Perussuomalaisten kannatus vakaa

Perussuomalaisten kannatus on pysynyt vakaana viimeisen Ylen Taloustutkimuksella teettämän mielipidetiedustelun mukaisesti. Edellisestä kuukaudesta ei ole muutosta, vaan lukema on sama 19,9%. Kevään eduskuntavaaleista on edelleen nousua, silloin oli tuloksena 19,1%. Vaalivoiton jälkeen kannatus aina nousee, muistan sen hyvin SMP:n vaalivoiton jälkeen v.1983, jolloin gallupit myös hyppäsivät. Tänä kesänä olimme jopa pari kuukautta suurimpana puolueena ohi kokoomuksenkin. Nyt siis kannatus on tasaantunut hyvälle tasolle edelleen toiseksi suurimapana puolueena. Monet ovat povanneet päinvastaista, mutta pienistä joidenkin edustajiemme syrjähypyistä huolimatta eduskuntatyömme on ollut koko syksyn vakuuttavaa pienempituloisia puolustaen ja EU-tuille ehdotonto kieltoa esittäen.

Gallupsuosiossa paistatellut kokoomus on nyt saanut 1,6 prosenttiyksikön laskun ollen kyllä edelleen suurimpana 22,7%, eduskuntavaaleissa lukema oli 20,4%. Myös toisella johtavalla hallituspuolueella sdp:llä on huomattavaa laskua: 1,2% ollen kannatus alempana kuin koskaan eli 16,4%. Vaalikannatus oli sama kuin meillä eli 19,1%, jolla kuitenkin tuli kolme paikka enemmän kuin meille. Siksi sdp ei ollutkaan hyväksymässa edellisessä eduskunnassa hyväksyttyä vaalilakiuudistusta, joka olisi tehnyt jokaisen äänen samanarvoiseksi ensi kertaa Suomessa ja tämä eduskunta on sitten sdp:n aloitteesta vesittänyt tämän demokratian toteuttamisen. Sorry!

Keskusta sai vaaleissa 15,8%, sen jälkeenkin puolue on ollut alamaissa, nyt ensi kerran tuli nousua takaisin jopa 2,3% kokonaiskannatuksen ollessa 16,2% eli vieläkin hyvin eduskuntavaalien luokkaa. Vasemmistoliittolle annetaan nyt 8,5%, vaaleissa oli 8,1%, edellisestä gallupista nousua 1,5%. Vihreillä laskua 0,3% kannatuksen ollessa nyt 7,6% ja vaaleissa 7,3%.

Näistä luvuista on hyvä lähteä uuteen vuoteen ja myös presidenttikamppailuun, jossa Timo Soini on täysin vakavasti otettava ehdokas toiselle kierrokselle ja siten kamppailemaan vakavasti presidenttiydestä.

Iltapäivälehdet etsii sensaatioita

Päivän Ilta-Sanomat yrittää repiä sensaatioita eduskunnan Urheilukerhon puheenjohtajan Kari Uotilan tilaamasta 20 hiihtopuvusta, yksi puku maksaa 150 euroa. Aika kohtuullinen hinta mielestäni.

Kirjoitin kotisivulleni tulleeseen närkästyneeseen kommenttiin oheisen vastauksen:

Ota hyvä Jouni Salo huomioon, että tällä 3.000 eurolla ostettiin 20 hiihtopukua eikä niitä kukaan saa omakseen, vaan niitä käytetään edustettaessa Suomea Pohjoismaiden parlamenttien hiihdoissa vuorovuosina Salpausselällä, Falunissa ja Holmenkollenilla.

Edelliskaudellani olin monet kerrat puolustamassa kunniakkaasti maamme värejä näissä kisoissa. Saa nähdä, miten tänä talvena äijän käy, pääseekö mukaan, riittääkö kunto.

Yleensäkin me suomalaiset menestyimme hyvin varsinkin ruotsalaisia vastaan, koska heidät valitaan pitkän listan periaatteen mukaan, eli puolueet laittavat ehdokkaat järjestykseen, näin eivät nuoremmat ja ehkä parempikuntoiset pääse listan kärkipaikoille. Toista se on meillä rakkaassa Suomen-maassamme, kun saamme äänestää haluamaamme henkilöä.

Jotkut toimittajat yrittävät etsiä työkseen jotain kohu-uutista eduskunnan kuiteista, viimeksi oli uutinen edustajien taksin käytöstä. Kaksi PerusSuomalaisten edustajaa Kike Elomaa ja Juha Väätäinen eivät olleet käyttäneet lainkaan taksia. En kyllä minäkään, mutta puhemiehiä ei tähän katekoriaan lasketa, meillä kun on omat autot ja kuljettajat käytössä. Vähempi kyllä niitäkin olen käyttänyt, ei ole mahtailunhalu iskenyt. Asuntokin Helsingissä on vain muutaman sadan metrin päässä eduskuntatalosta. Että silleen.

Ei muuten tämä puku-uutinen mielestäni mikään kohu-uutinen ole. Ihan asiallista on Kari Uotilan toiminta ollut, kuten muutenkin hänen Urheilukerhon johtamisensa.

Sadetta riittää

Sattumuksien päivä

27. pitkäplakkari, joululauluja Lohikon vanhainkodissa, auto ojanpenkalla, lenkillä pimeässä metsässä Kunkulla, siinä sattumuksia viattomien lasten päivänä riittämiin.

Kankaanpään pitkäplakkari on vuosittain Kankaanpää-Seuran valitsema tunnustus. Tänään se osui allekirjoittaneeseen pitkäplakkariliiveineen, rintamerkkineen ja kunniakirjoineen. Suuri kunnianosoitus kiitoksena monipuoliselle vapaaehtoistyölle ja pitkälle vaikuttamiselle myös politiikan saralla, vuodesta 1968 lautakunnissa, v:sta 1975 valtuustossa ja ensimmäisen kerran v:sta 1979 eduskunnassa. Pitkäplakkari on nimetty vuodesta 1985 lähtien, ensimmäisenä Seppo Päivike, joukossa myös enomies professori Kauko Räike 2003.

Veteraaniveljien ja yhden veteraanisisaren kanssa lauloimme yhdessä talon väen kanssa joululauluja Lohikon vanhainkodissa. Monta tuttua ja oudompiakin joukossa oli kokoontunut saliin vielä näin neljäntenä joulupäivänä. Vielä 1700-luvun lopulle vietettiin oikein virallisestikin neljää joulupyhää, sen jälkeen on tyyydytty kahteen, mutta ei neljäkään mitenkään hullumpaa olisi. Onhan nykyään pitkät lomat ja lomapäiviä voisi siirtää tähän joulun yhteyteen esim. pekkaspäiviä tms.

Laulaessamme auto ihan omia aikojaan oli ajautunut parkkipaikkaa reunustavaan ojaan nokalleen, peräpää pystyssä ojan penkalla. Olisi ollut vaikeaa saada autoa ylös, ellei paikalle olisi tullut auton nähnyt nuorimies maastoautollaan. Maasturin perässä oli valmiina kettinkiä, jolla Toyota nousi kevyesti tielle. Aivan vieressä oli koivukin, mutta onneksi auto ilman ohjaustakin oli vierinyt (ilman käsijarrua) aivan koivun viereen. Mitää jälkiä ei autoon tullut! Lämmin kiitos ystävälliselle auttajalle. Olen kyllä pitänyt vanhainkodin parkkialuetta tasaisena, mikä ei siis pidäkään paikkaansa.

Illan suussa käytin taas tilaisuutta hyväkseni, kun maasto on melkein lumeton, että olin lenkillä vedenottamolta Kuninkaanlähteelle ja sieltä ns. kympin lenkkiämme Hämeenkankaan toista puolta takaisin tutka-asemalle, mutta pimeys pääsi yllättämään. Juoksu oli muutettava kävelyksi jottei kompastuisi ja etsittävä leveämpiä teitä pelkkien polkujen sijaan. Pienten harhailujen jälkeen löytyi oikeatkin paikat ja autokin pimeyden keskeltä. En suosittele ainakaan oudommille, meille ahkerimmille lenkkeilijöille Kunkun maastot ovat niin tuttuja, että sokkonakin tie löytyy. Aika pimeää kyllä osaa olla jo jo aikaisin heti kello 17 jälkeenkin!

Myrskyn merkkejä

Kahtena päivänä peräkkäin, eilen tapaninpäivänä ja jälleen tänään tiistaina on maamme yli pyyhkäissyt melkoinen myrsky saaden aikaan monenlaista vahinkoa. Kun taas kerran - tällä kertaa Vihteljärvellä ja Kuninkaanlähteellä - olin jakamassa viimeiset saamastani tuhannen PerusSuomalainen-lehden erästä ja tein lenkin Kunkun maastossa, näin lukemattomia kaatuneita puita, teillä oli vain katkottu puita ja jätetty tiensivuun, jotta liikenne pääsi sujumaan. Rumaa jälkeä.

Aina tällaisien tapahtumien yhteydessä puhutaan Jeesuksen kertomista maailman lopun yleisistä merkeistä : Tulee suuria maanjäristyksiä, tulee ruttoa ja nälänhätää monin paikoin, ja taivaalla on oleva peljättäviä näkyjä ja suuria merkkejä, meri ja aallot pauhaavat, taivaitten voimat järkkyvät. Näin Luukkaan mukaan. Myös Matteus kertoo samoista maailman lopun tunnusmerkeistä.

Kaiken kaikkiaan on kuitenkin hyvä tietää Jeesuksen oma sana, ettei siitä päivästä ja hetkestä tiedä kukaan, eivät taivasten enkelit, eikä myöskään (hän) Poika, vaan Isä (Jumala) yksin.
Tämä sitä varten, että kaikenlaisia maailman lopun ennustajia on aina esiintynyt, meidän aikanammekin esim. Leo Meller on kehittänyt siitä oikein elinkeinon.

Kirjastostani löytyy lystikäs Erkki Tantun piirroksillaan elävöittämä runoteos Säkeitä ja särpimiä vuodelta 1949. Teos on läpileikkaus suomalaisesta leikillisestä runoudesta. Lainaan tämänpäiväiseen aiheeseen mitä sopivimman Lauri Pohjanpään Myrskynmerkki almanakassa vuodelta 1889. Mukaan pitäisi saada myös sivun kokoinen piirros viidestä ryppyotsaisesta eukosta almanakkaa tutkimassa:

Sinä iltana istui nokakkain
kaikki naapurikylän akat
ja etsien myrskynmerkkiä
ne tavasivat almanakat.

-Ässä, koo, täällä on, ässä... SKORPIJJOON...
-tule, varjele! - Ja... JALOPEURA,
Kalat! - mitä minä sanoin! - ja VESIMEIS!
Kovin paha, kovin paha koko seura!

-Meillä kukko on laulanut iltaisin,
tuli orava pihlajaan pihan!
Tulipalon vaaraa se ennustaa,
sen tietää lapsikin ihan!

-Ja entäs meillä, kun tikka nyt
ihan aitan seinää kaivaa,
ja katolla teeret kujertaa...
se tietää kuolemanvaivaa...

-Mut jossain, oletteko kuulleetkaan,
tuli kylään koko metsänväki...
-sota tulee ja veriset vaattehet! -
en muista, kuka sen näki!

-Ja nyt tämä pahin, tämä kamalin:
joku jossain järvestä kiskoi
kalarumilaan, ison kuin vasikan,
joka venettä viedä viskoi!

Oli pimeä. Ilmassa liikkuivat
pahat, oudot aavistukset.
Kas, eivätkö auenneet itsekseen
ihan hiljaa tuvan ukset?

Niin mitä tienneekään nykyiset ilmat,
kun tähän aikaan vuodesta pääsin
Kunkulla ihan maastossa juoksemaan
Tämän viimeisen säkeistön
kirjoitin ihan itse!

Toinen joulupäivä

Tapaninpäivä toisena joulupäivänä tuo esiin marttyyrien pyhän saaton, ensimmäisenä veritodistajana Stefanus. Näin muistutetaan heti joulun ilosanoman jälkeen, mitä kristillinen uskomme joillekin on voinut merkitä ja merkitsee vielä tänä päivänkin jossain päin maailmaa, esim. Iranissa. Mutta kaikki kaikessa, rikkautemme on iankaikkinen elämä.

Tapaninpäivän nimi tulee Stefanuksesta. Hänet valittiin yhtenä seitsemästä suorittamaan pöytäpalvelusta Apostolien teoissa eli huolehtimaan seurakunnan avuttomista ja köyhistä jäsenistä.

Kristittynä hän oli riippumaton Mooseksen laista. Se kiihdytti juutalaiset häntä vastaan ja hänet vietiin Neuvoston eteen. Stefanuksen puolustuspuhe kiihdytti Neuvoston jäsenet ja niin hänet kivitettiin. Näin hänestä tuli ensimmäinen kristitty marttyyri eli veritodistaja.

Tästä seurasi ankara kristittyjen vaino. mutta kuten sanotaan, että marttyyrien veri on siemen, toteutui se tässäkin. Stefanuksen kivittäjien viittoja näet vartio Saulus ja hänessä täyttyi Stefanuksen rukous vainoojiensa puolesta. Sauluksesta tuli Paulus eli pikkarainen eli Paavali, kristillisen uskon suurin apostoli eli sanoman eteenpäinviejä ja monien kirjeittensä kautta myös yksi Uuden Testamentin kirjoittajista.

Joulun sanoma

Profeetta Jesajan ennustus toteutui jouluyön sanomassa, joka kohtasi kedon paimenet keskellä heidän elämänsä kovaa arkea. He eivät mitenkään olleet valmistautuneet vastaanottamaan tätä ilosanomaa, vaan se yllätti heidät keskellä työtä. Joulun suuri sanoma ilosta, rauhasta ja pimeyden poistumisesta onkin viesti koko elämää varten ja se on tarkoitettu juuri meille aivan tavallisille ihmisille.

Jo viestin alku kuuluu: Älkää pelätkö! Ensimmäisillä kuulijoilla oli kylläkin syytä pelkoon. Jo yön pimeydestä ilmestyvä enkeli oli pelottava. Tietämättömyys ja pimeys ruokkivat pelkoa, olihan ympärilla mahdollisesti pimeässä hiiviskeleviä petoja ja karjavarkaita. Paimensauvan kärkenä olikin oltava terävä keihäs. Mutta nyt enkeli julisti: Ei ole syytä pelätä. Maailmanhistorian käännekohta on tapahtunut, enää ei tarvitse pelätä, koska enkeli julistaa ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Ilo olikin harvinainen sen ajan Israelissa, jos se on sitä siellä tänäkin päivänä jatkuvien ristiriitojen keskellä.

Maa oli silloin Rooman maailmanvallan alistamana kokien miehitetyn maan rasituksia. Ilon tukahdutti paimenien sydämestä myös jatkuva uskonnollisen alamittaisuuden tunne, sillä heitä pieneläjiä pidettiin kirottuna joukkona, joka ei tuntenut lakia, sillä vain hurskaina pidettyjen kirjanoppineiden ja kansan johtajien katsottiin olevan Jumalalle kelpaavia.

Nyt kuitenkin juuri heille ilmoitettiin suuri ilo, joka kerralla sysäsi heidän harteiltaan huolten taakan: Teille on syntynyt Vapahtaja. Seimessä on pieni lapsi, johon Jumala on kätkenyt pelastuksen koko täyteyden ja jolla on valtuudet toteuttaa Israelin kansan ja koko ihmiskunnan vuosituhantiset toiveet: Emme enää ole synnin kahlehtimia ja iankaikkisen pimeyden ja kuoleman alaisia.

Ja tätä samaa joulun suurta ilosanomaa saamme mekin jokainen elää todeksi niin joulluna kuin jokaisena elinpäivänämme!

Aatto juhlista jaloin

Taas täyttyivät kirkkomme hartaista joulumielen etsijöistä. Tarvitsemme jotain muutakin kuin tätä maallista.

Jämijärven kirkossa koskettelin puheessani kolmeakin joululaulua. Nehän ovat meille rakkaita ja kauneimmat joululaulutilaisuudethan kansaittavat myös kirkkojamme.

