Nitraattiasetus

Tänään me Satakunnan kansanedustajat saimme tietoiskun Kokemäen perunatärkkelystehtaalla, joka on omistaja myös Lapuan vastaavalle tehtaalle. Keskiviikkona Etelä-Pohjanmaan kansanedustajat saavat saman informaation. EU:n direktiivin mukainen asetus eräiden maa- ja puutarhataloudesta peräisin olevien päästöjen rajoittamisesta uhkaa asettaa kyseenlaiseksi näiden tehtaiden jatkamisen. Yksin Kokemäen tehtaan vaikutuspiirissä on 500 viljelijän toimeentulo vakavalla paikalla. Tämä on yhtä järjetöntä kuin merenkulullemme miljardiluokan lisäkustannukset tuova rikkidirektiivi. Esimerkiksi tämä Kokemäen tehdas Finnamyl Oy tarvitsisi 9 miljoonan investoinnin 12 miljoonan liikevaihdolla. Järjetöntä!

 

Tällä 9 miljoonalla eurolla saataisiin aikaan tärkkelysteollisuudessa muodostuvan perunan solunesteen jalostaminen erottamalla proteiini ja väkevöittämällä loppu lannoitteeksi.

 

Myös tämän solunesteen levittämisessä pelloille on tulossa hankaluuksia. Nykyisin sitä saa levittää vielä 15.11. asti, mutta jatkossa viimeiseksi lupapäiväksi tulisi kaksi viikkoa aiempi määräaika eli marraskuun eknsimmäinen päivä. Ylimääräistä nestettä varten jouduttaisiin rakentamaan kalliit lisäaltaat. Nesteen levittäminen pelloille ei niin suuressa määrin edes onnistuisi keväällä, jolloin ennen kylvöjä aikaa olisi käytettävissä vain 10 päivää. Lisäksi esitetään solunesteen levittämisen enimmäismääräksi hehtaaria kohden16 kuutiota, kun nykyisin määrä on 40 kuutiota. Tuskin viljelijät edes ottaisivat näin laimeaa lannoitetta pelloilleen.

 

Samoin tuntuu järjettömältä, että vaikka Suomen perunasato on jo nyt 30 % Ruotsia ja Tanskaa jäljessä, saisi Suomessa käyttää typpilannoitetta vain 110kg hehtaarille. Esimerkiksi sokerijuurikasta saa lannoittaa 170kg/ha ja peruna käyttää kaiken lisäksi kaiken saamansa typen, joten ympäristöhaittoja ei perunan typpilannoittamisesta aiheudu.

 

Kaiken kaikkiaan tuntuu kuin toden teolla yritettäisiin vaikeuttaa tärkkelysperunatuotantoamme niin paljon, että olisi pakko laittaa pillit pussiin. Kenen etu se voisi olla.

Hiippakunnan seminaarissa

Hiippakunnan luottamushenkilöseminaarissa monen muun asian ohella:

Meitä valistettiin kirkon suunnitelmista mahdollisten kuntaliitosten varalta. Monelta osin pidän niitä vielä ennenaikaisina, vaikka hyvähän tietysti on varautua tulevaisuudenkin varalta. Mutta ei hallituksen kuntarajauudistuksista välttämättä vielä tällä kierroksella tule yhtikäs mittään!

Kirkko pyrkii valmistautumaan tulevaan seurakuntaliitosten kautta, mutta ei hyvältä näytä. Heti ensimmäisessä teesissä todetaan seurakunnan olevan inhimillisen kokoinen yhteisö, johon seurakuntalaisen on helppo samaistua ja jossa voi tuntea osallisuutta. Ja kuitenkin ollaan suurentamassa nykyseurakuntia. Eli tässä on aivan sama malli askelten kuin sanottaessa, että kehitetään, edistetään ja uudistetaan, mutta tämän kaiken nimissä sitten vähennetään määrärahoja: mahdotonta yhtälöä on näin toteuttaa.

Paljon on kyllä tehty asioita toimintojen tehostamiseksi ja siten kustannusten säästämiseksi. On KIPA eli kirkon palvelukeskus ja KIRJURI eli yhteinen jäsentietojärjestelmä. Ja kaikki lähtee osittain siitä, että pelätään jäsenkadon jatkuvan. Kuitenkin meillä täällä mailla ei ole mitään hätään, pienissä seurakunnissa jopa yli 90 % kuntalaista kuuluu seurakuntaan. Ei ole mitään syytä apatiaan, meillä on hyvä kirkko. Näin toteaa sellainenkin, joka sanoo, ettei usko, mutta ymmärtää kirkon tekevän paljon hyvää: lapsityö, nuorisotyö, diakoniatyö, vanhustyö, ja maksaa siksi kirkollisveronsa.

Kristittyinä saamme ajatella niin kuin äsken radiohartauden pitäjä sanoi lukeneensa vanhasta huoneentaulusta: Olet vähäinen, mutta toivo on loppumaton. Meillä kaikilla, itsestämme riippumatta.

Suurkulutustako

"Vapauteen Kristus vapautti meidät", ja tämä on kuultu nyt neljässä jumalanpalveluksessa niin, että olen ruvennut ajattelemaan, olenko oikein Jumalan Sanan suurkuluttaja. Säännöllisen eduskuntatyön 150-vuotisjuhlamessussa 18.9. Helsingin tuomiokirkossa saarnasi arkkipiispa Kari Mäkinen. Seuraavana päivänä Kallion kirkossa Vähäväkisten juhlamessussa saarnan piti Minna Ruuttunen Herättäjä-Yhdistyksestä.

Perjantaina ja lauantaina pistäydyin Aholansaaressa Herättäjä-Yhdistyksen nuorisotyön 40-vuotisjuhlissa, mutta en ehtinyt jäädä sunnuntain messuun, koska olin silloin messussa Jämijärvellä, jossa saarnasi jo toinen jälkeeni tullut kirkkoherra Jorma Pitkänen. Ja tänään sitten neljännessä, kristityn  vapautta käsittelevässä messussa olin Ulvilan vanhassa keskiaikaisessa kirkossa Turun arkkihiippakunnan luottamushenkilöiden neuvottelupäivässä. Saarnan piti Ulvilan pastori Riku Pakarinen. Niin jotta kyllä pitäisi olla selvillä, että saamme pysyä lujina, ettei meitä sidota millään orjuuden ikeellä eli vaatimusten korkealla hengellä, vaan Kristuksessa olemme todella vapaat ja ainoa tärkeä asia on rakkautena vaikuttava usko.

Isä Obeliski

Tänään aamupäivällä sain olla kuulemassa mielenkiintoista esitelmää Suomen Kirkkohistoriallisen seuran seminaarissa. Pyörätuolissa istuen kirkkohistorian emeritusprofessori Juha Seppo (synt. 1939) piti alkuluennon  Martti Simojoesta - uskonnon ja kirkon miehestä. Hänen tekemänään samasta aiheesta on juuri ilmestynyt WSOY:n kustantama "Kirkonmies ja muuttuva maailma - Martti Simojoki 1.". Kirja kattaa kaksiosaiseksi tarkoitetusta elämäkerrasta vuodet 1908-64.

Aihe oli tietysti monella tapaa mielenkiintoinen, eikä ihme, että yliopiston päärakennuksen luentosali 12 oli lähes ahdinkoon asti täynnä. Henkilökohtaista kiinnostustani asiaa kohtaan lisää esim. se, että Simojoki toimi Helsingin pohjoisen seurakunnan pappina vuosina 1935-43 ollen innokas nuorisopappi. Äitini oli silloin 17-vuotiaana (v. 1935) Helsingissä parhaassa nuoruusiässä. Kankaanpäähän hän tuli tosin aika pian, koska vanhin veljeni syntyi täällä 1940. Toinen kiinnekohta on sitten Simojoen arkkipiispakausi, jolloin hän piti Kankaanpäässä piispantarkastukset vuosina 1965 ja 1969. Silloin olen henkilökohtaisesti nähnyt arkkipiispan, kuten tietysti myös monilla Herättäjä-juhlillakin. Valokuvakansiossanikin on hänestä juhlilla ottamani valokuva, olihan Simojoki körttipappi.

