Tänään äitienpäivänä on myös isomummun Ainan nimipäivä. Muistokirjoituksessa hänestä sanotaan: "Hänellä oli kaikkiaan 13 lasta, joiden hoitamisessa ja kasvattamisessa nimenomaan äiti teki raskaan ja pitkän päivätyön. Tätä työtä voidaan pitää vielä suuriarvoisempana sen vuoksi, että emäntä huolehti melkeinpä yksinään kaikista talossa esiintyvistä talous-, karja- sekä muista niihin liittyvistä tehtävistä miehensä Amerikassaoloaikana. Uutterana, väsymättömänä ja työteliäänä vanhan kansan henkilönä hän kuitenkin vuosikymmenien aikana suoriutui pitkästä päivätyöstään kiitettävällä tavalla."
Nämä samat sanat sopivat etenkin moniin muihin entisajan suurperheiden äiteihin. Eikä ihme, että isomummu oli käynyt pieneksi ja harmaaksi raskaan elämäntyön painamana.

Äidin osa on itsensä alttiiksi uhraava, mutta samalla rikas. Lauri Viidan sanoin: "Äidit vain, nuo toivossa väkevät, Jumalan näkevät. Niin suuri on Jumalan taivas ja maa, oi lapseni, rakastakaa." Meillä on Bromsin maalamana seinällä kuva Uuno Kailaasta, joka puolestaan kuvaa runossaan Sanoja: "Äiti on hyvin kiltti sana - paras sana. Se maistuu paljon suukkoselle." Tätä runoa olen lukenut lapsesta asti, sillä se löytyy syntymävuotenani painetusta Kailaan Runoja-teoksesta, joka on aina ollut kotimme kirjastossa.

Koskaan emme osaa olla tarpeeksi kiitollisia omalle äidillemme kaikesta moninaisesta huolenpidosta, sanalla sanoen rakkaudesta, jota olemme saanet häneltä osaksemme. Väinö Malmivaaran virsi 467 kuvaa hyvin tuntojamme, kun siinä rukoilemme "Oi Jeesus siunaa äitiä, suo rauhan, onnen päiviä. Pois pyyhi murheen kyyneleet. Hyväksi kaiken, Jeesus teet. Nyt kädet yhteen liitämme ja äidistämme kiitämme. Lahjoita, Jeesus, laupias, äidille ilo autuas."

Tuntojamme oman äidin rakkaudesta meihin kuvaa varmasti hyvin myös kirkkaalla pikkupojan äänellään Jari Huhtasalon laulama "Äideistä parhain sä oot". Jari on hyvä ystäväni, olen saanut opettaa häntä Niinisalossa ja nyt hän toimiin kirkossamme diakonina ja hän on tehnyt muutamia cd-levyjä, ääni ei tosin enää ole se lapsuuden valloittava tenori. Hänen veljensä Riku ilahduttaa meitä johtamalla sotilassoittokuntaa Niinisalossa.

Liputusta

Tänään liputuspäivänä ei toteutunut vanha runonpätkä: "Matalaisesta töllistä valtalinnaan
sinivalkea liehuvi kirkkahinnaan".

Minkäkö takia? No, liputuspäivän aiheen vuoksi tietenkin, vaikka kova sadekaan ei myöskään houkutellut liputtamaan. Tänään vietettiin Eurooppa-päivää. Olisi ollut vähän niin kuin EU:n puolesta olisi liputettu ja niin se van on, ettei EU:sta kovin paljoa pidetä. Vaikka EU-vaaleissa onkin tärkeää äänestää, niin ei sentään tänään liputettu, ei ainakaan meidän kadulla, jossa lähes kymmenkunnan omakotitalon kaikki lipputangot olivat tyhjinä. Täysin päinvastoin onkin sitten huomenna äitienpäivänä. Ei kukkokaan käskien laula. Liputukseenkin täytyy olla painava syy.