Aloitin suomalaisella kansanrunolla "Jouluna Jumala syntyi, paras poika pakkasella. Siinä suomalainen kansanihminen on sisäistänyt joulun suuren ihmeen sovitellen sitä meidän aktisen maamme oloihin puhuen myös hevon heinähuonehesta, jonka seinät ovat pakkasilla huurteessa.

Jämijärven vanhainkodin väen kanssa saimme hiljentyä seuraamaan Suomen Turun julistamaa joulurauhaa. Samassa yhteydessä radiossa kuuluu aina iki-ihana joululaulu: Taas kaikki kauniit muistot mun tulee mieleheni ja juhla Jeesuksen. Laulun jatko tunkee suoraan sydämeen: Nyt kuului äidin ääni niin hartain paatoksin. Hänen olkaansa nojasin pääni ja hiljaa kuuntelin. Mitä ymmärsin, sit´ en tiedä, pyhän tunnelman muistan vain, sitä milloinkaan ei viedä, ei ryöstetä sielustain. Ja laulun loppusäekin iskee voimaa antavasti sisimpäämme: Niin muistot rakkahimmat elpyy uudelleen, ja sanat siunaavimmat taas lankee sydämeen. Niitä lausu ei enää kukaan, mut niiden tunnelman saan joka joululta mukaan tueks´ vuoden vaikean.

Lopetin kolmanteen juuri meitä tavallisia arki-ihmisiä koskettavaan joululauluun: Me käymme joulun viettohon niin maisin miettehin, turhuuden turhuus kaikki on, niin turhaa touhu tää; me kylmin käymme sydämin, laps´ sivuun vain jos jää. Niinpä sydämestämme saamme pyytää saman laulun sanoin: Oi ystävät, jos myöskin me kuin tietäjämme nuo veisimme kullan mirhamin tuon rakkaan lapsen luo, niin meille joulu maallinen ois alku joulun taivaisen.

Riemullista joulujuhlaa, Vapahtajamme syntymäjuhlaa.

Aatonaattona

Sataa, sataa vettä oikein koko päivän ja vie loputkin maastossa olleet lumet. Sateiden on luvattu jatkuvan. Näin aina toivottu valkea joulu ei näillä maamme eteläisillä leveysasteilla toteudu. Koko joulukuusta povataankin ennätyslämmintä kuukautta. Pohjoisessa kyllä lumia on useita kymmeniä senttejä.

Mökiltä hain kuusen joululaulun innoittamana: taatto läksi, läksi innoissaan/ joulukuusen, kuusen hankintaan;/ latva saapi tähtösen,/ oksat kaikki, tiedät sen,/ paljon kyntilöitä. Kuusi on jo jalassa ja sisällä odottaen koristeitaan.

Ei olisi uskonut, mitä mökin järvellä aivan rannassa näin: joutsenpariskunta. Järvi oli sula ja veden pinta ennätyskorkealla. Todellista intiaanikesää olemme saaneet viettää koko syksyn.

Monin eri tavoin olen saanut kiitoksia varapuhemiehen kuoressa lähettämistäni yli 1.200 joulutervehdyksestä. Niin puhelimessa, sähköpostissa, facebookissa kuin eilen torilla tavatessa ihmisiä ja lähes kolmellekymmenelle veteraanille viedessämme Aaro Holman kanssa kukkatervehdyksen. Käytäntönämme on käydä katsomassa yli 90-vuotiaita veteraanejamme ja myös laitoksissa käymme. Sovimme veteraaniveljien kanssa pidettävästä hartaudestakin Lohipuron vanhainkotiin joulun jälkeen.

Vuosittainen pienen joulutervehdyksen vieminen Herättäjä-Yhdistyksen joululehden Tavikynttilöiden välityksellä on myös suurimmaksi osaksi tehty. Niinpä jouluaatto saa tulla, silloin otamme Jämijärven vanhainkodissa kello 12 vastaan Turun joulurauhanjulistuksen ja pidämme kello 16 aattokirkon.

Puheenaiheita riittää

Viimeksi ovat puhuttaneet - iltapäivälehtiä erityisesti, niidenhän täytyy aina saada jotain raflaavaa - Timo Soinin perustellut kannat avioeroasioista ja Itä-Suomen edustajiemme Turusen ja Erolan vähemmän harkitut lausumat Pohjois-Korean diktaattorin kuoleman johdosta.

Kaj Turunen meni laukomaan budjettipuheenvuoronsa lopuksi, kun puheenvuorolle on suositeltu viiden minuutin kestoa, että tässä jää aikaa vielä puoli minuuttia pitää hiljainen hetki Pohjois-Korean rakastetun johtajan Kim Jong-ilin muistolle. Kymin Juho Eerola säesti heti perään ja toivotti vielä rauhallista joulua ja Kaikkivaltiaan siunausta suurelle seuraajalle Kim Jong-unille ja tsemppiä vaativaan tehtävään. Pojat olivat liikkeellä vähän sarkastisestikin ja joulun rauhan juhlan innoittamina. Kaikkihan me tiedämme, miten Pohjois-Korean kansa elää köyhyydessä ja riittämättömän ravinnon vaivaamana valjastettuna palvomaan kulloistakin kansanjohtajaansa epäjumalan tavoin.

Timo puolestaan puuttui aivan oikeaan asiaan sanoessaan naisten vaihtavan nykyään parempaan tilaisuuden tullen, kun miehet tekivät sen aiemmin. Osat ovat nyt vaihtuneet. Naisasianaiset ovat nostaneet tästä valittettavaa tosiasiaa kuvaavasta lausunnosta hälyä. Jopa presidenttikilvan statistin osaa vetävä Biaudet yrittää Timoa arvostelemalla kirkastaa kannatustaan. Kuitenkin jopa Väestöliiton tutkimusprofessori Osmo Kontula vahvistaa avioliitosta erottaessa naisten olevan huomattavasti useammin aloitteen tekijöitä kuin miehet. Hänen mukaansa naiset ovat ikään kuin vapautuneet ja alkaneet käyttäytyä kuin miehet aikaisemmin.

Perussuomalaisia pilkkaava ja joulun sanomaa halventava Kirkko ja kaupunki-lehden pilakuva on myös keskusteluttanut esimerkiksi Kotimaa-lehden nettisivuilla. Useat meistä perussuomalaisten eduskuntaryhmän jäsenistä jätimme myös yhteisen kantelun Julkisen Sanan Neuvostolle, joka on ottanut kirjelmämme käsiteltäväkseen.

Jussi Halla-aho pilakuvaa matkien on blogissaan toivottanut hyvää joulua heteromiehille!
Todellisuudessa me tietysti esitämme hyvän joulun toivotukset kaikille, itse kullekin säädylle!

Joululomalle

Moni on sanonut, että onpa teillä pitkä joululoma. Itse leikillisesti olen kertonut, että eduskuntatyö alkaa jo 6. päivä. Siihen on todettu, että onpas lyhyt loma, johon sitten olen vastannut, että niin 6. päivä helmikuuta. Se muuten on ihan oikein laissa, että eduskunnan kevätistuntokausi alkaa helmikuussa. Se on näin ollen ikimuistoinen nautintaoikeus ja vaikeasti muutettavissa.

Niin vain saatiin syysistuntokausi lopuun ja kyllä jo loman tarpeessa ollaankin. Pari viimeistä viikkoa varsinkin painettiin aamusta lähelle puoltayötä, jotta saatiin puheruletti vietyä läpi. Aina illan myöhentyessä ainakin suurimman osan puhehalut kummmasti hiipuivat, oli kyllä niitäkin, joiden juuri kun näytti puhujat olevan lopussa täytyikin aloittaa oma show:nsa ja puhua niitä näitä ikäänkuin ärsyttääkseen ja tahallisesti pitkittääkseen istuntoa. Kaikki meitä on, joka junaan ja vielä asemallekin.

Päätöspäivään mahtui vielä loppujen pääluokkien eli hallinnonalojen eli ministeriöiden muutosehdotusten äänestykset. Aivan lopuksi molemmat oppositioryhmät olivat jättäneet epäluottamusehdotukset hallitukselle. Ensin niistä äänestettiin vastakkain, perussuomalaisten Ari Jalosen jättämä ehdotus sai peräti 144 ääntä keskustan ehdotuksen 32 ääntä vastaan, tyhjiä 12, poissa 11. Mutta tämä oli vain lyhytaikainen menestys, sillä seuraavassa lopullisessa äänestyksessä hallitus sai luottamuksen 118-71, poissa 10. Sen jälkeen olimme vapaat lähtemään kukin omille suunnillemme joulun vastaanottamiseen.

Päivän aluksi saimme viettää perinteisen televisiossakin lyhyesti näytetyn joulujuhlahetken valtiosalissa. Sibeliusmusiikkilukion viisikymmenpäinen kuoro lauloi uusia joululauluja ja yhdessä saimme laulaa Maa on niin kaunis. Kahvipöydät oli myös katettu juhlan kunniaksi. Näin voimme herkistyä joulun sanoman puhuteltaviksi, vaikka sitten lähdimmekin suorittamaan viimeiset yli sata äänestystä.

Eduskunnan urheilukerho

Tänään pidettiin eduskunnan urheilukoulun syyskokous, jossa samalla palkittiin vuoden aikana kunnostautuneet. Mitalisadetta ei voinnut välttää, koska syksyn maastojuoksun mitalit olivat myös jaossa. Avustajani Jari Koskela sai kultamitalin parhaana alle 60-vuotiaiden sarjan henkilökuntaan kuuluvana. Minun kaulaani ripustettiin hopeamitali yli 60-v. kansanedustajien sarjasta ja pronssimitali kolmanneksi parhaasta kansanedustajien maratonajasta.

Seuraava kova koitos on talven hiihtokilpailut. Eduskunnan mestaruushiihdot ovat Helsingin Paloheinässä keskiviikkona 29.2.. Kisa on samalla karsinta Pohjoismaiden Parlamenttihiihtoihin Oslossa 25.3. Aiemmalla kaudellani olin joka vuosia mukana myös vuoronperään Salpausselällä, Falunissa ja Holmenkollenilla. Suomessa sain aina mestaruuksia, pohjoismaiden kisoissakin tuli mestaruuksia jos muitakin sijoja.

Ehkä karmein muisto on Holmenkollenilta, kun alamäessä kaaduin ja putosin kokonaan latupohjalta alas, mutta muistini mukaan taisin silloinkin siitä huolimatta olla ekana maalissa. Ruotsissa varsinkaan ei eduskunnassa ole kovia hiihtäjiä, siellähän valitaan edustajat pitkillä listoilla. Norjassa voi joskus olla muakna joku kovakin hiihtääjä.

Hiihdon ohella varsinkin jalkapallo on kerhon tärkein laji. Joka vuosi pidetään saksankielisten maiden jalkapalloturnaus, joka ensi vuonna vuorollaan on Suomessa Tampereella. Mukana Suomen lisäksi ovat Itävallan, Saksan ja Sveitsin joukkueet.

Lisäksi kerholla on monia muitakin urheilulajeja sauvakävelyjaostosta talviuimareihin. Korkealle kansan kunto eli eduskunnan väen kunto taloomme soveltaen.

Urakkatöissä

Tulin juuri johtamasta eduskunnan täysistuntoa, kello on 21, yhteensä neljä tuntia kahdessa trykissä oli urakka, vieläkin jäi kolmisenkymmentä puheenvuoroa. Jokaiselle puheenvuorolle on aikaa viisi minuutia, välistä näin illalla on aina poissakin puhujia, noin kello kahteenkymmeneenkahteen siis menee tänäkin iltana, sama malli on huomenna, jolloin budjettipuheet viedään loppuun. Jokainen hallinnonala eli ministeriön asiat puhutaan erikseen.

Puhetta siis riittää, äänestyksiä on kolmessa osassa, ensimmäiset oli perjantaina, huomenna noin 300 ja loput keskiviikkona joulutilaisuuden jälkeen. Joululomalle lähtö on sitten vuorossa. Urakkamielellä asiat viedään loppuun ja budjetti saadaan hyväksyttyä. Kyllä hyvillä mielillä lomalle lähdemme, töitä on tehty olantakaa.

Tietenkään oppositiossa ei suuria saada aikaan, hallitus jyrää tahtonsa läpi, mutta kyllä budjetin eduskuntakäsittelyssäkin joitakin muutoksia saatiin valtiovarainvaliokunnassa ja sen eri jaostoissa. Puheissa ja aloitteissa voidaan sitten tuoda niitä asioita esiin, joiden toivotaan menevän tulevina vuosina eteenpäin. Rahasta vaan on huutava pula. Tänään esimerkiksi keskustelussa liikenneministeri Merja Kyllönen totesi tarpeellisia tiehankkeita olevan kahdensadan vuoden ajaksi nykyisillä määrärahoilla. Jotain olisi siis tässäkin tehtävä!

Presidenttipeli kovemmille kierroksille

Presidenttiehdokkaat ovat olleet jo esillä monissa yhteisissä paneleissa ja henkilökohtaisissa ojelmissa sekä lukemattomissa lehtijutuissa. Lukemattomia gallup-mittauksia on suoritettu. Kuitenkin yhä edelleen kantaansa määrittelemättömiä on merkittävästi, nyt 14%, vaikka pari viikkoa aiemmin heitä oli vieläkin enemmän 21%.

Sauli Niinistö purjentii edelleen kärjessä, vaikkakaan ei enää yli 50 prosentissa, vaan vaalien toinen kierros on mitä todennäköisin, nyt Niinistö saa 43%. Samoin hänen vaimonsakin saa 44,6%, kun on kysytty kenen puolison näkisit mieluiten edustustehtävissä presidentin rinnalla.

Kun edellisissä presidenttivaaleissa tähän aikaan Timo Soinin kannatus oli kaksi prosenttia, on se noussut siitä kymmenen yksikköä eli on joko 11% tai 13% sen mukaan lasketaanko mukaan ei osaa sanoa tai ei. Timo onkin selvänä kakkosena, jolla sijalla hän on ollut lähes koko ajan siitä lähtien, kun hän on ollut virallisesti ehdokkaana. Niin myös on kakkosena hänen Tiina-puolisonsakin 13%. Näin siis Timon mahdollisuudet toiselle kierrokselle ovat erittäin hyvät.

Täysin päinvastasessa asemassa on Paavo Lipponen, jonka kannatus ei näytä nousevan ollen nyt 6%, samassa on myös vihreiden Pekka Haavisto. Eipä olensiten ihmeteltävissä demarien antama lausunto siitä, että Lipposen kiri alkaa tammikuussa, kirimisaikaa ei tosin silloin ole paljoakaan, vaalipäivä on 22.1.

Tosiasia kyllä on, että nyt kaikki olemme valmistautumassa joulun viettämiseen ja vaaliasiat jäävät vähemmälle. Vasta joulun jälkeen käydään varsinainen tuima presidenttiehdokaskilpailu.
Timo Soini ja Paavo Väyrynen kilpailevat samoista EU-vastaisista äänestäjistä. Niinistö ja Lipponen puolestaan ovat profiloituneet tiukimpina EU:n puolustajina kriisirahastojen tukemisineen. Näin kummastakin leiristä yksi on toisella kierroksella, jolla lopulta ratkaistaan lopullinen voittaja: Suomen presidentti.

Joulutervehdykset hengästyttävät

Haettiin Aaro Holman kanssa joulutähtiä yli 90-vuotiaille veteraaneille vietäväksi Hamsterista. Siellä tutun isoäidin kanssa keskustelleessa kävi ilmi, miten paljon puuhaa näin joulun alla on. Mekin viemme kolmisenkymmentä kukkaa tervehdyksiksi. Tämä Hilkka kertoi hänellä olevan 17 lastenlasta ja kaikkia saa ja täytyy muistaa, tietysti myös heidän vanhempiaan eli omia lapsiaan puolisoineen myös. Joskus voi väsyttää, mutta kaikki tämä on sitä elämän rikkautta, jota sanotaan tosi elämäksi, jota ei tarvitse vain televisiosta tuijotella.