Juha Seppo kertoi Martti Simojen elämästä vain arkkipiispuuteen asti, josta eteenpäin hänellä on aikomus kirjoittaa elämäkertateoksen toisessa osassa. Isä Obeliskin nimen Simojoki sai jo nuorena pappina, koska hän kulki mustassa lierihatussa ja oli pitkä, komea mies. Obeliski tarkoittaa korkeaa, kapeaa patsasta. Jatko-osaakin on jo valmiiksi kirjoitettuna ja jännityksellä odotamme sen ilmestymistä päivänvaloon!

Kirjastostani löytyy monia Simojokeem liittyviä kirjoja. Hänen elämäkertansa on jo ehtinyt kirjoittaa ilman historiallista otetta Sakari Virkkunen. Martti Simojoen Aili-sisar on tehnyt kirjan "Veljeni Martti". Kirkon Tiililä-kiistojen aikaan Simojoki itse julkaisi yhdessä Mikko Juvan kanssa "Tästä on kysymys" sekä Helmut Thielicken ja Aimo T. Nikolaisen kanssa "Kristilliset normit ja nykyaika".

Martti Simojoen  omia kirjoja hyllystäni löytyy yhtä vaille kymmenen. Suomen koteihin on levinnyt kymmeninä painoksina "Päivän Sana", joka sisältää kirjoituksen vuoden jokaiselle päivälle. Muita Simojoen teoksia ovat: "Kirkko ja Maailma" (1958), "Uskonto vai Jumala" sekä "Sinun pelastuksesi tulee" (molemmat 1964), "Kantaa ottavaa puhetta" (1973), "Luterilaisen uskon tienviittoja" (1980),  "Uusi päivä, uusi armo", kirjoitus kirkkovuoden psalmitekstien pohjalta vuoden jokaiselle päivälle (1982), "Sinun edestäsi" (1983) ja viimeisenä "Antakaa lasten tulla" (1985).

Syyrian ratkaisematon kysymys

MTS eli Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunta otti seminaarinsa aiheeksi ajankohtaisesti ja perin osuvasti: Syyria ruutitynnyrinä. Syystäkin kokoussali oli täynnä kiinnostuneista osanottajista, kun vielä alustajatkin  olivat alansa huippuosaajia.

Lähi-Idän Instituutilla on oma talo Damaskossa. Instituutin johtajan Ari Kerkkäsen aiheena oli "Syyria - kansannoususta sotaan ja sodan alueelliset ulottuvuudet". Iranista kotoisin oleva kurdi, tutkija Alan Salehzadeh toimii Maanpuolustuskorkeakoulun strategian laitoksessa ja hän puhui hyvin valaisevasti Syyrian konfliktin strategisista taustoista. Puolustusvoimien kyky toimia ja suojautua kemiallisten aseiden vaikutuksilta oli eversti Harri Kauppisen aiheena. Hänen vakanssinsa Maavoimissa on pioneeri- ja suojelutarkastaja. Sotilastarkkailijoiden yhteenliittymän UNTSO:n komentajana vv. 2011-2013 toiminut kenraalimajuri Juha Kilpiö pohti Syyrian kriisin ratkaisumahdollisuuksia - sotilaallinen interventioko?

Syyriä on käytännössä jakautunut. Assadin hallitus - isä ja poika - on hallinnut 40 vuotta. Kyseessä on monikerroksinen konflikti, jolle lähtölaukauksen antoivat Pohjois-Afrikan kansannousut. Paluu lähtöruutuun on mahdoton. Kansannousu aseellisena sisällissotana aiheuttaa myös naapuvaltioiden puuttumisen asiaan. Kaiken taustalla on muslimien jakautuminen shiioiksi ja sunneiksi. Ja kaikkeen kätkeytyy myös suurvaltapolitiikka.

Bashar al-Assadin ylläpitämän Shiia-akselin taustalla on Venäjä ja miksei myös Kiina. Lähialueella merkittävin on Iran. Sunniakseli muodostaa Syyrian opposition USA:n ja Ranskan tukemana, lähialueella merkittävimpiä ovat Saudi-Arabia ja Turkki. Syyriassa on kuitenkin sunneilla enemmistö. Ratkaisu on aikaansaatavissa vain naapurivaltioiden tuella.

Syyrian kysymys on merkittävä myös Israelille, jolle nykyisin tärkeä Golanin kukkulan tilanne on ollut rauhallinen. Israelin ja Arabomaiden suhteet ovat aina ongelmalliset ja kireät. Koko Syyriankin kysymyksessä myös Arabiliitto on jakaantunut. Samoin YK:n turvaneuvosto on halvaantunut. Syyriassa on heimojen rooli korostunut ja demokraattinen hallintojärjestelmä puuttuu, mutta myös oppositio on hajanainen. Oman lisänsä soppaan tuovat Kurdien alueet Pohjois-Syyriassa, Turkissa ja Irakissa. Ainoa mahdollinen pääsy umpikujasta on laaja poliittinen ratkaisu.

Värikästä keskiviikkoa

Värikäs päivä jälleen tänään. Aamupäivä kului Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan tosi mielenkiintoisessa seminaarissa, jossa valotettiin Syyrian tilannetta.  Ehdin olla tunnun tulevaisuusvaliokunnan 20-vuotisseminaarissa, kun oli mentävä puhemiesneuvostoon ja sen päälle täysistuntoon. Aiheena oli 122 puheenvuoroa kirvoittanut, koko opposition yhteinen välikysymyskeskustelu kotihoidon tukeen tehtävistä muutoksista.

 Pekka Ravi johti puhetta debatteineen ja televisiointeineen alun 3 tuntia ja minä loppuajan klo 17-19.37. Todella värikästä ja selventävää keskustelua. Hallituspuolueet puolustivat hallituksen aikomusta muuttaa kotihoidon tuki jaettavaksi puoliksi äidille ja isälle. Oppositio ei tätä pakkoa ja leikkausta hyväksy, sillä monellakaan isällä ei suuremman palkan johdosta ole mahdollisuutta jäädä kotiin. Eikä läheskään kaikilla äideillä ole edes työpaikkaa ja äidit jäisivät näin työttömyysturvan varaan.

Lähetekeskustelu loppuun

Eduskunnassa käydään viime viikon rupeaman jälkeen vielä viimeistä päivää budjetin lähetekeskustelua kahden puhemiehen voimin. Varsinainen ykköspuhemies on viikon ulkomaanmatkalla. Tänään vielä viisi ministeriä esitteli hallinnonalansa budjettiehdotukset, joiden pohjalta käytiin aina noin tunnin debatti. Aina välissä päästiin varsinaiseen puhujalistaan. Mitä pidemmälle ilta kuluu, sitä enemmän puheenvuoron pyytäjiä on jo poissaolevina.

Niinpä tämän viikon alkanut keskustelu saatiin päätökseen tänään tiistaina kello 21.15. Kaikki ministerit ovat viikon aikana saaneet esittelypuheenvuorot, joiden jälkeen kansanedustajat kyselytunnin tavoin ovat voineet tehdä minuutin mittaisia kysymyksiä ja ministerit ovat vastanneet parhaan taitonsa mukaan. Puhujia on riittänyt, tänäänkin käytettiin lähes 200 puheenvuoroa. Jokainen halukas on varmasti päässyt ääneen. Tänään tosin oli taas paljon poissa, yli 60 edustajaa.