Siniristilippumme on kyllä liputuksen arvoinen, vapautemme symboli ja itsenäisen valtion tärkein tunnus, joka kuvaa maamme kristillisyyttä ja kauniita taivastamme ja hankiamme. Siniristi vahvistettiin vapaussodan päätyttyä toukokuussa 1918 Suomen lipuksi. Ja ymmärrämme hyvin, että uhrin ansiosta lippu liehuu. Ilman voitokkaita puolustussotiamme emme olisi kansankuntana kansakuntien joukossa.

Liputuksessa on omat koko maata koskevat tarkat ohjeensa, joita ajan saatossa on vähän muutettukin. Törmäsin siihen molemmissa kirkkoherraseurakunnissani niin Jämijärvellä kuin Jurvassakin. Kummassakin noudatettiin edelleen aiemmin käytössä ollutta tapaa pitää hautauspäivänä koko ajan lippua puolitangossa. Kuitenkin nykyinen käytäntö on nostaa lippu ylös asti sen jälkeen kun vainaja on laskettu hautaan. Joku Jämijärvellä sanoi, että tämä on meidän jämijärviläisten tapa, mutta Jämijärvellä, niin kuin ei missään muuallakaan ole omia tapoja vaan kaikkialla noudatetaan valtakunnallisia liputusmääräyksiä. Niin Jämijärvelläkin ruvettiin nostamaan lippu salon huippuun muistotilaisuuteen tultaessa.

Ilolla saamme nostaa siniristilippumme aina kun aihetta on. Onneksi suurin osa virallisista liputuspäivistämme on liputuksen arvoisia.

Tiedonvälitystä on monenlaista

Luin tänään kolmen eri lehden suhtautumisen suurehkon brysseliläisen firman tekemään ennustukseen EU-vaaleista. Satakunnan Kansa osoittautui uutisoinnissaan ylivoimaiseksi. Aaamulehti antoi tilaa sivulla 5 vain kaksi palstaa otsakoiden ennusteen lupaavan voittoa vasemmistolle. Ja kuitenkin vasemmistolle luvataan 4 lisäpaikkaa, kun sen sijaan EU-kriittisille 17. Tekstissä sitten viitataan lyhyesti Suomen EU-vaalien ykköspuheenaiheeksi nousseeseen Timo Soiniin ja vain mainninnan varaa jää euroskeptikkojenkin vahvistuminen.

Satakunnan Kansa sen sijaan kertoo jo etusivun yläosassa kahdella palstalla EU-ennusteen lupaavan Timo Soinin joukoille voittoa ja sivulla 3 kuudella palstalla heti otsakkeessa mainitaan molemmat voittajat vasemmisto ja eurokriittiset. Erikseen on vielä kolmen palstan otsake True Finnseille rökälevoitto, jossa kerrotaan Perussuomalaisten ja kd:n vaaliliiton saavan kaksi paikkaa.

Ja kummankin näiden Alma Median lehtien tietolähde oli sama toimittaja. Helsingin Sanomat eri konsernin lehtenä ei tiennyt asiasta yhtään mitään.

Turhaan en olekaan jo aiemmin lopettanut Aamulehden tilaamistani lehden ylänurkka-kolumnistin haukuttua Timo Soinin poliittiset piruetit äänestäjien höynäyttämiseksi ja toivoessa seppeleenlaskua perussuomalaisten haudalle. Päätoimitaja Apunen ei suonut lehteensä minkäänlaista vastinetta, kun lähetin allaolevan kommentin.

Kuka on riski demokratialle
Jouduin jälleen kerran kestotilaajana tilaamastani Aamulehdestä lukemaan järkyttävän Riitta Järventien Ylänurkka-kirjoituksen. Kun viime EU-vaaleissa äänesti vain 41,1%, ja kun kesäkuun EU-vaaleja on pidetty värittöminä ja ehdokasasettelua heikohkona, niin nyt sitten lehden kommentaattori näkee vaalien riskin siinä, että Timo Soinin ehdokkuus saa liikkeelle nekin, jotka ennen eivät ole tunteneet mielenkiintoa koko EU:hun. Eikö demokratian tärkein ilmenemismuoto ole vapaa ja kaikkien yhtäläinen äänioikeus. Mahdollisimman monen tulisi äänestää, vain siten saadaan kansan mielipide selville. Kun nyt Timo Soinin ehdokkuus tuo todella säpinää EU-vaaleihin, niin kaikkea muuta kuin demokratian edustajana esiintyvä Riitta Järventie pitää tätä riskinä. Eikö riski ja demokratian vaarantaja ole pikemminkin mainittu toimittaja. Demokratian ritari on äänestäjä ja varsinkin liikkuva äänestäjä, päinvastainen on johonkin menneisyyden bunkkereihin linnoittautuva toimittaja! Anssi Joutsenlahti SMP:n kansanedustaja 1979-87 Kankaanpään kaupunginvaltuuston perussuomalainen 2. varapuh.joht. Vielä Aamulehden tilaaja