Joulukorttirumba on oma lukunsa, sehän piti saada suht´koht´ valmiiksi perjantaihin. Osoitteita kertyi melko tavalla, tarkka luku ei ihan vielä ole selvillä, mutta jossain 1.300 tietämissä se menee. Monta hyvää tuttua saa näin varapuhemiehen joulutervehdyksen. Meillä on ihan omat kortit niitä varten. Valitettavan moni jää silti ilman. Osoitteiden saaminen ei aina ole aivan yksinkertaista ja moni kortin tarvitseva jää sitä ilman. Kaikille ei koskaan voi kortteja lähettää, inhimillinen toiminta on näin vajavaista.

On huomioitu Kankaanpään kaupunginvaltuutetut, kirkkovaltuutetut, ministerit ja Suomessa olevat suurlähettiläät, urheiluystävät, veteraanit, eduskuntaretkillä mukanaolleet, puolueveljet ja sisaret, sukulaiset ja monet muut. Luettelo jää aina vajavaiseksi. Mutta ymmärrystä niiltä, joille kortti ei tällä kertaa poksahda eduskunnasta, toivotaan että seuraavalla kerralla, sillä ilman korttia jäävä ja sitä haluava voi aina ilmoittaa, että pistäpäs kortti tulemaan. Moni kyllä ilahtuu eduskunnasta tulevasta kortista, itsekin sen olen monesti kokenut. God Jul!

Kovin viikko putkessa

Butjetti pitää saada valmiiksi jouluksi, ettei enää välipäivinä pidä kokoontua sitä käsittelemään, kuten joskus takavuosina tehtiin, kun itsekin olin 24-32 vuotta sitten edelliskerran eduskunnassa. Siksi ollaan valmiit istumaan näin joulun alla pitempään ja otetaan myös lisäpäiviä kuten kaksi maanantaitakin käyttöön. Tämän viikon lauantaihinkin oli etukäteen varauduttu, mutta se saatiin sentään kotonaolopäiväksi. Kulunut viikko on ollut koko kauden ylivoimaisesti työteliäin. Niin normaaleilla kansanedustajilla, joilla kaiken lisäksi on valiokuntatyö, mutta myös meillä puhemiehillä. Meillähän puolestaan on monenlaista edustamista ja omat kokouksemme.

Jos lähdetään siitä liikkeelle, niin tiistaina oli jo kello 7.30 lähtien perinteinen Suomen Yrittäjien joulupuuro heidän toimistollaan Mannerheimintie 76, perin sateisesta säästä sinne piti mennä, onneksi ratikat kulkivat hyvästi. Iltapäivällä eduskunnan kirjaston jouluglögit M.A. Nummisen esiintyessä. Jussi Niinistö toimii kirjaston puheenjohtajana. Torstain presidentti Svinhufvudin juhlasta jo kerroin, aamulla toin tervehdyksen kertoen enkelien jouluyönä tuomasta rauhan julistuksesta eduskunnan raamattupiirin joulujuhlaan, jossa oli laulamassa Nina Åström.

Perjantaina isännöin Israelin uuden suurlähettilään lounastilaisuutta puhemiehen juhlatilassa, mukana oli myös Israelin Ystävien puheenjohtaja Elo ja toiminnanjohtaja Ilkka Vakkuri. Perjantaiaamuna oli myös mielenkiintoinen Venäjän ystävyysryhmän tapaaminen lähetystön edustajien kanssa.

Jokaisen päivän täysistunnon alla pidetään puhemiehistön kokous, jossa käsittellään päivän menu eli istunnon päiväjärjestys. Lisäksi viikkoon mahtui puhenmiesneuvoston iltakoulu aamukouluna keskiviikkona kello 8-9.30. Kansliatoimikunta puolestaan kokousti torstaina kello 12-13.30. Kokouksille järjestyy aina sopiva väli istuntojen lomaan, jotka alkoivat kello 12 ja torstaista perjantaihin kello 10. Mukaan mahtui vielä vielä viikottainen eduskuntaryhmän oman kokous torstaina kello 14 ja saman päivän iltana pidetty yleisötilaisuus kansalaisinfohuoneessa rakennusten kosteusvaurioista, joka erittäin onnistunut ja tärkeä tilaisuus ansaitsee oman messunsa.

Ja tietysti kaiken A ja O täysi-istunnot maanantaista perjantaihin. Käytiin perussuomalaisten tekemän välikysymyksen aiheuttama keskustelu ja äänestys sekä aloitettiin budjettikäsittely ensimmäisistä pääluokista ja saattiin myös äänestää ensimmäisistä aloitteista perjantaina kello 13 alkaneessa istunnossa, josta vähän epähuomiossakin myöhästyin valtaosasta äänestyksiä, kun jäin juttelemaan Israelin Ystävien edustajien kanssa, vaikka lounashetki oli jo päättynyt ja äänestyksiin olisin hyvin ehtinyt alusta lähtien. Mutta ei aina kaikkea huomaa, vaikka sihteeritkin pitävät hyvää huolta esimerkiksi siitä, että aina ajallamme olemme johtamassa puhetta, jota riitti joka päivälle tällä viikolla myöhäisiltaan asti, paitsi perjantaina johtaessani kello 16.30 eteenpäin viimeisenä puheenjohtajana istuntoa, saimme puheet loppumaan jo kello 19 mennessä. Normaalistihan perjantain istunnot ovat lyhyitä, vain pelkkiä viikon varrella kertyneitä äänestyksiä kello 13 ja 13.30 välillä.

Jätettiin vielä jopa yksi kirjallinen kysymyskin, johon sain kolmisenkymmentä allekirjoittajaa. Aiheena happigeneraattoreiden käyttö sairaaloissa ja vedenpuhdistuslaitoksissa.
Asiaan palataan myähemmin.

Aika vipinää

Aikasvipinää nämä päivät ennen joululomalle lähtöä täällä eduskunnassa. Sain olla etupenkin taavina presidentti P.E.Svinhufvudin arvokkaassa syntymän 150-vuotisjuhlassa, jossa muistojaan isoisästään oli vielä kertomassa lapsenlapsi Barbro Sveholm. Kaikenkaikkiaan kävi jälleen kerran ilmi Ukko-Pekan jämäkkyys niin presidenttinä kuin yleensäkin poliiittisessa toiminnassaan. Hän on ollut jopa ensimmäinen eduskunnan puhemieskin vv.1907-1912. Esitelmän piti professori Martti Häikiö.

Laadin vastineen Kirkko ja kaupunki.lehteen peäri kummastuttaneesta pilakuvasta, teksi oheisena:

Näinkö Kirkko ja kaupunkin lehti ymmärtää joulun

Katsoin järkyttyneenä Kirkko ja kaupunki-lehden nro 47 mielipidesivun pilakuvaa, jonka ymmärrän olevan täysin sopimattoman mihinkään julkaisuun saati sitten kristillisen kirkon lehteen.

Joulu on suurin kristillinen juhlamme, jota ei voida eikä pidä valjastaa tällaiseen pilkantekoon ja yhden määrätyn poliittisen puolueen leimaamiseen.

Me perussuomalaiset olemme sanoutuneet jyrkästi eroon rotuerottelusta ja kaikenlaisesta väkivallasta rauhan oloissa. Se, että suhtaudumme kriittisesti maahan muuttaviin elintasopakolaisiin, on täysin eri asia. Emme todellakaan voi hyväksyä, että nämä henkilöt saavat paljon paremmat edut kuin monet oman maamme talousahdingossa elävät kansalaisemme.

Toivotan kaikesta huolimatta Kirkko ja Kaupunki-lehdelle ja lukijoille hyvää ja rauhallista Kristuksen syntymäjuhlaa!

Anssi Joutsenlahti
rovasti, perussuomalaisten kansanedustaja, eduskunnan 2. varapuhemies

Värikäs välikysymyskeskustelu

Sataviisikymmentä puheenvuoroa, joista minuutin depattikeskustelupuheenvuoroja 88 eli suurin osa kansanedustajista oli äänessä, kun käsiteltiin perussuomalaisten välikysymystä euroalueen talouskriisistä. Perussusomalaisten kansanedustajista kolmisenkymmentä oli äänessä, moni useamman kerran. Välikysymyksen ensimmäinen allekirjoittaja Timo Soinilla oli kuusi puheenvuroa, ensimmäinen vastauspuhe pääministerin vastaukseen kesti 23 minuuttia ja oli todella värikäs EU-kortteineen, liikehdintöineen ja äänenpainoineen.

Äänestystulos hallituksen luottamuksesta oli 116 puolesta, 73 vastaan, poissa 10. Hallitus saa jatkaa EU-politiikkaansa. Ja keskustelussa kyllä kävi ilmi, mitä se on tuonut tullessaan:

Teollisuus oli aluksi Euro-myönteinen. Nyt työpaikat joustavat vähenemällä, ei Euro.

Ilman Euroa mikään maa ei olisi voinut velkaantua näin rajusti. Oma rahapolitiikka lieventäisi Euro-kriisiä.

Aina on vaihtoehto, britit ovat jo eri mieltä. Asioista voidaan olla eri mieltä, mutta ei mielipidettä voi sanoa vääräksi. Ei esimerkiksi kansan vaaleissa antama äänikään mene koskaan väärin. Se on aina kansalaisen antama.

Yksimielisen päätöksenteon sijaan Katainenkin on antamassa veto-oikeuden, jota voivat käyttää ainoastaan Saksa, Ranska ja Italia. Ei Saksa saa yksin hallita EU:ssa.

Eurossa pysyminen maksaa itsenäisyyden, tukipaketit voivat nousta 35 miljardiin, kukaan ei edes tiedä ylärajaa. Yksityiskohdista ollaan eri mieltä, tärkeintä on kokonaisvastuu, joka ei tietenkään välttämättä lankea kokonaan. Mutta voi myös käydä niin, että joku maa ei pysty maksamaan vastuitaan, jolloin sekin lankeaa muiden kontolle. Summaa on hyvä verrata Suomen budjettiin 50 ja kokonaisvelkaan 70 miljardia.

Hallituksen luvuista puutuvat EKP:n kautta tulevat riskit, samoin komisssion vastuut. Jos käytetään Suomen Pankin puskurirahastoja, niin nekin on silloin menetetty.

Ei hyvä!

Budjettipuheenvuoro Kankaanpäässä

Valtuustopuhetta 12.12.2011 Pitäjänä Erkki Lilja, kun itse olin täysi-istunnossa eduskunnassa.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut ja yleisö

Taas kerran olemme laatineet talousarvion seuraavalle vuodelle, onko se peräti historiallinen siinä mielessä, että se olisi viimeinen Kankaanpään kaupungille ja seuraava tehtäisiin jo yhteisvoimin uutta kuntayhtymää varten, sen näemme ensi vuoden helmikuun 6. päivänä.

Synkkenevien talousnäkymien vuoksi ja siksi, että väkemme eläköityminen lisääntyy, työikäisten määrä vähenee ja myös väkiluku on pienenemässä pakottavat etsimään kestäviä ratkaisuja, joita on mahdollista saavuttaa oikein käytettävän kuntien yhtymisen avulla, kun nyt vielä saadaan olla liikkeellä vapaaehtoisesti ennen kuin valtiovalta alkaa käyttää keppiä nykyisin saatavan porkkanan sijasta. Kuitenkin on lähdettävä siitä, että saadaan sitovat sopimukset sekä Satakunnan että Pirkanmaan sairaanhoitopiireiltä palveluiden vähintäin nykyisen tasoisesta saatavuudesta. Silloin voimme turvallisesti lähteä yhdistymisen tielle.

Maakuntajakautuma tulee joka tapauksessa uuteen käsittelyyn, kun hallitusvalta on yhdistämässä nykyisiä maakuntaliittoja. Tässäkin on hyvä olla edelläkävijä kuin jäädä odottamaan pakkoratkaisuja.

Talousarvio on tehty taas erittäin kireäksi , vaikka jo vuosina 2009 ja -10 pääsimme ylijäämäisiin budjetteihin monien alijäämäisten jälkeen, tänä vuonna näyttää valitettavasti tulevan alijäämää ylijäämäisestä budjetoinnista huolimatta. Veronkorotuksia on jouduttu tekemään moneen otteeseen, näin taas ensi vuodeksi tuloveroa korotetaan 0,50 prosenttiyksikköä tasapainon saavuttamiseksi. Yleiseurooppalaisen kriisinäkymän vuoksi ei muutenkaan talouselämässä näytä valoisalta.

Mutta kaikesta huolimatta asioita on hoidettava, ja me perussuomalaiset lähdemme siitä, että kun juuri vuosi sitten käytiin kouluverkkokeskustelut kouluja lopettamatta, niin nyt on niille annettava työrauha ja budjettiehdotuksessa olevat kahden koulun Hapuan ja Vihteljärven lakkauttamiset eivät ole ajankohtaisia. Molemmilla kouluilla on omat vahvuutensa. Vihteljärven osalta ei ole edes tutkittu uusien perusparannustöiden aiheuttamien valtionosuuksien palauttamispakkoa, jos koulu lopetettaisiin ja oppilasmääräkin 30 ylittää kaikki aiemmin päätetyt lopettamisrajat. Hapuan koululla puolestaan on kehitelty hyviä tuloksia saanutta samanaikaisopetusta dysfasiaoppilaiden kanssa ja näin oppilasmäärä on jopa 45. Ja edelleenkin on muistettava, että koulukuljetukset ovat mahdollisia molemmin päin, myös keskustasta kyläkouluihin, kun se näyttää jääneen pois vaihtoehdoista, kun remontinalaiselle keskuskoululle hankittiin korvaavia tiloja kalliisti vuokratuista parakeista ja sitä olisi tutkittava myös, kun keskustan ala-aste aikanaan tulee remonttiin.

Veteraanien kunniakansalaistemme yhä harvenevat rivit eivät enää kauaa ole keskuudessamme. Siksi kokeiluluonteisena aloitettua kerran viikossa annettua ateriamahdollisuutta on pikimiten jatkettava ja laajennettava, sitä ollaankin yhteisvoimin kehittämässä ja tekemässä tarkoituksenmukaiseksi. Muutenkin meidän on hoidettava kaikki apua tarvitsevat niin sairaat kuin vanhukset ihmisarvon mukaisesti. Tähänkin uuden kunnan myötä ja peruspalvelut tarjoavasta isäntäkuntamallin mukaisesti toimivasta perusturvakeskuksesta tarjoutuu entistä paremmat voimavarat ja mahdollisuudet.

Kiitän kuluneen vuoden hyvästä yhteistyöstä ja toivotan perussuomalaisten valtuustoryhmän puolesta oikein hyvää joulujuhlaa ja vuotta 2012 kaikille kaupunkimme henkilökunnalle ja teille valtuutetuille.

Jeesuksen historiallisuus ja rajantakaisia kokemuksia

Jurvalainen lääkäri Lasse Vuoto kutsui puhujaksi jokavuotiseen asiakkailleen järjestämäänsä pikkujouluun vastaanottopaikassaan Härmän kuntoutuskeskuksessa. Sinne pääsin siis viimeisellä Seinäjoen lennolla kovan lumisateen saattelemana. Lasse oli valinnut tällä kertaa puhujiksi kaksi pappia, toisena oli Vesa Mäkelä vuoden papiksikin valittu. Hän on myös ollut mukana Lassen suuren suosion saaneissa voimisteluilloissa, joissa käy 50-80 henkeä.

Minun aiheenani oli Jeesuksen historiallisuus. Oli helppo puhua evankeliumien kertomusten mukaisesti ja Pyhässä Maassa yhä nähtävistä Jeesuksen elämään liittyvistä paikoista alkaen juuri näin joulun aikaan liittyvästä syntymäpaikasta Beetlehemistä, Nasaretista, Galiean maakunnasta Gennesaretin järven rannoilla ja sitten viimeisestä matkasta Juudean vuorimaan halki ylös Jerusalemiin, kärsimyksen ja ristiinnaulitsemisen paikkaan.

Sain myös kertoa Jeesuksen elämään liittyvistä historiassa mainituista henkilöistä kuten keisareista Augustinus ja Tiberius ja maaherra Pontius Pilatuksesta. Samoin Raamatun ulkopuolisista Jeesuksen mainitsevista historioitsijoista Flavius Josefus, Tacitus.ja Suetonius.