Sain olla puhemiehenä aloittamassa istunnon ja johtamassa kuntaministeri Henna Virkkusen tunnin session. Seuraava vuoroni, samoin tunnin pituisena, oli sisäasiainministeri Päivi Räsäsen tunnin keskusteluvuoro. Istunnon päätökseksi olin puikoissa vielä vartin yli kaksi tuntia. Valiokunnat laativat nyt omat mietintönsä budjetin omalta hallinnonalaltaan. Palautekeskustelu sekä budjetin lopullinen lukkoonlyöminen tehdään joulunalusviikolla suunnitellun aikataulun mukaisesti.

Huomenissa keskustellaan koko opposition yhdessä jättämästä välikysymyksestä, joka koskee hallituksen suunnittelemaa kotihoidon muutosta. Parran pärinää riittänee tässä syksyn ensimmäisessä hallituksen kaatamiseen pyrkivässä keskustelussa, jossa tosin aina hallituspuolueiden edustajat asettuvat puolustamaan hallitustaan, jota opposition voima ei siis riitä kaatamaan. Mutta yrittänyttä ei laiteta.

Kunnianosoitus siunatulle veteraanille

Sotaveteraani Aaro Holman kanssa lähdimme Jämijärven messuun kello kymmenenksi, veteraanihautaus alkoi siellä klo 12 kestäen muistotilaisuuksineen lähes klo 18:aan asti ja loppuilta meni ryhmäkokouksessa klo 21:een asti. Niin meni siinä tämäkin pyhäpäivä.

Veteraani sai todella rauhan loppumattoman tämän ajan myrskyistä, joita koki jopa Rukajärven taisteluissa. Einari Vuorelan runon mukaisesti: "Kirkkauden maassa kuljen/ Taakka harteita ei paina, se on poissa./ Hengittelen ilmaa kevyttä kuin tuuuli./ Joka puu on ystäväni hymyhuuli./ Itkenkö? Enhän toki ihanassa maassa."

 

Siunauspuheeni ja siunauksen jälkeen Pasi Riihimäki lauloi vielä Laaksosen "Ota hänet vastaan", jonka hän lauloi myös tämän 11-lapsisen sisarussarjan vanhimman siunaustilaisuudessa. Tänään oli vuorossa toiseksi vanhin ja pojista vanhin. Saattamassa olivat vielä kaikki neljä  elossa olevaa sisarusta, kaksi sisarta ja kaksi veljeä.

 

Oli aika uljakasta, kun sotaveteraanien seppelettä oli laskemassa kaksi jo keppiä kulkemisessa apunaan käyttävää veteraania, Aaro Holman ohella Jämijärven sotaveteraanien puheenjohtajana toiminut Vilho Teelmäki. Myös pari nuorempaa oli heitä auttamassa. Seppeleen laskun jälkeen kanttori soitti "Oi kallis Suomenmaa" ja me muut kunnioitimme sitä seisomaan nousten. Jämijärvellä on myös käytäntönä veteraania siunattaessa, että kirkon kuoria juhlistavat sekä Suomen että veteraanien liput.
Haudalle mennessä uhkasi sadekin keskellä kaunista päivää, mutta haudalla sää kuitenkin muuttui takaisin kauniiksi auringonpaisteeksi. Niinpä voimme laulaa kokonaan "Sun haltuus rakas Isäni, mä aina annan itseni". Pääasiassa sinivalkoinen kukkameri peitti koko hautakummun.

Muistotilaisuudessa lauloivat sekä lapsenlapset että myös pienet lapsenlastenlapset omat laulunsa. Isommat lauloivat Seppo Sjömanin säestyksellä "En päivääkään vaihtaisi pois" ja tyttären pojan, Heikin kitarasäestyksellä Jaakko Löytyn laulun "Käy Herra meitä siunaamaan". Pienimmät lauloivat ja leikkivät "Jumalan kämmenellä". Myös veteraanikuoro lauloi nuoremmin voimin, koska nyt hautaan laskettu oli kuoron viimeinen varsinainen veteraanijäsen.

Kaiken kaikkiaan todellinen kunniakansalaisemme pitkän ja ansiokkaan työpanoksen, niin sodan kuin rauhankin aikana, suorittaneen veteraanin arvon mukainen hautaustilaisuus, jollaisissa enää harvoin saa olla mukana.

Nuorisotyön juhlaa

Viikonloppuna ollaan Aholansaaressa etsimässä paluutietä oikein joukolla, kun samalla on Herättäjä-Yhdistyksen nuorisotyön 40-vuotisjuhla. Olin siellä minäkin, mutta täytyi pyhäksi tulla kotia, jotta pääsen siunaamaan sotaveteraania viimeiselle maanpäälliselle matkalle. Elämä päättyi hänen kohdallaan ikävään autokolariin Niinisalon varalaskukentällä, valtatiellä  23.

Aholansaaren kaikki majoitustilat olivat täynnä nuorisotyön juhlakokoukseen saapuneista. Perjantai-iltana saimme aloittaa tunnelmallisesti siioninvirsiveisuilla Ukko-Paavon savupirtissä.

Lauantaina  oli aamuveisut samassa pirtissä. Leirikirkossa näimme tanssi eli pantomiimiesityksen.  Vuonna 1986 Aholansaaressa rippikoulunsa käynyt oopperalaulaja Johanna Rusanen lauloi Aholansaari Sinfoniettan selloryhmän säestämänä.

Karhunmäen kristillisen opiston eläkkeelle päässyt johtaja Pentti Lemettinen, ensimmäinen Herättäjä-Yhdistyksen nuorisotyön pappi johti paneelia, jossa saimme katsella taaksepäin. Omasta osuudestani kerroin ensi kerran saapuneeni Aholansaarelle Keyrytyn puolelta pyöräretkellä, jonka aikana kävin myös Kiuruvedellä ja kirkkoherra Jukka Malmivaaran mukana sain olla siioninvirsiseuroissakin jollain kyläkunnalla.

Vaikuttavia körttipersoonia minulle ovat olleet esimerkiksi savolaiset maatkasaarnaaja Aku Räty ja kappalainen Viljo Porkola, molemmat Kiuruvedeltä, ja edelleen Kiuruveden kirkkoherranakin toiminut piispa Jukka Malmivaara, joka Herättäjän päätoimikunnan puheenjohtajana otti minut Herättäjä-Yhdistyksen palvelukseen, jossa sain olla kymmenen vuotta. Myös mainitsin naapurikunnasta Pomarkusta lähtöisin olevan Wilhelmi Malmivaaran aikailaisen ja työtoverin Oskari Vihantolan. Kyllä Turun arkkihiippakunnan lähetyspastorina toiminut aiemmin Namibian lähetysalan esimiestehtävissä ollut Mikka Ihamäkikin oli valloittava persoona.

Jo ennen Herättäjä-Yhdistyksen aloittamaa varsinaista nuorisotyötä pidettiin kesäisin ylioppilas- ja teinikokouksia. Muistan olleeni mukana ainakin Pieksamäen Partaharjulla ja Ylivieskan Raudaskylässä jo lukioaikana. V.1964 pääsin opiskelemaan ja asumaan Helsinkiin Pikku Roobertinkadulle Heränneiden Ylioppilaskotiin, isäntä toimi silloin Aarre Pyy.

Herännäisyys kalahti heti vastaamaan syvimpiä tuntoja edellytyksettömällä ja ehdottomalla armon julistuksella, joka siis tulee alas - kuten Ukko-Paavo sanoi- lattianrakoon asti. Olemme ansiottomia armon kerjäläisiä: Suot armoasi, hellintä hoitoasi ja joka päivä armahdat. Näin Herra meitä hoitaa. Näin voi edelleen yhtyä äsken lainaamaani virteen: Nyt ihmettelen tässä, sä kuinka elämässä lastasi talutat.