Enää siis en ole Aamulehden tilaaja! Satakunnan Kansan kyllä, kuten Hesarinkin, tosin toistaiseksi vain pe-su viikkonloppunumeroiden. Tiedonvälityksen soisi olevan tasapuolista ja tosiasioihin perustuvaa.

Maanpuolustuskannanotto

Eduskuntavaalien alla kirjoitin nettiin maanpuolustuskyselyn vastauksena:
Maanpuolustus on tärkeä yhteinen asiamme, josta vallitsee myös laaja yhteisymmärrys ja puolustusvoimat nauttivat myös laajaa luottamusta. Myös yleisen asevelvollisuuden pohjalta toimiva puolustuslaitoksemme saa kansan jakamattoman kannatuksen. Siksi armeijamme toimintakyvystä on huolehdittava eikä supistettava määrärahoja, niin kuin nykyisin tehdään. Esim. soittokuntien lakkautusuhat on torjuttava, mikä on parempaa suhdetoimintatyötä, kuin soittokuntien esiintymiset. Yhtenä satakuntalaisena esimerkkinä maanpuolustustyön suuresta suosiosta on nyt itsenäisyytemme 90-vuotisjuhlavuoden kunniaksi järjestetty sotiamme koskeva luentosarja Porin yliopistokeskuksessa, jossa suuri sali ei tahdo riittää kuulijakunnan runsauden vuoksi. Kirjoittaja on Anssi Joutsenlahti, toimin veteraanijärjestöissä ja myös maanpuolustusjärjestöissä.

Nyt vaalien jälkeenkin kannanotto on yhtä ajankohtainen. Mainittu sotiamme koskenut korkeatasoinen luentosarja ilmestyy kirjana tänä keväänä ja tilauksen olen tehnyt. Kun se ilmestyy, voin sitä halukkaille vaikkapa lainatakin. Kannattaa lukea ja perehtyä raskain uhrauksin maatamme puolustaneiden veteraaniemme menestykseen kunniakkaissa sodissamme.

Ei EU:kaan ole tehnyt tyhjäksi tarvettamme maanpuolustukseen ja Natoon ei meillä ole mitään syytä liittyä. Yhä pitää paikkansa vanha viisaus: ruotsalaisia emme ole, venäläisiksi emme tahdo tulla, olkaamme siis suomalaisia. Emme tahdo liioin tulla EU-kansalaisiksi ja menettää vapauttamme, jonka veteraani-ikäpolvi on meille kalliisti lunastanut.

Tänään klo 18 on veteraaniseurat seurakuntakeskuksessa, mukana on veteraanikuoro, joka myös edelleen tekee arvokasta työtä harjoittelemalla viikottain ja esiintymällä aina tarvittaessa.
Veteraanityö ansaitseen meidän kaikkien tukemme. Onhan parast´aikaa maassamme menossa veteraanikeräyskin. Voimme vielä helpottaa jäljelläolevien veteraaniemme elämän iltapuhdetta.

Veltto korvasi laiskan

Eilisessä Uuden Suomen verkkolehdessä aloitetussa EU-ehdokkaiden 10 minuutin väittelyssä olivat ensimmäisinä vastakkain Esa Härmälä ja Pertti Veltto Virtanen. En ole niin paljon seurannut Velton esiintymisiä, mitä nyt tavannut jonkin kerran eduskunnassa käydessäni. Mielestäni Veltto oli keskustelussa virtuaalimainen, käsi kävi, ajatus lensi selkeästi ja tuli ulos ymmärrettävästi suuria linjoja availlen. Ei ihme, että vertailussa Veltto arvioitiin selkeästi voittaneeksi.