Viimeisellä lennolla

No, en tarkoita omaa viimeistä lentoani, vaikka ei lentomatkustaminen mitään hauskaa ole, kaikkine odotteluineen ja metallinpaljastimen läpi menemisineen usein vielä pitkissä jonoissa ainakin Helsingin päässä. Nytkin vielä perjantai-iltapäivällä todella vaikeat sääolosuhteet, lumisada ja tuuli. Niinpä koneemme oli niin nousussa kuin laskussakin turpolenssissa. Ei kivaa!

Viimeinen lento oli vain Helsingin ja Seinäjoen välillä, joka on jo pitkään takunnut ja kunnatkin ovat lentoja rahoittaneet. Nyt ainakin toistaiseksi lennot loppuivat. Monelle muullekin kentälle ne nykyisessä joka alueelle levittäytyvässä talousahdingossa ovat vaakalaudalla. Niin myös Poriin, jonne jo välillä lennot loppuivatkin, mutta saatiin vielä jatkumaan, kukaan ei tiedä kuinka kauaksi aikaa.

Lentovuorot vaatisivat riittävästi matkustajia. Varsinkin ensimmäiseen vuoroon aamulla pääkaupunkiseudulta maakuntiin ja vastaavasti viimeisellä iltavuoroilla toisinpäin ei ole kulkijoita. Mikä muuten estäisi koneita yöpymästä maakunnissa. Tuleeko lentohenkilökunnan yöpyminen kalliimmaksi kuin koneen lennättäminen. Olisko tässä miettimisen paikkaa!

Toisaalta tietysti lentäminen on myös saastuttavaa ja energiaa tuhlaavaa. Ja esimerkiksi Seinäjoelta on erinomaiset junayhteydet niin etelään kuin myös pohjoiseen eikä loppujen lopuksi junamatka vaadi paljoakaan enempää aikaa ja junassa voi myös keskittyä asiohin paremmin kuin lentomatkaaja, jolla usein on pitempi matka lentokentälle, odotusajat, ja taas kentältä pois kaupunkien keskuksiin kuten juuri Helsinkiin. Juna sen sijaan tulee suoraan Helsingin sydämeen.

Poristakin pääseen lähtemään onnikalla tunnin välein suoraan Helsingin sydämeen Kamppiin.
Ymmärrettävää kylläkin liike-elämän kannalta on lentovuorojenkin merkitys, mutta jos ei ole riittävästi kulkijoita, niin sitten ei ole.

Miksikö sitten perjantai-illaksi lensin Seinäjoelle eduskuntaviikon päätteeksi. Kerrotaan siitä ensi blogissa huomenissa!

Perussuomalaisetko kaataa

Enemmän kuin ajankohtainen on perussuomalaisten jättämä välikysymys, johon hallitus antaa vastauksen tiistaina. Mehän esitämme hyviä kysymyksiä hallituksen vastattavaksi.

Onko hallitus varaautunut euron mahdolliseen hajoamiseen?

Aikooko hallitus teettää perusteellisen selvityksen Suomen rahapoliittisista vaihtoehdoista Ruotsin, Tanskan, Ison-Britannian ja Sveitsin malleja seuraten?

Hyväksyykö hallitus sen, että eduskunnan budjettivaltaa siirretään Euroopan komissiolle?

Hyväksyykö hallitus komission ehdottamat eurobondit, jotka nostaisivat huomattavasti Suomen valtion lainakustannuksia ja lisäisisvät automaattisesti sen vastuita kriisimaista?

Hyväksyykö hallitus todellakin sen, että vakuusrahastojen riskiä kasvatetaan moninkertaiseksi muuttamalla rahastot vipurahastoiksi?

Hyväksyykö hallitus kriisimaiden velkojen hoitamisen EKP:n setelirahoituksella?

Ja tätä päivää on uusi Saksan ja Ranskan kehittämä vaatimus, että EVM-päätökset tehtäisiinkin 85% määräenemmistöllä, joka merkitsisi sitä, että veto-oikeus näihin päätöksiin olisi vain juuri mainituilla kahdella maalla. Suomen perustuslakivaliokunta on todennut, että tällaisen päätöksen hyväksyntä vaatisi Suomen eduskunnassa kahdenkolmasosan enemmistön, jollaista enemmistöä ei täällä ole saatavissa perustuslain muuttamiseksi tässä asiassa.

Parast´aikaahan EU:n huippukokous keskustelee ja päättää EVM:n ja samalla paljolti myös koko EU:n tulevaisuutta koskettavista asioista. Onko lopultakin niin, että perussuomalaisten pelossa Suomen asenteet kriisimaiden rahoittamisiin ovat järkiperäistyneet ja samalla koko EU:n velkamaiden avustamiset ovat joutuneet tehostetun tarkkailun alle.

EU ja ennen kaikkea euro elää ehkä suurempaa kriisiaikaa kuin koskaan ennen!

Ei olisi uskonut

Vuonna 1981 eduskunnan sosiaalivaliokunnan Pariisin matkalla olimme mukana Tarja Halosen kanssa. Ei varmaan kumpikaan osannut ajatellekaan, että Tarjasta tulisi presidentti ja minä olisin hänen 12. presidenttivuotenaan itsenäisyyspäivän vastaanotolla varapuhemiehen ominaisuudessa kaulassani samana päivänä hänen myöntämänsä Suomen Leijonan komentajamerkki.

Kahdeksatta kertaa saimme vaimoni kanssa olla näissä linnan juhlissa ja jo kolmannen presidentin aikana, ensin Urho Kekkosen, sitten Mauno Koiviston ja nyt Tarja Halosen. Samanlaisia ovat kaikki juhlat olleet, nyt vain tulimme sisään myöhemmin ja eri ovesta Pohjois-Esplanadin-puolelta. Kun ensimmäiset kunniavieraat sotiemme veteraanit astuivat sotilassoittokunnan sävelten siivittäminä kättelyyn jo kello 19, niin me pääsimme juhlasaliin lähes viimeisinä suomalaisina vasta vähän ennen kello 21. Perässämme tulivat vain suuri suurlähettiläiden joukko ja viimeisenä entiset presidentit. Aika kättelyurakka Tasavallan presidentill ja hänen puolisollaan Pentti Arajärvellä.

Niinpä emme ehtineet katselemaan vierasjoukkoe kuten aiemmin ylhäältä parvelta, semminkin kun saimme etsiä pientä haastattelua pyytäneitä Satakunnan Kansan toimittajia atrium-tilasta, joka sekin oli täyteen ahdettu kymmenine kameramiehineen ja toimittajineen. Niinpä tuttujen tapaaminen oli sattuman varaista kovassa tungoksessa. Parikymmentä perussuomalaista kansanedustajaa jututimme ja mikä tärkeintä preisdenttiehdokkaamme Timo Soinin ja hänen Tiina-vaimonsa. Piispojen Mikko Heikan ja Kaarlo Kalliolan kanssa myös vaihdoimme kuulumisia.

Presidenttejäkään emme kättelyn jälkeen sen koommin nähneet. Vaimo hämmästyi, kun presidentti sanoi hänelle kättelyssä, että kyllä me komeasti lauloimme muistuttaen päivän juhlajumalanpalvelusta, jossa joukoissamme todella oli monia kovia laulajia.
.
Kaksi tuttua kankaanpääläislähtöistäkin tapasimme. Toinen oli Työväen Sivistysliiton pääsihteerinä vuoden päivät toiminut Kari Anttila. Toinen aikanaan seuramme kova juoksijalupaus Matti Pellonpää, joka toimii Korkeimman Oikeuden oikeusneuvoksena oltuaan aiemmin Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimen tuomarina. Satakuntalaislähtöisiä vaikuttajia myös tapasin, kuten entisen puhemiehen Ilkka Suomisen ja entisen maaherra Heikki Kosken, aikanaan Porin kaupunginjohtajanakin toimineen.

Kaiken kaikkiaan juhlat korostivat komeasti 94-vuotista raskain uhrein lunastettua itsenäisyyttämme, eli niin kuin veteraanit korostavat, uhrin ansiosta siniristilippumme liehuu!

Itsenäisyyspäivän juhlajumalanpalvelus

Kaikien pelkojemme ja turvattomuudentunteiden keskellä saamme sittenkin olla turvattuina.
Tämä oli piispa Seppo Häkkisen saarnan sanoma Helsingin tuomiokirkossa itsenäisyyspäivän ekumeenisessä juhlajumalanpalveluksessa. Turvamme on Jumala, joka sanoo itsestään Jesajan kirjassa: Minä olen ensimmäinen ja minä olen viimeinen ja paitsi minua ei ole yhtään Jumalaa ja minä olen turvakallio, johon voi luottaa.

Vaikka ajassamme on monia pelkojen aiheita ja olemme kulkemassa kohti pelon ja turvattomuuden yhteiskuntaa, niin Suomi on kuitenkin yksi turvallisimmista maista, vaikka täälläkin juuri turvallisuusala on voimakkaasti kasvamassa.

Veteraanisukupolvemme on meille hyvänä esimerkkinä, miten oikeat arvot ovat olleet kunniassa: yritteliäisyys, rehellisyys, vastuun kantaminen ja ennen kaikkea turvautuminen Jumalan johdatukseen. Tässä varassa mekin kestämme turvattomuutta, ei tarvitse pelätä eikä hätäillä. Emme sittenkään ole oman järkemme varassa, vaan Jumalan siunauksen alaisina. Se ei vapauta meitä vastuusta, mutta saamme luottaa Jumalan läsnäoloon kaikissa toimissamme. Näin saamme rakentaa yhteiskuntaamme turvalliseksi, ei pelon yhteiskunnaksi. Jumalan läsnäolo synnyttää luottamuksen.

Näiden piispan viisaiden sanojen lisäksi saimme kuulla korkeatasoista tuomiokirkon kamarikuoron ja urkuri Harri Viitasen esittämään kirkkomusiikkia ja veisata lujaa ja kovaa, niinkuin presidentti Tarja Halonenkin puolisoineen kirkkoon tulessaan meitä muistutti. Mukana olivat myös molemmat edellisetkin presidentit puolisoineen, Suomen hallitus, eduskunta ja virkamiehistöä sekä kirkkokansaa, joukossa meidän edustajien puolisoita kuten minun Helli Marjatta.

Näin oli hyvä aloittaa 94 vuotta itsenäisenä olleen Suomen juhliminen, mikä huipentuu sitten iltajuhlaan, kuten eräs tuttava sanoi, että joudut linnaan, todella presidentinlinnassa olemme illalla.

Itsenäisyyttä juhlittiin

57 vuotta ylioppilaaksi tulemiseni jälkeen sain olla juhlapuhujana kouluni veteraaneille järjestämässä itsenäisyyspäivän juhlassa. Aika nostalginen mieli oli semminkin kun kutsuvieraiden joukossa oli myös entinen historian opettajani Eeva Suominen. Ja puolestaan koulun rehtorina ja kutsujen esittäjänä on entinen oppilaani Honkajoen lukiosta Jukka-Tapio Laine.

On erinomaista että Kankaanpään Yhteislyseossa vuosi vuodelta on järjestetty tällainen vastaanotto juuri itsenäisyyden merkeissä sotiemme veteraaneille. Heille tarjotaan ateria ja juhlassa he ovat kunniavieraina. Samassa yhteydessä myös on aina syksyn ylioppilaiden lakitusjuhla, nytkin oli lakitettavana vain yksi ainoa, joka on käynyt samanaikaisesti myös ammattikoulupuolen valmistuen jo keväällä merkonomiksi. Olen muuten aikanaan saanut olla hänen kastajapappinaan. Näin ne vuodet vierivät.

Kunniakansalaisemme veteraanimme osaavat antaa arvon sille, että heitä näin muistetaan. Kauaa he eivät enää olekaan keskuudessamme, keski-ikäkään ei ole kaukana yhdeksästäkymmenestä. Ja vuosi vuodelta heidän rivistönsä harvenee, mutta vielä heitä oli liikkeellä muutama kymmenen, jopa ammattikoulun entinen rehtori Matti Orrela, joka hänkään ei ole kaukana yhdeksästäkymmenenstä.

Juhla oli muutenkin - juhlapuheesta huolimattakin - arvokas kuorolauluineen, oppilaskunnan puheenjohtajan tervehdyspuheineen, rehtorin puheineen ja hölmöläisistä kertovine kuvaelmineen. Näin mukana oleville koko koulun oppilaillekin välittyi isänmaamme koko kuva, sen kauniit äidinkasvot ja kunniakas historia sotineen kaikkineen.

Osasto Nakkilaan

Perästä kuuluu, kun Nakkilassa saimme olla perustamassa Erämajalla uutta Perussuomalaisten osastoa. Paikalla oli kymmenkunta nakkilalaista ja meitä kolme piiristä eli puheenjohtaja Seppo Torisava ja me kansanedustajat Jalosen Arin kanssa.

Pimeässä oli Erämajalle vaikea löytää, tahtoi usko loppua, piti välillä kysyä tienvarsitalostakin, mutta kyllä valaistu kokouspaikka, hieno hirsirakennus lopulta löytyi. Ja paikanpäällä vallitsi rakentava henki, Nakkilaankin pitää saada oma osasto, jotta ensi syksynä päästään kunnalllisvaaleihin, joissa edelliskerralla ei ollut lainkaan puolueen ehdokkaita.
Nyt tulee ja kovatasoisia useammastakin muusta puolueesta. Tiedot heistä julkistetaan seuraavassa Nakkilan kunnanvaltuuston kokouksessa.

Virta vie nyt oikeaan suuntaan, kansanvaltaisempaan Suomeen. Ja liikkuva äänestäjä on demokratian ritari, jopa Venättänmaallakin, kuten olemme nähneet. Manipuloinnista, vaaliväärinkäytöksistä ja pimittämisistä huolimatta valtaa pitänyt Putinin puolue sai merkittävän tappion ja hädintuskin puolia parlamenttipaikoista. Näin sielläkin yksinvallan haamu on toivottavasti väistymässä, niinkuin luutuneet asetelman meillä Suomessakin ovat vapautuneet ja kansa voi tehdä suuriakin poliittisia muutoksia, kuten viime vaaleissa on nähty.

Uusia osastoja on syntymässä myös muuallakin Satakunnan alueella. Viime kunnallisvaaleissa oli vielä turhan monta paikkakuntaa ilman perussuomalaisia ehdokkaita, ensi syksynä on tarkoitus saada rakentava vaihtoehtomme jokaiseen kuntaa.

Ruokapaikkoja riitti

Leikilläni sanoin aina emännille, että nyt voi verrata, missä paikassa on parasta ruokaa, kun tänään saan aterioida neljässä eri ruokapöydässä. Ja tietysti aina sai sanoa, että juuri teillä on tähän asti parasta ruokaa. Tosiasiassa suomalainen ruokakulttuuri ja pitopalvelut ovat niin korkeatasoisia, että valittamisen aihetta ei kylläkään löydy, pelkkää kiittämistä vaan.

Ohjelmassa oli kahdet hautajaiset, yhdet synttärit ja Jämijärven sotainvalidien jouluruokailu Jämin lomahotellilla. Sinne oli vielä jaksanut saapua viisi sotainvalidia ja kolminkertainen määrä puolisoita ja leskiä. Niin Jämijärven kuin Honkajoenkin sotainvalidit kuuluvat samaan Kankaanpään seudun Sotainvalideihin, joiden puheenjohtajana saan yrittää toimia. Näin tutussa joukossa oli hyvä käydä toivottamassa hyvää ja rauhaisaa joulujuhlan viettoa.

Siunaustilaisuuksia oli sekä Kankaanpäässä että Jämijärvellä. Toisessa siunattiin todella kärsimyksen täyteisen elämän eläneen nelirajahalvauksen onnettomuudessa alle kolmikymppisenä kokeneen maallinen tomumaja yli kolmenkymmenen vuoden halvattuna olon jälkeen. Pojan perheen kasvavat tytöt antoivat hänelle elämänuskoa ja nyt hän oli jo lisääntyvien kipujenkin johdosta valmis lähtemään.