Kello 14 laivassa oli jo suuntauduttava lähtemään kotia kohden ja uusiin seikkailuihin, niin paljon hyvästä Aholansaaren viikolopun ohjelmasta jäi kokematta. Mutta tämäkin alku oli jo antoisaa.

Torstai taas monenlaista toivoa täynnä

Valtiopäiviä 150 vuotta

Säännöllisen eduskuntatyön 150-vuotisjuhlaa vietetään arvokkain menoin. Mukana on myös Venäjän Duuman delagaatio. Puhemiehistönä kävimme pääsihteerin kanssa laskemassa seppeleet J.V. Snellmanin ja Aleksanteri II:n patsaille. Tuomiokirkossa oli juhlajumalanpalvelus ja sen jälkeen eduskunnassa juhlaistunto.

Arkkipiispa Kari Mäkinen saarnasi kirkossa tekstinään "Jeesuksen parantama vesitautinen sabbattina", niin kuin hän luki 150 vuotta sitten voimassa olleesta raamatunkäännöksestä. Yli sadan lapsen muodostama kuoro Kannelkellot lauloi kahteen otteeseen. Veisuu oli voimakasta, kuten aina näissä valtiopäiväjumalanpalveluksissa. Kansanedustajia oli myös paikan päällä runsaasti: kolme linja-autollista.

Juhlaistunnossa puhemiehet ja kaikkien eduskuntapuolueiden edustajat kiittelivät juhlapäätöstä: Tuetaan erityisesti nuorten venäjän kielen ja kulttuurin opiskelua. Opetus- ja kulttuuriministeriön alaisuudessa toimiva rahasto sijoitetaan vuoden alussa perustettuun Cultura-säätiöön, jonka edeltäjä oli Venäjän ja Itä-Euroopan instutuutti. Pesämunaksi on päätetty 10 miljoonaa. Venäjän delegaation edustajat tervehtivät toimenpidettä tyytyväisyydellä, muttei ainakaan vielä tullut tietoa maan sijoituksesta rahastoon. Se lienee presidenttien välisen jatkokeskustelun takana.

Juhalaistunnon jälkeen edustajille ja kutsuvieraille oli tarjoilua valtiosalissa. Presidenttipari Niinistön lisäksi pöydässämme istuivat presidentit Tarja Halonen ja Martti Ahtisaari puolisoineen, samoin puhemiehistö puolisoineen, paitsi Pekka Ravin puoliso, joka oli tekemässä koulutyötä Joensuussa, pääministeri Jyrki Katainen, arkkipiispa Kari Mäkinen sekä Venäjän suurlähettiläs ja Duuman delegaation puheenjohtaja Sergei Miranov ja tulkki.

Vielä illalla on juhlakonsertti Sibelius-Akatemian juhlasalissa, jonne eduskunta siirtyy väistötiloihin seuraavien eduskuntavaalien jälkeen v. 2015, kun päärakennuksemme menee remonttiin ollakseen entistä ehompi tasavallan 100-vuotisjuhlissa vuonna 2017. Konsertissa esiintyy Akatemian juuri valmistuneita tai vähintään valmistumisvaiheessa olevia oppilaita. Alkujaksolla on klassisempaa ja väliajan jälkeen modernimpaa, jazzahtavaa musiikkia.

Varsinainen syntymäpäivä

No niin. Päivä alkoi taas Helsinkiin viikkohommiin saavuttuani puhemiesneuvoston kokouksella, jossa puhemiehen saatesanoin ojennettiin ne kuuluisat hopeiset kynttilänjalat, tällä kertaa siis kolme kappaletta. Edellisiä siis en 24 vuoden poissaolosta johtuen olekaan saanut. Jalustassa lukee: "Kansanedustaja Anssi Joutsenlahti 17.9.2013 Eduskunnalta". Ja tietysti juotiin myös kahvit, muuten ensimmäistä kertaa tällä vaalikaudella.

Tietysti myös onnitteluja sain vastaanottaa, varsinkin kun päivän Hesarissa oli sivun syntymäpäiväjuttu puolen sivun vakavailmeisellä kuvalla varustettuna. Maanantain Maaseudun Tulevaisuuskin oli laatinut varapuhemiehen 70-vuotishaastattelun.

Kaiken kaikkiaan onnentoivotuksia on tullut monella tavalla. Posti on niitä tuonut korttien välityksellä. Sähkösanomiakin on kerryskellyt. Ja ennen kaikkea tämä some eli facebook on välittänyt niin paljon onnitteluja, ettei niitä taida laskeakaan. Yhteen syssyyn oli yli 600 tervehdystä. Monia kauniita kuviakin on niihin liitetty.

Eipä todellakaan tarvitse tuntea olevansa yksin. Kiitos kaikille! Ystäville ja kylän miehille!

"Kun väsymys voittaa, niin ystävä hoitaa. Näin liikkuessamme me iloa saamme kaikista, kuin Jeesusta rakastavat ja kanssamme vaeltavat. He ahkeruudellaan ja kehoituksellaan murheitamme huojentavat." Näin tämän kaiken ilmaisee Siionin virret Antti Achreniuksen sanoin.

Syntymäpäivää riittää

Monen monia mieltä lämmittäviä tervehdyksiä ja onnen toivotuksia olen saanut. Monia kauempanakin asuvia ystäviä oli tullut synttäreille, oikea päivä tosin on huomenna 17.9. joten vielä en käy kahdeksattakymmenettä. Aika kova luku muuten tämä 80 ikävuosissa. Eipä silti, on meillä Kankaanpäässä kaksi satavuotiastakin veteraania, 102-vuotias Onni Pörsti ja viime kuussa tasavuodet täyttänyt Vihtori Siivo, joka oli iloksemme jopa syntymäpäiväseuroissani.

Huomenissa siis varsinaisena syntymäpäivänä on puhemiesneuvostossa kahvit syntymäpäiväni kunniaksi. Saa myös eduskunnan vakiolahjan: hopeiset kynttilänjalat, joita tulee peräti kolme kappaletta, vuosikymmenien mukaan. Kahtena edellisenä tasavuosipäivänä en olekaan ollut eduskunnassa, joten saamatta ovat jääneet yksi ja kaksi kynttilänjalkaa. Mutta kyllä nämä kolme ovat ihan riittävät säilyttäen rakkaat muistot hienosta työpaikasta, vaikka aina ei siltä tuntuisikaan. Olemmehan sentään kansan valitsemia ja se on kannustamassa vaikeinakin hetkinä.

Paluuta arkeen

Syntymäpäiväseuroistakin toipuminen vaatii veronsa, mitenkähän paljon muuten oikein ns. railakkaista juhlista ottaakaan. On riittänyt mm. monien muistamisten selvittelyä ja vieraskirjoihin kirjoitettujen nimien lukemista.

Jouni Saarinen on taas tehnyt melkoisen urakan. Hän on ottanut kymmeniä kuvia niin Kyläkauppa ja Kahvila Wihtiksen 50-vuotisjuhlissa kuin sitten kirkossa 70-vuotissyntymäpäiväseuroissanikin. Hän on laittanut kaikki kuvat facebookiin Kankaanpään Perussuomalaisten sekä omallekin sivullemme. Aimo Haapakoski oli myös videokuvaamassa seuroissa, joten monella tavalla on juhlat ikuistettu myös historiaa varten. Puhuuhan jo yksi kuva enemmän kuin tuhat sanaa ja kun kuvia on siis kymmeniä, miten sitten voikaan laskea videon kuvamäärää.