Veltto toi esiin Pohjanlahden lohien pääsyn kutujokiin lisääntymään, EU:n ihmeelliset säädökset tulivat esiin. Kun Härmälä yritti tehdä Soinista maatalousvastaista, selitti Veltto miten valtaosa EU:n maataloustuista valuu suuriin maatalousmaihin kuten Puolaan, Saksaan ja Ranskaan ja sitä järjettömyyttä emme hyväksy, kun päinvastoin tietysti pohjoisen ulottuvuuden Suomi on oikeutettu tukiin.

Keskusteluaika loppui kuin Härmälä penäsi perussuomalaisten auttavan kokoomusta kun vaaliliiton avulla EU:hun pääsevä kd:n ehdokas liittyy samaan parlamenttiryhmään kokoomuksen kanssa. Veltto yritti vastata ajan loppuessa, mutta tekstikommentissa sitten jatkoi yrittäneensä kertoa, miten hallituksen ohjelmasta huolimatta Kepukin yhä edelleen vastustaa epädemokraattisen yli sata vuotta voimassa olleen ns. hontin järjestelmän mukaisen vaalilain uudistamista, koska nykyinen käytäntö suosii suurempia puolueita takaamalle heille yliedustuksen, saati jos paikat laskettaisiin suoraan äänimäärien suhteessa. Tämän väärämielisen vaalilain johdosta pienemmät puolueet ovat pakotettuja vaaliliittoihin!

Psykologina Veltto on keskustellessamme kertonut psyykkaavansa nyt edustajatovereitaan, kuten hän aiemmin on omalta osaltaan psyykannut urheilijoita, mm. mäkihyppääjiä tunnettuihin hyviin suorituksiin. Leikillisesti hän tokaisi, että kyllä perussuomalaisten ryhmässä olisi pappikin tarvittu, silloin vasta olisikin ollut rautainen porukka. Nyt hän sitten on menossa psyykkaamaan euromeppejä, siinä kyllä taitaa työmaata riittää.

Veltto on lupaillut käydä ennen vaaleja Kankaanpäässäkin, kun matkaa Tampereelta on vain 100 km. Saas nähdä kuinka äijän käy. Kyllä kannattaisi, eilisen Hesarin gallupin mukaan hän on tasakannatusprosenteissa Sari Essayahn kanssa, kannattaisi pusertaa ohi, jolloin paikka EU:ssa olisi varmempi, vaikka itse henkilökohtaisesti uskonkin vaaliliiton kolmeen paikkaan.

Onko Veltto veltto vai laiska, uuteen virsikirjaan Joutukaa sielut virren sanat laiska ei kruunua voita on muutettu: kunnian kruunua veltto ei voita. Näin virsikirjassa, miten vaalikentillä. Sen näemme taas 7.6. vaalipäivän iltana.

Terroristi ja rotutohtori

On se vaan kummaa, kun tänään kerrotaan Timo Soinin olevan suosituimman EU-ehdokkaan peräti 18 % kannatuksella, niin samanaikaisesti kihlakunnanoikeuden syyttäjä määrää keskeytettäväksi esitutkinnan, kun perussuomalaisten Helsingin kaupunginvaltuutettua on Ylen toimittaja kutsunut rotutohtoriksi, josta kyseessäoleva Jussi Halla-aho nosti kunnialoukkauskanteen.

Mistä mainittu tuomari on voinut saada niin suuren vallan, että Halla-aho voidaan jopa samaistaa rotutohtoriksi kutsuttuun Josef Mengeleen. Tämähän on tullut kuuluisaksi Hitlerin Saksassa tehtyään pöyristyttäviä ihmiskokeita keskitysleirien juutalaisilla. Hitlerin päämääränähän oli todella yhden ainoan puhtaan rodun arjalaisen rodun luominen muut rodut hävittämällä. Halla-aho puolestaan arvostelee vain kriittisesti maamme maahanmuuttopolitiikkaa pyrkien estämään virheellisen ja rajattoman maahanmuuton aiheuttamat rajut ongelmat mallina Ruotsin tilanne, jossa määrättyihin kaupunginosiin eivät edes poliisit eivätkä palomiehet uskalla mennä.