Toisella vainajalla oli hyvin yleiseksi käynyt sairaus: syöpä, joka vuodessa kuihdutti hänet. Kaipaamaan jäivät puoliso, lapset perheineen ja sisarussarjan jäljellä olevat jäsenet sekä muut sukulaiset ja ystävät. Elämäntyöhön sisältyi myös pitkä työrupeaman eläkkeelle jäämiseen asti juuri valmistuneessa Jämijärven vanhainkodissa alusta alkaen. Syöpähän on salakavala, merkkejä antamatta se lopulta löydettäessä voi olla niin pitkällä, ettei suuriakaan enää ole tehtävissä.

Ilojuhla sen sijaan oli viiskymppissynttärit, joita tutussa sukulais- ja tuttavajoukossa oli hauska viettää Jämijärven Ruupanperällä. Talon emäntä Anne on kokenut elämänsä aikan niin vasta- kuin myötämäkeä, kuitenkin voittopuolisesti myötäkäymistä työntäyteisen elämänsä aikana suuren karjan ja lapsijoukon hoitajana. Mutta varmasti elämässä on ollut sisältä, aivan kuten on sanottu, että kun se on parasta ollut, on se ollut työtä ja vaivaa. Mutta on hienoa, että näin iloisissa merkeissä saadaan juhlia ystävien parissa. Onnea ja siunausta Annelle tulevinakin äivinä.

Tosi on

Niin, tosi se on kuin vesi ja pitää kuin seula, jota eilisessä blogissa vielä epäilin. Eli Tasavallan presidentti on myöntänyt Suomen Leijonan komentajamerkin. Samanaikaisesti sama kunnianosoitus on annettu entiselle kansanedustajalle, veteraanikansanedustajien sihteerille, valtiopäiväneuvos Markus Aaltoselle, omalle piispalleni Simo Peuralle Lapualla ja kolmelle keskustalaiselle kansanedustajalle, entisille ministereille Juha Rehula, Kimmo Tiilikainen ja Tapani Tölli. Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini saa Suomen Valkoisen Ruusun I luokan ritarimerkin. Tasan kaksikymmentä vuotta sitten on Tasavallan presidentti antanut Suomen Valkoisen Ruusun Ritarikunnan jäsenmerkin silloiselle pastori Anssi Joutsenlahdelle. Kaiken kaikkiaan tasavallan presidentti Tarja Halonen on tänä itsenäisyyspäivänä myöntänyt
4 148 kunniamerkkiä.

Englantilainen sanonta: Too good to be true, liian hyvää ollakseen totta , pitää paikkansa myös toisin päin, niin kuin sanonnan on kääntänyt tunnettu irvileuka G.B. Shaw: Too true to be good, liian totta ollakseen hyvää. Ranskassa sanotaan: Tosi on joskus epätodennäköistä. Saksassa puolestaan J.W. von Goethe on laukonut: Tosin tiedän paljon, mutta tahtoisin tietää kaiken.

Helsingissä pidän kortteeria Museokadulla, jossa erään toisen kerrostalon seinässä oleva laatta kertoo Aaro Hellaakosken asuneen siinä talossa. Hän on runoillut Hengen manauksessa tästä totuudesta ja todellisuudesta viiltävän syvällisesti: Tosin ei vielä selvinnyt/ sinäkö loit minut, vai sinut ihmisen kaipuu,/ mutta sen tiennen ja osannen ottaa lukuun:/ sinua vailla kuulumme susien sukuun.

Nyt kuitenkin siis tiedän, että tämä komentajamerkki on haettavissa säätytalolta itsenäisyyspäivänä ennen presidentinlinnan juhlaa, jossa merkin on oltava rinnassa.

Tuttavien kesken

Transparency International on tutkinut eri maiden korruptoituneisuutta ja asettanut maat paremmuusjärjestykseen kärjessä vähimmin korruptoituneet. Asteikko on välillä 10-0.

Suomi saa loistavasti toisen sijan yhdessä Tanskan kanssa 9,4. Kärkeen on päässyt Uusi Seelanti 9,5. Pohjoismaat sijoittuvat muutenkin hienosti, koska neljäntenä tulee Ruotsi 9,3 ja sitten Norja 9,0. Kaksi viidesosaa saa lukemakseen alle 5 . Venäjälle on annettu sija 143 ja vain 2,4. Hännänhuippuiksi ovat jääneet Somalia ja Pohjois-Korea.

Ei meilläkään silti kannata liikaa röyhistellä, siitä kertoo esimerkiksi vaalirahasekoilut, joita parast´aikaakin on käsiteltävinä tuomioistuimissa. Ja samoin puualan kartellit ovat oikeudessa asti.

Kuten eilisessäkin blogissani viittasin, kokonaan toinen juttu on sitten se, että Suomessa pienenä maana on helppoa tuntea toinen toisensa. Ollaan kavereita ja tuttavien kesken asiat sujuvat jouhevasti. Näin eilenkin, kun saimme lähetystönä olla kertomassa opetusministeri Jukka Gustafssonille SAMKIN alaisen Kankaanpään Taidekoulun erinomaisuudesta ja säilyttämisen tärkeydestä. Ministeri jopa lohkaisi pyytäessäni puheenvuoroa, että kerran näinkin päin, että hän saa olla antamassa puheenvuoroa eduskunnan varapuhemiehelle. Muutenkin porukassamme oli monia ministerin tuttavia. Näin voitiin tuttuina jutella keskenämme, asiat kuitenkin lopulta ratkaisevat. Ja toivoa sopii Taidekoulun säilymistä, monet asiaseiket sitä kyllä puolustavat.

Edellisiltana eduskuntaryhmämme oli Suomen Pankin vieraana ja siellä pääjohtaja Erkki Liikanen myös on vanha tuttu edelliseltä eduskuntakaudelta. Voimme jopa muistella Veikkauksen hallintoneuvoston vierailua Ekin luona Brysselissä, kun silloinen komissaarimme oli saanut meiltä lahjaksi sykemittarin toivomuksella, että sitä on käytettävä maratonilla. Ja siitä Erkki Liikanen sai kimmokkeen ryhtyä juoksemaan myös maratoneja, joita hän sitä ennen ei ollut juossut. Tänä vuonnakin maraton oli tullut kierrettyä Saksanmaalla.

Aiemmin kertoessani ryhmämme vierailusta Mäntyniemessä presidentin luona oli myös puhetta, miten sain olla Tarja Halosen kanssa jopa samassa sosiaalivaliokunnassa jo 1970-luvun lopulta lähtien. Ja leikki sijansa saakoon, ilmankostänään ryhmämme pikkujouluillassa Kimmo KIvelä -ryhmämme toinen rovasti- kertoi minun saaneen komentajaristin, mistä lienee saanut tietonsa, lieneekö edes tosi.

Vieraita Afganistanista

Tuttavien kanssa on usein lystiä olla. Mutta ei ole pahitteeksi päästä kosketuksiin vieraidenkaan kanssa. Kyllä siinä aina oppii ja viisastuu. Näin tänäänkin, kun sain lounasisännöidä afganistanilaisparlamenttivaltuuskuntaa. Maittemme väliset suhteethan ovat erinomaiset ja Suomi on mukanan monin tavoin Afganistanin kehittämisessä ja rauhan rakentamisessa.

Keskustelussa tulee monia sellaisia asioita selväksi, jotka eivät aina muuten vain uutisia seuraamalla tule tiedostetuksi. Niinpä kävi ilmi Pakistanin nurja suhtautuminen Afganistaniin, koska Pakistan haluaisi hyötyä Afganistanin jälkeenjääneisyydestä kaupassa ja muussa kanssakäymisessä. Viime päivinäkin olemme voineet seurata rajakahakoita ja amerikkalaisten maakuljetusten vaikeutumista Pakistanin kautta. Maailman toiseksi suurimman talousmahdin Kiinan kanssa Afganistanilla sen sijaan on hyvät suhteet aivan niin kuin minä puolestani voin todeta Suomellakin olevan.

Huumekaupasta delegaation johtaja Chaman Shah Attemadi totesi sen olevan kansainvälisen mafian käsissä, joten sitä on vaikea juurittaa. Jopa lentokoneilla kuljetetaan huumeita. Suomi on mukana huumeiden vastaisessa taistelussa tukemalla YK:n huumeiden ja rikollisuuden vastaisen järjestön UNODC:n toimintaa. Esimerkiksi tänä vuonna Suomi tukee Afganistania 21 miljoonalla. Suomessa on noin 3000 afganistanilaista, joista yksi Fahima Sanglaki toimi erittäin hyvänä tulkkina.

Omassa tervehdyspuheessani kerroin Suomen hyvistä puolista, yleisestä äänioikeudesta jo vuodesta 1906 lähtien ja korkeasta koulutuksestamme, joka on johtanut maamme yhdeksi maailman kilpailukykyisemmäksi kansakunnaksi. Maittemme väliset suhteet ovat lämmenneet tällä vuosituhannella ja niinpä tämä delegaatio on jo neljäs maassamme vieraillut vajaan kymmenen vuoden aikana. Vastaavasti Suomesta on ollut vain kaksi parlamenttivaltuuskuntaa Afganistanissa. Niinpä saimmekin vastavierailukutsun ja nimenomaan minut toivotettiin tervetulleeksi!

EU:n talouskriisistä välikysymys

Välikysymyksen tekemiseen vaaditaan vähintäin 20 kansanedustajan allekirjoitus. Meillä perussuomalaisilla kahdenkymmenen nimen saaminen on helppoa, niin tänäänkin jättämäämme välikysymykseen saimme 33 nimeä, vaikka tätäkin nykyä on monia kansanedustajia virkamatkoilla.

Aivan niin kuin Timo Soini lupasi perjantaina presidenttikamppailunsa avajaisissa, niin tänään ryhmämme sitten jätti hallituksen vastattavaksi kahden viikon kuluessa Euroalueen kriisin ratkaisemista ja sen haittavaikutuksia koskevan välikysymyksen.

Me perussuomalaiset olemme alusta lähtien suhtautuneet kielteisesti ylivelkaantuneiden euromaiden katteettomaan velkaantumiseen. Maamme kokonaisvastuiksi arvioidaan nykyisin jo 35 miljardia. Oikean kuvan saamiseksi koko valtion budjetti on 52 miljardia. Suurista summista siis on kysymys.

Kaikenkaikkiaan kokonaisvastuiden selvittäminen meille eduskunnalle on hallituksen suunnalta ollut hapuilevaa. Sopimusten epäselvyydet, velkajärjestelyiden monimutkaisuus ja Euroopan Keskuspankin (EKP) tietojen pimittäminen aiheuttavat epätietoisuutta.

Epävarmassa tilanteessa kysymmekin hallitukselta, onko se varautunut euron mahdolliseen hajoamiseen ja aikooko se teettää selvityksen rahapoliittisista vaihtoehdoista esimerkiksi Ruotsin, Tanskan Englannin ja Sveitsin malleja seuraten ja hyväksyykö hallitus eduskunnan budjettivallan siirtämistä Euroopan komissiolle, joka ehdottaa Suomen lainakustannuksia nostavia eurobondieja, ja hyväksyykö hallitus kriisimaiden velkojen hoitamisen EKP:n setelirahoituksella.

Saas nähdä, mitä hallituksella on tähän koruttomaan kertomaan vastattavana!

Maanantainakin matalalentoa

Kansanedustajien tapaaminen Satakuntaliitossa Porissa, Kankaanpään sotaveteraanien hallitus, 85-vuotiaan sotaveteraanin luona onnittelukäynnillä, parturissa Isojoella, kotikäynti. Että silleen oli tämä maanantaipäivä vielä kotimaisemissa. Sehän onkin nimetty maakuntapäiväksi. Kankaanpään kaupunginhallituksen budjetin lukkoonlyömiskokouksesta jouduin olemaan poissa. Kahdessa paikassa ei voi olla yhtäaikaa. Nykytekniikkakaan ei korkeasta tasostaan huolimatta vielä sitä mahdollista.

Porissa meille kertoivat asioistaan porilaiset ammattikalastajat. He olivat huolissaan kotimaisen kalan osuuden pienenemisestä ruokapöydässä, vaikka kulutus on kovassa kasvussa eritoten kalaravinnon terveellisyydestä johtuen. Itsekin syön päivittäin juuri kalaa, lihaa en koskaan enää eli neljäänkymmeneen vuoteen en ole sitä laittanut suustani alas. Kalastajat kertoivat myös syitä tähän asiantilaan, siitä vaikka seuraavassa blogissa.

Satakunnan kehitysohjelmista kertoivat kehittämispäällikkö Janne Vartia Prizztech Oy:stä ja palvelujohtaja Jari-Pekka Niemi POSEK Oy:stä. Ohjelmilla on hienot nimet OSKE ja KOKO=koheesio- ja kilpailukykyohjelma. POSEK merkitsee Porin Seudun Kehittämiskeskusta.

Satakunnan lääkäriauton rahoitustilanteesta puhui ensihoitopäällikkö Jyri Lilja sairaanhoitopiiristä protestoiden lääkärihelikopterien kalleutta lääkäriautoihin verrattuna.
Maakuntaliiton alueiden käytön johtaja Jukka Moilanen kertoi VR:n aikatauluista ja Suomea koskevista osasta Euroopan ykköstieverkostossa.

Sotaveteraanien hallituksen kokous oli jo kymmenes tänä vuonna ja samalla vuoden viimeinen.
Saimme taas kerran Pentti Korpela Oy:n ja Kankaanpään vartiointipalvelun rahalahjoituksen 1000 euroa, jonka he säästävät joulutervehdyksistä. Lahjoitus on tapahtunut jo monena jouluna ja lupaus tuli taas ensi vuodenkin joululahjasta.

Adventtilentoa

Yli satatuhatta hoosianna-laulajaa oli tänään Suomen kirkoissa, yli sata niistä Jämijärven kirkossa, jossa sain olla toimittamassa perhemessua. Partiolaiset olivat antamassa lupauksensa, ja myös lähetysmyyjäiset pidettiin seurakuntakodissa. Kirkkokuorokin oli laulamassa hoosiannaa ja ilmassa oli suuren juhlan tuntua. Näin kirkkovuosi aloitettiin hienosti, myös adventtiajan ensimmäinen kynttilä sytytettiin.

Adventtina muistellaan Jeesuksen ratsastusta juhlivan väkijoukon keskellä Jerusalemiin, Hoosianna-riemuhuudot kaikuivat, mutta samalla se merkitsee nöyrää rukousta: oi auta, oi pelasta. Ja vain Jeesushan meidät voi pelastaa. Siksi adventtihuudot kaikuvat oikeaan osoitteeseen.

Saimme myös Jari Koskelan kanssa olla invalidien kesäpaikassa Villa Mairessa Kankaanpään Veneskoskella pitämässä adventtiseuroja sateisen sään keskeltä tulleina. Vasta illalla uudelleen ajellessani Jämijärvelle adventtikonserttiin pitääkseni lyhyen puheenvuoron muuttui kova sade lumirännäksi ja aura-autoillakin oli riittävästi tehtävää.

Jämijärven Lions Clup oli hankkinut Jämijärven kirkkoon iltakonserttia pitämään Kankaanpään musiikkiopiston taidokkaat jouset. Yli parikymmentä soittajaa järjestivätkin hienon konsertin virittäen kirkkoväkeä sopivasti joulun odotukseen. Anna-Mari Yrjänä lauloi kolme joululaulua orkesterin säestämänä, mm. Sakari Topeliuksen Varpunen jouluaamuna, joka oli koskettava jo yksistään siksi, kun laulu alkaa: Lumi on jo peittänyt kukat laaksosessa, ja samaan aikaan satoi sakea ensilumi kirkon ikkunoiden ulkopuolella.

Vielä iltamyöhällä sain olla parissakin toimituskeskustelussa seuraavan viikonvaihteen siunaustilaisuuksien merkeissä. Tänä viikonloppunakin oli vaikuttava hautaus Jämijärvellä

Seurakunnatkin uudistuvat

Kunnissa tapahtuva rakennemuutos on johtanut siihen, että seurakuntien on elettävä mukana rinnalla muutoskehityksessä. Kuntaliitosten yhteydessä seurakunnat eivät voi jatkaa entisellään, vaan ne seuraavat kuntien mukana uudessa liitoksessa. Seurakunnilla on tosin itsenäisesti mahdollisuus perustaa omia liitoksia toisten seurakuntien kanssa riippumatta siitä, mitä kuntasektorilla tapahtuu. Tämäntyyppinen toiminta on tosin vielä harvinaista.