Illalla kaikki valtuustoryhmät olivat koolla vakavien asioiden merkeissä. Kaupunginjohtajakin esitteli talousnäkyjä, jotka tänään ja tulevina vuosina eivät ole järin valoisia niin kunnissa kuin koko valtiollakaan. Puhemies Heinäluomakin toi eilen Kankaanpässä esiin oman parannuskeinonsa: työtä ja taas työtä. Näin kaikilla tasoilla ja kaikilla tehokkaammilla tavoilla ja vieläpä kuskannustehokkaastikin. Siinäpä sitä urakkaaa meille kaikille!

Kiitosmieltä seuroissa

Väkisinkin on nöyrällä kiitollisella mielellä, kun sai olla omissa syntymäpäiväseuroissa 70-vuotispäivän merkeissä suuren ystäväjoukon keskellä ja hyvien ystävien puheita kuunnellessa väkevän veisuun kummutessa sydänten pohjalta asti Jaakko Löytyn toimiessa esiveisaajana myös omassa koskettavassa virressään, jossa erämaan hiekastakin kasvaa puutarha, uskon verso nousee, Herra, lahjanasi. Raota portti valtakuntaan, armahda! Älä pyytävältä peitä kasvojasi! Vaikka vaellus on vaivaista, minä vielä jaksan toivoa; olen kahden maan kansalainen. Ja jatkokin on mitä puhuttelevinta myös syntymäpäivänä, jolloin alkaa taas jopa uusi vuosikymmen kuten tällä kertaa kahdeksaskymmenes vuosikymmen: Elämän näen pientareelle piirtyvän; Herra antoi, Herra otti, kiitos Herran! Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän: ihmisen on määrä kotiin päästä kerran.

Kyllä mieli väkisinkin herkistyi hyvien ystävien puheita kuunnellessa suuren ystäväjoukon keskellä ja veisuiden sanoja lukiessa, veisatessa ja sisäistäessä. Kun väsymys voittaa, niin ystävä hoitaa. Ja Taivaan Isän hyvässä hoidossa olemme kaikki. Eipä tässä elämässä mitään muuta tarvita, vähin eväin muuten tulemme toimeen eikä meillä lähtiessäkään ole mitään mukanamme vietävää!

Juhlaseurat

70-vuotissyntymäpäiväseurojeni aluksi puhemies Eero Heinäluoma tuo virallisen tervehdyksen ja onnittelut korkeimman päättävän mahtimme, eduskunnan johtajalta. Kiitän häntä tästä suuresta ystävällisyydestä, että hän saapui tähän tilaisuuteemme. Annamme sille kuuluvan suuren arvon ja voimme jopa sanoa, että oikea mies on Suomen protokollan toiseksi korkeimmalla paikalla heti presidentin jälkeen. Lämpimät kiitokset!

Saan myös syntymäpäivän viettäjänä toivottaa teidät kaikki kirkon täyttävät ystävät sydämellisesti tervetulleiksi tänne meille monelle rakkaasen kotikirkkomme, kun näin runsaslukuisalla mieltä lämmittävällä ystäväjoukolla olette kansoittaneet nämä minulle niin rakkaat siioninvirsiseurat. Siioninvirsissä sanotaankin: "Jos väsymys voittaa, niin ystävä hoitaa." Samassa siioninvirressä on edelleen tuotu ilmi elämääni kannatteleva johtoajatus: "Se armo on sanomaton, joll´ Jeesus meitä hoitanut on, kun neuvoillaan lävitse vierahan maan Hän taluttaa uskoviaan."

Tässä kirkossa olen saanut puhua ensimmäistä kertaa yli 50 vuotta sitten yhteislyseon teinikillan silloin vuosittain järjestämissä uudenvuodenvastaanottajaisten kirkkotilaisuuksissa. Sen jälkeen olen saanut pappinakin tilaisuuden puhua tässä kotikirkossa, kylläkin harvakseltaan. Tosin vuoden toimin vt. kappalaisena viran vakinaisen toimenhaltijan, Juha-Pekka Haaviston ollessa vt. kirkkoherrana.

Tänään saan iloita ja kiittää Taivaan Isän hyvästä huolenpidosta ja pyytää saada muistaa elämässäni edelleenkin siioninvirsien opetus: "On vaatimattomuus/ Sanoa helppo suulla,/ Vaan työläs vaatimattomaksi tulla on./ Nöyryyden harva/ Kalliiksi arvaa,/ Vaikka on kalliimpi kuin koko maailma."

Rakkaat Ystävät! Viihtykää näissä siioninvirsiseuroissa. Veisuiden sanat ovat monisteissa. Virret aloitetaan aina puheen jälkeen  matkaveisaaja Jaakko Löytyn johdolla ja Nuorisoseuran soittokunnan säestyksellä. Veisataan oikein sydämemme pohjasta kiitosta ja kunniaa Jumalalle, Taivaalliselle Isällemme.

Monista esteistä ilmottaneista huolimatta saamme iloita toistemme läsnäolosta ja erityisen iloinen olen, että te hyvät ystäväni olette saapuneet puhujiksi. Puhemies Eero Heinäluoma siis aloitti, seuraavan virren 176 jälkeen puhuu puheenjohtaja Timo Soini, virren 73 jälkeen on piispa Kaarlo Kallialan vuoro ja hän ilmoittaa myös kolehdin Heränneen Kansan Lähetysrahaston kautta Suomen Lähetysseuralle. Päätöspuheevuoron käyttää metropoliitta Ambrosius hiljentäen meidän varmaankin ortodoksiseen päätösliturgiarukoukseen. Monet olette jo kantaneet kortenne kekoon  laittamalla antinne etukäteen ilmoitetun tilinumeron kautta, joten tietenkään ei tarvitse kahta kertaa avata kukkaron nyörejä.

Kiitos vielä kerran, kun olette saapuneet tekemään tästä kokoontumisestamme oikean Juhlan, oikein isolla J-kirjaimella.

Tervetuloa

Torstaina taas vipinää

Aamulenkki on tehty Seurasaaren ympäri merellisessä maisemassa auringonnousun aikaan, hienoa! Ja vielä seitsenkymppisenä jalka nousee! Näin alkoi kiireinen päivä.

Aamuun mahtui Kehityspoliittisen toimikunnan seminaari, jossa julkaistiin Suomen kehityspolitiikan tila 2013 otsakkeella "Ei kehitystä ilman ihmisoikeuksia". Ohjelmassa oli myös kehitysministeri Heidi Hautalan puheenvuoro. Kansanedustaja Johannes Koskinen toi esiin aiemman päämäärän pyrkiä edistämään kestävää kehitystä, nyt painotetaan ihmisoikeuksia. Molemmat ovat tärkeitä, mutta pitäisi myös huolehtia jatkuvuudesta eikä liian herkästi vaihdella painopistealueita. Vaikeimmassa asemassa olevien olosuhteiden parantamiseen keskittymisestä vallitsi yksimielisyys. Avustuksia ei saa jättää valtaapitävien jaettaviksi.

Helsingin Sanomien toimittaja kävi tekemässä syntymäpäivähaastattelun. Tunnin aikana puhuttiin monenlaista, olin ehkä liiankin avomielinen, joten saas nähdä, mitä lehden palstoille ilmestyy. Asiaakin tuli tietysti esille, mutta ehkä kaikkea ei tarvitsisi pistää näkyviin. Päivi Leppilahden tekemät haastattelut ilmestyivät muuten juuri tänään sekä Satakunnan Kansassa että Kankaanpään Seudussa. Tietoa syntymäpäiväseuroista on siis levinnyt laajalle, kun vielä päivän Kotimaa-lehdenkin perheuutisissa mainittiin syntymäpäivästä.