Mutta ei mitään uutta auringon alla. Kun olimme nousseet 2 edustajan eduskuntaryhmästä 7 miehen ryhmäksi v.1979, syytti demarikansanedustaja Tapiola Kotkasta sanomalehdessä meitä SMP:n kansanedustajia terroristeiksi. Nostimme kunnianloukkaussyytteen kuten nyt Halla-aho.
Ja lopputuloskin oli silloin sama kuin nyt, eihän meitä smp-läisiä voinut tuntea edes ihmisiksi muusta kuin jalanjäljistä. Oikeus vapautti terroristeiksi nimittäneen todeten, että politiikassa voidaan käyttää tälläistä kieltä kuvaannollisesti. Emme olleet silloin niin kuin emme nytkään valtaapitäviä. Ja näin meitä saa kohdella ihan millä tavalla tahansa.

Politiikkavuosina onkin oppinut paksunahkaisuutta. Kaikista pistoista ja hyökkäyksistä on turha hötkyillä. Siksi nytkin lyödään oikein olan takaa, kun pelätään tulossa olevaa rökälevoittoamme EU-vaaleissa ja sitten v. 2011 eduskuntavaaleissa, jolloin Jussi Halla-ahostakin tulee kansanedustaja Perussuomalaisten suurentuvaan eduskuntaryhmään kansan voimakkaalla tuella. Mutta hyökkäykset vain nostavat kansaa puolustamaan meitä. KYLLÄ KANSA TIETÄÄ!

Vesijuoksusta elinkuntoa ja elämyksiä

Meitä on parikymmentä vesijuoksijaa ja kymmenkunta uimaria Kankaanpään uimahallissa aamu-uinnissa. Mahdumme hyvin ja tunnelma on korkealla, kun olemme voittaneet itsemme ja tulleet klo 7 alkavaan aamu-uintiin. Iltaisin hallissa onkin kuulemma kovempaa vilskettä, mutta näin aamulla on hyvinkin väljää.

Suurin osa vesijuoksijoista käyttää juoksuvyötä. Mutta yhtenä aamuna oli paikalla esittelijä, jolla oli näytteillä kahdenkinlaisia kenkiä. Itsekin hankin vähän lumikenkiä muistuttavat vesikengät ja niillä juoksemisen pitäisi olla tehokkaampaa kuin vyöllä. Ja kyllähän siinä koko ajan saa palkea melkein hengästykseen asti pysyäkseen pinnalla.

Kesällä vesijuoksu tuo uusia ulottuvuuksia. Järvellä voisi vapaasti liikkua vaikka kuinka kaukana, kunhan vain on aikaa ja vesi riittävän lämmintä. Esim. viime kesä vilahti ohi niin nopeasti, ettei vesijuoksuun säiden puolesta juuri ollut tilaisuuksia.

Uimahallimme onkin yksi Kankaanpään vetovoimaisimmista paikoista. Hyvin laajalta alueelta aina Parkanoa ja Ikaalisia myöten käy hallissa koululaisia ja myös yksityisiä. Siksi kannattaa pitää hyvää huolta koko liikuntakeskuksestamme ja kaikistakin liikuntapaikoista, jotka muutenkin ovat meillä monipuoliset ja korkeatasoiset. Juuri nämä ovat yksi tärkeä tekijä houkutellessamme ihmisiä alueellemme. Hyvät koulutusmahdollisuudet on toinen ja tärkein on tietysti työpaikkojen saaminen. Se taas onkin vaikeampi juttu, ainakin näin laman aikana.

Nyt on suuruuden aika, valitettavasti

Elämme tätä päivää. Koska olemme EU-ssa, joudumme toimimaan sen ehdoilla. Monissa asioissa pätee todella Timo Soinin viisaus: Missä EU, siellä ongelma. Olemme tottuneet, että pieni on kaunista. Näin olisi hyvä. Mutta EU on kääntänyt tämän päälaelleen, sillä nyt kaiken täytyy olla suurta.