Seurakuntien tilanne on osittain erityyppinen kuin kunnissa. Erityisesti pienissä seurakunnissa palvelujen tuottaminen ja perustehtävän hoitaminen hyvin pienellä organisaatiolla on vaikeutunut taloudellisten seikkojen ja vapaaehtoistyöntekijöiden puuttumisen tai väsymisen vuoksi. Palkkakustannukset ja kiinteistöjen hoitokulut ovat muodostuneet niin suureksi osaksi seurakuntien budjeteista, että toiminnalliselle puolelle ei jää riittävästi käyttövaroja. Verotulojen vähentymiseen on johtanut väestörakenteen ikääntyminen, väkiluvun väheneminen luonnollisen poistuman ja muuttotappioiden vuoksi ja joillakin alueilla vaikuttaa myös kirkosta eronneiden määrän kasvu. Verotulot ovat useassa seurakunnassa pysähtyneet entiselle tasolle, mutta kulupuoli on noussut tasaisesti. Perinteisesti seurakunnilla on ollut omaisuutta ja säästöjä, mutta nykyisessä tilanteessa nämä puskurit ovat monessa seurakunnassa syötyjä. Veroprosenttia ei voida kohtuuttomasti korottaa. Useassa seurakunnassa onkin ajauduttu tilanteeseen, että on pakko tarkastella muita vaihtoehtoja, että toiminta turvattaisiin tämän päivän vaatimusten mukaan.

Kuntaliitosten yhteydessä tapahtuvat seurakuntaliitokset saattavat parhaimmillaan olla se ratkaiseva mahdollisuus, millä turvataan näiden seurakuntien tulevaisuus. Seurakuntien kannattaa olla aktiivisesti heti alusta lähtien mukana keskusteluissa kuntien rinnalla rakentamassa omaa tulevaisuuttaan.

Seurakuntien rakenneuudistusten yleisimmät vaihtoehdot ovat seuraavat:
seurakuntien liittyminen toiseen seurakuntaan, toisena seurakuntien lakkauttaminen ja samalla uuden seurakunnan perustaminen tilalle, kolmantena seurakuntayhtymän perustaminen, neljäntenä kappeliseurakuntamalliin palaaminen.

Satakunnassakin erilaisia malleja on jo useita käytössä. Porissa on seurakuntayhtymämalli, Eurassa yhden seurakunnan malli ja Sastamalassa on käytössä kappeliseurakuntamalli. Liittymisneuvotteluissa kapitulit opastavat omalta osaltaan seurakuntia.
Viime kädessä jokaisen seurakunnan pitää keskenään päättää, mikä malli parhaiten sopii kulloisessakin tapauksessa.

Pohjois-Satakunnassa on suunnitteilla kuntaliitos. Parkanon, Jämijärven ja Kankaanpään seurakuntien osalta yhtenä varteenotettavana vaihtoehtona voisi olla osittainen seurakuntayhtymän malli.
Parkano kolmen papin seurakuntana ja maantieteellisesti etäämpänä toimisi jatkossakin suhteellisen itsenäisesti oman kirkkoherransa johdolla. Kankaanpää ja Jämijärvi voisivat muodostaa kappeliseurakuntasuhteen. Jämijärvestä resursseiltaan pienempänä tulisi kappeliseurakunta. Jämijärvi kaipaa lisäresursseja ja Kankaanpäästä käsin jo maantieteellisistä syistä olisi helppo ne organisoida.

Koska Suomi on EU:n jäsen, niin suuremmat yhteisöt ovat välttämättömiä. Siten myös vapaaehtoiset kuntaliitokset ovat nykypäivää ja sen seurauksena myös seurakuntien yhdistymiset ja yhteistyö ovat välttämättömiä.

Suomen Soini

Tänään järjestettiin Timo Soinin presidenttivaalikamppanjan avaus: Suomen Soini presidentiksi. Timo piti jykevän puheen, vaalijulisteet ja muu vaalitirpehööri oli valmistunut ja näin lyhyt parin kuukauden mittainen vaalityö voi alkaa täysin rinnoin. Ensimmäisen kierroksen äänestykseenhän ei ole enää kahta kuukauttakaan ja välissä on vielä jouluaika, jolloin politiikka saa väistyä taaemmaksi.

Timon linja-puhe oli taattua Timoa, ilman papereita puhuen hän osoitti selkeää suuntaa Suomelle. Tarvitsemme todella jämäkän suomalaisuuden edustajan, ei enää äyriäkään EU:lle. Timo sanoutui jyrkästi eroo rasismista. Samoin oman maan mustamaalaamisesta ulkomailla. On puolustettava suomalaisuutta ja suomalaisia. On kysymys itsenäisyydestämme. Ja kansan antamaan vaalitulokseen on tyydyttävä eikä kyräiltävä, niin kuin vanhat puolueet kevään eduskuntavaalien jälkeen.

Presidentti edustaa myös Suomea ulkomailla ja se on tehtävä mahdollisimman hyvin. Timo on hankkinut monipuolisesti kannuksia niin EU-parlamentaarikkona kuin nyt eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajana, viimeksi tässä tehtävässä ulkomaanmatkoilla USA:ssa ja Norjassa saaden hyvän vastaanoton.

Ja myös presidentin persoona on merkitsevä. Tässäkään ja ennen kaikkea tässä vertailussa Timo ei suinkaan kalpene toisten ehdokkaiden rinnalla. Täydellä syyllä häntä voi luonnehtia sydämelliseksi vakaumuksen ja kansan mieheksi. Ja tekojakin löytyy. Hän on nostanut 1% puolueen nykyiseksi galluppien kakkospuolueeksi.

Ja tämä puolueemme nykyinen merkittävyys myös näkyi tässäkin kamppanjan avaustilaisuudessa, media edustajia oli ryhmähuoneemme pullollaan. Ja valmistetut vaalimateriaalit rintanappi, luottokortin kokoinen tulevaisuuskortti ja postikortti tekivät kauppaansa. Tästä on hyvä lähteä viemään Timoa ensin toiselle kierrokselle 22.1.2012 ja sitten tekemään jytkyjenjytkyä 5.2.2012.

Timon luottokortissa luvataan luottoa tulevaisuuteen, yhdessä kohti parempia aikoja. Edustavaa ulkopolitiikkaa, suvereenia sisäpolitiikkaa. Antoisaa arkea hyvän maan asukkaille. Tunnetta ja toveruutta; uskoa itseen ja lämpöä lähimmäiselle. Jos sinä voit hyvin, koko maa voi hyvin.

Kyselytuntia johtamassa

Olen aina sanonut, etten hulluimmissakaan ajatuksissanikaan koskaan ole edes kuvitellut, että joskus olisin eduskunnan puhemiehistössä. Tänään kuitenkin tässä asemassa sain taas tehdä jotain uutta historiaa, kun olin vetämässä ensi kertaa joka kerta televisioitua eduskunnan kyselytuntia. Ja kaiken lisäksi kaikella kunnialla, niin sanovat muutkin. Ja mikä hienointa, paikanpäällä yleisölehterillä asiaa oli todistamassa 50 Kankaanpäästä ja Jämijärveltä tullutta eduskuntavierasta. Täysipainoinen päivä siis.

Puhemiestä moititaan varsinkin toisten kansanedustajien taholta siitä, ettei kyseinen edustaja ole saanut puheenvuoroa. Asia on tosi vaikea, kun nytkin kovasta minuutin puheenvuoroihin pyrkimisestä huolimatta kysyjiä kertyi 26 henkeä. Toinen mokama sitten on aina ministereitä, vähän enemmänkin, kun joihinkin kysymyksiin haluaa vastata useampikin ministeri.

Puheenvuorotkin jakaantuivat mielestäni aika tasapuolisesta, kun kyselytunti on tarkoitettu nimenomaan oppositiopuolueille, nyt sekä perussuomalaiset että keskusta saivat kuusi vuoroa, suurimmat hallituspuolueet kokoomus ja demarit kumpikin viisi ja pienemmät hallituspuolueet kukin yhden rkp:tä lukuunottamatta, joka tällä kerralla jäi ilman vuoroa, koska katsoin heidän varsinaisen kysymyksensä olleen varsin vähän mielenkiintoa herättävän. Sen sijaan vasenryhmä sai yhden lisäkysymyksen.

Ensimmäisen kysymysvuoron sai suurin oppositioryhmä ja edustaja Turunen nuorisotyöttömyydestä ja syrjäytymisestä, samasta aiheesta olisi kysynyt myös keskusta, joten senkin edustajat pääsivät mukaan lisäkysymyksiin. Varsinainen keskustan pääkysymys kosketteli metsästyksen rajoittamista luonnonsuojelualueilla. Kumpikin pääkysymys herätti melkoisen keskusteluryöpyn, joka yhteensä vei tunnista jo yli 40 minuuttia, joten muille kysymyksille jäin vähemmän keskusteluaikaa, niitä saivat tehdä kokoomus esiin nousseesta eläinsuojeluasiasta, kd:n Rauhala Mehiläinen Oy:n verosuunnittelusta ja sosialidemokraatit Olkiluodon ydinvoimalatyömaan esiin nostamasta ulkolaisesta harmaasta työvoimasta.

Äkkilähdöllä piirikokoukseen

Kansanedustajan työ on ennalta arvaamatonta ja eritoten puhemiesten. Kansanedustaja vielä voi olla poissa istunnosta, mutta paikalla täytyy aina olla ainakin yhden puhemiehistä, joka johtaa täysistunnon puhetta. Näin puhemiehet jakavat keskenään johtovuorot, istuntojen pituutta vaan ei voi etukäteen päättää, kestoa kyllä voi käsiteltävien asioiden perusteella arvioida.

Näin oli jälleen tänään keskiviikkona, kun perussuomalaisten Satakunnna piirikokous oli järjestetty Huittisiin alkaen kello 18.30. Mulle oli eduskunnan istuntokaavailuissa varattu puheenjohtajuus kello 18-20. Jännityksellä seurattiin istunnon kulkua, valtion tilinpäätöskertomuksesta oli paljon puheenvuoropyyntöjä, mutta kuitekin alkoi näyttää siltä, ettei istunto veny yli kello 18. Niin sain piirikokoukseen lähtöluvan kello 17 maissa ja niin kovalla kiireellä matkaan.

Ari Jalosen kanssa oli kaavailtu menoa yhdessä, mutta kun näytti siltä, ettei kokoukseen pääse, luovuimme suunnitelmasta. Kuitenkin lähdön varmistuttua yritin soittaa hänelle, mutten saanut vastausta. Niin lähdin matkaan kuin lähtökuopista yksinäni. Matkalla sitten sain Arin soiton, hän oli ollut valiokuntavastaavien kokouksessa soittaessani. Puolituntia myöhässä pääsin kokouspaikalle.

Piirikokouksen pääasia oli uusien toimihenkilöiden valinta ja tietysti ennen kaikkea puheenjohtajan vaali. Porista oli mukaan kilpaan ilmoitettu Ville-Petteri Laiho ja vastaehdokkaana oli istuva puheenjohtaja Seppo Toriseva Raumalta. Ville-Petteri on ihan hyvä mies, kehuinkin häntä puheenvuorossani, mutta hänen aikansa tulee, sillä ei ollut mitään aihetta suuren vaalivoitonkin johdosta vielä vaihtaa puheenjohtajaa, joka lisäksi on juuri valittu puoluehallitukseenkin. Äänet olivat 23-7 Sepon hyväksi. Lisäksi nimettiin 20 piirihallituksen jäsentä ja heille varaedustajat. Näillä avuilla mennään ensi vuoden presidentti- ja kunnallisvaaleihin.

Pitkät istunnot jouluun asti

Nyt ne alkoivat, pitkät täysi-istunnot. Tänäänkin istuttiin alkaen kello 14ja päätettiin kello 21. Esityslistalla 36 asiaa ja puhetta kyllä riitti ja riittää. Monen täytyy sanoa kantansa ja se säilyy eduskunnan pöytäkirjoissa maailman tappiin asti Ja sen voi kertoa myös äänestäjille. Toiset jopa puhuvat puhumisen vuoksi ja pyrkivät saamaan mahdollisimman monta puheenvuoroa. Puheiden lukumäärässä kilpaillaan aivan samoin kuin poissaolojen vähyydessä. Kaikki luvut ovat tärkeitä.

Nyt on esillä valiokunnista valmistuvia mietintöjä hallituksen budjettilaeista ja nykyisessä kestävyysvajeessa hallitus pyrkii hankkimaan tuloja vähän sieltä ja täältä ja näitä ikäviä veronkorotuksia on mukava oppositiosta lyödä lyttyyn. Eiväthän uudet maksut kenellekään ole tervetulleita. Ja jos vaikka jotain etuisuutta korotetaankin, niin voisi korottaa enemmänkin ja aina joku jää ilman ja on väliinputoaja.

Niin tänäänkin, kun hallitus lisää lisätalousarviossa vuodelle 2012 työttömien toimeentulotukeen myös aikaisemman 100€ lisäksi myös indeksitarkastuksen eli kokonaisuudessaan toteutuu 120 € korotus. Se ei kuitenkaan koske kaikkia työttömmiä, koska tuen saanti on tarveharkintainen ja puolison tulot vaikuttavat tuen saamiseen ja on lukemattomia, jotka eivät saa tukea lainkaan.

Lisäbudjetissa on myös pari muutakin hyvää asiaa, rintamaveteraaneille lisää 4 miljoonaa ja pelastushelikoptereille 10,7 miljoonaa.

Piispat vieraisilla

Piispat in corporee olivat eduskunnan puhemiehen vieraina tänä iltana. He kiersivät tutustumassa taloon ja sitten oli juhlaillallinen puhemiehen edustustiloissa. Piispoista olivat poissa vain etukäteen esteestä ilmoittanut Porvoon nuori piispa Björn Vikström ja Espoon eläkkeelle jäävä Mikko Heikka, jonka kanssa on asuttu yht´aikaa heränneiden ylioppilaskodissa 60-luvulla ylätorppareina Pikku Roobertinkadulla.

Puhemies Heinäluoma ja arkkipiispa Kari Mäkinen pitivät puheet ja illallisen kestäessä käytiin vilkasta keskustelua eritoten vieruskavereiden kanssa. Minulla oli onni istua sekä oman hiippakuntani Lapuan piispan Simo Peuran ja entisen hiippakuntani Tampereen piispan Matti Revon keskellä. Jämijärven kirkkoherrana kuuluin todella Tampereelle, pappisvihkimyksen olen saanut Lapualla, jonne kuuluu myös kymmenen vuoden työnantajani Herättäjä-Yhdistys ja myös Jurva, jossa olin kirkkoherrana.

Meitä kaikkia kolmea yhdistää myös parast´aikaa käynnissä oleva kolmikuntaliitos, koska Jämijärvi on siis Tampereen, Parkano Lapuan ja Kankaanpää arkkihiippakuntaa, jota edusti Kaarlo Kalliala, jonka kanssa olin kahvipöydässä, mutta ääntä ei hänestä tällä kertaa lähtenyt kovan flussan vuoksi. Kuntaliitoksemme tekee mielenkiintoiseksi myös juuri sekin, mihin hiippakuntaan syntyvä seurakunta liitetään. Lapuan suuntakaan ei ole poisluettu, koska kaiken todeennäköisyyden mukaan myöhemmin mukaan tulevat Kihniö, Honkajoki ja Karvia kuuluvat kaikki myös Lapuan hiippakuntaan ja se on myös pienin näistä kolmesta kysymykseen tulevasta hiippakunnasta, joten siellä on paraat resulssit hoitaa seurakuntiaan. Tampere on muuten tällä hetkellä hiippakunnista suurin.

Tärkeää on tämä läheinen yhteys ja hyvä henki kirkkomme johtajien ja maallisen valtamme eduskunnan edustajien välillä. Tämä kunnioittava toistemme kuunteleminen ja huomioonottaminen jatkukoon samansuuntaisena. Molemmat olemme oman kansamme palvelijoina tekemässä kumpikin tärkeää työtä kumpainenkin omalla tahollamme.