Kansanedustajajien avustajat kävivät tuomassa oman kannanottonsa palkkauksensa kehittymistä. Tämän päivän kansliatoimikunnassa kahvikeskusteluaiheina oli esillä eduskunnan tavoitteet työ- ja virkaehtosopimusneuvotteluissa. Lisäksi käytiin keskusteluita säännöistä eduskunnan kokoustilojen luovuttamisessa, kesän aikana ilmenneistä hankaluuksista tietokoneiden etäyhteyksissä sekä Suomen mahdollisuudesta saada järjestettäväkseen Etyj:n parlamentaarinen yleiskokous Helsinkiin vuonna 2015. Suomi olisi ensimmäinen maa, joka saisi kokouksen toista kertaa, sillä v. 1993 oli edellinen Helsingin kokous.

Eduskunnassa kävi vieraana 15-henkinen kuntapäivillä mukana ollut ryhmä Pohjois-Satakunnasta Kankaanpäästä, Pomarkusta ja Laviasta. Kierrettiin taloa, käytiin istuntosalissa, valtiosalissa ja jopa työhuoneessani.

Ryhmäkokouksessa riitti puhetta monistakin asioista. Televisioidulla kyselytunnilla Jari Lindström esitti perussuomalaisten kysymyksen valtionomisteisten yhtöiden johtajien ylisuurista palkoista ja palkkioista. Heti kyselutunnin jälkeen alkoi johtovuoroni, jota ei kyllä kestänyt kauaakaan, kun esillä oli vain oikeuskanslerin esittelemän vuosikertomuksensa lähettäminen valiokuntaan. Ainoan puheenvuoron hänen lisäkseen käytti Kauko Tuupainen. Toisena asiana oli Maria Tolppasen lakialoitteen lähettäminen valiokuntaan, ja puheenvuoroja käytti neljä perussuomalaisten kansanedustajaa. Istunto kyselytunnin jälkeen kesti puolisen tuntia. Ensi viikolla sitten istutaankin joka ilta klo 22:een asti, kun lähetetään budjetti valtiovarainvaliokunnan valmisteltavaksi.

Vartiainen ja Poikonen ryhmässä

Puhemies syntymäpäiville

Tere tulemast 2. varapuhemiehen syntymäpäiväseuroihin lauantaina 14.9. kello 12 Kankaanpään kirkkoon. Tilaisuuden ensimmäisen puheen lupautui pitämään eduskunnan puhemies Eero Heinäluoma, kun hänen ohjelmassaan aiemmin ollut pakollinen tilaisuus peruuntui. Hieno juttu! Muut puhujathan ovat piispa Kaarlo Kalliala, metropoliitta Ambrosius ja  perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini.

Tällaisten syntymäpäivien järjestelyissä on muuten monenlaista puuhaa, kun ei yhtään voi tietää, paljonko vieraita loppujen lopuksi tulee. Juhlat aloitetaan siioninvirsiseuroilla kirkossa, joka on kyllä yksi suurimmista kokoontumistiloista. Kahvitukseen on varauduttu hankkimalla myös pari telttaa, koska nuorisoseuran tilat eivät vedä satamäärin väkeä. Päivän säätiedoissa kyllä lupaavasti näytettiin lauantain olevan poutapäivä.

Pulaa voi tulla parkkipaikoista, mutta molemmilla kirkon paikoitusalueilla on oppaat, jotka pykivät täyttämään paikat mahdollisimman tiiviisti. Katujen varsia on myös käytettävä, kun on odotetavissa, että valtaosa tulee autoilla, kun väkeä saapuu kauempaakin. Saimme luvan parkkeerata autoja myös  kirkon alaparkkipaikan vieressä, tien toisella puolella olevalle Päivikkeen pellolle. Kolehdinkantajia  tarvitaan kymmenkunta Heränneen Kansan Lähetysrahaston kautta Suomen Lähetysseuralle kerättävää kolehtia varten. Hekin ovat jo kasassa ja jakavat myös ovilla tulijoille kirkossa veisattavien Siionin virsien sanat.

Suurin helle on tietysti emännillä. Tosin seurojen lopuksi halukkaat saavat onnitella syntymäpäiväsankaria, joka kestänee aikansa, joten  kaikki eivät ole heti yht´ aikaa kahvijonossa. Blogikirjoituksistani koottu oikein koviin kansiin sidottu kirjakin on painettu ja sitä jaetaan sitten yksi perhekuntaa kohden onnittelujonon päätteeksi.

SM-maantiejuoksut: Lauri Kiviniemi hopealle

Kankaanpään Urheilijoiden seitsemän veljestä olivat mukana ikäihmisten SM-maantiejuoksuissa Turengissa. Tuliaisina Lauri Kiviniemen hopea ja kilpailupaikalla jaetut 60-vuotiaiden miesten joukkueen pronssimitalit, mutta tarkastuslaskennassa kolmas sija vaihtui nelostilaksi.

Lauri Kiviniemen hopeamitali tuli M70 sarjassa 10 km matkalla ajalla 49.01,3 kireässä kilpailussa, jossa Anssi Joutsenlahti ajallaan 50.36,9 sijoittui kuudenneksi. Osallistujia oli 13. Joukkuemitali jäi saamatta kolmannen juoksijan jäätyä ilmottautumisesta huolimatta pois.

M60 10 km sarjassa olivat KankU:n juoksijat peräkkäisillä sijoilla: Ilpo Iso-Peura 14. ajalla 43.21,9, Reino Penttinen 15. ajalla 44.02,2, Erkki Ylikoski 16. ajalla 46.51,3. Antti Pihlajamäki juoksi ajalla 53.27,8.

Joukkuekisassa voiton vei Leppävirran Urheilijat 1.58.38,3,  toisena KuntoPirkat 2.02.07,5,  kolmantena Sporttiveteranit 2.12.15,9 ja neljäntenä KankU 2.14.15,4.

Olosuhteet olivat erinomaiset, jopa liiankin kesäiset, kun puolimaratonin juoksijoista kaksikin joutui maalissa tiputukseen. Toinen heistä oli KankU:n M55 sarjan Ilkka Vakkuri, jonka oli lopetettava 400 metriä ennen maalia.

Jytky ei ole sulanut

Ylen teettämän viimeisimmän gallupin uutisoinnin otsakkeessa oli jälleen: Perussuomalaiset ovat suuremmat kuin kokoomus. Niinpä edellisestä mittauksesta suurin nousija oli Perussuomalaiset 1,3 %, Keskusta 1 %. Kokoomus laski 0,5 % ja Demarit 0,6 %. Suurin on kuitenkin Keskusta, 3,5 % suurempi kuin Perussuomalaiset.

Merkillepantavaa on molempien oppositiopuolueiden yhteenlaskettu kannatusetumatka, joka on kymmenystä vaille  yhdeksän prosenttiyksikköä luvuin 42,2 ja 33,3.

Keskustan nousukiito on ollut melkoinen, tämän vaalikauden alimmista luvuista nousua on lähes 10 %, niinpä Keskustan kannatus on nyt 23,8 %, Perussuomalaisten 19,3 %, Kokoomuksen 18,3 % ja Demarit ovat alempana kuin koskaan eli kannatus on 15 %.

Mielenkiintoista on Perussuomalaisten osalta myös tutkijoiden tulos siitä, että 80 % puolueen kannattajista on vakiintuneita, aivan kuten muissakin suurissa puolueissa vakikannattajien osuus on hyvin korkea.

Mahdolliset muutokset ovat nykyisin hyvin suuria, lähes 40 % kyselyn kohteina olevista ei ilmaise lainkaan puoluekantaansa. Päivän tilanteet voivat olla hyvinkin vaihtelevia, mitkä asiat ja puheenaiheet kulloinkin ovat pinnalla ja antavat mielipiteenmuodostukselle vauhtia. Elämme mielenkiintoisia aikoja!