Ja näin on tapahtunutkin. Kaikki maaseudullakin toimineet pankit, meijerit, teurastomot, kaupat, postit ja eri valtion virastot on yhdistetty suuremmiksi ja samalla maaseutua autioitettu ja palvelut viety kauemmaksi. Puhutaan tosin paljon sähköisten palveluiden parantavan niiden saatavuutta. Kunpa sen vain näkisi.

Päivän Hesarissa oli pirkanmaalaisen kunnallisneuvoksen mielipidekirjoitus, joka toi esille Pirkanmaan maakuntahallituksen jäsenenä Pirkanmaan liiton kannan maakuntien vähentämisestä. Nimenomaan EU:ssa suuremmat yksiköt voivat paremmin pitää puoliaan ja vaikuttaa tukien saamiseen, olemmehan suuri nettomaksaja EU:lle. Ja aina parempi olisi, mitä enemmän maksamiamme rahoja saisimme takaisin.

Tämän suuntainen kehitys on ainoastaan ajan kysymys. Nyt siihen olisi oiva tilaisuus, kun aluehallintoa muutenkin ollaan uudistamassa. Hyvänä vertailukohtana ovat vanhat läänit, jotka yhdistettiin vain neljäksi: Etelä-Suomen, Länsi-Suomen, Itä-Suomen ja Pohjois-Suomen lääneiksi. Ja hyvin on tultu toimeen. Kenellä muuten on ollut asiaa lääninhallituksiin?

Maakuntia yhdistämällä saataisiin siis myös meille Pohjois-Satakuntaan takaisin nyt vedetyn maakuntarajan hajoittama kokonainen, entinen alueemme, johon sitten voisimme vakain mielin ja harkiten perustaa vaikka yhden voimakkaan kunnan, niin kuin Jämijärven aloitteesta olimme jo neuvottelemassa hyvässä hengessä. Siitähän kirjoitin blogissani 29.4.

Näin joudumme elämään tässä ajassa eli laulamaan sen lauluja kenen leipää syömme, vaikka toisin haluaisimmekin ajatella. Saamme silti pitää mielikuvamme omanamme: Kaunis on Kankaanpää, sille ken ymmärtää kanervikkokankaiden kieltä. (Tulin muuten juuri Hämeenkankaalta juoksemasta kimmoisilla kangaspoluilla, suosittelen)

Jani Sievisen yksipuolinen vappupuhe

Satakunnan Kansa päätoimittaja käsitteli ansiokkaasti EU-ehdokas Jani Sievisen vappupuhetta, jota hän uutistoimittajan mukaan ei ollut itse kirjoittanut. Sitä suuremmalla syyllä pitää ihmetellä, että pääkirjoituksen mukaan puheessa todettiin, ettei Timo Soinin EU-kriittisyys sisällä mitään muuta kuin pelkkää arvostelua, arvostelua ja arvostelua.

Timo Soinin EU-ohjema on aivan sama kuin perussuomalaisten ohjelma: Suomalaisena Euroopassa - kansanvallan puolesta. Monisivuisessa julistuksessa on tietysti aiheellista kritiikkiä, mutta myös paljon muuta, jopa Sievisenkin kanssa samaa huolta nuorisosta: "Väestön ikääntymisestä puhuttaessa pidämme moraalisesti arveluttavana sellaista politiikkaa, jossa suomalaisia nuoria kannustetaan ainoastaan taloudelliseen tuottavuuteen ja tehokkuuteen eikä esimerkiksi perhe-elämälle anneta sellaista arvoa kuin mielestämme kuuluisi".