Enkelikirkossa

Vilkaan viikonlopun kruunasi mukanaolo ja papin tehtävien hoito Jämijärven enkelikirkossa, jossa parikymmentä valkoista enkeliä oli siipineen ja palavine kynttilöineen kiertämässä ympäri kirkkoa ja laulamassa alttarin edessä monia lauluja. Heille ja heidän kirkkoon tulleille läheisilleen oli helppo puhua Jeesuksen opetuksesta miten suurin taivasten valtakunnassa on juuri lasten kaltainen ja miten lasten enkelit näkevät myös Taivaan Isän kasvot aina taivaassa. Tänään vietämme myös Lasten oikeuksien päivää.

Pyhänä olin myös Karvian kirkossa, jossa saarnasi Herättäjä-Yhdistyksen pastori Alpo Järvi. Kirkkokahvien jälkeen seurahetkessä oli meitä useitakin puhujia, myös nyt vielä uusi ja tänä loppuvuonna Karvian kirkkoherraksi nimettävä Seppo Myyryläinen. Alpo kertoi Herättäjä-Yhdistyksen uranuurtavasta työstä heimoveljiemme inkeriläisten kirkon kirkkorakennusten rakéntamisessa Venättän maalla.

Lauantaista olekin jo kertonut blogissa mieliinpainuneesta vihkimisestä Porin jäähallissa. Jo ennen sitä sain olla siunaamassa haudan lepoon ja ylösnousemuksen aamua odottamaan 90-vuotiaan talon emännän, jonka työpäivä oli pitkä jatkuen ehkä viimeistä riisumisen kuukautta lukuunottamatta loppuun asti.

Näin toteutuu runoilijan sana : on sulla hautajaiset, mulla häät. Ilot ja surut vaihetelevat täällä meidän ihmisten elämässä, on valoa ja varjoa, mutta kaikessa ohjaa suojelee Kaikkivaltian Taivaan ja Maan Luoja, Taivaanisä.

Vihkiminen jäähallissa

Ajat sitten entinen kankaanpääläinen Suvi pyysi vihkijäksi. Vihkipaikaksi hän tulevan miehensä kanssa oli suunnitellut Porin jäähallin. Mikäpäs siinä, avioliiton satamaan purjehtiminen on aina iloinen asia. Kävimme myös vihkiparin kanssa etukäteen harjoittelemassa jäähallissa, jää oli todella liukasta, mutta valmiiksi oli hankittu Porin Ässien värinen matto ja myös samoin värein varustettu polvistumisjakkara.

Niinpä siis Ässien ja Tapparan pelin väliajalla tapahtui sitten Suvin ja Eeron juhlallinen vihkiminen monituhantisen jääkiekkoyleisön läsnäollessa, Eero kun on ollut seitsenvuotiaasta Ässä-fani. Vihkiparikin oli pukeutunut Ässä-padan punamustiin väreihin.

Olen kyllä puhunut monikymmentuhantiselle juhlaväelle Herättäjä-juhlilla, mm. juuri Porin Kirjurinluodossa, mutta vihkitilaisuuden osalta yleisömäärä oli kyllä ylivoimaisesti suurin ja tietysti vihkipaikkakin erikoisin, vaikka olen saanut vihkiä veljenpojan Kupion Kallaveden
aalloilla laivassa ja toinen mieliinjäänyt paikka on ollut Jämin Mielahden yläpuolella harjulla olevan suuren vadin reunalla.

Vihkiminen sujui ihan normaaliin tapaan, mutta sormusten vaihtamisen ja suudelman jälkeen yleisö osoitti villisti suosiotaan. Samoin sitten seremonian loputtua ja uuden avioparin tuuletettua oikein urheilulliseen tapaan. Varmaan jääkiekkofaneillekin jäi mieliinpainuva kokemus ja avioliiton suuri ja pyhä merkitys tuli näin taas kerran palautettua muistiin.

Lehdistö on kertonut tilaisuudesta näyttävästi, jopa urheiluruudussa oli lyhyt välähdys. Satakunnan Kansassakin kerrottiin papin rukoilleen aviopuolisoiden puolesta. Onhan vihkikaavassa kahteenkin otteeseen rukous. Näin saivat Suvi ja Eero toisensa oikein virallisesti, ja toivoa ja rukoilla sopii, niin kuin kauniiden satujen loppussa aina mainitaan, että he elävät elämänsä onnellisina loppuun asti.

Taidekoululaisten mielenosoituksessa

Ammattikorkeakoulujen taideopetusta uhkaa lopettaminen tai ainakin raju vähentäminen niin kuin niin montaa muutakin aluetta valtiovallan supistaessa määrärahoja, vaikka siitäkin huolimatta ensi vuonnakin velkaannutaan yli 7 000 miljoonaa euroa. Yhtälö on mahdoton, ei pelkillä säästöillä saada mitään hyvää aikaan, pelkästään katkeruutta ja samalla mennetetään mittaamattomia arvoja.

Tätä olin myös tuomassa eduskunnan edustan rapuilla sinne mielenosoitukseen saapuneille ammattikorkeakoulujen taideopiskelijoilla, joille sain puhua ja tuoda samalla eduskunnan puhemiehistön mitä arvostavimman tervehdyksen. Kankaanpään taidekoulusta oppilaskunnan puheenjohtaja Toivo Tonta ja lehtori Matti Velhonoja olivat järjestäneet myös minut puhujaksi kahden ministerin ohella taideopiskelijoiden mielenosoituksessa.

Sanoin heidän olevan tärkeällä asialla. Me tarvitsemme maassamme myös taidealan koulutusta eikä pelkästään vain varsinaisiin teollisuus- ym. ammatteihin valmistamista. Emme tässäkään suhteessa elä pelkästään leivästä, vaan myös henkisestä hyvinvoinnista ja näin ollen myös kulttuurista, jonka olennainen osa juuri taide eri muotoineen on.

Niinpä ei taidekoulutusta pitäisikkään tarkastella pelkästään siinä valossa, miten sen kautta valmistutaan suoraan työhön sijoittuviksi, koska monista tulee itsenäisiä taiteilijoita, jotka työllistävät itse itsensä eivätkä näin suinkaan tule työttömyyskortistojen jäseniksi.

Hallitusohjelmassa ollaan saattamassa kaikki alle 25-vuotiaat yhteiskuntatakuun kautta joko koulutukseen tai työllistetyiksi. Jotta tämä tavoite saavutettaisiin, olisikin todella harkittava, onko sittenkään viisasta vähentää ammattikorkeakoulupaikkoja niin radikaalisti kuin on suunnitelmissa elli yli 2000 paikalla. Sitä perustellaan ikäluokkien pienenemisillä, mutta jos paikkoja säilytettäisiin enemmän, myös jatkossa entistä suurempi osa ikäluokista saisi koulutuspaikan. Muuten ministeri Jukka Gustafssonin kanssa päivällä puhellessani hän väläyttelikin juuri tätä mahdollisuutta, koska tämän takuun toteuttamiseksi on varattu määrärahoja ja niitä ilmeisesti voitaisiin irroittaa juuri myös näiden koulutuspaikkojen hyväksi.

Puutuin puheenvuorossani myös erityisesti Kankaanpään taidekoulun asemaan, jota nimenomaan campuksena erillään muista toimipisteistä puolustaa juuri taiteen omalaatuisuus, jonka opetus onnistuu parhaiten itsenäisenä yksikkönä hajautettuna erilleen muusta opetuksesta. Kankaanpäässä on aina ollut korkealaatuista koulutusta ja tulokset ovat sen mukaisia, kuuluisia taiteilijoita on lähtenyt koulusta kuten Reijo Paavilainen, Pertti Mäkinen ja Teemu Saukkonen. Oppilaat tulevat ympäri Suomea, koulu ei ole siis pelkästään paikallinen eikä vain yhden maakunnan käsittävä. Koululla on oman erinomainen sille vartavasten suunniteltu toimintarakennus ja koko Kankaanpään imago on taidekaupunki, jossa esimerkiksi taidekehällä on yli sata taideteosta. Koulu on ensimmäinen ja edelleen ainoa puhtaasti maaseudulla toimiva taidekoulu ja sen perustaja on professori Kauko Räike, joka kaiken lisäksi on äitini veli eli enoni.

Maamiinat

Vaikka mitään järkevää perustelua Suomen luopumiselle jalkaväkimiinojen käytöstä ei olekaan esitetty, niin vain Suomikin osaltaan yhtyy tähän Ottawan sopimuksen edellyttämään miinoista luopumiseen. On ymmärrettävää, että joissakin kehitysmaissa miinat ovat aiheuttaneet myös oman maan asukkaille valtavaa tuhoa, varsinkin jos soditaan sisällissotaa heimo heimoa vastaan.

Mutta Suomessa miinat ovat puhtaasti puolustuksellinen ase, olemassaoleva ja kustannustehokas. Ne estävät vain maahan hyökkäävän etenemistä. Miinojen sijainti tiedetään tarkasti ja niin ne voidaan poistaa tarvittaessa eikä kenenkään suomalaiset näin tarvitse tulla omien miinojemme uhreiksi. Ne sopivat erinomaisesti Suomen oloihin, koska meillä on pitkä maaraja puolustettavanamme. Korvaavat järjestelmän maksavat monia satoja miljoonia tilanteessa, jossa päinvastoin muutenkin puolustusvoimien määrärahoja leikataan sadoilla miljoonilla.

Ja on huomioitava, etteivät suurmaat Kiina, Intia, Venäjä ja Yhdysvallat ole hyväksyneet sopimusta, eivät liioin Lähi-idän Egypti, Israel ja Libya ole sopimuksen osapuolia. Sen sijaan lehdistössä vähän leikkimielisestikin on todettu saarivaltioiden Islannin ja Englannin hyväksyneen sopimuksen, kun niillä on niin paljon maarajoja puolustettavanaan.

Mutta ihme ja kumma, vain perussusomalaiset valiokuntamietintöjen vastalauseissa esittävät koko lakiehdotuksen hylkäämistä. Laajassa eduskuntakeskustelussa yli kymmenen perussuomalaista käytti asiaa tyrmäävät puheenvuoron. Kun Kimmo Kivelä oli ottanut viisi perustelua suoraan wikipediasta, tehtiin hänestä lehdistössä pilkkaa, mutta onhan hyvä käyttää asialinjaisia tietolähteitä eikä puhua omasta päästään puuta heinää.

Myös muissa puolueissa on yksittäisiä kansanedustajia vastustamassa maamiinojen kieltämistä, mutta hallituskuriin alistuvina ei hallituksen riveistä taida löytyä kuin Eero Lehti vastaanäänestäjäksi. Se nähdään viikolla 47.

Taas verolakeja eduskunnassa

Tänään johdin jopa yli kaksi tuntia puhetta eduskunnan täysi-istunnossa. Esillä oli sinänsä hyvä laki työttömyysturvan päivärahan ja työmarkkinatuen korottamisesta 100 eurolla. Perusturva ei kuitenkaan pelkästään tällä toimenpiteellä parane kaikkien osalta, ei edes kaikkien työttämienkään kohdalta. Siksi hallituspuolueiden suitsutus historiallisesta perusturvan parantamisesta on vähintään liioioteltua, koska puutteita yhä riittää.

Perusturvaan nimittäin kuuluu paljon muutakin kuin pelkästään työttömyyspäiväraha, jota nyt nostetaan 100 euroa. Mutta... tämä ei siis kuitenkaan koske kaikkia, niin kuin muuten ei edellisen hallituksen nostama takuueläke 685 euroa. Takuueläkkeen ulkopuolelle jäivät esim. pientä yrittäjäeläkettä saavat. Peruspäivärahan korotus taas ei koske lainkaan niitä, jotka nytkään eivät lainkaan saa työttömyyskorvausta, koska se on sidottu puolison tuloihin ja on siis tarveharkintainen. Juuri tämä on pahin epäkohta työttömyysturvassa.

Lehtien 9% alv ja veronumerot rakennustyömiehille

Eduskunnan istuntoon rupeaa pikkuhiljaa palaamaan hallituksen antamia budjettia koskevia esityksiä valiokunnista lausuntoineen ja mahdollisine vastalauseineen. Tässä kaksi tänään täysi-istuntokäsittelyssä ollutta budjettilakia. Itsekin taas johdin istuntoa loppupuolella varmaan tunnin verran.

Tilattaville lehdille tuleva 9% arvonlisävero puhutti eduskuntaa melkoisesti. Valiokunnan mietintöön ovat molemmat oppositiopuolueet esittäneet vastalauseensa esittäen lakiehdotuksen hylkäämistä. Perusteetkin ovat pätevät, sillä valtion hyvistä aikomuksista huolimatta tämäkin veronkorotus uhkaa vain vähentää valtion tuloja.

Hallitus on arvioinut veron tuotoksi ensi vuonna 50 miljoonaa ja seuraavina vuosina 90 miljoonaa. Mutta lehdistön kanta on täysin päinvastainen. Se joutuu laittamaan veron kokonaan lehtien hintoihin, jonka lasketaan vähentävän tilauksia. Sen seurauksena lehti-ja painoalalta tulisi häviämään 2500 työpaikkaa ynnä lisäksi tuhat jakelusta ja metsä- ja paperiteollisuudesta.
Näin koko korotuksen nettovaikutus valtion talouteen voi olla jopa negatiivinen. Lisäksi on huomioitava sananvapauden heikentyminen, varsinkin paikallislehdet ja eri alojen erikoislehdet kuten esimerkiksi uskonnolliset lehdet joutuvat taistelemaan olemassaolostaan.

Sen sijaan jotain hyvääkin. Halituksen esitys rakennustyöntekijöiden veronumerosta ja rakennusalan veronumerorekisteristä on mitä kannatettavinta ja poistaa alan harmaata taloutta, joka on merkittävä saavutus semminkin kun alalle on tulossa voimakkaita kehitysnäkymiä uusien ydinvoimaloiden ja telakoiden suurten tilausten myötä. Nykyinen Olkiluodon työmaahan on surkuhupainen esimerkki kaikenlaisesta harmaan talouden jylläämisestä, johon on ollut vaikeaa saada otetta. Mutta paljon tehtävää jää edelleen. Ulkomaiset vuokratyöyritykset ravitsemusalan ohi kassan myynnnit ja kuljetusala räikeimpinä.

Gallup-demokratiaa

Viime päivien mielipidetiedusteluiden tuloksista sanoi Timo Soini viisaasti, ettei hän kommentoi, koska gallupit ovat galluppeja. Antoivathan ne juuri ennen eduskuntavaalejakin PerusSuomalaisille laskevia kannatuslukuja, joka ei kuitenkaan edes sekää pysytynyt estämään jytkyä! Nyt sitten jopa päivänpolitiikkaan harvoin puuttunut presidentti Tarja Halonenkin kommentoi yhden tutkimuksen tulosta toistaen tosin vain siinä saatua tulosta, että ihmiset, jotka tunnistavat itsessään rasismia, ovat päätyneet äänestämään perussuomalaisia.

Presidenttiehdokkaiden kannatuksesta kerroin eilisessä blogissa. Nyt lisää viimiesestä gallupista, jossa Sauli Niinistön kannatus on laskenut lokakuusta kuusi prosenttia, Timo Soini noussut kolme ja Paavo Väyrynen neljä prosenttia. Timo pitää edelleen kakkospaikkaa. Luvut ovat nyt Niinistö 44%, Timo 11%, Paavo Väyrynen 10%, sekä paikallaan pysyneet Paavo Lipponen 7% ja Pekka Haavisto 6%.

Jo Veikko Vennamo aikanaan totesi, etteivät gallupit äänestä, silloinkin SMP:n lukemat olivat aina alakanttiin. Mutta kuitenkin gallupit helposti muokkaavat mielipiteitä, mikä olisikaan esimerkiksi ollut huhtikuun vaalien JYTKY ilman viimehetken gallup-harhautusta. Niinpä nytkään ei kannata liikaa tuijottaa viime päivien julkaistuihin moniin mielipidemittauksiin.