Pääministeri hyväntuulisena

Vietimme pääministeri Jyrki Kataisen tervetulopuheen sanojen mukaisesti samalla kertaa vuosien 2011, 2012 ja 2013 kesäjuhlaa, kun oppositiopuolueet lopultakin kolmannella yrittämällä pääsivät vierailemaan pääministerin asunnolla aurinkoisessa Kesärannassa. Niinpä pääministeri totesikin meren rannalla, huvilan terassilla puhuessaan, että opposition takaa loistaa aurinko. Ja kaipa hän vähän haikaili erilaisen hallituskokoonpanonkin perään sanoesaan näkevänsä edessään isänmaallisia ihmisiä. Voiko tämän hienommin ottaa vastaan vieraitaan.

Talon tarjoilut olivat myös samaa luokkaa. Aivan suussa sulavaa. Ruoka otettiin puulautasille, pohjassa luki tekijäfirman nimi. Yritys on Nilsiästä, pääministerin kotikunnan Siilinjärven naapurista. Juomiakin riitti niitä haluaville. Myöskään kahvipöydän antimissa ei ollut valittamista.

Myös hallituksen ministerit olivat vähiin päihin mukana ja monen ministerin kanssa voitiin jutella. Me opposition edustajat olimme myös toistemme kanssa pöytäseurueina vaihtaen kuulumisia yli puoluerajojen. Tunnelmassa ei todellakaan ollut moittimista. Väkisinkin taisimme me muutkin päämisnisterin lisäksi olla hyvällä tuulella.

 Politiikan teko on sitten asia erikseen!

Liikuntapäivä eduskunnassa

Eduskunnan kolmas liikuntapäivä saatiin viettää hienossa kesäsäässä, ja näitä kesäpäiviä onkin koko kesänä riittänyt yllinkyllin.

Köydenvedossa jatkettiin samaan tahtiin kuin kahdella edelliselläkin kerralla, oppositio oli jopa häkellyttävän ylivoimainen. Alun alkaen hallitus oli jopa luovuttamassa, kun kilpailijoita ei oikein ollut paikalla aamuvarhaisella. Köydenvedolla näet aloitetaan aina koko liikuntapäivän vietto. Lopulta kuitenkin hallituspuolueistakin saatiin muutama vetäjä, jotka sitten opposition voimin vedettiin köydellä liikkumaan. Ja kahdesti. Sitten vedettiin vielä ylimääräinen kisa oppositiopuolueiden välisesti, koska molemmista puolueista oli runsaasti innokkaita köydenvetäjiä. Ja tietysti perussuomalaiset voitti 2-0. Eipä ihme, että puhemies Heinäluomakin kommentoi myöhemmin, että hallituksen ainoa mahdollisuus saada voitto on ottaa perussuomalaiset hallitukseen. Saas nähdä runsaan puolentoista vuoden päästä!

Oli meillä maastojuoksukilpailukin. Tällä kertaa onnnistuttiin sikäli paremmin kuin vuosi sitten, että nyt reitti oli hyvin merkitty ja kaikki juoksimme samaa reittiä ja saimme vielä ajankin. Viime vuonna kaikki juoksivat eri reittiä ja tuloksia ei siksi saatu koskaan. Mukana oli kaksi nais- ja neljä mieskansanedustajaa, joten hyviä sijoituksia saimme kansanedustajienkin sarjoissa. Kaikenkaikkiaan juoksjoita oli viisitoista. 6 km matkan juoksi 4  kansanedustajaa parhaana Kari Uotila, toisena 2.varapuhemies aikani 28.37, komantane naistensarjan voittaja Anni Sinnemäki 28.45 ja neljäntenä juoksuharrastuksen aloittanut Kaj Turunen. 3 km matkan kansanedustajista juoksivat Eeva-Maria Maijala ja Ari Torniainen. Tikanheitossakin pääsin kansanedustajista kolmanneksi 20, Viitasaaren sahamiehen Teuvo Hakkaraisen voittaessa 30.

Eduskunnan liikuntapäivän avaus

Hyvät Eduskunnan perinteisen Liikuntapäivän osanottajat.

Vietämme liikuntapäiväämme hyvin monipuolisella ohjelmalla periaatteella: jokaiselle jotakin.
Kaikki ymmärrämme liikkumisen tärkeyden elämisemme laadulle ja jaksamiselle joskus niin stressaavassakin työssämme. Runsaalla osanotolla liikuntapäiväämme annamme myös hyvän esimerkin kansalaisille, hyvästä kunnostaan huolehtiminen on ensiarvoista jokaiselle.

Meillä nykyisen eduskunnan väellä on varmasti vielä paljon parantamisen varaa liikuntapäiväämme osallistumisessa. Nykyisen kuntoiluhuoneemme seinällä on mainos eduskunnan urheilukisoista Stadionilla 7.10.1945. Ohjelmassa oli monipuolisia kilpailuja esim 4x50 metrin viesti eduskunnan SKDL:n naisten ja pappien joukkueiden välillä. Tilaisuuteen myytiin jopa pääsylippuja ja tulot lahjoitettiin invalideille. Avauksen suoritti puhemies K.A.Fagerholm ja edustajat kisailivat Suomi-veryttelupuvuissa. Vielä 50-60 -luvuilla eduskunnan hiihtopäivään saattoi osallistua yli puolet edustajista, nykyisin olemme kaukana tästä aktiivisuudesta.

Keskiviikkona eduskunnassa puhuttiin pääministerin ilmoituksesta yhteiskuntamme rakennepolitiikan muutoksista. Terveyden ylläpitämiseksi, työkyvyn säilyttämiseksi ja sairauskulujen vähentämiseksi parasta rakenneuudistusta on saada liikunta kansan tavaksi. Korkealle kansan kunto! Samoin myös meidän kansanedustajien ja virkailijoittemme osalta.

Hyvää liikuntapäivää meille kaikille!

Nokia-pommin päivänä kuitenkin painavaa veteraaniasiaa

Nokia-uutispommi on tämän päivän kuuma peruna. Ainakin osakkeet lähtivät pörssissä huimaan nousuun. Jotkut asiantuntijat näkevän Nokian päässeen irti painolastiksi muodostuneesta puhelimien valmistamisesta ja voivan vapaasti uudistua ja keskittyä verkkoliikenne-tekniikkatoimintaan. Näin voidaan toivoa Nokian olevan taas uuden nousun tiellä!

Sain tänään jutella myös 100 vuotta täyttäneen Vihtori Siivon kanssa. Hän jaksaa olla yhä vaan ideanikkarina. Huomenna vietetäänkin hänen aloitteestaan Niinisalon varuskunnan sotilaskodissa toistamiseen sodan päättymispäivän muistojuhlaa. Hän on itse taas muistelijana, sujuvasti ilman papereita.

Vihtori Siivo toi esiin, miten tätä sotiemme päättymispäivää ja siten vapautemme sinetöintipäivää pitäisi huomioida laajemminkin ja pysyvämmin, sillä päivä sivuutetaan hyvin vähäisin äänin, ilman mitään julkisuutta. Niinpä hän on pohtinut, että päivä tulisi saada yleiseksi liputuspäiväksi, jotta osattaisiin antaa arvoa kaikkienkin kolmen sotamme voitolliselle lopputulokselle: vapaalle, itsenäiselle isänmaalle.

Mikä olisikaan luontevampaa kuin juhlia sotiemme veteraanien raskain uhrein ja kärsimyksin hankittua aikaansaannosta yleisellä juhlaliputuksella. Varsinkin kun näin syksyn tuntumissa ei juuri liputuspäiviä liiemmälti ole. Eikä haittaa mitään, että veteraanipäivänä 27.4. ja itsenäisyyspäivänä on liputukset jo ennestään.

Vihtori Siivohan on ollut Kankaanpään veteraanitalon alkusanojen lausuja ja samoin kuin kirkkopihalle pystytetyn ensimmäisen laatuaan olevan kotirintaman muistopatsaan pystyttämisessä.