Perussuomalaiset kannattavat myös kansallisesti vastuulista maahanmuuttopolitiikkaa, jonka lähtökohtana on periaate "maassa maan tavalla", joka periaate sisältää myös aktiivisen halun työllistyä. Ohjelma sisältää edelleen: Ei EU:n itälaajentumiselle (Turkki), demokratia on kansanvaltaa, yhteisöllisyys on voimavara, suomalaisuus on voima, oma tupa - oma lupa, maatalous kansalliseen päätösvaltaan, on ajettava Suomen etuja, EU:n rakenteita kevennettävä, energiaomavaraisuus on itseisarvo. Tavoitteena on palauttaa valtaa EU:lta takaisin kansallisvaltioille eli vähemmän EU:ta, ja samalla parempaa. Suomalaisia koskevat äänestykset takaisin Suomeen. Tarvitsemme palovaroittimen myös Brysselissä, kotisi on Euroopassa, Suomessa.

Arvostelukin voi olla myös rakentavaa niin kuin Timo Soinin esittämä. Oli siksi hyvä, etten aikomuksestani huolimatta sittenkään lähtenyt kuuntelemaan urheilusankari Sievisen puhetta.

Tuliliemi

Klara vappen!
Sopivasti juuri tänään vappuna kerrotaan, miten alkoholin aiheuttamat maksakirroosikuolemat lisääntyvät Euroopan maista eniten Suomessa . Olemme ohittaneet ns. viininlitkijäkansat Etelä-Euroopassa. V.2007 Suomessa kuoli alkoholimyrkytyksiin 1.796, joista pelkästään maksasairauksiin menehtyi 1.145. Vastaavat luvut v.2001 olivat 1.260 ja maksasairauksiin kuoli puolet vähemmän. Viinan hintaahan laskettiin tuhoisin seurauksin, nythän sitä on vähän nostettu, muttei valitettavasti entiselleen.

Tiedämme liiankin hyvin viinan aiheuttamat monet kirot. Viimeinen Kankaanpään surmatyökin johtui alkoholista. Väitetään viinanveron paikkaavan valtion kassaa, mutta syntyvät haitat ovat moninkertaiset niin henkisesti kuin myös taloudellisesti. Muistan eduskunta-aikanani alkoholinkulutuksen henkeä kohti vuodessa olleen 6 litran luokkaa, jota jo silloin kauhisteltiin. Nyt se taitaa olla kaksinkertainen.

Niinpä sopivasti vapun alla kaupunginvaltuustossa jätimme aloitteen alkoholitarjoilun lopettamisesta kaupungin tilaisuuksissa.Perussuomalaisten ryhmän lisäksi allekirjoittajina olivat Kd:n ja vihreiden yksihenkiset ryhmät, kolme neljästä vasemmistoliittolaisesta ja yksi keskustasta, yhteensä 11 valtuutettua.

Aloitteemme on seuraaavanlainen: Kaupungin talous vaatii tarkkaa taloudenpitoa laman tuoman verotulojen laskemisen myötä. Kaupungin pitää myös olla kaikin tavoin esimerkkinä hyvien ja terveiden elintapojen edistämiseksi. Siksi on tarpeellista, että kaikissa kaupungin edustustilanteissa luovutaan alkoholijuomien tarjoamisesta, eihän se enää voi olla edes maan tapa eikä se Kankaanpäässä ole siksikään tarpeellista, kun Niinisalosta ovat poistuneet kansainväliset vieraat Kansainvälisen keskuksen poistumisen myötä. Ja neuvottelut on parempi viedä läpi selkeällä ymmärryksellä selvin päin!

Itse olen saanut jo koulun alaluokilta lähtien hyvän opetuksen viinan vaaroista. Sain raittiuskilpakirjoituksesta palkinnoksi kirjasen "Tuliliemi", jossa kerrottiin siitä turmiosta, mitä tämä väkevä juoma aiheutti intiaaniheimojen keskuudessa. Olen myös oppinut viinan olevan viisasten juoma. Siksi en olekaan itse uskaltautunut sitä nauttimaan ja saan olla siitä kiitollinen. En ole mitään menettänyt, päinvastoin. Olen myös ikäni saanut olla urheiluseurassa Kankaanpään Urheilijoden yleisurheilujaostossa, jossa meitä absolutisteja taitaa olla vähiin päin kaikki, vaikkei se mikään pääsyvaatimus olekaan!