Suuntaa antavaa kuitenkin on Sauli Niinistön korkeiden alkuperäislukemien jatkuva laskeminen muidenkin ehdokkaiden tultua kehiin ja Timo Soinin sitkeä pysyminen kakkospaikalla, josta on hyvä ponnistaa vaalien toiselle kierrokselle. Ja siellä sitten onkin uudet asetelmat. On myös huomioitava millaisista ihmisistä on kysymys. Tänäänkin kahvipöytäkeskustelussa tuli esiin ihmisten tietämättömyys ehdokkaiden henkilökohtaisista ominaisuuksista ja konaispersoonista. Siinä vertailussa ei Timo kalpene kenenkään muun ehdokkaan rinnalla.

Kuka sopivin presidentiksi

Helsingin Sanomat selvitti suomalaisten miellikuvia presidenttiehdokkaiden moraalisista asioista kolmella kysymyksellä: 1.Ketkä ovat esimerkillisiä perhettä ja parisuhdetta koskevissa asioissa. 2. Ketkä työelämän moraalia koskevissa asioissa. 3. Yhteiskuntamoraalia koskevissa asioissa.

Ihme ja kumma, kaikissa kysymyksissä kärjessä oli sama parivaljakko, Niinistö ja Soini. Sama kaksikkohan on myös kannatusgalluppien kaksi parasta. Näin mielipidetiedustelut tukevat toisiaan. Merkillepantavaa vaan on näissä moraalisissa kysymyksissä, että Niinistön ja Soinin kannatuserot eivät ole lainkaan niin merkittäviä kuin vielä varsinaisessa gallupin kannatusluvuissa.

Perhettä ja parisuhdetta koskevassa käyttäytymisessä jopa molemmat kärkiehdokkaan saavat saman luvun 40. Kansan vahvasta perinteiseen avioliittokäsitykseemme pohjautuvasta moraalista antaa hyvän kuvan se, että erilaista parisuhdemoraalia edustavat kolme ehdokasta sijoittuvat hännille, Biaudet 25, Arhinmäki 22 ja Haavisto 21. Biaudet ja Arhinmäki elävät avoliitossa, Haavisto rekisteröidyssä parisuhteessa. Oman puolueen piirissä Timo Soini saa korkean 58 prosentin kannatuksen juuri tässä kyselyssä, vihreiltä vain 7.

Työelämän moraalia koskevissa asioissa Niinistö saa 34 ja Soini 31, seuraava 23. Yhteiskuntamoraalissa asioissa Niinistö on johdossa 37, Soini edelleen toisena 29 ja seuraava 23.

Huomattavaa on Väyrysen jääminen kaikista ehdokkaista viimeiseksi niin työelämän kuin yhteiskuntamoraalin asioissa. Nyt viimeksihän hän on yrittänyt nostaa elämää mukamas Niinistön halusta viedä Suomea Natoon, vaikka kukaan ehdokkaista ei ole niin sanonut ei siis Niinistökään.

Timo Soinin on hyvä lähteä varsinaiseen vaalikamppanjaan näistä asemista. Häneen ja hänen moraaliseen ryhtiinsä luotetaan laajasti ja hänen EU-näkemyksensä ovat osoittautuneet hämmästyttävän oikeiksi nykyisessä EU-kaaoksessa. Näin Timolla on vahva asema päästä toiselle kierrokselle, ja sitten on täysin uudet asemat kahdella sinne päässeellä. Timo tulee laittamaan lujasti kampoihin nykyistä ykkösehdokasta.

Sivistyksemme kehto alamaissa

Kirjahyllystä löytyy 60 vuotta sitten suomennettu Will Durantin kirjoittama seitsensataa sivua käsittävä teos Kreikan kulttuuri. Koko sivistyksemme alkujuurethan juontavat juuri kreikkalaisesta hellenistisestä kulttuurista 1000 vuotta e. Kr. ja siitä lähemmäksi kristinuskon syntyaikaa. Sittenhän Kreikka menetti johtavan asemansa, tilalle nousi Rooman maailmanvalta. Siellä lopulta vuonna 380 tunnustettiin kristinusko valtionuskonnoksi. Näin lyhyesti esitettynä ovat nykyisenkin kulttuurimme ja hyvinvointimme juuret lähteneet näiltä Välimeren alueen maisemista.

Kun nimenomaan tänä päivänä tarkkailemme Eurooppamme tilaa, ei mitenkään voisi uskoa, että juuri Kreikka ja Italia ovat lyöneet lähtemättömän leimansa koko länsimaiseen hyvinvointiimme, kun juuri parast´aikaa ne ovat romuttamassa ja rapauttamassa koko eurooppalaista korkeaa elintasoamme ja johtavaa asemaamme koko maailmassa. Näin ne osat vaihtuvat ja ovat keikahtaneet aivan päälaelleen Mauriseni.

Syyttä ei päivän Helsingin Sanomatkaan kirjoita koko sivun juttua otsakkeella Demokratia romahti kansanvallan kehdossa. Papandreoun johtama holtiton hallitseminen on tullut tiensä päähän. Kreikan kansan elämää on pystytty kurjistamaan tavalla, jota ei ennemmin koko EU:ssa ole nähty. Niinpä on saatu uusi hallitus Loukas Papadimoseksen johdolla, jolle kokonaisuudessaan on toivottava kaikkea hyvää ja vaadittava voimakasta suunnan muutosta ja talouden saattamista tasapainoon. Se on valtava urakka ja siinähän on EU ERVV-rahastonkin kautta luvannut olla mukana.

Mutta Kreikkaa paljon merkittävämpi EU:n kolmanneksi suurin talousmahti Italia on Silvio Berlusconin hämmästyttävän pitkään jatkuneen monien skandaalien siivittämän valtakauden aikana ajautunut 1 900 miljardin euron velkataakkaan. On käsittämätöntä miten italiaanot ovat sietäneet johdossaan 17 viimeistä vuotta ja kaikkiaan kolmella eri vuosikymmenellä Euroopan paheksutuinta ja kiistellyintä politiikkoa, joka on möläytellyt milloin mitäkin, veljeillyt diktaattorien kanssa, rämpinyt oikeusjutusta toiseen ja saattanut leväperäisyydellä ja korruptoitumisellaan maan todelliseen talousahdinkoon. Nyt hänkin lopulta on eronnut ja toivoa paremmasta on ilmassa.

Näin historian kunniakkaat perinteet ovat vaihtuneet karuun nykypäivään ja ennen johtotähtenä olleet maat ovat viemässä koko EU:n arvaamattomaan ja ennennäkemättömään talousahdinkoon, josta ei hyvää seuraa meille syyttömillekään kuten rakkaalle isänmaallemme Suomella. Näin muuttuu maailma Mauriseni.

ERVV

Tämä aika on muovin ja monen muunkin kuten ERVV:n, EVM:n ja IMF:n. EU:sta puhumattakaan!

ERVV on tänäänkin puhuttanut eduskunnassa. Saimme kahdenkin valiokunnan hyvin samansisältöiset lausunnot ja lisäksi täysin yksimieliset hallituksen antamasta ERVV-esityksestä.

ERVV=Euroopan rahoitusvakausväli. Tätä koskevassa hallituksen antamassa puitesopimuksessa eduskunta päätti Suomen osuudesta tässä väliaikaisessa vakausrahastossa: 13,974 miljardia. Hallituksen esityksessä todettiin takausvastuun enimmäismäärän olevan juuri mainittu velkapääoma. Nyt on kuitenkin käynyt selväksi, että lisäksi tulevat korot ja kulut, joten vastuut nousevat huomattavasti suuremmiksi kuin alkuperäinen summa eli velan nimellisarvo.

Niinpä sekä perustuslakivaliokunta kuin tarkastusvaliokuntakin edellyttävät hallituksen antamien valtion taloudellisia vastuita koskevien sääntelyiden olevan selkeitä ja tarkkoja ja esitysten perusteluissa tulee tehdä kattavasti selkoa vastuiden sisällöstä. Näiden periaatteiden toteuttamiseen on kiinnitettevä vakavaa huomiota ja hallituksen tulee ryhtyä tarpeellisiin toimiin tässä asiassa. Eli suomeksi hallituksen on annettava uusi täydentävä esitys jo kerran eduskunnassa hyväksytystä Suomen osuudesta ERVV:n lainassa.

Tämmöistäkin se EU voi teettää. Perussuomalaisilla on kuitenkin puhtaat jauhot pussissa. Vastustimme tietysti Suomen antamia lainatakauksia, jotka käytetään päivä päivältä yhä leväperäisemmiksi osoittautuneiden Etelä-Euroopan korruptoituneiden ja yli varojensa eläneiden velkaantuneiden maiden tukemiseen.

Metsäpäivillä

Isosisäni Vihtori Joutsenlahti oli metsäteknikko, samoin hänen veljensä Santeri. Molemmat tulivat Kankaanpäähän varuskunnan metsänhoitajiksi Karjalasta jo vuosia ennen sotia. Molemmat ostivat myös maata Karhusaaren kylästä, vaikka kotitalot olivatkin Kankaanpään keskustassa. Näin minullakin on juuria enkä näin ollut suotta metsäalan tämänpäiväisessä vuosittaisessa suurtapahtumassa 83. Metsäpäivät ja sen avajaisissa yhdessä ensimmäisen varapuhemies Pekka Ravin kanssa. Siellä etupenkissä istui myös edellisellä kaudellani kansanedustajana ollut nyt ympäristöministeriön kansliapäällikkönä istuva entinen Lapin läänin maaherra Hannele Pokka.

700-800 osanottajaa keräävä Metsäpäivät tuovat hyvin näkyviin metsiemme jatkuvan merkittävyyden koko maamme taloudelle. Niin myös avajaisjuhlassakin. Metsäalan merkittävän kehittäjän Pöyry OyJ:n toimitusjohtaja Heikki Malinen valotti puun jalostuksen tulevaisuudennäkymiä Suomessa. Tällä hetkellä tosin Suomessa vallitsee ristiriitatilanne: metsät kasvavat enemmän kuin koskaan, mutta tuotanto on tippunut muutamassa vuodessa viidenneksen. Elämme näin toimialan kannalta kriittisiä aikoja. Monet uudet onnistumiset ovat liiankin helposti jääneet negatiivisten uutisten jalkoihin.

Vaikka perinteisillä talousalueillamme painopaperin kulutus vääjämättä vähenee, kehitysmaissa Kiina mukaanottaen on päinvastainen tendenssi. Samoin on myös puutaravalla kasvavaa kysyntää vientimaissa. Lyhytkuitusellussa emme pärjäile Etelä-Amerikan maille, mutta havupuista tehtävässä pitkäkuitusellussa olemme johtava maa. Siitä valmistetaan esim. korkeatasoiset pakkausmateriaalit. Ja sitten ne uudet innovaatiot.

Tulevaisuuden kehityksen takaamiseksi tarvitaan sujuvaa logistiikkaa, nopeaa palvelua, lähialuiden huomioimista, valmiit myyntikanavat ja tuotannon uudistamista ja kehitysideoita: lääketeollisuus, biopolttoaineet, uudet pakkaukset, tekstiilit, komposiitit (mitä ne sitten ovatkaan),energia. Nykyajan suuri huuto on oikea Brändi. Näin meillä on mitä elinvoimaisin kasvualusta metsäteollisuutemme nykypäivälle ja valoisalle tulevaisuudelle.

Suomalainen voittaa aina

Ryhmämme oli Veikkauksen vieraana. Vastaanotto oli korkeinta luokkaa toimistusjohtaja Risto Niemisestä alkaen. Saimme erinomaisen hyvän kuvan kehityksessä voimakkaasti mukana olevasta yrityksestä, joka jakaa valtion ensi vuoden budjetinkin mukaan 520 miljoonaa euroa urheilulle, liikuntakasvatukselle, tieteelle, taiteelle ja nuorisotyölle. Vertalun vuoksi mainittakoon Veikkauksen lisäksi toisen rahapeleissä monopoliaseman saaneen Raha-automaattiyhdistyksen valtiolle tulouttama summa 386 miljoonaa. On huomioitavaa, että molemmat maksavat kaikki voittonsa valtion pussiin.

Juuri tämän vuoksi Veikkaus onkin saavuttanut niin suositun aseman, että jopa yli miljoona kansalaista osallistuu sen peleihin viikottain. Vanha lausuma: veikkaus on joka viikko pitää siis paikkansa, vaikkei enää sen jatko: palautuspäivä on keskiviikko. Totta on myös toinen vanha mainoslause: Yksi, risti, kaksi, markat miljooniksi, vaikkei markkoja enää olekaan. Samoin nykyinen tunnuslause: Suomalainen voittaa aina pitää täysin paikkansa.

Veikkauksen hyvästä tuloskunnosta todistaa yhtiön viime vuonna saamat merkittävät tunnustuksetkin. Veikkaus oli vuoden ykkönen laatukilpailussa ja asiakasohjelmassa. Niinpä yhtiön edustajat voivatkin vähän rintaansa röyhistäen todeta olevanssa kahdeksassakin asiassa maailman paras. Veikkaus on myös Pohjoismaissa ylivoimaisesti parhaiten menestyvä rahapeliyhtiö. Suunnitelmissa on hakeutua mukaan suurten jalkapallomaiden kuten Venäjän ja Brasilian markkinoille osaamisen tuojana paikallisten toimijoiden kanssa, koska näissä maissa ei ole toimivaa järjestelmää. Samoin Kiina mahtavinen mahdollisuuksineen on tähtäimessä.

Ainoana peikkona muuten seesteisellä taivaalla nähdään Veikkauksessakin muuten sama kuin minkä mekin perussuomalaiset näemme samanlaisena eli EU. Kun nyt Veikkaus saa toimia valtion myöntämän luvan varassa ilman kilpailijoita, on tulevaisuudessa vähintäin 50% mahdollisuus toimiluvan kilpailuttamisesta, vaikkei sekään tietenkään välttämättä tee Veikkaukselle hallaa, koska vaikeaa on sen hyvin hoitamalle reviirille löytää kilpailukykyistä yritystä.

Perussuomalaista verolinjaa

Edellinen kirjoitukseni herätti melkoista keskustelua facebookissa, kirjoitin sinne lisäselvitystäkin, muttei mennyt läpi, oli joku häiriö, vaikka yritin useammankin kerran. Teen nyt tätä perussuomalaisten verotusnäkemystä selvemmäksi ihan näin blogin avulla.

Yksikertaisesti sanoen haluamme saada verot maksettaviksi maksukyvyn mukaan. Siksi haluamme nostaa suurituloisimpien veroja, koska senkin jälkeen he aina saavat enemmän.
Niinpä tuloverotuksessa nostaisimme nykyisen 30 % katon sijaan korkeimmaksi veroksi 32%. Samalla yli 100 000 ansaitseville tämän ylimenevältä osalta tulisi 36% verotus. Tämä ns. Wahlroos-vero nostaisi tämän satatuhatta ansaitsevan veroa 600 €, kaksisataatuhatta saavalle tulisi 6000 € veronlisäystä. Verokertymän lisäys olisi 150 miljoonaa euroa.

Lisäksi ottaisimme takaisin varallisuusveron, joka tuottaisi 120 miljoonaa euroa. Kelamaksun palautuksella saataisiin valtion kassaan 900 miljoonaa euroa. Eikä tämä suinkaan ole suunnattu työllistämistä vastaan, koska 90 % yrityksistä maksaisivat vain pinimmän eli 0,8% mukaista maksua. Muutenkin maksu porrastettaisiin siten, että työvoimavaltaiset yritykset maksaisivat vähemmän kuin pääomavaltaiset.

Vastustamme tasaveron eli alv-veron ja kunnallisveron nostamisia, koska ne nimenomaan rankaisevat suhteessa enemmän köyhimpiä kuin rikkaampia. Siksi emme hyväksy energiaverojen korotuksia, kotitalousvähennyksen pienentämistä emmekä tilattavien lehtien 9% alv-veroa. Myöskään kuntien valtionosuuksien heikennystä emme hyväksy juuri siitä syystä.

Harmaan talouden pontevammalla kuriinlaittamisella saisimme huomattavasti lisää verotuloja. Sen sijaan puolustusmenoista emmekä poliisien määrärahoista leikkaisi, pikemminkin päinvastoin.

Tsääs joitakin osia kokonaisvaltaisesta varjobudjetistamme.