Sunnuntaina Jämijärvellä pystytetty kotirintamapaasi on kaiketi järjestyksessään toinen koko maassa. Tämän idean isä Veikko Jokelahan ei onnettomuuden vuoksi päässyt juhlatilaisuuteen, ja nyt olemme saaneet kuulla hänen maanantaina aamuvarhaisella menehtyneen autokolarissa saamiinsa vammoihin. Näin taivaan enkelit ovat hänet kantaneet sinne, missä ei enää ole mitään vajavaista, ei muutosta eikä vaihteen varjoa. Näin kummisetäni on päässyt perille! Vaikean vammautumisen takia hänen ei tarvinnut jäädä enää tänne ajan vaivoihin.

Israel-konferenssin puheenvuoroni Seinäjoella

Hyvät sisaret ja veljet, Israelin Ystävät

Suomen ja Israelin väliset suhteet ovat alusta asti olleet hyvät ja kattavat niin politiikan, talouden, tieteen, kulttuurin ja turismin kuin kansalaisyhteiskunnankin osalta. Suomi tunnusti Israelin alkuvuodesta 1949 ensimmäisten ulkovaltojen joukossa. Diplomaattisuhteet solmittiin vuonna 1950. Suomen lähetystö Tel Aviviin tuli vuonna 1952 ja Israelin lähetystö Helsinkiin 1956. Ensimmäisen valtiovierailun Israeliin teki presidentti Ahtisaari 1995. Tällä vuosituhannnella ministerivierailuja on ollut puolin ja toisin, viimeksi tänä vuonna Israelissa vieraili ulkoministeri Tuomioja.

Juuri alkaneista Israelin ja palestiinalaisten Yhdysvalta-vetoisista rauhanneuvotteluista voi todeta kolme päätavoitetta: 1. Kehysten luomisen neuvotteluiden käymiselle, 2. Israelin turvallisuustakeiden saaminen, 3. Palestiinalaisten taloudellisen aseman parantaminen. Pitää toivoa ja rukoilla, että Jumala saisi johtaa näitä neuvotteluita kohti rauhaa.

Israel on Suomen kolmanneksi suurin vientimaa Lähi-Idässä, mutta suurin tuontimaa jo pitkältä ajalta. Vienti oli viime vuonna 161 miljoonaa ja tuonti 88 miljoonaa. Maiden välinen kulttuuriyhteistyösopimus on vuodelta 1985. Kulttuuritoimijoiden suorat yhteydet ovat varsin aktiiviset. Varsinkin Suomen koulujärjestelmä tunnetaan Israelissa varsin hyvin. Ryhmämatkat Israeliin alkoivat jo 1950-luvulla, romahtivat  2000-luvun palestiinalaisten kansannousun alkamisen myötä, mutta ovat jälleen olleet nousussa. Niinpä vuonna 2012 vieraili Israelissa vähän vajaat 18 000 suomalaista. Kaiken kaikkiaan Israelissa asuu runsaat 700 suomalaista.

Edellisellä eduskuntajaksollani kävin  Israelissa v. 1982 ja sain vierailla Suomen Ystävät Israelissa -seuran puheenjohatajan Pesach Ostashinkin kodissa, jossa tapasin myös Natanean kaupungin pormestarin Keglerin. Sain muistoksi Maailman Siionistijärjestön arvokkaan 50-vuotisjuhlateoksen vv. 1929-79, jossa on mm. kuvat järjestön perustavasta kokouksesta Zurichissä sekä juhlakokouksesta Jerusalemissa 1979.

Me kaksi pientä maata, Israel ja Suomi, olemme paljolti samanlaisia. Lippummme ovat sinivalkoiset. Itsenäisyytemme aika on suhteellisen lyhyt. Vaikeita sotia on riittänyt ja vihollisemme ovat olleet voimakkaita. Viholliset ovat hyökänneet kimppuumme, mutta olemme saaneet elää Jumalan johdatuksessa säilyttäen itsenäisyytemme. Olemme rauhaa rakastavia,  korkean elintason omaavia ja meillä on viisautta, taitoa ja korkeaa teknologiaa. Voi jopa sanoa, että olemme Jumalan silmäteriä.

Yksi historian tähtihetkiä on ollut, kun Jumala palvelijansa Mooseksen välityksellä opetti siunauksen sanat Israelin ylimmäiselle papille Aaronille. Hän oli Mooseksen veli, joka kädet ojennettuna luki sanat Ilmestysmajalle kokoontuneen kansan ylitse. Meidänkin elämässämme tämä siunaus on saanut seurata alusta lähtien ja kerran se luetaan myös kylmentyneen tomumajamme yli. Näin Herran siunaus piirtyy elämämme pyhimpien ja herkimpien hetkien ylle. Näin siunaamme kasteen, aviopuolisot onneensa, rakkaamme haudan lepoon. Sillä siunaamme työmme ja lepomme, arkemme ja juhlamme. Näin tehdessämme tiedämme, ettei siunaus ole meistä vaan Herraltamme. Siunaava käsi on Vapahtajamme syntiemme sovitukseksi lävistetty käsi. Hän siunaa meitä joka hetki ja lähettää Pyhän Henkensä, jotta voimme suorittaa lähetystehtävän täyttämistä aina maan ääriin saakka.

Jeesus, Vapahtajamme siunaa meitä aivan niin kuin hän siunaten erkani täältä noustessaan taivaaseen. Ja hänen kätensä olivat levitettyinä ristille ja naulojen lävistämät, jotta meillä rauha olisi. Ne kädet nostivat aaltoihin hukkumassa olleen Pietarin ja ojentuivat epäilevää Tuomasta kohti. Miten voisimme epäillä hänen rakkauttansa. Hänen siunaavat kätensä ovat kohotetut yli kaikkien elämänvaihettemme, yli koko hänen kirkkonsa ja koko maailman, yli pakanakansojenkin, Israelinkin, jotta kaikki tulisivat hänen opetuslapsikseen. Emmekö mekin haluaisi olla hänen siunaavien käsiensä suojassa niin elämässämme kuin tilinteon hetkellä kuoleman majesteetin saapuessa.

Lauri Stenbäck kirjoitti meidän ihmisten osasta vahvassa uskonvarmuudessa: "Jeesuksen silmäin eteen/ Mä käyn näin vaivaisna kuin lien./ Mun velkan´, köyhyyteni vien/ Jeesuksen silmäin eteen./ Jeesuksen silmiin helliin/ Mä katson, jos hän hylkää, niin / Viel´ katson vaipuissanikin/ Jeesuksen silmiin helliin."

Mitään muuta me emme tarvitse, sillä Hänellä on elämän ja kuoleman sanat. Mekin saamme etsiä sitä, mikä ylhäällä on, jossa Kristus istuu Jumalan Isän oikealla puolella.

Sunnuntain rikkautta

Tapahtuma - Rikas sunnuntaipäivä on takana:

Sain pitään messun Jämijärven kirkossa, aiheena "vähemmän kiittämättömyyttä, enemmän kiitollisuutta".

Jämijärvellä oli myös Kotirintaman muistopaaden paljastustilaisuus ja sen jälkeen juhla, jossa varapuhemies piti puheen.

Kävin Kankaanpään museossa, jossa on monta näyttelyä, mm. Väinö Myllyrinteen ja Kankaanpään Taiteilijayhdistyksen näyttely pysyvien näytteiden lisäksi. Kyllä vanha aika on ollut nostalgista, mutta aika entinen ei palaa - valitettavasti.

Sateisesta päivästä huolimatta illansuussa kympin lenkki Kuninkaanlähteellä ja sen päälle virkistävä uinti, koska vesikin on jo jäähtynyt melkoisesti.

Kaikista näistä aiheista olisi asiaa blogeihin, katsotaan huomenissa, jolloin heti aamusta 6.45 Timo Soini avaa sanaisen arkkunsa TV1:ssä.